LDL-kolesteroli, C-vitamiini, B3-vitamiini, lysiini ja proliini

Mitkä ovat tosiasiat lipoproteiini (a):sta?’

• Lipoproteiini (a) eli LDL on keskeisin rasvahiukkanen, joka aiheuttaa kolesterolin ja muiden rasvojen kertymisen valtimoiden seinämiin.
• Tarttuvuudestaan johtuen lipoproteiini (a) on tehokkaimpia korjausmolekyylejä valtimoiden seinämissä, ja vitamiinin puutteen jatkuessa siitä tulee yksi vaarallisimmista valtimonkovettuman (ateroskleroosin) ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä.
• Kun Framinghamin sydäntutkimus, joka on kaikkien aikojen laajin tutkimus sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä, arvioitiin uudelleen, todettiin, että lipoproteiini (a) on kymmenen kertaa suurempi sydäntaudin riskitekijä kuin kolesteroli tai LDL-kolesteroli.

Lipoproteiini (a) on LDL-hiukkanen, jonka ympärillä on tarttuva proteiini. Tämä biologinen “liimateippi” on nimeltään apoproteiini (a) eli apo (a). A-kirjain voisi itse asiassa olla yhtä kuin “liima” (adhesive). Liima-apo (a) tekee lipoproteiini (a) -rasvapallosta yhden tarttuvimmista hiukkasista kehossamme.

Vitamiinien puutteesta kärsivässä kehossa lipoproteiini (a) muuttuu suurimmaksi toissijaiseksi  riskitekijäksi (esimmäinen riskitekijä on C-vitamiinin puutos)

• sydän- ja verisuonitaudit sekä sydänkohtaukset
• aivoverisuonitaudit ja halvaukset
• restenosis (tukkeutuminen) pallolaajennuksen jälkeen
• ohitussiirrännäisten tukkeutuminen ohitusleikkauksen jälkeen

Tohtori Rath teki Hampurin yliopistossa kattavimmat tutkimukset lipoproteiini (a):sta valtimoseinämässä. Nämä tutkimukset osoittivat, että ateroskleroottiset vauriot ihmisen valtimoissa koostuvat pääasiassa enemmän lipoproteiini (a):sta kuin LDL-molekyyleistä. Sitä paitsi ateroskleroottisten vaurioiden laajuus vastasi lipoproteiini (a) -hiukkasten määrää valtimoissa. Sarja lisätutkimuksia on tämän jälkeen vahvistanut nämä löydöt.

Lipoproteiini (a) -veriarvot vaihtelevat suuresti yksilöiden välillä. Mitä tiedämme lipoproteiini (a) -veriarvoihin vaikuttavista tekijöistä? Lipoproteiini (a) -tasot määräytyvät ensisijaisesti perinnöllisesti. Erityiset ruokavaliot eivät vaikuta lipoproteiini (a) -tasoihin. Lisäksi mitkään tällä hetkellä tarjolla olevat lipidejä alentavat reseptilääkkeet (kolesterolilääkkeet) eivät alenna lipoproteiini (a) -tasoa.

Ainoat aineet, joiden on tähän mennessä osoitettu alentavan lipoproteiini (a) -tasoa, ovat vitamiinit. Professori Carlson osoitti, että 2-4 grammaa B3-vitamiinia (nikotiinihappo, niasiini) päivässä pystyi alentamaan lipoproteiini (a) -tasoa jopa 36 %. Koska nikotiinihappo suurina määrinä voi aiheuttaa ihottumaa, on hyvä lisätä päiväannosta vähitellen. Omat tutkimuksemme ovat osoittaneet, että C-vitamiinilla yksistään tai yhdessä pienempien nikotiinihappoannosten kanssa saattaa olla alentava vaikutus lipoproteiinien tuotantoon ja siten alentaa lipoproteiinin veriarvoja. Yhdessä “teflon”-aineen tavoin toimivan lysiinin ja proliinin kanssa nämä kaksi vitamiinia voivat huomattavasti vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä, joka liittyy lipoproteiini (a) -tasoon.

Menetelmiä alentaa lipoproteiini (a):n aiheuttamaa riskiä

1. Lipoproteiini (a):n veriarvojen alentaminen
   -  B3-vitamiini (nikotinaatti, niasiini)
   -  C-vitamiini
2. Lipoproteiini (a):n tarttuvuuden vähentäminen
   -  lysiini
   -  proliini

Lipoproteiini (a) on erityisen mielenkiintoinen molekyyli johtuen sen käänteisestä suhteesta C-vitamiiniin. Seuraava löytö laukaisi tohtori Rathin kiinnostuksen vitamiinitutkimuksiin:

Lipoproteiini (a) -molekyylejä esiintyy enimmäkseen ihmisillä ja muutamilla eläinlajeilla, jotka eivät kykene tuottamaan C-vitamiinia. Sitä vastoin optimimääriä C-vitamiinia tuottamaan kykenevät eläimet eivät tarvitse lipoproteiini (a):ta merkittävissä määrin. Ilmeisesti lipoproteiini (a) -molekyylit korvaavat monia C-vitamiinin ominaisuuksia kuten haavojen paraneminen ja verisuonten korjaus. Vuonna 1990 Rath julkaisi yksityiskohdat tästä tärkeästä löydöstä Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä ja siteerasin tohtori Linus Paulingia tämän julkaisun toisena kirjoittajana.

Lähde Miksi eläimet eivät saa sydänkohtauksia, mutta ihmiset saavat - Löytö, jolla sydäntauti voitetaan (Matthias Rath, MD.)

Suomennos Jussi Yli-Panula 
 
Käytän synergeettisesti toimivaa yhdistelmää ProLysinC (1 tabletti: C-vitamiini 300 mg, proliini 150 mg, lysiini 300 mg), tiedustelut Kirsti Lampinen 0400 751591 kirsti.lampinen@ecomedic.fi. B3-vitamiinia otan erikseen (suom.)

Budwigin syöpähoidon biokemiasta

Tohtori Budwig ei käyttänyt ohjelmaansa ainoastaan syövän hoitoon vaan hän hoiti/ehkäisi sillä myös kroonisia sairauksia kuten 

• nivelrikko
• sydäninfarkti
• epäsäännöllinen pulssi
• psoriasis
• ekseema (ja muut ihotaudit)
• immuniteetin heikkous (MS-tauti ja muut autoimmuunisairaudet)
• diabetes
• keuhkosairaudet
• mahahaavat
• maksa
• eturauhanen
• aivohalvaukset
• aivokasvaimet
• aivot (aivotoiminnan vahvistaminen)
• valtimonkovettuma ja muut krooniset sairaudet 

Budwigin ohjelma osoittautui onnistuneeksi, kun perinteinen lääketiede oli epäonnistunut.

Budwigin pellavansiemenöljyn ja raejuuston yhdistelmä kuuluu siis myös “terveille” ihmisille kohottamaan yleiskuntoa, ehkäisemään sairauksia ja parantamaan.

Budwigin syöpähoidon biokemia

Tohtori Budwigin tärkein panos maailmalle koski hänen uranuurtavaa tutkimustaan välttämättömien rasvahappojen merkityksestä. Hänen löytönsä alkoivat 1950-luvulla ja ajan kuluessa hän selvitti monien nykyisten rappeutumissairauksien takana olevan yleisen tekijän. Lyhyesti, tohtori Budwig totesi, että nykymaailmassa vallalla olevat ruokailutottumukset edistävät terveydelle välttämättömien rasvahappojen puutosta. Hän havaitsi, että seurauksena nykyaikaisen ravintoteollisuuden käytännöistä, emme enää syö riittävästi hyviä öljyjä vaan sen sijaan liian paljon kemiallisesti muunnettuja öljyjä, jotka vahingoittavat terveyttämme. Tämä tahtoo johtaa siihen, että kahdesta välttämättömien rasvahappojen luokasta syntyy puutosta, nimittäin omega-3 ja omega-6 -rasvahapoista.

Tohtori Budwigin mukaan runsaasti öljyjä sisältävien ravintotuotteiden (salaattikastikkeet, ruoanvalmistusöljyt, margariini jne.) valmistajat käsittelevät nämä tuotteet kemiallisesti tarkoituksena muuttaa öljyjen koostumusta. Nämä muutokset ovat tarpeen, koska terveellisimmät öljyt pilaantuvat, kun ne valmistetaan luonnollisesta ravinnosta kuten vihanneksista, kalasta, siemenistä ja pähkinöistä. Kun nämä öljyt altistetaan kuumuudelle ja auringonvalolle pitkähköksi ajaksi, kuten kuljetusta ja varastointia varten, ne pilaantuvat helposti. Näin ollen tavalliset ruoan valmistuksessa käytettävät ravintotuotteet, margariinit ja pullotetut öljyt on käsiteltävä kemiallisesti, jotta ne voidaan pakata, kuljettaa ja jättää varastohyllyille pitkäksi aikaa.

Luonnollisten öljyjen kemiallinen muuttaminen on edullista valmistajille, mutta haitallista kuluttajien terveydelle, koska nämä prosessit muuttavat hyvät, terveelliset, luonnolliset öljyt haitallisiksi eli “valerasvoiksi”, kuten tohtori Budwig niitä kutsui. Terveydelle haitallisia valerasvoja ovat vedytetyt ja osittain vedytetyt rasvat ja öljyt, mutta monet jalostetut monityydyttämättömät rasvat voivat myös olla vahingollisia.

Monien mielestä saattaa olla yllättävää, että kaikki margariinit ja käytännöllisesti katsoen kaikki paistettu ruoka sisältää näitä erittäin haitallisia rasvoja. Myös monet muut tavalliset ruoat sisältävät vahingollisia rasvoja. Esimerkiksi jähmeä pähkinävoi, jonka päällä ei näy öljykerrosta, koostuu muunnetuista, vahingollisista öljyistä.

Historia ja teoria
Vasta 1920-luvun lopulla tutkijat alkoivat ymmärtää ja luokitella välttämättömiä rasvahappoja. Vaikka ravintoteollisuudessa on 1930-luvulta lähtien tuotettu esimerkiksi margariinia, näiden muunnettujen öljyjen vaikutuksia ihmisiin ei ole ymmärretty. Kun tohtori Budwig alkoi tutkia niitä 1950-luvulla, hän kykeni löytämään paljon enemmän öljyjen aineenvaihdunnasta kuin tieteessä oli aiemmin tiedetty. Hän aloitti tutkimalla ja luokittelemalla ensin verinäytteitä ihmisiltä. Hän vertasi terveiden ihmisten ja sairaiden verta keskenään. Kaikkien veressä hän havaitsi oudon vihreänkeltaisen aineen. Terveiden ihmisten veressä se ei ollut havaittavissa.

Huolestuttavaa oli se, että tämä vihreänkeltainen aine näkyi terveiden, punaisten happea kuljettavien hemoglobiinien tilalla!

Tohtori Budwig näki tämän vihreäkeltaisen aineen yhä uudestaan, erityisesti syöpäpotilaiden veressä. Hän havaitsi myös selvän fosfatidien (tärkeä rasvayhdiste) ja lipoproteiinien puutteen syöpäpotilaiden veressä. Lisätutkimukset osoittivat, että nämä poikkeavuudet liittyivät ankaraan omega-3 ja omega-6 välttämättömien rasvahappojen puutokseen. Näitä rasvahappoja nimitetään välttämättömiksi, koska ne ovat ratkaisevia hyvälle terveydelle ja ovat aineita, joita kehomme ei voi tuottaa ja siksi niitä täytyy saada ravinnosta.

On useita omega-3 ja omega-6 -rasvahappoja, joita esiintyy luonnollisessa ravinnossa. Joissakin ravintolajeissa on molempia rasvahappotyyppejä. Tohtori Budwig löysi näiden välttämättömien rasvahappojen ja monien rappeutumissairauksien välisen yhteyden. Hän etsi luonnollisen tavan täydentää näitä rasvahappoja. Hän päätyi pellavansiemenöljyyn, koska siinä on erittäin paljon omega-3 ja omega-6 -rasvahappoja, joista näyttää olevan suurin puutos. Jalostamaton, kylmäpuristettu pellavansiemenöljy sisältää huimat 15-25 prosenttia linoleenihappoa (omega-6) ja uskomattomat 50-60 prosenttia alfalinoleenihappoa (omega-3).

Tohtori Budwig havaitsi, että omega-3 ja omega-6 -välttämättömillä rasvahapoilla on ratkaiseva tehtävä suojata meitä syövältä, erityisesti seuraavalla kolmella tavalla:

1. Ne auttavat ylläpitämään solukalvojen eheyttä
2. Ne auttavat edistämään hapen kuljetusta soluihin
3. Niitä tarvitaan kehon prostaglandiinien tuotantoon

Hän totesi myös, että ihmisillä oli enemmän puutosta omega-3 -rasvahapoista kuin omega-6 -rasvahapoista. Tämä saattaa johtua siitä, että omega-6 -rasvahappojen lähteitä on enemmän. Sellaisia ovat safloriöljy, maissiöljy, seesamöljy ja soijaöljy.

Rasvat ja soluseinämän eheys
Jokaisen solun ympärillä on suojakalvo eli soluseinämä, joka muodostuu lipideistä (rasva). Kirjassaan How to Fight Cancer and Win, William L. Fischer sanoo:

Jokaista solua suojaa rasvatuppi. Solurungossa (plasma) on pieniä rasvasuonia. Nämä rasvasuonet yhdistävät tuman ja ulkokalvon. Ne vaikuttavat solun huoltoon ja ravitsemukseen sekä normaaliin solujen jakautumiseen käyttämällä heikkoja sähköimpulsseja.

Tohtori Budwig päätyi käsitykseen, että syöpä ei johdu niinkään “liiallisesta” solujen kasvusta kuin “viallisesta” solujen kasvusta eli jakautumisesta. Hänen käsityksensä mukaan tämä solujen jalkautuminen johtui siitä, että solukalvoissa ei ollut riittävästi välttämättömiä rasvahappoja ja että niissä oli samanaikaisesti kertyneenä haitallisia, keinotekoisia rasvoja. Kirjassaan Flax Oil as a True Aid Against Arthritis, Heart Infarction, Cancer and Other Diseases tohtori Budwig selittää rasvakalvon merkityksen solujen jakautumisessa:

Kasvavissa soluissa havaitsemme kaksipolaarisuuden sähköisesti positiivisen tuman ja sähköisesti negatiivisen solukalvon välillä. Solukalvossa on vahvasti tyydyttämättömiä rasvahappoja. Solun jakautuminen alkaa tumasta. Sitten rasvakalvo erottaa runkosolun ja tytärsolun. Kun solu jakautuu, sen pinta-ala on suurempi ja koska sen on väistämättä sisällettävä riittävästi ainesta tässä rasvahappoja sisältävässä pinnassa kyetäkseen erottamaan uuden solun täysin alkuperäisestä.

Normaalille kasvulle on aina tyypillistä selkeä toimintamalli. Koko ihossa ja kalvoilla tapahtuu kasvua jatkuvasti - aikuisenakin. Kun tämä tapahtuma keskeytyy, se merkitsee, että keho alkaa kuolla. Tohtori Budwig päätteli, että syöpäpotilailla ilmenevä yleinen rasvahappojen puute, joka näkyi veressä selvänä fosfolipidien puutteena, oli syynä siihen, miksi syöpäsoluissa on usein useita kromosomisarjoja. Yrittäessään jakautua normaalilla solulla ei ole riittävästi rasvoja uuden solukalvon muodostamiseen. Sen sijaan, että yhdestä emosolusta tulisi kaksi tytärsolua, emosolusta tulee yksi tytärsolu - mutta emosolun kromosomit ovat jo jakautuneet ja lisääntyneet. Näin ollen - tohtori Budwigin mukaan - tytärsolusta tulee epämuodostunut, koska siinä on liikaa kromosomeja johtuen uusien soluseinämien rakentamiseen tarvittavan materiaalin puutteesta.

Rasvat ja hapensaanti
Jokaisen solun kyky hyödyntää happea riippuu välttämättömistä rasvahapoista. Esimerkiksi, ilman luonnonmukaista, muuntamatonta linoleenihappoa (omega-6) keho ei voi tuottaa hemoglobiinia, eikä veri voi kuljettaa happea kaikkiin kehon soluihin.

Rasvahapot tuottavat happea soluissa myös toisella tapaa. Ne vetävät happea soluun solukalvon kautta. Kun solukalvo on normaali ja terve, siinä on runsaasti välttämättömiä rasvahappoja. Kun soluissa ei ole riittävästi rasvahappoja, niissä on paljon sitoutumattomia elektroneja, jotka etsivät sitoutumiskohdetta. Niille mieluisin sitoutumiskohta on happi. Näin soluun pääsee happea, joka tukee ja vahvistaa itse solun hengitystä ja edistää hapen kuljetusta soluun.

Kun solun toimintaa tarkastellaan lähemmin, huomataan, että jokainen solukalvo koostuu lipideistä eli rasvoista. Yleisimmät rasvat solussa ovat omega-3 välttämättömiä rasvahappoja. Monityydyttymättömät välttämättömät rasvahapot, joita on käsittelemättömässä kylmäpuristetussa neitsytpellavansiemenöljyssä, sisältävät runsaasti elektroneja. Nämä luonnolliset monityydyttymättömät rasvat sitoutuvat ahneesti happeen ja proteiineihin. Imeydyttyään soluseinämään ne vetävät happea soluihin. Koska ne ovat sitoutuneina rikkiperustaisiin proteiineihin, ne ovat vesiliukoisia ja vapaasti virtaavia. Ne sisältävät runsaasti elektroneja, jotka varastoituvat energiana käytettäväksi tarvittaessa.

Rasvat ja öljyt, jotka on kemiallisesti muunnettu säilymisajan pidentämiseksi, ovat muuttuneet valerasvoiksi. Kirjassa How to Fight Cancer and Win William L. Fischer selittää:

Rasvojen kemiallinen käsittely tuhoaa elintärkeän elektronipilven, joka on suunnattoman tärkeä jokaisen solun toiminnalle. Kun elektronit on poistettu, nämä rasvat eivät enää kykene sitoutumaan happeen ja todellisuudessa estävät soluhengityksen. Esimerkiksi sydän hylkii näitä rasvoja, jotka muodostavat epäorgaanisia rasvakertymiä sydänlihakseen. Sairaassa sydämessä ja sepelvaltimoissa näitä kertymiä näkyy selvästi.

Kemiallisesti käsitellyt rasvat - ollessaan sitoutuneena proteiiniin - eivät ole vesiliukoisia. Lopulta ne estävät verenkiertoa ja vahingoittavat sydäntä sekä haittaavat lymfanesteiden vapaata virtausta. Näiden alueiden sähköinen toiminta hidastuu ja saattaa halvaantua täysin. Tämä energiakato voidaan korjata lisäämällä aktiivisia rasvoja ruokavalioon.

Valitettavasti keinotekoisten, osittain vedytettyjen transrasvoina tunnettujen öljyjen määrä on erittäin suuri länsimaisissa ruokavalioissa. Nämä transrasvat ovat niin lähellä kolesterolia, että kehomme ei kykene erottamaan niitä. Keho erehtyy käyttämään niitä hyvän kolesterolin sijasta solukalvojen rakentamisessa. Tämän seurauksena solukalvoista puuttuu elintärkeä sähkölataus, joka normaalisti vetäisi puoleensa happea. Ilman riittävää happea soluympäristö muuttuu yhä anaerobisemmaksi (happivajaiksi). Vahingolliset transrasvat haittaavat myös solujen ravinnonsaantia ja kuona-aineiden poistumista solukalvon kautta. Ne saattavat osaltaan vaikuttaa jopa aikuisiän diabeteksen puhkeamiseen, koska insuliini on suuri molekyyli. Se ei kykene helposti läpäisemään keinotekoisista valerasvoista muodostunutta soluseinämää.

Tohtori Otto Warburg uskoi, että happivajaus on avainsyy, miksi normaalit solut muuttuvat syöpäsoluiksi. Hän yritti todistaa tämän teorian tutkimalla öljyjä. Tohtori Budwigin mukaan tohtori Warburg kuitenkin epäonnistui, koska hän ei tutkimuksissaan käyttänyt oikeantyyppisiä öljyjä.

Kun tohtori Budwig keksi omega-3 ja omega-6 -rasvahappojen merkityksen solujen hapettamisessa, hän uskoi löytäneensä puuttuvan lenkin, jota tohtori Warburg oli etsinyt. Toisin sanoen Budwig oli löytänyt syyn, miksi solut toisinaan turvautuvat anaerobiseen toimintaan!

Vaientaminen
Nykymaailmassa mahtava liiketoiminta on valitettavasti asettunut vastustamaan useimpia parantamisperinteitä. Tohtori Budwig sai osakseen raivoisaa vastustusta elintarviketeollisuuden, erityisesti margariinin valmistajien mahtitekijöiden taholta. Hän oli ensimmäinen tutkija, joka vastusti nykyistä käytäntöä, missä öljyjä muunnetaan säilyvyyden pidentämiseksi kaupan jakelussa. Konfliktin aloitti professori H.P. Kaufmann joka johti sitä saksalaista laitosta, jonka tiloissa Budwig suoritti tutkimuksiaan. Kaufmann sattui myös olemaan erittäin kuuluisa rasvojen asiantuntija lisänimeltään “rasvojen ja öljyjen paavi”. Hän omisti vedytysmenetelmien patentteja, joiden mukaan tuotettiin polymeerejä. Budwig oli eristänyt näitä polymeerejä pehmeistä kasvaimista ja väitti niiden olevan vahingollisia elimistöllemme. Vaikka Budwigin tutkimukset olivat paikkansa pitäviä, Kaufmannilla oli vahvat intressit käyttää näitä polymeerejä eli valerasvoja nimenomaan margariiniteollisuudessa.

Kaufmann yritti lahjoa Budwigin rahalla estääkseen tätä julkaisemasta öljyjä koskevia löytöjään. Hän kieltäytyi Kaufmannin lahjuksesta, jolloin Kaufmann eväsi Budwigilta pääsyn johtamaansa tutkimustiloihin. Kun tohtori Budwig yritti siirtyä toiseen laitokseen, missä hän voisi jatkaa tutkimuksiaan, hänen pääsynsä estettiin. Hän koki tämän koko teollisuudenalan salaliittona itseänsä vastaan. Näyttää, että “rasvojen paavi” ja margariiniteollisuuden mogulit olivat järjestäytyneet estääkseen häntä jatkamasta työtään uudenaikaisissa tieteellisissä laboratorioissa. Hänen tutkimuksiaan ei myöskään julkaistu tieteellisissä julkaisuissa. Hänen ainut keinonsa oli kirjoittaa kirjoja ja jakaa näin tietoa yleisölle.

Hyvää Budwigin häädössä oli se, että hän käytti enemmän aikaa potilaiden hoitoon kliinisessä ympäristössä. On kuitenkin valitettavaa, että hän ei voinut jatkaa muodollista tutkimustaan, joka olisi saattanut antaa meille vieläkin paremman ymmärryksen rasvojen aineenvaihdunnasta ja sen yhteydestä vakaviin sairauksiin kuten syöpään.

Tohtori Budwigille kertyi yli 1000 dokumentoitua syövästä toipumistapausta erityisellä ohjelmallaan!

Suomennos
Jussi Yli-Panula, lootuskirja@kolumbus.fi

Julkaistaan Outsmart Your Cancer: Alternative Non-Toxic Treatments That Work -kirjan kirjoittajan Tanya Harter Piecen luvalla.

Suomentajan kommentti
Vasta suomennettuani tämän artikkelin ymmärsin lopullisesti tohtori Johanna Budwigin syöpähoito-ohjelman nerokkuuden.

Lue seikkaperäinen esitys pellavansiemenöljyn ja raejuuston käytöstä tästä.

Suomennos Jussi Yli-Panula
lootuskirja@kolumbus.fi

Protocel syöpähoitona

Tämä Outsmart Your Cancer -kirjan luku julkaistaan kiirjan kirjoittajan Tanya Harter Piercen luvalla.

Noudattamalla unessa saamaansa opastusta tohtori Jim Sheridan kykeni kehittämään todella nerokkaan tavan saada syöpäsolut sekä muut anaerobiset kehon solut tuhoamaan itsensä.

Tony Bell, Ph.D. on kemisti, joka yksityiskohtaisella teknisellä tasolla ymmärtää, kuinka tohtori Sheridanin kehittämä Protocel toimii. Tri Bell selittää yksinkertaisilla termeillä, että kaikissa kehon soluissa, solun jännite toimii sementtinä tai liimana, joka pitää solun koossa. Terveet aerobiset solut toimivat korkeammalla energiatasolla eli jännitteellä kuin epäterveet anaerobiset solut. Joten energiajännitteen kannalta terveillä soluilla on runsaasti ylimääräistä energiaa, mutta tri Bellin mukaan syöpäsolut ovat jyrkänteen reunalla jännitteen suhteen, ja niillä on hyvin niukasti energiaa. Kun syöpäsolun jännite laskee 10-15 prosenttia, solu menettää “sementin”, joka pitää sen koossa ja hajoaa vaarattomaksi proteiiniksi, jonka keho voi helposti poistaa. Tätä syöpäsolujen hajoamisprosessia nimitetään “lyysiksi” (molekyylien hajoamistila), ja se merkitsee syöpäsolukalvon hajoamista. Tämä erikoinen syöpäsolujen hajoaminen tuottaa usein kirkkaan, kellertävän munanvalkuaista muistuttavan aineen. Sitten keho poistaa tämän aineen (joka todellisuudessa on vain kuolleiden syöpäsolujen osasia) eri erityselimien kautta. Toisin sanoen, kun syöpäpotilaat käyttävät Protocel®:ia, tämä munanvalkuaisen näköinen aine saattaa poistua minkä tahansa väylän kautta, jota elimistö käyttää kuona-aineiden poistamiseen. Näin ollen, Protocel®:ia syöpään käyttävät ihmiset usein näkevät aamulla limaista ainetta ulosteissaan tai vuotavassa nenässään. Toisinaan ihmiset voivat jopa yskiä tai oksentaa limaista vaaleaa ainetta. Jos tällaista tapahtuu, sitä voidaan yleensä pitää hyvänä merkkinä siitä, että kuolleita syöpäsolujen osia poistuu kehosta.
Monet Protocel®-ravintolisään ensimmäisen kerran perehtyvät ihmiset haluavat tietää, mitä se on. Tämä on täysin ymmärrettävää, mutta valitettavasti ainesosat merkitsevät vähän useimmille ihmisille. Onneksi tohtori Sheridan onnistui tuottamaan monimutkaisen, ainutlaatuisen, kaikista muista eroavan yhdisteen, joka kykenee ehkäisemään hengitystä kriittisessä kohdassa syöpäsolua.

Protocel®-yhdistelmän lisäetuna on se, että se on vähemmän toksinen kuin aspiriini päivässä. Se vahvistaa jonkin verran immuniteettia ja on erittäin voimakas antioksidantti. Massachusettsin Brunswick-laboratoriossa tehtyjen testausten mukaan Protocel®:in antioksidanttiarvo on 1,4 miljoonaa. Tämä tarkoittaa, että se voi olla tehokkain tällä tavalla milloinkaan testattu antioksidantti. Mutta muista, että Protocel® ei poista syöpää olemalla antioksidantti tai vahvistamalla immuniteettijärjestelmää. Se poistaa syövän vaikuttamalla aerobisten solujen ATP:hen siinä määrin, että ne eivät enää kykene pysymään koossa ja hajoavat. Tällä tavalla Protocel® tappaa syöpäsolut suoraan, vaikka teknisesti kokonaisia syöpäsoluja ei ole jäljellä (vain hajonneiden syöpäsolujen osia), kun Protocel® on tehnyt tehtävänsä.

Seuraavassa tarkastelemme joitakin merkittäviä potilaskertomuksia ihmisiltä, jotka ovat käyttäneet Jim Sheridanin ainutlaatuista valmistetta syöpänsä voittamiseen.

Protocel-tapauskertomuksia
Tässä kappaleessa valotetaan tosielämän tapausselostuksia ihmisiltä, jotka käyttävät Jim Sheridanin valmistetta syövästä toipumiseen. Osoittaakseni kuinka kauan tämä valmiste on tehonnut ihmisiin olen ottanut mukaan joitakin tapauksia, jotka ovat peräisin ajalta, jolloin valmisteen nimi oli Entelev® ja Cancel®. Tuolloin sitä annettiin syöpäpotilaille ilmaiseksi. Ed Sopcak -niminen mies lahjoitti aikaansa ja rahaansa tuottaen kymmeniä tuhansia purkkeja. Vasta vuonna 2000 Jim Sheridanin valmistetta alettiin valmistamaan myyntiin ravintolisänä nimeltä Protocel.

Tätä tuotetta on siis virallisesti voitu ostaa vasta vuodesta 2000, mutta monet saivat käyttää sitä ilmaiseksi jo 1980-luvulla. Kun Protocel lopulta tuli tarjolle, alkuperäinen Entelev nimitettiin Protocel 23:ksi ja alkuperäinen Cancell nimitettiin Protocel 50:ksi.

Tohtori Bell kiinnostui tästä yhdisteestä, kun yksi hänen perheensä jäsen sai syövän. Alamme hänen veljensä tarinalla.

Tapauskertomus 1 - Aivoihin levinnyt keuhkosyöpä
Tohtori Tony Bell tutustui Sheridanin yhdisteeseen (tuolloin nimellä Cancell®), kun hänen veljellään todettiin syöpä vuonna 1989. Frankin syöpä oli ei-pienisoluinen keukosyöpä. Hänen lääkärinsä aloittivat hoidon poistamalla leikkauksella Frankin toisen keuhkon. Sitten vuonna 1990 he havaitsivat, että syöpä oli Frankin toisessakin keuhkossa ja oli tehnyt etäpesäkkeitä myös aivoihin. Frankin lääkärit kohdistivat sädehoidon aivokasvaimiin, mutta hoidolla oli vain vähän vaikutusta, ja kasvaimet pysyivät. Pian sädehoitojen jälkeen Frank sai sydänkohtauksen, koska hänen keuhkosyöpänsä oli vakavasti rasittanut hänen sydäntään. Hän selvisi kohtauksesta, mutta oli liian sairas kemoterapiaan. Frankin lääkärit lähettivät hänet kotiin ja antoivat hänelle noin kaksi kuukautta elinaikaa. He kehottivat perhettä olemaan huolestumatta syövästä, koska todennäköisesti tässä vaiheessa hänen sydämensä tappaisi hänet.

Sitten Frank kuuli Cancelista ja pyysi veljeään perehtymään siihen. Tohtori Bell tutki sitä ja arveli, ettei se tehoaisi, mutta kertoi veljelleen, että tämä voisi hyvin kokeilla sitä, koska se ei vahingoittaisi häntä. Otettuaan Cancellia jonkin aikaa Frank kertoi tohtori Bellille, “En tiedä, toimiiko Cancell vai ei, mutta se on varmasti parempi kuin morfiini, koska minulla ei enää ole kipuja!”

Seitsemän kuukausden Cancel-hoidon jälkeen tehtiin uusia testejä ja kuvauksia, mutta lääkärit eivät löytäneet todisteita syövästä Frankin keuhkoista tai aivoista tai mistään muustakaan kehon osasta! Frankin onneksi hänen sydämensä oli kyllin vahva golfin pelaamiseen lähes päivittäin vielä kuusi vuotta, jona aikana hän pysyi vapaana syövästä. Kun Frank sitten kuoli, syynä oli sydäntauti ei syöpä.

Tapauskertomus 2 - Munuaissyöpä
Toinen hämmästyttävä tapauskertomus koskee 86-vuotiasta miestä nimeltä Gynther. Vuoden 1997 alkupuolella, kun Gynther oli 80, hänen vointinsa huononi. Yleistarkastuksessa hänen vasemmasta munuaisestaan löydettiin munuaissyöpä. Gyntherin lääkäri kertoi hänelle, että kemoterapia ei tehoa munuaissyöpään kovin hyvin ja suositteli Gyntherille munuaisen poistoa kokonaan.

Pohtiessaan tätä Gynther selasi tietoa internetistä. Uskomattomasti hän löysi neljä muuta henkilöä, jotka olivat olleet samassa tilanteessa kuin hän. Kaikilla heillä oli munuaissyöpä toisessa munuaisessa ja heiltä oli poistettu munuainen. He kaikki sanoivat, että munuaissyöpä oli tehnyt etäpesäkkeitä muihin kehon osiin. Hyvä uutinen oli kuitenkin se, että kaikki nämä henkilöt olivat sitten toipuneet levinneestä munuaissyövästään käyttämällä Cancelia. Gynther keskusteli näiden ihmisten kanssa ja päätti luopua leikkauksesta. Hän löysi jonkun, jolla oli muutamia ylimääräisiä purkkeja yhdistelmää ja huhtikuun puolivälissä 1997 Gynther ryhtyi ottamaan Cancelliä.

Huhtikuun loppupuolella Gynther matkusti Saksaan. Siellä hänet saatiin vakuuttuneeksi, että hänen olisi etsittävä toinen mielipide hänen munuaissyövästään. Hän suostui tähän ja pyysi neuvoa sikäläiseltä syöpäasiantuntijalta. Saksalainen syöpäasiantuntija tuli samaan johtopäätökseen kuin Gyntherin amerikkalainen lääkäri ja sanoi hänelle, että hänen tulisi poistattaa munuainen.

Niinpä Gynther päätti poistattaa munuaisensa ja meni saksalaisen lääkärin vastaanotolle leikkausta varten. Mutta ennen kuin leikkaus tehtiin, Gynther kuuli, että yhdysvaltalainen Cleveland klinikan lääkäri oli maailman paras munuaissyöpäspesialisti. Hän soitti heti Hampurista ja varasi ajan Clevelandin klinikalle, peruutti leikkauksensa ja lensi sen sijaan takaisin Yhdysvaltoihin pyytämään neuvoa tältä munuaissyövän huippuspesialistilta.
Clevelandissa hänet kuvattiin uudelleen ja spesialisti ilmoitti jälleen, että Guntherillä oli vaarallinen munuaissolukasvain vasemmassa munuaisessaan. Hänen oikea munuaisensa näytti olevan kunnossa. Siinä oli vain hyvänlaatuinen kysta. Tämä lääkäri sanoi saman asian kuin toinenkin. Hän ehdotti Guntherille munuaisen poistoa. Lopulta Gunther sopi suositellusta leikkauksesta kesäkuun puolivälissä 1997. (Hän otti edelleen Cancellia, jonka hän oli aloittanut huhtikuun puolivälissä.)

Kolme päivää ennen leikkausta Gunther meni Clevelandin klinikalle leikkausta edeltävään tutkimukseen. Tuolloin hän voi jo niin hyvin, että hänen lääkärinsä  mukaan leikkauksen siirtäminen olisi aiheellista. Niinpä Gynther peruutti jälleen ajan, jolloin munuainen oli sovittu poistettavaksi. Hän vain jatkoi Cancellin ottamista ja kävi lääkärintarkastuksissa.

Tuon vuoden joulukuussa Gyntherillä oli jälleen kuvaus. Siinä ei näkynyt muutoksia kasvaimen koossa ja Gynther voi edelleen hyvin. Niinpä lääkäri sanoi, “Jatketaan vain seurantaa”. Uusi kuvaus tehtiin seuraavan puolen vuoden kuluttua. Siitä näki, että kasvain ei ollut kasvanut lainkaan. Tässä vaiheessa Gynther laiskistui eikä käynyt tarkastuksissa. Hän otti Cancellia vielä noin kaksi vuotta (vuoden 1997 huhtikuusta vuoden 1999 puoliväliin). Sitten hän lopetti Cancellin eikä murehtinut siitä enää.

Syyskuussa 2000 Gynther kuitenkin sairastui ja sai korkean kuumeen. Kuultuaan hänen syöpätaustastaan lääkäri tutki hänen munuaisensa ja ympäröivän alueen ultraäänellä. Tuloksena oli, että lääkäri ei kyennyt löytämään yhtään kasvainta.

Tätä kirjoitettaessa Gynther on nyt lähes 87-vuotias ja aktiivisempi kuin monet nuoret ihmiset. Joka aamu hän ui 45 minuuttia, toimii liike-elämässä ja matkustelee melko paljon huvikseen. Kukaan ei arvaisi, että hänellä oli todettu munuaissyöpä kuusi vuotta aiemmin. Ja kukaan ei arvaisi, että hän ei ole koskaan ollut leikkauksessa eikä saanut kemoterapiaa tai sädehoitoa. Hän on ainoastaan ottanut Cancellia.

Protocel® - kuinka sitä käytetään parhaiden tulosten saavuttamiseksi
Protocel® on ainutlaatuinen tuote, joka kehitettiin erityisesti syövän hoitamiseen, ja sillä on saatu lukemattomia toipumisia syövästä kahden viime vuosikymmenen aikana. National Cancer Institute (kansallinen syöpäinstituutti ja FDA (liittovaltion lääkevirasto) eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita viemään sitä eteenpäin syöpähoitona. Joten ainut menetelmä saada se suuren yleisön saataville oli myydä sitä ravintolisänä. Samoin kuin muissa vastaavissa tapauksissa tämä aiheutti sen hankaluuden, että Protocelin myyjät eivät voi laillisesti neuvoa ihmisiä käyttämään sitä tehokkaasti syöpään tai muihin sairauksiin.

Näin ollen, koska jälleenmyyjiä estetään neuvomasta ostajia tuotteen käytössä, tämä luku on todella tarpeellinen, kattava tiedonlähde. Se perustuu kirjaan Outsmart Your Cancer, jossa on tyhjentävä tieto Protocelista. Kun päivitetty versio tuotettiin, tätä lukua täydennettiin merkittävästi sisältämään enemmän tietoa.

Tämä luku on hyvin yksityiskohtainen ja koskee vain Protocelin käyttöä parhaiden tulosten saamiseksi. Siksi niiden, jotka jo käyttävät Protocelia tai suunnittelevat sen käyttöä, tässä luvussa on olennaista tietoa ja saattaa olla ratkaisevaa täyden toipumisen saavuttamiseksi. Itse asiassa käyttäjät voivat hyötyä tämän luvun kertaamisesta aina välillä hoidon alettua muistuttamaan heitä tästä tärkeästä käyttöohjeesta.

Yleensä Protocelin käyttö syöpään on melko helppoa. (Erityisesti perinteiseen hoitoon verrattuna tai jopa verrattuna moniin muihin vaihtoehtoisiin menetelmiin, jotka sisältävät valtavan määrän pillereitä, mehustusta tai puhdistavia suolihuuhteluja.)

Perussäännöt:

1. Jaa annokset mahdollisimman tasaisesti 24 tunnin ajalle niin, että annosten väli ei ylitä kuutta tuntia.
2. Ravista pulloa tarmokkaasti juuri ennen kutakin annosta.
3. Huolehdi, että et ota vitamiineja, kivennäisiä, hoitavia yrttejä tai muunlaista syöpähoitoa, joka saattaisi vaikuttaa haitallisesti Protocelin vaikutukseen.
4. Huolehdi runsaan veden juomisesta päivittäin muiden nesteiden ohella (ainakin noin 1,5 litraa päivässä).
5. Yritä ylläpitää ainakin yksi suolentoiminta joka päivä tukemaan kehon kykyä poistaa hajonnutta ainesta (käytä kuitua lisänä tai mietoa laksatiivia tarvittaessa).

Mutta vaikka Protocelin käyttäminen on helppoa, silti on monia yksityiskohtia, jotka pitää ymmärtää optimaalissa käytössä.

Annostusohjeet
Ensiksikin on tärkeää ravistaa pulloa voimakkaasti ennen kunkin annoksen mittaamista. Näin siitä syystä, että pieni määrä sakkauman kaltaista ainetta laskeutuu pohjalle ja aineen halutaan olevan mahdollisimman tasaisesti sekoittuneena.

Kun Protocel-annos, yleensä ¼ - ¾ teelusikallista, on mitattu, se voidaan sitten kaataa kupin tai lasin pohjalle ja lisätä vettä juomisen helpottamiseksi. Tislattu vesi on parasta aina, kun se on mahdollista. Jos sitä ei ole saatavana, mitä tahansa klooraamatonta vettä (esim. suodatettua tai lähdevettä) voidaan käyttää annoksen laimentamiseksi. Määräksi ehdotetaan usein 150 ml, mutta tämän ei tarvitse olla tarkka.
Protocelin maku ei haittaa useimpia ihmisiä juuri lainkaan, mutta ne, joita se haittaa, voivat lisätä pienen määrän mehua veden sijasta. Protocelin ei saa antaa olla lasissa pitkään.

Protocel® 50:tä, Jim Sheridanin alkuperäistä valmistetta, otetaan yleensä neljä kertaa vuorokaudessa kunkin annoksen ollessa neljännes teelusikallista. Annokset tulisi jakaa mahdollisimman tasan 24 tunnin ajalle, esimerkiksi klo 6, klo 12, klo 18 ja klo 24 saattaisi olla sopiva, tai klo 8, klo 14, klo 20 ja klo 2. Ottamisen ajankohta päivässä ei ole niin tärkeä kuin se, että annokset otetaan tasaisin 6 tunnin välein ympäri vuorokauden. Optimaalisten tulosten saavuttamiseksi on parasta olla pitämättä kuutta tuntia pitempiä annosvälejä. Protocelin tavoitteena on pyrkiä pitämään vakaa terapeuttinen taso kehossa koko ajan. Useimpien mielestä annoksen ottaminen keskellä yötä ei ole niin vaikeaa kuin miltä se näyttää, nimenomaan kun he oivaltavat, että heidän mahdollisuutensa vapautua syövästä ovat paremmat. Niiden, jotka tietävät, että he joka tapauksessa nousevat yön aikana käyttääkseen kylpyhuonetta, ei tarvitse laittaa kelloa herättämään vaan yksinkertaisesti laittaa annos kylpyhuoneeseen mennessään nukkumaan. Toiset saattavat asettaa kellon herättämään varmistaakseen, että he heräävät ottamaan annoksen määrättynä ajankohtana. Jotkut tekevät tästä annoksesta helposti otettavan laittamalla sen tislattuun veteen, jotta heidän ei tarvitse nousta vuoteesta, tarvitsee vain kääntää kylkeä ja nukahtaa uudelleen. Muistakaa, että annoksen ennalta sekoittaminen täytyy tapahtua aina tislattuun veteen.
Jim Sheridanin alkuperäistä Protocel® valmistetta 23 otetaan syöpään yleensä viisi kertaa vuorokaudessa päiväannosten ollessa ¼ teelusikallista ja yöannoksen ½ teelusikallista. Nämäkin annokset tulisi jakaa mahdollisimman tasaisesti 24 tunnin ajalle. Kun annosten väli ei koskaan ylitä 6 tuntia, syövästä toipuminen tapahtuu nopeimmin. Protocel 23:n malliannostus saattaisi siis olla klo 7, 11:30, 16:00, 20:30 ja 2:00.

Jotkut haluavat kaksinkertaistaa annoksen ennen nukkumaan menoa tai keskiyön annoksen antaakseen syövälleen ylimääräisen iskun ja tämä on OK. Mutta jos syövän hajoaminen alkaa tapahtumaan liian nopeasti, kaikki annokset voidaan pitää samana määränä. Annoksen kaksinkertaistamista nukkumaan mentäessä suositeltiin alunperin sellaisille ihmisille, jotka eivät päässeet uudelleen uneen yöannoksen ottamisen jälkeen ja ajateltiin, että kaksinkertainen annos auttaisi Protocelia vaikuttamaan 8 tuntia heidän aamuannokseensa asti. Monet ihmiset ovat kyenneet toipumaan täysin tällä tavalla. 8-tuntinen annosväli yöllä näyttää kuitenkin toimivan paremmin hitaasti kasvavissa syövissä tai hyvin varhain havaituissa syövissä. Aggressiivisissa syövissä, myöhäisvaiheen tapauksissa tai jokaisen, joka haluaa parhaimman mahdollisuuden täydelliseen toipumiseen, kuuden tunnin välein otetut annokset - yölläkin - ovat optimitapa käyttää Protocel-valmistetta.

Joidenkin mielestä annoksen mittaaminen tarkasti on vaikeaa tilauksen mukana olevalla lääkepipetillä, joka on valmisteen mukana. Jos tämä koskee sinua, yksi vihje on mennä apteekkiin ja katsoa vauvojen tarvikeosastoa. Tavallisesti voit löytää muovisen lapsille tarkoitetun lääkeruiskun, jolla voi imeä lääkettä ja jossa on merkittynä ¼  ja ½ teelusikallista jne. Tämä sopii hyvin Protocelin annostukseen, ja sillä voi pitää annoksen koon tarkkana ja yhdenmukaisena riippumatta siitä, pitäydytkö suositellussa ¼ teelusikallisessa vai lisäätkö annoksen 1/3 teelusikalliseksi tai suuremmaksi. Joidenkin mielestä mittalusikan käyttäminen sopii heille parhaiten, mikä on OK. Tärkeintä on olla jättämättä väliin annoksia niiden kuukausien aikana, jotka tarvitaan syövästä irti pääsemiseen.

Älä anna syöpäsoluillesi kulhollista keittoa!
Ed Sopcakilla on paras kokemus syövästä toipumisissa potilailla, joita hän auttoi käyttämään Cancellia. Hän tapasi tähdentää, että annokset tulee ottaa säännöllisin välein vuorokaudessa. Hän tapasi sanoa, että yhdiste imeytyy kehoon ja häipyy siitä melko nopeasti. Hän tähdensi, että vaikka Protocel voi jossain määrin säilyä kehossa yli 8 tuntia, noin kuuden tunnin kuluttua aineen määrä kehossa saattaa laskea terapeuttisen tason alapuolelle, mikä heikentää toipumista. Tämä selitetään siten, että Protocel toimii vaikuttamalla merkittävästi anaerobisten solujen ATP-tuotantoon (ATP - adenosiinitrifosfaatti). Se vähäinen vaikutus, joka Protocelilla on terveisiin soluin, ei haittaa niitä, koska niillä on runsaasti ATP-energiaa jäljellä. Lisäksi niillä on enemmän väyliä, joiden kautta ne voivat tuottaa energiaa. Syöpäsolut eivät kuitenkaan kestä Protocelin vaikutusta niihin, koska ne käyttävät paljon vähemmän tehokasta glykolyysi-nimistä menetelmää energian tuottamiseen. Ottamalla Protocelia säännöllisesti tasavälein ja jättämättä annoksia väliin syöpäsolut voidaan järjestelmällisesti näännyttää nälkään. Kuuden tunnin jälkeen annoksesta jäljellä oleva Protocelin määrä kehossa ei ehkä kykene selviytymään tehtävästään sataprosenttisesti. Koska tavoitteena on näännyttää syöpäsolut kuoliaaksi, yli kuuden tunnin välien pitäminen on kuin antaisi syöpäsoluille pienen kulhollisen keittoa seitsemäntenä, kahdeksantena tai yhdeksäntenä tuntina annoksen jälkeen. Syöpäsolut eivät kuole nälkään, jos niitä ruokitaan joka yö (tai muuna aikana annosvälien ollessa yli 6 tuntia).

Annostus aikuisille ja lapsille tapahtuu parhaiten tyhjään vatsaan aina, kun se on mahdollista (noin 30 minuuttia ennen ateriaa). Mutta se tehoaa, vaikka mahassa olisi ruokaa, ja pitäytyminen tasavälein tapahtuvassa aikataulussa on parempi kuin annosten jättäminen väliin ruokailun vuoksi. Syy miksi tiedämme, että Protocel tehoaa silloinkin, kun mahassa on ruokaa, perustuu havaintoomme lemmikeistä. Protocelin antaminen lemmikeille ruoan kanssa on johdonmukaisesti tuottanut erinomaisia tuloksia.

Vaikka Protocelin sekoittaminen mehuun ja sen juominen välittömästi on OK (jos joku ei halua ottaa sitä tislatussa vedessä), Protocelin jättäminen mehuun pitkähköksi ajaksi ei ole suositeltavaa. Jos joku haluaa ottaa mukaansa yhden tai kaksi valmiiksi sekoitettua pientä muovipulloa, esimerkiksi päiväretkelle, on tärkeää, että Protocel sekoitetaan vain tislattuun veteen. Mikäli käytetään tislattua vettä, näitä valmiiksi sekoitettuja annoksia voidaan kuljettaa taskussa, käsilaukussa tai hansikaslokerossa ja säilyttää tunteja kerralla. Vaihtoehtoisesti pientä muovipulloa pelkkää Protocelia voidaan kuljettaa matkalla ja sekoittaa paikan päällä mehuun ja juoda heti. Älkää kuitenkaan koskaan käyttäkö enempää mehua kuin tarvitaan maun peittämiseen. Tätä suuremmassa määrässä mehua saattaa olla liikaa C-vitamiinia. Annoksiahan otetaan useita kertoja vuorokaudessa.
Protocelia ei tarvitse säilyttää jääkaapissa. Sitä ei kuitenkaan saa jättää suoraan auringonvaloon tai korkeaan lämpötilaan pitkäksi ajaksi. Sitä voi hyvin pitää hyllyssä, komerossa tai kuljettaa mukana normaaleissa olosuhteissa.

Joidenkin mielestä helpoin tapa on sekoittaa valmiiksi neljä tai viisi annosta joka aamu, vaikka ei matkustettaisikaan sinä päivänä. Voi käyttää pieniä tyhjiä pulloja, täyttää ne tislatulla vedellä joka aamu ja mitata sitten annos pulloihin. Tislatun veden käyttäminen Protocelin laimentamiseen voi olla kätevää. Silloin kaikki annokset ovat pöydällä valmiina otettavaksi aikana päivän ja yön kuluessa.

Protocel säilyy monta vuotta. Se ei pilaannu pullon avaamisen jälkeen, joten sitä ei tarvitse säilyttää jääkaapissa. Parhaiten sitä voi pitää vain hyllyssä tai pöydällä, missä se ei ole suorassa auringonvalossa. Valmiita annoksia voi kuljettaa mukana päivän aikana tuntikausia, jos tämä auttaa pitäytymään aikataulussa - mutta vain sekoitettuna tislattuun veteen. Protocel selviytyy myös lentokenttien skannereista ilman, että sille aiheutuu haittaa. Sen kanssa on siis helppo matkustaa.

Aina, kun mittaat Protocelia, varmista, että ravistat pulloa tarmokkaasti, mittaa sitten annos nopeasti. Ellet ravista pulloa voimakkaasti juuri ennen kutakin annosta, pullon loppuosaan jää enemmän laskeutumaa kuin pullon alkuosaan. Jim Sheridan ja Ed Sopcak tapasivat aina kehottaa ravistamaan pulloa voimakkaasti. Näin laskeuma säilyi tasaisena nesteessä. Käytännöllisesti katsoen kaikki ne ihmiset, jotka ovat käyttäneet tätä ainetta menestyksellisesti, ovat toimineet näin.

Protocel® 50 ja Protocel® 23 ovat todellisuudessa samoja. Niissä on samat ainesosat, ja ne on valmistettu vain hieman eri tavalla ainesosien suhteen ollessa hieman erilainen. Valmistetta 50 tavattiin pitää hieman nopeammin toimivana, mutta vuosien kuluessa useimmat Protocelin asiantuntijat ovat yhtyneet käsitykseen, että tämä ei ole paras tapa tarkastella asiaa. Heidän kokemuksensa mukaan kumpikin valmiste tehoaa kaikkiin anaerobisiin tiloihin tai syöpätyyppeihin, mutta valmiste 50 näyttää tehoavan hieman paremmin joihinkin syöpätyyppeihin ja valmiste 23 näyttää tehoavan vähän paremmin toisiin. Mahdollisuus, että valmiste 50 on vahvempi joissakin tapauksissa kompensoituu sillä, että valmistetta 23 otetaan yleensä viisi kertaa vuorokaudessa, kun taas valmistetta 50 otetaan tavallisesti neljä kertaa vuorokaudessa. Siten, kun valmistetta 23 otetaan syöpätyyppiin, jonka tiedetään vastaavan hyvin valmisteeseen, toipuminen esimerkiksi eturauhassyövästä tai rintasyövästä on nopeampaa tällä valmisteella kuin valmisteella 50.

Seuraavaa neuvoa voidaan käyttää varmistamaan kummalla valmisteella aloitetaan eri sairauksissa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että tämä neuvo ei ole kiveen piirretty. Se perustuu asiakkaiden kertomiin kokemuksiin ja kukin voi vapaasti kokeilla jompaa kumpaa valmistetta jonkin aikaa ja tarvittaessa vaihtaa edistyksestään riippuen. (Jos omaa sairauttasi ei ole lueteltu alla, aloita Protocel 50:llä).

Käyttökokemuksiin perustuva ohje Protocelin valitsemiseen

Valmiste 50                         Valmiste 23
adenokarsinooma                rakkosyöpä
kohdunkaulan syöpä            aivosyövät (muut kuin glioblastoma multiform
paksusuolen syöpä              rintasyöpä
ruokatorvisyöpä                   munuaissyöpä (munuaissolu-)
Glioblastooma                      leukemia-akuutti
leukemia-krooninen             Multiple Myeloma       
maksasyöpä (primääri)        neuroblastoma       
keuhkosyöpä                       eturauhassyöpä
Lupus                                  Wilmesin kasvain
melanoma                           virusinfektiot
Non-Hodgkinin lymfooma    autoimmuunihäiriöt
munasarjasyöpä                 Chronintauti
haimasyöpä                        endometrioosi
sarkoomat                           ärtyneen suolen oireyhtymä
mahasyöpä                         MS-tauti
suomusolusolusyöpä          Parkinsonin tauti
kurkkusyöpä                       kaikki lemmikkien sairaudet
kohtusyöpä                         psoriasis
virusinfektiot                       mononukleoosi


Primääriä aivosyöpää sairastaville Protocel 23 on ollut ensisijainen valinta paitsi glioblastoomassa (aivosyöpä). 23:lla on saavutettu erinomainen onnistumisaste kaiken tyyppisissä astrosytoomissa ja oligodendroglioomassa. Jos kyseessä on kuitenkin Glioblastooma Multiforme ihmiset saattavat käyttää 50:tä, jolla näyttää olleen paras ansioluettelo juuri tuon tyyppisessä aivosyövässä. Kaikissa  muissa aivosyöpätyypeissä, jotka eivät ole primäärejä (toisin sanoen kasvattaneet etäpesäkkeitä johonkin muuhun kehon osaan) käyttäjien tulisi valita yhdiste, joka kohdistuu primäärikasvaimeen. Esimerkiksi henkilön, jonka keuhkosyöpä on levinnyt aivoihin, tulisi käyttää keuhkosyöpään osoitettua yhdistettä 50. Jos kyseessä on aivoihin levinnyt rintasyöpä, tulisi käyttää yhdistettä 50, joka on osoitettu rintasyöpään.

Kaikissa aivosyöpätyypeissä on noudatettava varovaisuutta, että turvosta ei pääse syntymään liikaa ja tietyt steroidit tai kouristuslääkkeet saattavat olla välttämättömiä, kunnes Protocel on ehtinyt vähentää riittävästi syöpälastia niin, että paine aivoissa ei ole ongelma.
Steroidit ja kouristuslääkkeet eivät haittaa Protocelin vaikutusta.

Protocel muissa sairauksissa
Monet MS-tautia sairastavat ovat parantuneet ihmeellisesti sairaudestaan käyttämällä Protocelia. Multippeliskleroosi saa nimensä siitä, että lukuisat (multiple) alueet arpikudosta kertyvät hermosolujen ympärille haitaten hermoston oikeaa toimintaa. Protocelin ajatellaan auttavan MS-taudissa hajottamalla anaerobista arpikudosta, jota on kertynyt hermosolujen ympärille. Kun Protocel saa arpikudoksen hajoamaan, hermot vähitellen uudistuvat ja toimintojen havaitaan normalisoituvan. Hermojen uudistumisprosessin tukemiseksi voidaan ottaa päivittäin 1000 mg purasruohoöljyä (tai helokkiöljyä), 3 ruokalusikallista rakeista lesitiiniä ja 2 ruokalusikallista kylmäpuristettua neitsytoliiviöljyä. Näiden ylimääräisten ravintolisien ajatellaan auttavan kehoa uudistamaan myeliinituppia. Ajatellaan, että toinen tapa, jolla Protocel auttaa MS-tautia, on sen viruksien vastainen vaikutus. (Joidenkin teorioiden mukaan MS-tautiin liittyy viruskomponentti.) Kortisoni ja ABC&R -lääkkeiden, joita usein määrätään MS-tautiin, epäillään haittaavan Protocelia ja näitä tulee välttää tätä valmistetta käytettäessä.

Monet erilaisista virussairauksista kärsivät ihmiset ovat myös kokeneet merkittäviä toipumisia ja valmistetta 23 ja valmistetta 50 on käytetty menestyksellisesti viruksia vastaan. Miksi Protocel voi auttaa kehoa voittamaan virushaasteita? Virusinfektioissa viruksen on tunkeuduttava normaaleihin terveisiin soluihin jakautumaan. Kun verenkierrossamme kiertää viruksia, niillä on erityinen proteiinipinnoite, joka suojaa niitä immuniteettijärjestelmän hyökkäykseltä. Mutta tunkeuduttuaan terveisiin soluihin jakautumaan, virusten on luovuttava suojaavasta proteiinipinnoitteestaan. Virustartunnan jälkeen näistä aikaisemmin terveistä soluista tulee vaurioituneita anaerobisia soluja. Protocel saattaa tämän tyyppiset anaerobiset solut lyysiin, hajoamaan, aivan kuten se tekee syöpäsoluille. Kun virusinfektion saaneet anaerobiset solut hajoavat, virukset vapautuvat silloin takaisin kehoon, mutta ilman niiden suojaavaa proteiinikerrosta. Tällöin kehon luonnollinen puolustus voi hyökätä ja tuhota  suojaamattomat virukset. Lukuisat ihmiset ovat kokeneet hämmästyttäviä paranemisia herpeksestä, maksatulehduksesta, moninukleoosista tai muista virustaudeista - jopa HIV:stä.

Immuunikatovirukseen sairastuneet kissat ovat toipuneet täysin Protocelilla. Myös koirien toipumisista immuniteettisairauksista on myös raportoitu.

Koosta riippuen lemmikit tarvitsevat toipumiseen usein pienempiä Protocel-annoksia harvemmin, silti annostuksen tulee olla säännöllistä tasavälein.

Koska molemmat valmisteet ovat niin samanlaisia ja ne tehoavat kaikkiin anaerobisia soluja koskeviin tauteihin, valmistelaji ei ole niin tärkeä kuin se, että Protoceliä käytetään oikein. Päivittäisessä ohjelmassa pitäytyminen siten, että annoksia ei jää ottamatta (ellei se ole ehdottomasti välttämätöntä) on ratkaisevaa. Edistymisen seuraaminen ja annostuksen lisääminen tarvittaessa voi olla myös tärkeää. Ota vain valmistetta 23 tai 50 määrättynä aikana. Pyrittäessä hienosäätämään omaa lyysiprosessia (kasvaimen hajoaminen) ja toipumista saatetaan päätyä tilanteeseen, missä kumpaakin valmistetta on jäljellä vajaa pullo. Tässä tilanteessa valmisteita 50 ja 23 on aina pidettävä omissa pulloissaan ja käytettävä jompaa kumpaa pulloa kerrallaan.

Vältä ottamasta ravintolisiä tai hoitoja, jotka saattavat haitata Protocelin vaikutusta
Lopuksi, on tärkeää ymmärtää, että tietyt ravintolisät voivat haitata Protocelin vaikutusta ja siksi niitä tulisi välttää. Koska Protocel heikentää ATP-energian tuotantoa, tavallisin tapa, jolla ravintolisät tai yrtit voivat häiritä, ovat sellaisia, jotka edistävät solujen ATP-energian tuotantoa. Nämä ravintolisät voivat vaikuttaa epäedullisesti siihen, mihin Protocelilla pyritään solutasolla.

(Wikipedia: Adenosiinitrifosfaatti eli ATP on runsasenerginen yhdiste, jota mitokondriot tuottavat. ATP:llä on tärkeä osa solun energiataloudessa. Sitä käytetään energian siirtoon ja lyhytaikaiseen varastointiin. Elimistön solujen tarvitessa ATP-molekyyleihin sitoutunutta energiaa. Adenosiinitrifosfataasi-niminen entsyymi pilkkoo runsasenergiaisia sidoksia fosfaattiryhmien väliltä.

Ihmisen arvioidaan käyttävän painonsa verran ATP-molekyylejä vuorokaudessa. Tämä tarkoittaa sitä, että yksi ATP-molekyyli kierrätetään 1000–1500 kertaa vuorokauden aikana. Lihassoluissa ATP on ainoa lihassupistuksen energialähde. Sitä on varastoituneena lihaksissa vain vähän, ja nämä varastot hyödynnetään nopeasti.)

Ravintolisät, joita voidaan ottaa Protoceliä käytettäessä

kaikki entsyymilajit               korallikalsium (ilman C-vitamiinia)
AHCC                                  hainmaksaöljy, ternimaito
B-vitamiinit                           Reishisienet
Maarian ohdake                   Willardin vesi
ellagihappo                          D3-vitamiini
hydratsiinisulfaatti                kalium
Paw Paw                              graviola
helokkiöljy                            kalsium
purasruohon siemenöljy      magnesium (ei mega-annoksina)
DIM Indole-3-arbinol (I3C)  
Laetrile                                sahapalmu
germanium-132                  Ambrotose (ilman C-vitamiinia)
Nalrexone (pieninä annoksina)    kurkuma
probiootit

Vaikka edellä olevassa luettelossa esitetään suuri määrä ravintolisiä, joita pidetään yhteensopivina Protocelin kanssa, se ei tarkoita, että on hyvä ottaa niitä mahdollisimman paljon. Turvallisinta on pitää menetelmä yksinkertaisena.

Muista, että monet vaihtoehtoiset myrkyttömät menetelmät syöpään noudattavat sitä filosofiaa, että keho on huuhdeltava ravinteilla, tehtävä kehonpuhdistuksia ja noudatettava hyvin tiukkaa ruokavaliota. Tämä johtuu siitä, että nämä menetelmät perustuvat ensisijaisesti kehon vahvistamiseen mahdollisimman hyvin niin, että oma immuniteettijärjestelmä voi eliminoida syövän. Protocel noudattaa eri periaatetta. Siinä ei pyritä siihen, että immuniteetti eliminoi syövän. Sen sijaan se tappaa syövän suoraan nälkiinnyttämällä sen kuoliaaksi.

Kun olet epävarma, jätä pois

Koska on niin tärkeää olla haittaamatta Protocelin toimintatapaa, on parasta välttää kaikkia ravintolisiä, yrttejä tai hoitoja Protocelin kanssa. Esimerkiksi DIM on Protocelin kanssa sopivien luettelossa, mutta monet DIM-ravintolisät sisältävät E-vitamiinia. Parasta on tällöin etsiä laji, joka ei sisällä E-vitamiinia.

Jos reseptilääkkeitä joudutaan ottamaan muista syistä kuin syöpähoitona, ota kaikin mokomin. Ota reseptilääkkeet erillään Protocelistä aina kun se on mahdollista.

Käyttäjien havaintojen mukaa Protocelin käyttö voi usein parantaa muuta terveydentilaa, esimerkkeinä verenpaine, nivelrikko, krooninen väsymys, jotkin diabeteksen muodot, Crohnin tauti, MS-tauti, virusinfektiot, endometrioosi, peräpukamat ja psoriasis. Näin ollen joskus, kun Protoceliä käytetään syöpään, muiden sairauksien tilassa voidaan havaita parantumista. Tämä voi merkitä, että reseptilääkeannoksia voidaan pienentää.

Ruokavalio

1. Noudata terveellistä, tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota.
2. Vältä jalostettua sokeria ja valkoisia jauhoja. Kokoviljat ovat OK. Sokerin syöminen on kuin yrittäisi sammuttaa tulen valelemalla siihen bensiiniä
3. Rajoita alkoholijuomien nauttimista.
4. Vältä ravintotiivisteitä kuten mehuja. Niissä voi olla liikaa fruktoosia (sokeri), C-vitamiinia tai muita ravinteita, esimerkiksi seleeniä. Luonnolliset hedelmät ja vihannekset, esimerkiksi sitrushedelmät, parsakaali ja mansikat ovat OK kohtuullisessa määrin.

Lyysioireita (kasvaimen hajoamistoksiinien poistuminen)

Protocel ei aiheuta suoria negatiivisia sivuvaikutuksia. Kaikki Protocelin ottamiseen liittyvät oireet ovat epäsuoria ja johtuvat anaerobisten solujen lyysistä, hajoamisesta ja niiden erittymisestä kehosta. Kun potilaalla on merkittävä määrä syöpää ja hän vastaa hyvin Protoceliin, hän hyvin todennäköisesti kokee lyysioireita. Keho saattaa erittää nenästä esimerkiksi valkoista limamaista ainetta. Havaittavia lyysioireita ei aina ole, vaikka syöpäsolujen hajoaminen on aktiivista kehon sisällä. Jotkut ovat toipuneet lyysistä täysin ilman mitään ulkoisia merkkejä. Lyysin esiintyminen on merkki siitä, että Protocel tehoaa. Jos terve ihminen ottaa Protoceliä, lyysiä ei esiinny.

5 yleisintä lyysityyppiä:

1. väsymystä ensimmäisinä viikkoina.
2. mahdollisia flunssaa muistuttavia oireita.
3. normaalien kehon kuona-aineiden lisääntyminen
4. limamaisten aineiden eritystä nenän, suoliston ja virtsan kautta
5. mahdollisesti pistävää kipua lähellä syövän aluetta

Annostusvariaatioita

Protocel 50:n aloitusannos on 1/4 teelusikallista joka kuudes tunti (neljä kertaa vuorokaudessa). Protocel 23:n annostus on 1/4 teelusikallista joka 4-5 tunnin välein (viisi kertaa vuorokaudessa). Monille tämä on se annostus, jota he noudattavat koko syövästä toipumisensa ajan. Toisinaan annostuksen muuttaminen voi olla hyvä ja joissakin tapauksissa voi täyden toipumisen kannalta olla ratkaiseva.

Suuremmat annokset. Saadakseen parhaan mahdollisen hyödyn jotkut haluavat ottaa 1/3 teelusikallista jompaa kumpaa valmistetta 1/4 teelusikallisen sijasta. Tämä ei ehkä vaikuta suurelta erolta, mutta Protocelin kohdalla tämä voi olla merkittävä. Annoksen suurentaminen aiheuttaa tavallisesti enemmän lyysiä nopeammin. Koska Protocel ei ole myrkyllinen, joten suuremmatkaan annokset (esimerkiksi 1/2 teelusikallista) eivät ole haitallisia. Lyysin lisääntyminen ei aiheuta mitään todellisia vaikeuksia. Yleisin annos on siis joko 1/4 tai 1/3 teelusikallista joidenkin ihmisten tarvitessa 1/2 teelusikallista.

Protocel viipyy kehossa kuusi tuntia, minkä jälkeen Protocelin pitoisuus laskee terapeuttisen tason alapuolelle, toisin sanoen sen tason alapuolelle, missä Protocel ei enää kykene tehokkaasti saamaan aikaan syöpäsolujen hajoamista. Tästä syystä korostetaan, että annosvälin ei tule olla kuutta tuntia pitempi.

Kuinka pitkän ajan Protocel tarvitsee?

Ei ole mahdollista antaa toipumisaikaa, joka koskisi jokaista syöpäpotilasta. Muista, että Protocel ei tehoa yhtä nopeasti kuin solumyrkyt kuten kemoterapia. Tämä johtuu siitä, että se ei ole nopeasti vaikuttava, vaarallinen myrkky. Sen sijaan se on suunniteltu hajottamaan syövän tavalla, joka on turvallinen ja tehokas eikä ole liian vaikea keholle selvitä.

Mitä enemmän syöpää potilaalla on, sitä pitempään sen poistuminen kestää. Hitaasti kasvavat syövät näyttävät yleensä hajoavan hitaammin, ja nopeasti kasvavat syövät näyttävän hajoavan nopeammin. On ihmisiä, jotka ovat nähneet kasvaintensa alkavan pienetä ensimmäisen kuukauden kuluessa ja vapautuvan syövästä kuudessa kuukaudessa, kun taas toiset eivät ole havainneet selvää kasvaimen supistumista kuin vasta kolmannella tai neljännellä kuukaudella, tai heidän on pitänyt käyttää Protoceliä vuoden tai useita vuosia, ennen kuin ovat täysin vapautuneet syövästä.

Yleissääntönä on, että useimmat Protoceliä syöpään käyttävät havaitsevat joitakin lyysioireita ensimmäisten viikkojen aikana, ja monien kivut myös lievittyvät ja kunto paranee ensimmäisen kuukauden kuluessa. Jotkut voivat aluksi tuntea väsymystä runsaasta kasvaimen hajoamisesta johtuen. Kasvaimen suureneminen lakkaa yleensä ensimmäisen kuukauden aikana.

Entä sädehoidon tai kemoterapian käyttäminen Protocelin kanssa?

Sädehoito ei haittaa Protocelin toimintaa. Itse asiassa näyttää, että sädehoidot vaikuttavat synergisesti Protocelin kanssa. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että sädehoitokin vähentää solujännitettä. Mutta on tärkeä tehdä tietoon perustuva päätös aina, kun sädehoidon käyttöä harkitaan. Aivojen sädettäminen voi tuoda lyhytaikaisia tuloksia, mutta kudosvaurioita voi tapahtua pitkällä aikavälillä.

Kemoterapia taasen haittaa Protoceliä ja sitä tulisi välttää, jotta Protocel saa mahdollisimman hyvän mahdollisuuden tehota. Siksi on parasta olla yhdistämättä kemoterapiaa ja Protoceliä.

On kuitenkin kaksi kemoterapiahoitoa, jotka eivät haittaa Protoceliä, nimittäin

1. 5FU (Fluorouracil)
2. Xeloda (Capecitabine)

Suomennos Jussi Yli-Panula

Lähde Outsmart Your Cancer: Alternative Non-Toxic Treatments That Work (Tanya Harter Pierce)
Kirja on käännetty ruotsiksi nimellä Överlista din cancer http://mednature.se/produkt/boken-overlista-din-cancer/

Lähin Protocel myyjä http://mednature.se/produkt-kategori/alla/protocel-sv/

Syöpähoidon uusi suunta

Nykyisessä syöpähoidossa korostuu kasvainten tuhoaminen, ja kaikki tutkimus keskittyy uusien keinojen löytämiseen. On kuitenkin niukasti todellista näyttöä siitä, että tämä lähestymistapa todellisuudessa toimii ja hyödyttää potilaita, vaikka on yhä enemmän todisteita siitä, että juuri tämä lähestymistapa tekee syövästä niin vaarallisen. Yli 30 vuotena, jolloin olen työskennellyt syöpäpotilaiden kanssa, lähdin tästä yleisestä havainnosta, jossa syöpä nähdään vihollisena, joka tulisi tuhota, mutta kokemukseen ja uuteen riippumattomaan tutkimukseen perustuen muutin vähitellen katsantokantani.

Nykyään pidän syöpäsoluja ja kasvaimia yleensä vaarattomina, ja yleisiä hoitoja syöpäkuolemien pääasiallisena syynä. Uskon, että oikealla toiminnalla kenenkään ei tarvitse kuolla syöpään. Tässä haluan esittää lyhyen katsauksen syöpähoidon muutoksesta.

Yli 100 vuoden ajan on esitetty yhä enemmän todisteita siitä, että syöpä aiheutuu mikrobeista. Olen kirjoittanut tästä artikkelissani Pleomorphic Microbes: The Hidden Cause of Cancer and Autoimmune Diseases.

Nykyinen käsitykseni syövän kehityksestä on seuraava.
Syöpä saattaa alkaa primäärikasvaimesta, joka kroonistuu stressaantuneessa tai tukkeutuneessa kehon osassa tai Reichin mukaan.

Mikrobitoiminta voi syntyä spontaanista epäterveen kudoksen hajoamisesta. Elimistö rajoittaa vahinkoa kapseloimalla sen; vaihtoehtoisesti saatamme pitää kasvaimen muodostumista biokalvona, jota mikrobit käyttävät suojautuakseen immuniteettijärjestelmältä. Tämä muistuttaa puiden kuorikasvaimien muodostumista tiettyjen ampiaisten pistettyä niitä. Niin kauan kun veri on kohtuullisen puhdasta, kasvain on vain kasvain - ei pahanlaatuinen eikä syöpä.

Mutta jos immuniteettijärjestelmä on jatkuvan hyökkäyksen kohteena kuten suolistodysbioosin (suoliston bakteerikannan haitalliset muutokset), candidan, vuotavan suolen aiheuttamien toksiinien tunkeutuminen vereen, stressaavien tapahtumien kuten tunnetrauman tai alitajuisen syöpädiagnoosin aiheuttaman pelon seurauksena, tällöin vaaralliset (pleomorfiset - monimuotoiset) mikrobit pilaavat veren. Nyt myös kaikki enemmän tai vähemmän piilevät mikrobit kasvaimen sisässä tulevat aktiivisiksi. Syöpää aiheuttavat mikrobit tuottavat aineenvaihduntatuotteita, jotka estävät kohteena olevien solujen happienergian tuotannon.

Seeger and Budwig osoittivat, että sytokromijärjestelmässä on tukos. Lisäksi, sitruunahapposyklissä saattaa olla tukos johtuen sieniviinihaposta, joka kilpailee omenahapon kanssa. Syöpämikrobit tuottavat myös kasvuhormoneja, jotka aiheuttavat kasvaimen laajenemisen.

Joka tapauksessa monimuotoiset mikrobit yhä enemmän estävät vioittuneiden solujan happienergian tuotantoa ja alkavat tuottaa energiaa anaerobisesti sienien tapaan. Myös kasvainsolut alkavat näyttää sienisoluilta. Nyt kasvain on pahanlaatuinen mutta edelleen rajoittunut. Tämä tilanne voi jatkua vuosia kasvaimen kasvaessa hitaasti, kutistuessa tai muuttuessa piileväksi pitkiksi ajoiksi kehon elinvoimasta, immuniteettijärjestelmän vahvuudesta ja erityisesti happo-emästasapainosta eli lymfajärjestelmän tasapainosta riippuen.

Mitä enemmän kasvainten happienergian tuotanto on estynyt, sitä enemmän syntyy maitohappoa, sitä pahanlaatuisimpia ne ovat ja sitä nopeammin ne kasvavat ja aiheuttavat etäpesäkkeitä. Mutta, ja tämä on elintärkeää, kasvaimet eivät voi kasvaa emäksisessä ympäristössä. Syöpäsolujen aineenvaihdunta ja ulkonäkö muistuttavat sieniä. Voimme nähdä tämän vertailussa candidan kanssa.

Candida on tavallisesti vain vaaraton ja mahdollisesti jopa hyödyllinen hiiva, mutta kun sen olemassa oloa uhataan, se muuttuu vaaralliseksi ja tunkeutuvaksi sienilajiksi. Sama koskee syöpäsoluja. Kun mikrobien lisääntyminen tai aggressiivinen lääkehoito aiheuttavat lisääntyvää painetta kasvaimiin, ne laajenevat paikallisesti ja pyrkivät muodostamaan etäpesäkkeitä.

Nykyaikaisessa lääketieteessä myös hyvin pienetkin kasvaimet pyritään poistamaan. Tämä saa jo olemassa olevat piilevät mikroetäpesäkkeet heräämään henkiin vuosia aikaisemmin kuin ne muuten olisivat tehneet. Tämä johtaa erityisesti nuorempien ihmisten varhaisempaan kuolemaan, koska heidän tulehdusreaktionsa on voimakas.

Se, johtaako perinteinen kasvainten hoito etäpesäkkeiden muodostumiseen, ei riipu kasvaimen koosta tai sen perinteisesti määräytyneestä vaiheesta tai pahanlaatuisuudesta vaan pikemminkin veren mikrobitilanteesta ja erityisesti lymfan pH:sta (happamuus). Jos perinteinen hoito onnistuu pitkällä aikavälillä, se merkitsee, että kasvain oli kuitenkin vaaraton mikrobien olemassa oloon nähden.

Mutta etäpesäkkeetkään eivät yleensä tapa. Kasvaimet tappavat vain harvoin painamalla suoraan elintärkeitä rakenteita. Sen sijaan ne useimmiten tappavat epäsuorasti, jos niiden kimppuun käydään kasvaimia tappavalla hoidolla tai parantuneella immuniteettijärjestelmällä, jolloin suuria määriä kuona-aineita (toksiineja) vapautuu. Tämä aiheuttaa sitten kuoleman, joka johtuu massiivisista tulehduksista tai sydämen tai maksan pettämisestä. Sillä, aiheutuvatko nämä tulehdukset perinteisistä vai luontaishoidoista, ei ole väliä. Monet etäpesäkkeistä kärsivät syöpäpotilaat, jotka säilyvät hengissä, vuosien päästä kuolevat kakeksiaan, joka on vakava laihtuminen ja lihasheikkous johtuen etenevästä anemiasta, joka puolestaan johtuu punaverisolujen tuhoutumisesta veren sienityyppisten mikrobien aiheuttamana.

Tästä voimme päätellä, että on kolme mahdollista tapaa kuolla syöpään:

• Kasvain tulee liian suureksi ja estää elintärkeiden elinten toimintoja.  Tämä on kuitenkin harvinaista.
• Immuunihyökkäykset ja hajoavasta kasvaimesta vapautuneet toksiinit aiheuttavat massiivisia tulehduksia.
• Veren mikrobit tekevät punaverisolut toimintakyvyttömiksi, jolloin ne eivät kykene toimittamaan happea.

Jos voimme estää nämä kolme tapahtumaa, syöpäkuolemia ei tapahdu. Tuore tutkimus osoittaa sen yleisperiaatteen, jonka mukaan tämä  on mahdollista perinteisessäkin syövän kemoterapiahoidossa. Tämä perustuu käsitykseen, jossa kasvainta ei tuhota vaan annetaan sille se määrä kemoterapiaa, joka estää sitä kasvamasta lisää. Tutkija Robert A. Gatenby, MD sanoi haastattelussa: “Jos hiirien munasarjasyöpää hoidetaan hyvin suurella annoksella, kasvain katoaa. Näyttää kuin se olisi parantunut, mutta pari viikkoa myöhemmin se tulee takaisin ja alkaa tappamaan näitä eläimiä. Tämä on vakiotulos. Me käytimme pienempiä lääkeannoksia ja vain tarvittaessa. Pystyimme pitämään kasvaimet vakaina ja hiiret elossa määrättömästi.”

Kemoterapian sijasta emäksisöiminen on ensisijainen menetelmä luontaislääketieteessä, jolla kasvain voidaan vakauttaa ja estää sen kasvaminen edelleen. Jotta kasvain voi levitä sen on hajotettava ympäröivä sidekudos. Kuitenkin näin voi tapahtua vain, jos kudos on riittävän hapan aktivoimaan kasvaimen proteolyyttiset entsyymit.
Vuoden 2009 tutkimus osoitti, että suun kautta nautittu natriumbikarbonaatti ei vain ehkäise kasvainten kasvua ja spontaanien etäpesäkkeiden muodostumista etäpesäkkeisessä rintasyövässä hiirillä vaan vähentää myös lymfasolmukkeiden mukaan tuloa ja maksan etäpesäkkeitä.

Nämä löydöt vahvistettiin ja ylitettiin tammikuun 2013 tutkimuksessa, joka osoitti yksityiskohtaisesti kuinka suun kautta nautittu bikarbonaatti ei vain estänyt kasvainten kasvua vaan myös kutisti niitä. Bikarbonaatti emäksisöi lymfanesteen ja ehkäisee tulehdusta niin, että vähitellen kutistuva kasvain ei aiheuta ongelmaa, niin kauan kuin emäksisyyttä ylläpidetään.

Tämä tutkimus tarjoaa kiehtovia yksityiskohtia kasvaimen kasvusta happamuuden funktiona. Mittauksissa pahanlaatuisten kasvainten pH:n todettiin olevan hapan (6,5-6,9) verrattuna normaaliin kudokseen (7,2-7,4). pH 7 on neutraali. Kasvain laajeni ympäröiviin kudoksiin vain siellä, missä kasvaimen laitaman pH oli alempi kuin 7,2. Kun kasvaimen toisen puolen pH oli 6,7 ja toinen 7,3, kasvain kutistui korkeamman pH:n puolella ja laajeni kudoksen alemman pH:n puolella. Muutamien päivien kuluessa kasvaimet näkyvästi liikkuivat niiden ympäristön happo-emästasapainon mukaan.

Hoitamattomilla hiirillä koko kasvain ja sitä ympäröivä kudos olivat happamia alimman pH:n ollessa  6,57 kasvaimen reunalla. Hoidetuilla hiirillä koko kasvain ja sitä ympäröivä kudos olivat emäksisiä korkeimman pH:n ollessa 7,26 kasvaimen reunalla.

Hoitamattomien kasvainten keskimääräinen koko kaksinkertaistui päivien 2-16 välillä syövän istuttamisen jälkeen. Mutta natriumbikarbonaatilla hoidetut kasvoivat hitaasti päivään 8 asti ja sitten ne kutistuivat noin puoleen, mutta yksi neljästä kasvaimesta oli jo täysin hajonnut päivään 12 mennessä. Käytetyn natriumbikarbonaatin määrä oli 17 g litraan vettä ja hiiret saivat juoda sitä niin paljon kuin halusivat.

Hiljattain sain näytön siitä, kuinka eri hoitovaihtoehdoilla on taipumus kehittyä. Lokakuussa 2012 naisella, jonka kanssa kävin kirjeenvaihtoa, todettiin 4. vaiheen (viimeinen vaihe ennen kuolemaa) keuhkosyöpä. Hänen oikeassa keuhkossaan oli suuri kasvain ja paljon nestettä sydämessä ja keuhkoissa. Samaan aikaan kuuluisa krikettiselostaja ja entinen pelaaja Tony Greg sairastui 1. vaiheen keuhkosyöpään. Hänen oikeassa keuhkossaan oli pieni pahanlaatuinen kasvain. Häntä hoidettiin leikkauksella ja muilla perinteisillä hoidoilla. Joulukuun lopussa Tony Greig kuoli sydänkohtaukseen, kun taas naisella, joka käytti emäksisöivää ja mikrobeja tappavaa hoitoa, ei ollut enää nestettä. Hänen sydämensä oli erinomaisessa kunnossa, hänen verikokeensa olivat erittäin terveet ja hän voi mainiosti. Kasvain oli edelleen saman kokoinen kuin se oli kuvauksessa marraskuussa.

Gershom Zajicek, MD (Professor of Experimental Medicine and Cancer Research at The Hebrew University of Jerusalem), on kirjoittanut kiinnostavan esityksen Treatment accelerates tumor growth (Hoito nopeuttaa kasvaimen kasvua). Hän esittelee tuoretta tutkimusta, joka osoittaa, kuinka turhaa ja vaarallista on pyrkiä poistamaan tai pienentämään kasvaimia perinteisillä hoidoilla, koska niiden jälkeen kehittyy etäpesäkkeitä tai kasvaimet alkavat kasvaa uudestaan entistä nopeammin.

Erityisesti kemoterapian havaittiin saavan kasvaimet leviämään ja kasvamaan nopeasti. Tämän seurauksena lääkkeet tappoivat potilaat nopeammin.

Kun kasvaimet ovat stressaantuneita, ne tuottavat kantasoluja ja näistä uusia syöpäsoluja, jotka ovat paljon pahanlaatuisempia ja enemmän hoitoresistenttejä kuin ennen hoitoa.

Perinteinen lääketiede naamioi nämä seikat tilastoilla havaitsemalla ja poistamalla yhä pienempiä ja vaarattomampia kasvaimia, jotka eivät koskaan olisi muodostaneet uhkaa. Nämä lasketaan kuitenkin parantuneiksi syöviksi. Edelleen, syöpähoidon jälkeisten kuolemien katsotaan usein johtuvan muista syistä ja tämä vähentää tilastollista syöpäkuolleisuutta.

Valitettavasti monet luontaishoidot aiheuttavat myös ongelmia. Näin tapahtuu kaikissa niissä hoidoissa, joissa tuhotaan kasvaimia ja aiheutetaan samalla voimakkaita tulehduksia. Esimerkkeinä näistä ovat Gearsonin terapia tai mustan salvan käyttö tai vastaavat kasvaimia tuhoavat hoidot. Nämä voivat olla onnistuneita, mutta usein ne eivät ole ja nuoremmilla ja terveemmillä yksilöillä on eniten ongelmia, koska heidän immuniteettijärjestelmänsä tuottavat voimakkaimmat tulehdukset.

Kasvainten tuhoaminen antamalla natriumbikarbonaattia (Simoncinin menetelmä) ruiskeena on myös vaarallinen ja voi aiheuttaa tulehduksen ja kuoleman. Tällaiset luonnonmenetelmiin liittyvät ongelmat voitaisiin helposti välttää käyttämällä lisäksi tulehdusta estäviä keinoja, esimerkiksi ylläpitämällä emäksisyyttä suun kautta, mikrobeja estävällä hoidolla ja/tai paasto- tai niukan ravinnon kausilla.

Perinteinenkin tutkimus osoittaa nykyään, että paastoaminen estää kasvaimen kasvua ja että ajoittainen paastoaminen on paljon tehokkaampaa kuin rajoittamaton ruoansaanti tai pysyvä ruoan rajoittaminen.
Paaston etuna on se, että se kutistaa kasvaimia aiheuttamatta tulehdusta, koska kun keho on ravinnon puutteessa, se käyttää epätervettä kudosta energialähteenä. Etuna on lisäksi se, että ravinnon rajoittaminen ehkäisee mikrobitoimintaa. Jotkin kuuluisat syöpähoidot kuten Breuss Cure ja Grape Cure käyttävät tätä periaatetta.

Vielä eräs tapa kutistaa ja mahdollisesti poistaa kasvaimia aiheuttamatta tulehduksia tapahtuu voimakkaalla emäksisöinnillä. Tällaisia ovat caesiumkloridi tai hyvin suuret määrät natriumbikarbonaattia, jotka pitävät virtsan pH:n yli 8:ssa jonkin aikaa. Mutta nämäkin hoidot voivat aiheuttaa ongelmia ja useimmissa tapauksessa en näe tarvetta mennä äärimmäisyyksiin.

Usein käytetty luonnonlääkintä ovat proteolyyttiset entsyymit, koska ne auttavat poistamaan proteenijäämiä ja kutistamaan kasvaimia estäessään samalla tulehduksia.

Bromelaiini ja papaiini ovat suosikkeja. Lisäksi fibrinolyyttiset entsyymit nattokinaasi ja serrapeptaasi ehkäisevät liiallista veren hyytymistä, jota tarvitaan etäpesäkkeiden muodostumiseen. Uskon, että kätevin ja luotettavin tapa on pitää kasvaimet heti alussa vakaina emäksisöivillä aineilla esimerkiksi käyttämällä natriumbikarbonaattia ja kaliumsitraattia jaettuna päivän ajalle. Näin kasvaimet kutistetaan vähitellen aiheuttamatta tulehdusta. Tämä voidaan tehdä yhdistämällä emäksisöiminen, mikrobeja estävä hoito, proteolyyttiset entsyymit ja ajoittainen paasto raakaruoalla.

Jäljelle jäävän ongelman muodostavat ne yksilöt, jotka ovat käyttäneet perinteistä hoitoa ja ovat nyt kuolemassa kakeksiaan (näivettyminen, kuihtuminen). Grayfieldin mikroskoopilla tehdyt videot, esimerkiksi Humoral Pathology and  Symbiosis or Parasitism, osoittavat hyvin selvästi, että myöhäisvaiheen syövässä useimmat punaverisolut ovat mikrobien valtaamia eivätkä voi toimia. Tämä selvästi edellyttää mikrobeja tuhoavaa hoitoa yhdistettynä happiterapiaan. Myös AIDS:ia, tuberkuloosia ja erilaisia autoimmuunisairauksia sairastavat yksilöt usein kuolevat kakeksiaan, mikä taasen osoittaa, että tämä tauti ei aiheudu kasvaimista vaan pikemminkin mikrobeista.

Jotta kasvain voidaan pitää vakaana, on tärkeää minimoida myös kasvua edistävät tekijät. Pääasiallinen kasvua edistävä tekijä on tulehdus, jota voi hillitä mikrobien vastaisella hoidolla, emäksisöinnillä, paastolla, proteolyyttisillä entsyymeillä, antioksidanteilla ja tulehduksia estävillä yrteillä. Muita yleisiä kasvaimia edistäviä tekijöitä ovat monityydyttämättömät öljyt, fosfaatit tai fosforipitoiset ruoat, sokeri, murot ja viljatuotteet, erityisesti jalostetummat lajit, koska kaikki nämä lisäävät tulehdusta.

Nopeasti sulavat hiilihydraatit ovat niin vahingollisia syövässä, koska ne ovat syöpäsolujen ja mikrobien pääasiallista ravintoa.

Enemmän glukoosia (sokeri) merkitsee enemmän maitohappoa ja suurempaa happamuutta, mikä vuorostaan merkitsee tulehduksen pahenemista ja voimakkaampaa kasvaimen kasvua.

Eräs yleinen kasvaimen edistäjä on lehmän maidon insuliinin kaltainen kasvutekijä 1 eli IGF-1. Vaikka se voi edistää kaikkien kasvaimien kasvua, erityisesti se vaikuttaa kasvaimiin rinnassa, eturauhasessa, keuhkoissa ja paksusuolessa. Ei ehkä ole sattuma, että nämä ovat useimmin esiintyviä syöpiä. Yleinen kasvaimen kasvua edistävä tekijä on kaikenlainen krooninen stressi, oli se sitten tunneperäinen, ravintoon liittyvä tai ympäristön aiheuttama.

Tuoreet vihannekset ja niiden mehut ja erityisesti vihreät lehtivihannekset, punajuuri ja vehnänoras ovat osoittaneet parantavan syöpäsolujen happiaineenvaihduntaa tehden ne vähemmän pahanlaatuisiksi ja mahdollisesti normaaleiksi.

Tämä on hiljattain osoitettu myös MSM:stä. MSM (methyylisulfonyylimetaani - rikki) on kiinnostava siksi, että se antaa vihjeen siitä, mikä tekee soluista pahanlaatuisia. Erityisen aggressiivisen lajin melanoomasoluja hoidettiin 2-prosenttisella MSM liuoksella. Yhden päivän hoidon jälkeen solut olivat muuttuneet täysin normaaleiksi ja pysyivät sellaisina määrättömästi. DMSO (dimetyylisulfoksidi) ei kuitenkaan normalisoinut näitä soluja.

Ainut MSM:n ja DMSO:n välinen ero on ylimääräinen happiatomi MSM:ssä. Tulkitsen tämän tarkoittavan, että MSM oli entsymaattisesti supistunut DMSO:ksi ja tämä vapautunut happi oli muodossa, joka korjasi melanoomasolujen hapettavan energia-aineenvaihdunnan. Tämä on osoituksena siitä, että syöpäsolut ja normaalit solut voivat helposti muuttua keskenään joko estämällä tai palauttamalla hapettavan energia-aineenvaihdunnan.

Syöpämikrobit estävät tavallisesti syöpäsolujen muuttumisen normaaleiksi, mutta tässä tapauksessa MSM-reduktion tuottama DMSO olisi estänyt tai tappanut tällaiset mikrobit. DMSO tehoaa sieniin ja mykoplasmoihin. Molemmat vaikutukset - mitokondrioiden korjaus ja mikrobien ehkäisy - olisivat yhdessä normalisoineet nämä melanoomasolut. Mutta varsinaisessa hoidossa tämä ei ehkä toimi niin hyvin, elleivät myös veren mikrobit ole hallinnassa.

DMSO:ta käytetään usein kuljettajana perinteisessä kemoterapiahoidossa tai virusten vastaisessa hoidossa johtuen sen kyvystä päästä vaurioituneisiin soluihin niin helposti. Syövässä se erityisesti kohdistuu pahanlaatuisiin soluihin ja sitä voidaan käyttää parantavien aineiden kuljettajana. Tämä on erityisen hyvä hoidettaessa aivokasvaimia, jotka muuten ovat vaikeasti saavutettavissa. Pelkkää DMSO:ta on käytetty myös syöpähoidossa. Se on ilmeisesti hyödyllinen monissa syövissä kuten rinta-, keuhko- ja eturauhassyövässä sekä imusolmukesyövissä. Se voi normalisoida myös leukemiasoluja. Eräässä uudessa tutkimuksessa, joka koski erittäin invasiivisia keuhkosyöpäsoluja, tekijät kirjoittivat: “Totesimme, että DMSO voi merkittävästi ehkäistä syöpäsolujen leviämistä, siirtymistä, lisääntymistä ja pesäkkeiden muodostamiskykyä...”
DMSO sai myös syöpäsolut kuolemaan luonnollisesti ja sen on osoitettu suojaavan säteilyvaurioilta, erityisesti syöpähoidon suhteen.

Sen tähden saattaa olla hyödyllistä yhdistää MSM ja DMSO syöpähoidossa. MSM voidaan liuottaa DMSO:hon suhteessa 34 grammaa 100 millilitraan. Rintasyövässä, melanoomissa ja muissa lähellä ihoa olevissa kasvaimissa tämä liuos voidaan laimentaa vedellä 2:1 tai 1:1 ja pitää kääreenä kasvaimen päällä, kunnes kasvain näyttää normalisoituvan. Helposti käsiksi päästävissä paikoissa kuten vatsassa, haimassa, kohdussa jne. saattaa olla parasta altistaa kasvaimet usein tälle liuokselle käyttämällä asentoa, joka ohjaa nautitun liuoksen kasvaimen ympärille. Vaikeasti tavoitettavissa olevissa kasvaimissa voidaan kokeilla suuriannoksista liuosta ulkoisesti tai sisäisesti. DMSO:ta ei kuitenkaan tulisi käyttää peräsuolessa, koska se voi kuljettaa myrkkyjä vereen.

Mikrobeihin kohdistuvan hoidon pääongelma on epävarmuus päättää, mitkä hoidot ovat parhaita puhdistamaan verta, millä annoksilla ja yhdistelmillä ja kuinka kauan niitä tulisi käyttää. Tämä voidaan helposti arvioida elävän veren analyysillä, mutta elävän veren analyysiä käyttävillä luontaishoitajilla ei yleensä ole riittävää määrää potilaita, jotta he voisivat tehdä mielekkäitä vertailuja.

Lisäksi, tehokkaimmat hoidot pleomorfisia mikrobeja vastaan ovat kiellettyjä tai niitä vastaan hyökätään terveysviranomaisten taholta useimmissa länsimaissa ja tutkimusten suorittaminen tällä alueella saattaa muodostaa riskin. Vaihtoehtohoitoja käyttävillä lääkäreillä saatta tässä suhteessa olla enemmän liikkumavaraa. Ehkä voitaisiin perustaa yhteinen tietopankki.

Myös muita seikkoja olisi tutkittava, kuten suolistodysbioosin, vuotavan suolen oireyhtymän ja juurihoidettujen hampaiden vaikutusta veren mikrobeihin ja sitä kuinka nämä vaivat voidaan normalisoida parhaiten. On näyttöä myös siitä, että veren puhdistaminen vähitellen poistaa myös kasvaimet tai pitää ne piilevinä. Tämäkin pitää vahvistaa tai tutkia paremmin mahdollisten epäonnistumisten syiden löytämiseksi.

Ennen kuin meillä on luotettava ohjelma, suosittelen erilaisten laaja-alaisten mikrobeja tuhoavien aineiden käyttöä sellaisten, joilla on ominaisuuksia sieniä vastaan (ks. Ultimate Cleanse). Lisäksi voi käyttää myös elektronista veren puhdistajaa tai sopivaa taajuuslaitetta ja tietenkin emäksisöintiä pitämään virtsan pH yli 7:ssä. Katso yksityiskohtainen ohjelma kirjastani Overcoming Cancer (Walter Last).

Walter Last on biokemisti, tutkimuskemisti, ravintoasiantuntija ja luontaisterapeutti toimipaikkanaan Australia. Hänen kirjojaan saa http://tinyurl.com/4xkdgcu. Hän on pitkään avustanut Nexus-lehteä. Hänen artikkelinsa New Direction in Cancer Therapy” on saatavana at http://tinyurl.com/byzt9hz.
Lisätietoja http://www.health-science-spirit.com.

Suomennos Jussi Yli-Panula



Lähde Nexus Magazine/Walter Last

Viitteet

1. Last, Walter, "Pleomorphic Microbes: The Hidden Cause of Cancer and Autoimmune Diseases", http://tinyurl.com/a8ps9qt  
2. Cantwell, Alan, Jr, "Dr Wilhelm Reich: Scientific Genius – or Medical Madman?, New Dawn, 9 June 2004, http://tinyurl.com/4jlx2su
3.  Shaw, William, Dr, "The Yeast Problem & Bacteria Byproducts",  The Great Plains Laboratory, Inc., http://tinyurl.com/82z79t3
4. Last, Walter, "Proof that Cancer Surgery Increases Mortality", http://tinyurl.com/3ob6o3o
5. Keim, Brandon, "To Survive Cancer, Live With It" (interview with Robert A. Gatenby, MD), Wired.com, 27 May 2009, http://tinyurl.com/pmtel5; also see Robert A. Gatenby, "A change of strategy in the war on cancer", Nature 2009 May 27; 459(7246)
6. Robey, Ian F. et al., "Bicarbonate Increases Tumor pH and Inhibits Spontaneous Metastases",  Cancer Research 2009 Mar 15; 69(6), http://tinyurl.com/mvb7up
7. Estrella, Veronica, Tingan Chen, Mark Lloyd et al., "Acidity generated by the tumor microenvironment drives local invasion",  Cancer Research, pub. online 3 January 2013, http://tinyurl.com/anuen9q
8. Zajicek, Gershom, MD, "Treatment accelerates tumor growth",  9 November 2012, http://tinyurl.com/ah238o7
9. Gucciardi, Anthony, "Woops! Study Accidentally Finds Chemotherapy Makes Cancer Far Worse", Natural Society, 7 August 2012 (updated 18 November 2012), http://tinyurl.com/avdu3tj
10. Food for Breast Cancer, "Fasting protects normal cells and sensitizes cancer cells to chemotherapy: American Association for Cancer Research (AACR) Meeting, April 2010", posted 6 May 2010, http://tinyurl.com/2d954k9
11. McKeever, Kevin, "Periodic
12. Dieting May Cut Breast Cancer Risk", MedicineNet.com, 4 August 2009, http://tinyurl.com/a3sfhuw
13. Last, Walter, "Hypercoagulation", http://tinyurl.com/b995onm
14. Last, Walter, "Alkalizing with Sodium Bicarbonate and Potassium Citrate", http://tinyurl.com/acu4cle
15. Grayfield Optical Inc, Online Videos, http://tinyurl.com/d9c4n55
16. Caron, Joan McIntyre et al., "Methyl Sulfone Induces Loss of Metastatic Properties and    Reemergence of Normal Phenotypes in a Metastatic Cloudman S-91 (M3) Murine Melanoma Cell Line", PLoS    ONE 2010; 5(8):e11788, http://tinyurl.com/aqxlwc2
17. Wang, Chi-Chung et al., "Dimethyl Sulfoxide Promotes the Multiple Functions of the Tumor Suppressor HLJ1 through Activator Protein-1 Activation in NSCLC Cells", PLoS ONE 2012; 7(4):e33772,    http://tinyurl.com/czwatek
18. Last, Walter, "The Ultimate Cleanse", http://tinyurl.com/4cxzpu7
19. Last, Walter, Overcoming Cancer: A Guide to Self-Healing, 2012, 6th rev. edition, http://tinyurl.com/3o3xrfn

Niasiini akuutin sepelvaltimotaudin hoitona

Useat lääkärit ovat käyttäneet niasiinia (B3-vitamiini) hoitotyössään heti akuutin sairauden jälkeen. Näihin kuuluu E. Goldsborough, joka käytti sekä niasiinia että niasiiniamidia tällä tavalla vuosina 1946-1960. Sydänveritulpan sairastaneille annettiin 50 mg niasiinia ruiskeena ihon alle ja 100 mg kielen alle. Kun niasiinin aiheuttama kuumotus lakkasi, tulpan aiheuttama kipu ja sokki lievittyivät. Toinen pistos annettiin, jos kipu uusiutui kuumotuksen häivyttyä, mutta jos kipu ei ollut ankara, annettiin toinen annos suun kautta. Tämän jälkeen potilaalle annettiin 100 mg kolme kertaa päivässä. Jos kuumotus oli liian voimakas, käytettiin niasiiniamidia.
Goldsborough hoiti 60 potilasta tänä aikana, joista 24:llä oli akuutti infarkti ja lopuilla oli angiina pektoris (rintakipu). 24 potilaasta 6 kuoli. Neljällä rintakipupotilaalla oli myös katkokävely, joka helpotti hoidolla. Kahdella oli keuhkoahtauma, johon hoitovaste oli suotuisa.

Niasiinia tulisi käyttää ennen jokaista ohitusleikkausta ja sen jälkeen. Inkeless ja Eisenberg arvioivat ohitusleikkaukseen ja lipiditasoon liittyvän aineiston vuonna 1981. Useimmissa tapauksissa elämänlaatu parani ja 75 % sai osittaisen tai täydellisen helpotuksen rintakivuista.

Jos potilaat pantaisiin rutiininomaisesti kunnon ruokavaliolle ja tarvittaessa annettaisiin niasiinia paljon ennen kuin he saavat sepelvaltimo-ongelmia, useimmat, joskaan ei kaikki, sepelvaltimo-ohitusleikkaukset voitaisiin välttää. Jos kaikki tätä leikkausta tarvitsevat saisivat kunnollisen ruokavalion ja niasiinia leikkauksen jälkeen, valtimonkalkkiutuma eteneminen vähentyisi merkittävästi. Silloin kirurgit kykenisivät osoittamaan merkittävää eliniän pitenemistä.

Niasiini pidentää ikää ja vähentää kuolleisuutta potilailla, joilla on ollut yksi sydäninfarkti. The Medical Tribune -lehdessä ilmaistiin tämä varhaisten tutkijoiden reaktio otsikoimalla näiden raportti 24. huhtikuuta 1985 Yllättävä yhteys eliniän pidentymiseen: Kysymys on nikotiinihaposta. Sittemmin niasiinin on osoitettu vähentävän halvauksen jälkeisiä aivovaurioita.

Korkea kolesteroli liitetään sepelvaltimotautiriskin lisääntymiseen. Niasiinin lisäksi suosittelemme myös runsaskuituista sokeritonta vihannes- ja kokoviljaruokavaliota. Mutta riittävän suurilla niasiiniannoksilla on mahdollista alentaa kolesterolia muuttamatta ruokavaliota. Jatkuva niasiinin käyttö alentaa kuolleisuutta ja pidentää elinikää. Muuten, poikkeuksellisen alhainen kolesteroli ei aiheudu niasiinista. Niasiini ei alenna kolesterolia vaarallisen alhaiseksi.

Vuonna 2007 New York Times raportoi, että huokea B3-vitamiini voi kohottaa HDL-kolesterolia jopa 35 % suurina annoksina, tavallisesti 2000 mg päivässä. Se alentaa myös LDL-kolesterolia ja trioglyseridejä jopa 50 %. Lehti siteerasi American College of Cardiologyn johtajaa tohtori Steven E. Nisseniä, joka oli sanonut: “Niasiini vaikuttaa todella näin. Mikään muu ei ole niin tehokas.”

Statiinit vastaan niasiini
Lukija kirjoittaa: “Lähes päivittäin luen tai näen artikkelin statiineista ja siitä, kuinka hyviä ne ovat ja kuinka useampien ihmisten tulisi ottaa niitä. Ihmettelen. Minulle määrättiin Zocoria alentamaan kolesterolia ja jonkin ajan kuluttua sain särkyä hartioihini. Minun käskettiin ottaa lämpimiä suihkuja. Mutta ei, halusin lopettaa Zocorin. Niinpä minulle määrättiin Pravacholia ja lyhyen ajan kuluttua jokainen nivel (ja tarkoitan joka ikinen jäsen) tuotti tuskaa. Minulle sanottiin, että en nuorentuisi ja lääkäri halusi määrätä särkylääkkeitä. Kieltäydyin. Kieltäydyin ottamasta Pravacholia enää. Kas kummaa, muutamassa kuukaudessa niveleni lakkasivat särkemästä. Enimmiltä osin olen entinen itseni, mutta lihasjännitteeni heikkeni paljon. Tiedän lääkärini ajatelleen ‘Hän on vainoharhainen’, mutta tiedän miltä minusta tuntui. Pyydän kertomaan minulle lisää statiineista?”

Jos Pravachol kuulostaa kadun nimeltä Kremlin lähellä, jatkakaa lukemista. Tohtori Hoffer sanoo. “Olisi mukavaa nähdä kontrolloitu kaksossokkotutkimus, missä niasiinia ja jotakin nykyistä statiinia vertaillaan vähintään kymmenen vuoden ajalta. Niasiini voittaisi kisan mennen tullen. Ja se voidaan yhdistää statiineihin, jos se on välttämätöntä. Ruokavalio yksistään tehoaa suhteellisen huonosti. Sitä on vaikea noudattaa ja Parsonsin mukaan onnistuu huonosti käytännössä, koska ihmisten ruokailutottumuksia on vaikea muuttaa. Olen samaa mieltä.

Kirjassaan Cholesterol Control Without Diet: The Niacin Solution tohtori Parsons arvioi statiinien tehtävää ja lääkeyhtiöitä, jotka hyväksyttivät ne ja toivat markkinoille. Mielestäni tämä on tärkeä osa eikä se ole kaunis kuva. Jos lääkärisi sanoo, että sinulla on kolesteroliongelma tai jos epäilet, että sinulla on se, puhu hänelle mieluummin niasiinista statiinien sijasta ja esittele hänelle tämä erinomainen kirja. Siinä vastataan kaikkiin hänen kysymyksiinsä. Vakuuta hänelle, että niasiini on se oikea.

Seerumin kolesterolin alentamiseen niasiinia käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1955. Sittemmin plasebokontrolloidut tutkimukset ovat vahvistaneet, että niasiini ehkäisee toisen sydänkohtauksen ja vähentää myös aivohalvauksia. Eräs tutkimus osoitti, että 16 vuoden jälkeen niasiinia ottavien miesten kuolleisuus oli 11 % alhaisempi. Vaikka kuumotus on yleinen niasiinin sivuvaikutus, tämä vitamiini on turvallisempi kuin yksikään lääke.

Hiljattain ei-statiinilääke Zetia (ezetimibe) havaittiin paljon niasiinia heikommaksi kontrolloiduissa lääketutkimuksissa. Niasiini murskasi monen miljardin lääkkeen Zetian niin pahasti, että kliininen koe oli lopetettava potilaiden hyödyksi.

Vuosikymmeniä on siis todettu, että niasiini ei ole vain paras yksittäinen tuntemamme aine, joka korjaa kaikkien sairautta aiheuttavien lipidien (rasva) vaikutukset sydänpotilailla. Se on ainut. Se alentaa kokonaiskolesterolia, koska se alentaa LDL-kolesterolia. Se kohottaa HDL-kolesterolia, alentaa triglyseridejä, alentaa lipoproteiini(a):ta ja CRP:tä. CRP osoittaa hapettumisstressin. Yksikään kaikista muista laajassa käytössä olevista aineista, esimerkiksi statiinit, eivät pääse lähellekään niasiinin kykyä parantaa näitä lukuja. Huolimatta miljardien dollareiden ponnistuksista kehittää patentoitavissa oleva tuote, jolla olisi samat edulliset vaikutukset kuin niasiinilla, kaikki yritykset ovat päättyneet epäonnistumiseen muutamat kuolemantapaukset mukaan lukien.
Coronary Drug Study’n mukaan niasiini vähentää kuolemia 11 % plaseboon verrattuna. Se jatkoi elinikää kahdella vuodella keski-ikäisillä miehillä, joilla oli jo ollut ainakin yksi sepelvaltimosairaus. Tämä valtava tutkimus oli suora seuraus alkuperäisestä löydöstämme, että niasiini alensi kokonaiskolesterolia. Mayoklinikan suorittamat myöhemmät tutkimukset vahvistivat nämä löydöt.

Kansallinen patenttijärjestelmä, joka asettaa voiton ainoaksi tärkeäksi tavoitteeksi asiakkaittensa terveyden sijasta, on paljolti vastuussa näiden tutkimusten huomiotta jättämisestä. Hallitukset ovat päästäneet lääketeollisuuden kuin koiran veräjästä. Ei ole yllättävää, että minä (Abraham Hoffer) olen nähnyt monille potilaille annettavan statiineja, jotka eivät tehoa ja aiheuttavat vakavia sivuvaikutuksia, kun heille olisi pitänyt antaa niasiinia. Niasiinin määrääminen onnistuneesti vaatii lääkäritaitoa. Parsons sanoi, että “Niasiini on tunnettava, jotta sitä voi käyttää.”

Liian harvat lääkärit ovat hankkineet tämän taidon. Lääkärikoulutuksensa aikana heitä ei ole rohkaistu ja valtava lääkemainonta on johtanut heidät harhaan.

On kummallista, että Big Pharman tutkijat, eivät kykene ymmärtämään Roger Williamsin perusteluja. Havainnollistaakseen solun monimutkaisia toimintoja Williams vertasi solua orkesteriin. Kukin välttämätön ravinne on kuin yksi orkesterin jäsen. Erinomainen sinfoniaesitys riippuu muusikkojen toiminnasta, hyvästä kapellimestarista ja siitä, että jokainen lukee samoja nuotteja. Nämä ovat yleisön vaatimat kriteerit. Mutta entä jos viulusolisti pyörtyy esityksen aikana. Kapellimestari uskoo, että esityksen on jatkuttava ja pyytää johtavaa rumpalia korvaamaan viulistin. Tässä vaiheessa emme enää kuule sinfoniaa, se on kakofoniaa, epäsointua. Äskettäin todellisessa elämässä nuori kapellimestari Kuerti havaitsi, että illan esityksen pianisti ei kyennyt esiintymään. Hän pyysi isäänsä kapellimestari Anton Kuertia, joka oli konsertissa. Sifonia ylitti odotukset. Mutta on vain yksi Anton Kuerti. Kehon soluissa evoluutio on valinnut kunkin ravinteen olemaan kuin Anton Kuerti. Jos tiamiini poistetaan solusta, vain toinen Kuerti, tiamiini, voi korvata sen. Se on korvattava ja ennen kuin näin tapahtuu, solu ei toimi. Lopulta se kuolee, ellei korvaavaa solua saavu. Valebiootin antaminen potilaalle puuttuvan tilalle on kuin korvaisi viulistin tai pianistin rumpalilla. Se olisi kuin korvaisi Anton Kuertin minulla. Ortomolekylaarinen laki on, että valebiootit eivät voi korvata puuttuvia ortomolekylaarisia aineita. Lääkeyhtiöt tuhlaavat rahojamme etsimällä sellaista, mitä he eivät koskaan löydä.

Lähde Niacin: The Real Story: Learn about the Wonderful Healing Properties of Niacin (Dr Abram Hoffer, Andrew W Saul PH.D., Harold D Foster PhD)

Niasiinin käyttö sydänverisuonten terveyden parantamiseen (Life Extension, 2007)

Kysymys: Tutkitutin hiljattain kolesteroliarvoni ja sain tietää, että minulla saattaa olla sydäntautiriski, koska HDL-arvoni oli liian alhainen. Luin, että niasiini voisi auttaa minua kohottamaan HDL-kolesteroliani, mutta lääkärini sanoi, että niasiini on vaarallista. Ketä minun olisi uskottava?

Vastaus: Lääkärisi olisi oikeassa, jos eläisimme vielä vuotta 1985. Sittemmin olemme oppineet käyttämään niasiinia (B3-vitamiini) turvallisesti ja tehokkaasti. Valitettavasti monet lääkärit eivät ole vielä päässeet ajan tasalle tai ovat loukussa, jonka mukaan kolesterolia alentavat statiinilääkkeet ovat ainut tapa vähentää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Olen henkilökohtaisesti määrännyt niasiinia tuhansille potilaille osana ohjelmaamme korjata sepelvaltimosairauksia. Todellisuudessa niasiini on lähimpänä tarjolla oleva täydellinen menetelmä, joka kohdistuu useimpiin sepelvaltimotaudin syihin.

Niasiinia, joka tunnetaan myös nikotiinihappona, on punaisessa lihassa, kanassa, kalkkunassa, pavuissa ja viljassa. Se on välttämätön ravinne ja kuuluu B-vitamiinien ryhmään. Oletko koskaan ottanut B-monivitamiinipillerin, joka laukaisi oudon polttavan tunteen iholla? Jos olet, kokemus johtui niasiinista. Niasiinilla on ratkaiseva tehtävä energiantuotannossa, geenien ilmentymisessä ja hormonien tuotossa. Ihmiset eivät pärjää ilman sitä.

Niasiinin annossuositus pellagran estämiseen on 16 mg päivässä miehillä ja 14 mg naisilla. B3-vitamiinin puutteesta johtuvalle pellagralle on ominaista ripuli, ihotulehdus, tylsistyminen (dementia) ja mahdollisesti kuolema. Niasiinin puutoksen aiheuttama pellagra oli laajalle levinnyt Yhdysvalloissa 1800-luvulla, mutta on jo kauan ollut unohduksissa ja harvinainen.

Annossuositusta suurempina annoksina otettuna niasiinilla on joukko terveyshyötyjä.

Niasiini:

• parantaa HDL-kolesterolia 20-35 %. Yksikään reseptitön hoito ja hyvin harvat lääkkeet eivät ole yhtä tehokkaita.
• vähentää pieniä LDL-hiukkasia. Pieni LDL on merkityksellinen, mutta vähän ymmärretty sydänsairauden syy. Niasiini on tehokkain tunnettu aine, joka korjaa tätä epänormaalia kuviota.
• alentaa triglyseridejä 30 %. Niasiini on erityisen tehokas, kun sitä otetaan kalaöljyn kanssa (4000 mg päivässä sisältäen 1200 mg EPA/DHA).
• vähentää VLDL-hiukkasia (Very Low Density).
• vähentää lipoproteiini(a):ta eli Lp(a). Yksikään muu hoito ei vastaa tätä niasiinin tehoa, kun kyseessä on perinnöllisesti määräytynyt korkea Lp(a), joka kuuluu vakavimpiin sydäntaudin riskitekijöihin.
• vähentää LDL-kolesterolia tavallisesti 1,1 mmol/L - 2,22 mmol/L eli 5 - 25 %.

Niasiini estää rasvahappojen vapautumisen rasvasoluista. Vähemmän rasvahappoja siirtyy maksaan, tuloksena vähemmän VLDL-hiukkasia. Kun VLDL:n määrä on pienempi, myös pieniä LDL-partikkeleita on vähemmän.
 Niasiini parantaa myös endoteelin toimintaa ja typpioksin muodostumista.

Niasiinin hyödyt eivät rajoitu vain sen vaikutukseen sydäntaudin riskiä osoittaviin markkereihin. Se vähentää myös sydänkohtausriskiä selvästi. The Coronary Drug Project -tutkimuksessa todettiin ensimmäisenä, että niasiini vähentää tehokkaasti sydänkohtausriskiä. Kun yli 1000 sydänkohtauksesta selvinneelle annettiin 3000 mg välittömästi vapautuvaa niasiinia päivittäin kuuden vuoden ajan, ei-kuolemaan johtavien sydänkohtausten esiintyminen väheni 27 % ja aivohalvausten määrä laski 26 %.

Tunnetussa HDL-Atherosclerosis Treatment Study -tutkimuksessa 160 osanottajalle annettiin niasiinia ja simvastatinia (Zocor®) tai lumelääkettä. Lumelääkkeeseen verrattuna niasiinia ja simvastatinia saavan ryhmän kuolleisuus ja infarkti laskivat 90 % kolmen vuoden aikana. Toisin sanoen sepelvaltimotapahtumat lähes lakkasivat. Vaikka tutkimusnäyte oli pieni, sen tulokset olivat silmiinpistävät. Vastaavasti statiinilääkkeet yksistään vähentävät sydänkohtausriskiä 25-35 %. HATS-kokeilussa saatu 90 %:n väheneminen on siten todella merkittävä.

Niasiinin ansioista huolimatta monet lääkärit eivät ole koskaan opetelleet käyttämään sitä tehokkaasti. Statiinilääkkeet ovat saaneet monet lääkärit unohtamaan kuinka tehokas niasiini voi olla. Tämä on vahinko, koska niasiini voi olla tehokas aine sydäntautiin käytettynä yksin tai yhdessä muiden hoitojen (erityisesti kalaöljyn) kanssa.

Niasiinin turvallisuus on yhtä vaikuttava. Lyhyt perehtyminen hyvin hitaasti vapautuviin niasiinivalmisteisiin 1980-luvulla antoi meille hyvin tärkeän opetuksen:

Niasiini on hyvin turvallinen, jos maksa altistuu sille vain muutamia tunteja kerralla. Niasiinihan on vain B-vitamiini. Kuitenkin 24 tunnin päivittäinen altistuminen niasiinille pitkän aikaa voi olla myrkyllistä maksalle. Näin ollen hyvin hitaasti liukenevat niasiinivalmisteet, joilla voitiin pitkään ylläpitää korkeita veren niasiinipitoisuuksia, aiheuttivat maksan toksisuutta 10-20 prosentissa ihmisiä, jotka käyttivät näitä valmisteita 1980-luvulla. Valitettavasti tämä oppimiskokemus aiheutti pelkoa lääkäreissä määrätä niasiinia potilailleen. Tästä syystä hyvin hitaasti vapautuvaa niasiinia tulisi välttää.

Turvallisia niasiinimuotoja on kaksi
Välittömästi vapautuvaa/kiteistä niasiinia on saatavana ravintolisänä. Se on tehokas ja huokea. Tabletin sisältämä niasiini vapautuu heti ja aiheuttaa tavallisesti “kuuman aallon”, kutiavan lämmöntunteen iholla. Tästä syystä aloittaminen pienillä annoksilla esimerkiksi 250 milligrammalla voi olla suotavaa. Annosta voidaan suurentaa vähitellen 250 milligrammalla joka neljäs viikko halutun määrän saavuttamiseksi. Yli 500 milligramman päiväannoksia tulee käyttää vain lääkärin valvonnassa. Jotkut ihmiset jakavat niasiininsa pieniin annoksiin kolmeen tai neljään kertaan päivässä. Tämä voi olla vähemmän turvallista ja suositan, että potilaat eivät milloinkaan ota välittömästä vapautuvaa niasiinia useammin kuin kaksi kertaa päivässä.
Pitkään vapautuva niasiini on aikalaukaisuvalmiste, mutta se ei vaikuta yhtä hitaasti kuin hitaasti vapautuva niasiini. Tämä tekee siitä hitaasti vapautuvia valmisteita turvallisemman, jotka voivat aiheuttaa maksan sivuvaikutuksia. Pitkäaikainen niasiini aiheuttaa myös vähemmän kuumia aaltoja kuin välittömästi vapautuva niasiini. Esimerkkinä on Slo-Niacin®, jota myydään ilman reseptiä. Niaspan® on pitkään vapautuvan niasiinivalmiste, joka on reseptillinen.

Hitaasti vapautuvat niasiinivalmisteet puolestaan vähentävät kuumia aaltoja vapauttamalla niasiinia pitkällä 12 tunnin tai pidemmällä aikavälillä. Useimmat näistä valmisteista eivät ole turvallisia enkä suosittele niitä. “No-flush”-niasiinivalmisteita kuten inositoliheksanikotinaattia ja nikotiniamidia myydään laajasti niasiinin vaihtoehtoina, jotka eivät aiheuta kuumia aaltoja. Kokemukseni mukaa ne vain eivät toimi. Toisin sanoen, ei kuumentumista, ei vaikutusta. 

Oikea niasiini annos riippuu siitä, mitä sinä ja lääkärisi pyrkivät korjaamaan. HDL:n kohottamiseksi ja pienien LDL-hiukkasten korjaamiseksi 750-1000 mg päivässä antaa tavallisesti täyden hyödyn. Tämän annoksen lisääminen 1500 milligrammaan päivässä saattaa tarjota hieman suuremman hyödyn. LDL:n eli Lp(a):n alentamiseen käytetään usein suurempia annoksia (1000 mg:sta 4000-5000 mg:aan). Näin suuret annokset tulee ottaa vain lääkärin valvonnassa (Olisi kiintoisaa tietää löytyisikö Suomesta lääkäri, jolla olisi asian vaatima tietotaito. Suom. huom.) Muistakaa, että lipidien täydellinen korjaaminen niasiinilla saattaa kestää kuukausia.

Kuten edellä mainittiin, yleinen vaikkakin vaaraton sivuvaikutus naisiini käytössä ovat kuumat aallot. Joidenkin mielestä ne ovat niin kiusallisia, että he haluavat huuhdella niasiinin vessasta alas!

Kuumotukseen, joka muistuttaa punastumista nolossa tilanteessa, liittyy tavallisesti pistelyä kasvoissa, kaulassa ja rinnassa. Jotkut naiset sanovat, että ne vaikuttavat vaihdevuosien kuumilta aalloilta. Nämä kuumotukset ovat tavallisesti hetkellisiä kestäen alle 20 minuuttia. Muutaman viikon tai kuukausien jatkuvan käytön jälkeen elimistö alkaa sietää niasiinia ilman kuumia aaltoja. Harvinaisissa tapauksissa kuumotusreaktio saattaa muistuttaa ihottumaa tai nokkosihottumaa. Jos näin tapahtuu, käänny lääkärin puoleen.

Kuumia aaltoja voi vähentää juomalla esimerkiksi kaksi lasillista vettä, jolloin kuumotus lähes aina häviää muutamassa minuutissa. Jos veden juominen lisää öisiä WC-käyntejä, ota niasiini aamiaisella tai lounaalla. Jos rajoitat nesteen käyttöä munuaistaudin, sydäntaudin, nesteen kertymisen tai diureetin käytön takia, keskustele lääkärisi kanssa, ennen vedenjuonnin lisäämistä.

Ota niasiini nautittuasi kourallisen pähkinöitä, manteleita tai saksanpähkinöitä. Tämä hidastaa niasiinin imeytymistä kehossa. Haluat ehkä jättää tämän väliin, jos rajoitat kaloreiden saantia pudottaaksesi painoa.

Ota niasiini aspiriinin kanssa. Aloittaessasi niasiinia tai lisätessäsi annosta ota aikuisten (325 mg) päällystämätön aspiriini estämään kuumia aaltoja. Kun kuumotus häviää muutaman viikon kuluttua, siirry pieniannoksiseen (81 mg) päällystettyyn aspiriiniin vatsavaivojen minimoimiseksi. Keskustele aina aspiriinin pitkäaikaisesta käytöstä lääkärin kanssa.

Vältä alkoholia ja mausteisia ruokia ottaessasi niasiinia. Tämä menettely ei ole ehdoton jokaiselle, koska vain jotkut ihmiset ovat herkistyneet tälle ilmiölle. Alkoholia ja mausteisia ruokia voi käyttää erillään niasiinin käytöstä esimerkiksi lasi viiniä klo 19 ja sitten niasiini klo 21. Vain harvoilla on kuumotusta tästä yhdistelmästä johtuen.
Niasiini saattaa kohottaa verenpainetta noin 4-5 mg/dL hoidon alussa. Tämä lisäys tavallisesti häviää muutamassa kuukaudessa ja on harvoin tärkeä kliinisesti. Mutta verensokeri voi kohota enemmän, jos sinulla jo on korkea verensokeri tai diabetes. Tästä syystä niasiini tulee ottaa lääkärin valvonnassa lisäämällä annosta vähitellen, jos verensokeri on korkea. Diabetes tai esidiabetes ei välttämättä ole niasiinin köytön vastainen. Todellisuudessa näistä sairauksista kärsivät todennäköisimmin hyötyvät niasiinista, koska diabeteksella ja esidiabeteksella on vahva yhteys pieniin LDL-hiukkasiin ja alhaiseen HDL-kolesteroliin, kohonneisiin trioglyserideihin ja muihin epänormaaliuksiin, jotka korjaantuvat niasiinilla. (Yksilöt, joiden triglyseriditasot ylittävät 1000 mg/dL [11,29 mmol/L], saattavat tarvita yhdistelmähoidon saadakseen lipiditasot hallintaan.) 1-tyypin diabetes on usein kuitenkin esteenä niasiinin käytölle, koska tässä sairaudessa verensokeri on merkittävästi kohonnut.

Niasiinihoito tulisi aloittaa potilailla, joiden HDL on alle 1,04 mmol/L miehillä ja 1,3 mmol/L naisilla, erityisesti jos on muita riskitekijöitä. Niasiini kuuluu tehokkaimpiin tunnettuihin aineisiin, joiden tiedetään korjaavan sydän- ja verisuonitaudin moninaisia syitä ja sen osoitettu vähentävän sydänkohtausriskiä suuresti. Oikein käytettynä niasiini on hyvin turvallinen ja helppokäyttöinen. Kokemukseni mukaan yli 95 % ihmisistä, jotka noudattavat näitä ohjeita, kykenevät ottamaan niasiinia siten, että kuumia aaltoja on minimaalisti. Mahdollisia sivuvaikutuksia nähdään tuskin koskaan.

Ihmisten, joilla on maksasairaus, selittämättömän korkeat maksaentsyymit, aktiivinen mahahaava tai joilla on ollut epänormaalia verenvuotoa, tulee neuvotella lääkärin kanssa ennen niasiinihoidon aloittamista. Niiden, joilla on ollut maksasairaus, keltatauti, mahahaava, mahakatarri tai alkoholismi, tulisi olla varovaisia niasiinin suhteen. Kihti voi uusiutua niasiinia käytettäessä.

William Davis, MD

Tohtori William Davis on kirjailija ja kardiologi toimipaikkana Milwaukee, Wisconsin. Hän on kirjoittanut kirjan Track Your Plaque: The only heart disease prevention program that shows how to use the new heart scans to detect, track and control coronary plaque.

Yhteystiedot www.trackyourplaque.com

Viitteet

1. Carlson LA. Nicotinic acid: the broad-spectrum lipid drug. A 50th anniversary review. J Intern Med. 2005 Aug;258(2):94–114.
2. Canner PL, Berge KG, Wenger NK, et al. Fifteen year mortality in Coronary Drug Project patients: long-term benefit with niacin. J Am Coll Cardiol. 1986 Dec; 8(6):1245-55.
3. Brown BG, Zhao XQ, Chait A, et al. Simvastatin and niacin, antioxidant vitamins, or the combination for the prevention of coronary disease. N Engl J Med. 2001 Nov 29;345(22):1583–92.
4. McKenney J. New perspectives on the use of niacin in the treatment of lipid disorders. Arch Intern Med. 2004 Apr 12;164(7):697–705.