Kuinka rokotteiden alumiini vaikuttaa terveyteen

Tämä blogikirjoitus on vastine Vastalääke-sivulla esitettyyn väitteeseen, jonka mukaan rokotteiden alumiini poistuu kehosta munuaisten kautta nopeasti aiheuttamatta vahinkoa.

Vastalääke on lääketieteen opiskelijoiden perustama luontaislääkintää ja itsehoitoja vastustava sivusto.

Artikkeli lyhyesti
Alumiinia sisältävät rokotteet voivat aiheuttaa merkittävän terveysriskin —  erityisesti pikkulapsilla. Sen tiedetään vahingoittavan aivosoluja ja näyttelevän merkittävää roolia neurologisissa sairauksissa.

Eläintutkimusten mukaan lihakseen ruikutettuna lähes kaikki alumiini säilyy 28 päivää. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lihakseen ruiskutettuna alumiinia havaitaan vielä kolme vuotta rokotuksen jälkeen.

Immunisolut ahmivat ruiskeena annetun alumiinin. Nämä makrofagit toimat Troijan hevosina mahdollistaen alumiinin pääsyn aivoihin aivoveriesteen läpi.

Mitä tiede sanoo alumiinin turvallisuudesta rokotteessa?
Koska alumiinia käytetään tukiaineena niin monissa rokotteissa, näyttäisi kohtuulliselta olettaa, että sen turvallisuudesta olisi tehty kattavia tutkimuksia. Kohtullista tai ei, tällainen olettamus olisi väärin. Itse asiassa ei ole lainkaan todellista näyttöä, joka tukisi sitä, että alumiinia sisältävien rokotteiden antaminen olisi turvallista. Emme tiedä muuta kuin, että rokotteet tehoavat.

Vuonna 2004 tohtori Thomas Jefferson kollegoineen Cochrane Collaborationissa, joka on näyttöön perustuvien arvioiden kultakanta, suorittivat meta-analyysin alumiinia sisältävistä kurkkumätä-jäykkäkouristus-hinkuyskärokotteista. Oli yllättävää, että arvioinnissa päädyttiin siihen, että “kunnollisen näytön puutteesta huolimatta emme suosittele jatkotutkimuksia tästä aiheesta.”

Miksi he kehottivat luopumaan alumiinitukiaineden jatkotutkimuksista, kun avoimia kysymyksiä on vielä niin paljon, ja huolimatta sen myöntämisestä, että puuttuu laadukkaita tutkimuksia turvallisuudesta? Vastauksena - Humphries huomauttaa - on itse raportti, jossa sanotaan:

“Rokotteiden sisältämän alumiinin turvallisuuden tutkiminen on tärkeää, koska alumiiniyhdisteiden korvaaminen nykyisissä rokotteissa vaatisi täysin uuden yhdisteen käyttämistä, mikä tulisi tutkia ennen luvan myöntämistä.

Selviä ehdokkaita alumiinin tilalle ei ole tarjolla, joten turvallisuussyistä tapahtuva poisveto heikentäisi nykyisten rokotteiden suojavaikutusta ja uhkaisi rokotusohjelmia maailmanlaajuisesti.”

Julkisen terveyden tavoitteet painavat vaa'ssa enemmän kuin yksilöiden terveys
Tässä ei siis otetata huomioon yksilöiden terveyttä. Sen sijaan siinä suojellaan rokotusohjelmia, koska ilman alumiinia suuri määrä rokotteita olisi poistettava käytöstä käyttökelpoisten vaihtoehtojen puttuessa.

Toinen julkaisu, jossa valotetaan alumiinia sisältävien rokotteiden todellisia perusteluja, löytyy Federal Register -julkaisusta (Volume 49, No 107), jossa sanotaan muun muassa: “...mitään epäilyjä - ovat ne perusteltuja tai ei - rokotteen turvallisuudesta ei voida sallia, koska on tarve varmistaa, että rokotteen käyttöä jatketaan tavalla, joka vastaa kansan julkisen terveyden tavoitteita.”

Jos esität nämä seikat lääkärillesi ja kyseenalaistat lapsesi rokottamisen turvallisuuden - erityisesti tavanomaisissa monirokotteissa - sinulle todennäköisesti sanotaan, ettei ole mitään syytä huoleen, koska alumiinin määrä rokotteissa on erittäin pieni ja keho hankkiutuu eroon suuresta osasta alumiinia muutamassa päivässä. Humphriesia lainaten “tämä ei ole lainkaan totta.”

Kuten edellä mainittiin, suun kautta nauttun alumiinin ja lihaskudokseen ruiskutetun alumiinin välillä on suuri ero. Edelleen, vaikka lapsi saattaa saada rintamaidosta 21 mikrogrammaa alumiinia päivässä ja tavanomaisesta vastikkeesta noin 114 mikrogrammaa, se jakautuu useaan ruokintaan, jolloin vain pieni osa imeytyy kehoon.

Ruiskeen sisältämän alumiinin määrä on pieni, mutta se imeytyy kehoon sataprosenttisesti olosuhteissa, jotka vahvistavat tulehdusta, jolla on täysin erilainen vaikutus kuin suun kautta nautitulla alumiinilla. Voiko siis syötyä alumiinia verrata ruiskutettuun alumiiniin? Humphriesin mukaa vastaus on ehdoton ei.

Lääkäri saattaa myös vakuuttaa, että  alumiini on hyvin yleinen metalli ympäristössä ja sitä esiintyy luonnostaan rintamaidossa, rintamaidon vastikkeessa, ruoissa ja juomavedessä ja kertyy luonnostaan lapsen kehoon. Tämä saattaa olla totta, mutta se ei varmasti tarkoita, että tällainen kertyminen on terveellistä!

Kuinka paljon alumiinia lapsi voi käsitellä yhdellä kertaa?
Rokotusten kannattajat sanovat, että alumiini poistuu kehosta nopeasti. Mutta tutkimusten mukaan todellisuus on toinen. Kaneilla tehtyjen tutkimusten mukaan lähes kaikki alumiini (78-94 %) säilyy 28 päivää lihakseen saadun rokotteen jälkeen. Ruumiinavaukset paljastivat, että munuaisiin, pernaan, maksaan, sydämeen, lymfasolmukkeisiin ja aivoihin kertynyt alumiini kertyy myös luustoon.

Lapsilla suoritettujen tutkimusten mukaan alumiinia ei erity kehosta lyhyellä aikavälillä lainkaan. Kaksikuukautisille vauvoille annettiin yhteensä 1200 mikrogrammaa alumiinia kolmessa lihakseen annetussa rokotteessa normaalin rokotusohjelman mukaisesti. Alumiinin määrä veressä ja virtsassa mitattiin 12 tunnin aikana. Tekijät olivat “helpottuneita” huomatessaan, että veren alumiinipitoisuus ei kohonnut rokotuksen jälkeen. Alumiinia ei kuitenkaan tullut virtsankaan mukana. Minne kaikki joutui?

Kun Humphries kirjoitti yhdelle tutkimuksen tekijöistä pyytäen vastausta tähän kysymykseen, Dr. Tammy Movsas kirjoitti: “Todellisuudessa emme tiedä mitä alumiinille tuolloin tapahtui. Kuten sanoitte, tässä kohden tarvitaan lisätutkimuksia.”

Silti tämä tutkimus kuuluu niihin tutkimuksiin, joita käytetään pelkojen hälventämiseksi alumiinin vahingollisuudesta.

Suomennos Jussi Yli-Panula


Lähde https://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2016/04/03/aluminum-vaccine-health-effects.aspx

Vastine Pohjalaisen artikkeliin uskomushoidoista

Pohjalaisen artikkeli 23.9.2019: Uskomushoidot leviävät Youtube-videopalvelussa

Artikkelissa toimittaja Anna Kilponen ja Lääkäriliiton Kati Myllymäki leimaavat itsehoidot humpuukiksi, hörhöilyksi, hömpäksi, höynäyttämiseksi, tietenkin myös puoskaroinniksi ja uskomushoidoiksi. Kun tosiasioita on niukasti, joudutaan turvautumaan tällaisiin halventaviin mielikuviin.

Jos haluat lukea Kilposen artikkelin, se löytyy tästä.

Kommentoin vain artikkelissa ensimmäisenä mainittua kurkumiinia, joka kuuluu maailman tutkituimpiin yrtteihin. Se sisältää polyfenolia, jolla on kyky tappaa syövän kantasoluja tavalla, johon sytostaatti- ja sädehoidot eivät kykene.

Anticancer Research -lehdessä julkaistu mullistava tutkimus paljastaa, että kurkumiinilla on kyky hakeutua pahanlaatuisen (levinneen) kasvaimen perussyyhyn, syövän kantasoluihin, aiheuttamatta haittaa normaaleille kantasoluille, jotka ovat välttämättömiä terveen kudoksen uudistumiselle ja hengissä säilymiselle. Syövän kantasolut ovat resistantteja sytostaateille ja sädehoidolle. Niitä voidaan myös ärsyttää leviämään leikkauksilla. Syövän kantasolujen katsotaan aiheuttavan kasvaimen entistä ärhäkkäämmän uusiutumisen ja perinteisen hoidon epäonnistumisen.

Tutkimus ilmestyi nimellä Curcumin and Cancer Stem Cells: Curcumin Has Asymmetrical Effects on Cancer and Normal Stem Cells. Tutkimuksessa kuvataan yksityikohtaisesti niitä molekyylimekanismeja, joilla kurkumiini hyökkää syövän kantasolujen kimppuun.

Huomaamme, kuinka merkittävästä löydöstä tässä on kyse! Lääketeollisuudelle tämä on huono uutinen, koska se ei pysty patentoimaan luonnontuotetta kuten kurkumiini. En olisi halunnut aiheuttaa hämminkiä potilaiden keskuudessa kajoamalla syövän kantasolujen merkitykseen. Tässä yhteydessä se oli kuitenkin väistämätöntä asian ymmärtämiseksi.

Yleisesti tiedetään, että kurkumiini sammuttaa kroonista tulehdusta, joka on esimerkiksi syövän, nivelreuman, MS-taudin, psoriasiksen ja Crohnin taudin riskitekijä. Tästä johtuen kurkumiinilla on merkittävä osuus näiden ja monien muiden tulehdussairauksien hillitsemisessä ja ennalta ehkäisyssä.

Kurkumiinin hyötyjä esitellään yli 11 tuhannessa vertaisarvioidussa lääketieteen aikakauslehdessä.

Lähde GreenMedInfo