maanantai 28. tammikuuta 2019

Kuinka optimoida mitokondrioiden terveys

Kirjoittaja Dr. Joseph Mercola

Artikkeli lyhyesti
Syöpä on aineenvaihduntasairaus (metabolic disease), ei geneettinen sairaus. Geneettiset mutaatiot, jotka joissakin syövissä havaitaan, ovat suora vaikutus väärästä energia-aineenvaihdunnasta mitokondrioissa (solujen energiantuottajissa). Niin kauan kuin mitokondriot säilyvät terveinä ja toimintakykyisinä, ihmisen mahdollisuus saada syöpä on vähäinen.
Ketogeeninen terapia edellyttää hiilihydraattien rajoittamista 50 grammaan päivässä ja proteiinien rajoittamista. Suosittelen proteiinien rajaamista 1 grammaan painokiloa kohden. Paastoglukoosin (fP-Gluk) tulee olla alle 3,88 mmol/l.

Jos haluat välttää joutumasta syöpätilastoon, on viisasta perehtyä syövän aineenvaihduntateoriaan.
- - - - - -
Elokuussa 2016 annoimme Mercola.com -palkinnon Thomas Seyfriedille, Ph.D. joka on Bostonin yliopiston biologian professori ja johtava asiantuntija ja tutkija syövän aineenvaihdunnan ja ravintoketoosin alalla.

Seuraavassa uusinta tästä suositusta ja tärkeästä artikkelista ja haastattelusta Seyfriedin kanssa. Siinä keskustelemme hänen kirjastaan Cancer as a Metabolic Disease

Kirja on tärkeä panos siihen, kuinka syöpä puhkeaa ja kuinka se voidaan hoitaa.

Joka päivä noin 1600 ihmistä kuolee syöpään yksistään Yhdysvalloissa. Maailmassa noin 21 000 ihmistä kuolee syöpään päivittäin. Monet näistä kuolemista ovat turhia. Ne ovat ehkäistävissä ja hoidettavissa.

Seyfried on yksi uranuurtajista ravintoketoosin soveltamisessa syöpähoidossa. Kyseessä on hoito, joka on lähtöisin tohtori Otto Warburgilta. Warburg epäilemättä kuului etevimpiin 20. vuosisadan biokemisteihin. Hän sai Nobel-palkinnon fysiologiassa eli lääketieteessä vuonna 1931 löydöstään, joka koski pahanlaatuisten solujen aineenvaihduntaa.

Warburg oli sekä lääketieteen että filosofian tohtori. Hän oli läheinen ystävä Albert Einsteinin ja monien muiden aikansa huomattavien tiedemiesten kanssa. Warburgin elämäntehtävänä oli löytää parannus syöpään ja hän tosiaan löysi sen. Valitettavasti harvat kykenivät arvostamaan hänen löytöjensä merkitystä.

Seyfried on seurannut Warburgin jalanjälkiä tieteessä ja suorittaa tärkeää tutkimusta edistääkseen tätä tiedettä. Itse asiassa hän on ylittänyt Warburgin alkuperäisen olettamuksen valaisemalla merkittävästi syövän aineenvaihduntaa.

Syöpä aineenvaihduntasairautena
Perinteinen käsitys tai dogmi syövästä on, että se on geneettinen sairaus, mutta Warburgin mukaan syöpä todellisuudessa johtuu solun energia-aineenvaihdunnan viasta mitokondrioiden toiminnassa. Mitokondriot ovat pieniä voimalaitoksia jokaisessa solussa.

Warburgin aikana mitokondrioita ei ymmärretty hyvin. Nykyään meillä on kuitenkin paljon parempi ymmärrys mitokondrioiden toiminnasta. Tämän tiedon perusteella syöpää ja kaikkia tunnettuja sairauksia voidaan hoitaa, koska keskeisenä kaikissa vakavissa sairauksissa on mitokondrioiden toimintahäiriö.

Seyfried totesi: “Dogmia pidetään kiistattomana totuutena ja että syöpä on geneettinen sairaus on kiistatta dogmi. Dogmin ongelmana on, että toisinaan se sitoo ihmiset näkökantoihin ja ideologioihin, joita on erittäin vaikea muuttaa.

Kaikissa tärkeissä oppikirjoissa puhutaan syövästä geneettisenä sairautena. The National Cancer Instituten (NCI) nettisivulla sanotan heti ensimmäiseksi, että syöpä on geneettinen sairaus, joka johtuu mutaatioista ja jos syöpä on geneettinen sairaus, kaikki, mitä seuraa lähtee tästä käsitteestä.

Käsitys syövästä geneettisenä sairautena läpäisee lääketeollisuuden, akateemisen ja oppikirjojen alueen - kaiken perustiedon. Geneettiselle kannalle esitetään hyvin vähän vaihtoehtoisia kantoja. Nykyajan perusteluna on, että syövässä esiintyy metabolisia (aineenvaihdunnallisia) ongelmia. Kukaan ei kiellä tätä. Kaikki ongelmat johtuvat kuitenkin geneettisistä mutaatioista. Siksi on pysyttävä vakiintuneella uralla, jonka mukaan kaikki nämä aineenvaihdunnalliset seikat voidaan ratkaista, jos vain ymmärrämme paremmin tämän sairauden geneettisen perustan.

Tämä olisi hyvin ja oikein, jos se olisi totta, mutta on yhä enemmän näyttöä siitä, että näkemämme mutaatiot johtuvat aineenvaihduntahäiriöistä, jotka Warburg alun perin määritteli 1920- ja 30-luvuilla.

Kuinka aineenvaihduntakäsitys muuttaa syöpähoitoa
Seyfriedin mukaan nykyajan ongelmana ei ole se, että tutkijat ja lääkärit eivät ymmärrä tiedettä, vaan he eivät voi hyväksyä sitä siksi, että silloin he joutuisivat muuttamaan lähestymistapansa hoitoon.

Jos vialliset mitokondriot ovat syynä syövän puhkeamiseen, viallinen energia-aineenvaihdunta on syynä useimpiin fenotyyppeihin eli sairauden havaittaviin luonteenpiirteisiin, kuinka tällöin sairautta hoidetaan?

Mielestäni Seyfriedin suurenmoisimpia panoksia tälle tieteelle oli hänen keräämänsä tutkimukset, joita riippumattomat ja arvostetut tiedemiehet eri aloilla ovat suorittaneet. He suorittivat arvokkaita kokeita, mutta heillä ei ollut käsitystä tulosten tulkintatavasta.

Seyfried kokosi kaikki heidän tutkimuksensa yhteen ja laati vahvan tieteellisen perustan syövän teorialle, jonka mukaan syöpä on todellakin aineenvaihduntasairaus ja että geneettiset mutaatiot johtuvat mitokondrioiden viallisesta energia-aineenvaihdunnasta.

“Nuo tuman siirtokokeilut olivat aina mukana kirjallisuudessa. Niitä pidettiin poikkeavuuksina. Ne eivät sopineet käsitykseen, että syöpä on tuman geneettinen sairaus (nuclear genetic disease...) Havaintoa ei kuitenkaan tulkittu siinä valossa, että kyseessä oli syövän alkusyy.

Niputin kaikki nuo havainnot yhteen uudessa valossa. Halusin tietää tukisivatko kokeilujen johtopäätökset tuman geeniperustaista teoriaa vaiko mitokondrioiden metabolista teoriaa...

Kyse oli vain kokeilusarjojen tulkinnasta sairauden alkuperän valossa ja sitten sen selvittämistä, kumpaa johtopäätöstä nämä kokeilut tukisivat. Tukisiko johtopäätös syövän tumageneettistä vai mitokondrioiden metabolista syöpäteoriaa?

Kaikissa tapauksissa tulokset tukivat vahvemmin metabolista teoriaa kuin geneettistä tumateoriaa,” sanoo Seyfried.

Mitä tumansiirtokokeilut osoittivat
Kokeiluissa syöpäkasvainsolun tuma siirretään normaalin terveen solun solulimaan, joka sisältää solun energiaa tuottavia organelleja, mitokondrioita. Hypoteesina on, että jos syöpä on tuma-geenivetoinen ja syövän fenotyyppi on häiriintynyt solun kasvu merkkinä siitä, että geneettiset mutaatiot ovat syypäitä sairauden havaittaviin piirteisiin, silloin noiden epänormaalien geenien tulisi ilmetä uudessa solulimassa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Yhä uudestaan havaittiin, että kun syöpäsolun tumat siirrettiin terveeseen solulimaan, uusi solulima ei muodostanut syöpää. Se pysyi terveenä ja normaalina.
“Mielenkiintoista oli se, että monissa näissä tumansiirtokokeiluissa organismit lakkasivat tietyssä kehitysvaiheissa. Tuo lakkaaminen (abortion - kuolema?) näyttää liittyvän siirrettyjen tumien mutaatioiden määrään,” Seyfried sanoo.

“Oli totta, että nämä syöpätumat sisälsivät mutaatioita, mutta nuo mutaatiot eivät aiheuttaneet sairaudelle tunnusomaista piirrettä eli jakautumista. Sen sijaan ne aiheuttivat kuoleman jossakin kehitysvaiheessa organismia, jolla noita tumia oli... Toisaalta, kun normaali tuma siirrettiin takaisin syövän solulimaan (jossa oli viallisia mitokondrioita), solu joko kuoli tai se muodosti kasvainsoluja.”

Baylor-yliopiston Benny Kaipparettu, Ph.D. ja kollegat ovat viime aikoina esittäneet lisätodisteita. Kun he siirsivät normaaleja mitokondrioita (joiden tumat olivat ehjiä) syöpäsolun solulimaan, syöpäsolujen epänormaali kasvu estyi. Se alasajoi (downregulated) onkogeenit, joiden väitettiin ylläpitävän kasvainta ja saavan solut kasvamaan jälleen normaalisti.

Toisaalta, kun he ottivat mitokondrion kasvainsolusta ja siirsivät sen hyvin hitaasti kasvavaan syöpäsolutyyppiin, syöpäsolut alkoivat kasvaa hyvin nopeasti. Seyfried totesi, “Kun nämä kokeilut niputetaan yhteen, päädytään johtopäätökseen, että tumamutaatiot eivät voi olla sairauden ylläpitäjiä/käynnistäjiä.”

Entä BRCA1 (Breast cancer type 1) ja muut perinnölliset syöpägeenit?
Yleinen geeniteorian perustelu on, että syöpä voi periytyä, siksi sillä on oltava geneettinen perusta. Li-Fraumenin syndrooma, joka kohottaa syöpäriskiä hyvin nuorella iällä ja BRCA1, joka lisää rintasyövän riskiä, ovat kaksi esimerkkiä.

“Vastaus on kyllä. Pintapuolisesti katsoen näin näyttäisi olevan,” Seyfried sanoo. “Mutta kuten Warburg sanoi, syövällä on monia toissijaisia syitä, mutta vain yksi ensisijainen syy ja se on vaurioitunut hengitys. Itulinjojen (germ lines) kautta syöpää aiheuttavat perityt mutaatiot, jotka saavat syövän haittaamaan mitokondrioita, joten mitokondriot ovat edelleen se, mistä syöpä lähtee.

Nyt on vain niin, että vika johtuu pikemminkin peritystä geenistä kuin kemiallisesta karsinogeenista, säteilystä, virusinfektiosta tai jostakin loistartunnasta, jotka kaikki vaurioittavat hengitystä ja kaikki voivat aiheuttaa syövän.

Syövän alkuperä on selvästi solun hengityskyvyn häiriö ja jos solu mielii säilyä hengissä, sen pitää herkistää fermentaatiolle välttämättömät geenit. Monet noista geeneistä ovat niin sanottuja onkogeenejä. Onkogeenit yksinkertaisesti vain toteuttavat tuon solun pelastustapahtuman toimimaan fermentaatioaineenvaihdunnassa happiaineenvaihdunnan sijasta. Voimme alasajaa onkogeenit käyttämällä vain uutta hengitystä.”
Seyfried sanoo, että kun solun hengitys on vaurioitunut, tuo vaurio johtaa sitten korvaavaan fermentaatioon, joka edellyttää syöpägeenien ylösajon (upregulation).

Vaurioitunut hengitys tuottaa myös suuria määriä reaktiivisia happiradikaaleja ja sekundäärisiä vapaita radikaaleja, jotka vaurioittavat DNA-proteiineja ja lipidejä (solukalvojen sisäisiä rasvoja). Happiradikaalit aiheuttavat myös mutaatioita tuman genomissa (perimä). Mutaatiot johtuvat siis viallisesta hengityksestä ja siitä johtuvasta happiradikaalien tuotannosta.

Miksi sotaa syöpää vastaan ei ole vielä voitettu
Nykyään syöpäteollisuus keskittyy ongelman seurausvaikutuksiin, mistä johtuen sota syöpää vastaan on niin surkeasti epäonnistunut.

Miksi tehokas rasvanpoltto on niin tärkeää
Happiradikaalit kohdistuvat varsinaisiin mitokondrioihin, missä hengitys tapahtuu. Tästä pääsemme tärkeään seikkaan. Happiradikaaleja syntyy enimmäkseen koentsyymi Q-parin avulla elektronikuljetusketjussa. Sekä glukoosi että rasvahapot tuottavat FADH2:ta, joka voi tuottaa happiradikaaleja.
Rasvasta peräisin olevat ketoaineet tuottavat puolestaan NADH:ta, joka vähentää happiradikaalien tuotantoa. Tästä syystä ketoaineita pidetään nykyään glukoosia ja rasvahappoja “puhtaampana” polttoaineena. Useimmat ihmiset polttavat glukoosia ensisijaisena polttoaineena johtuen liiallisesta sokerista ja jalostetuista viljoista ruokavaliossa ja vähäisestä terveellisten rasvojen käytöstä.

Jos mitokondrioissa syntyy vähemmän happiradikaaleja, mitokondrio- ja DNA-vauriot ovat vähäisempiä. Näin ollen polttoaineen vaihtaminen ei ole ainoastaan syöpähoidon avainosatekijä vaan mielestäni se on ensisijainen keino ehkäistä syövän puhkeaminen alun perin.

“Mielestäni tämä on tärkeä seikka. Yksi syövän laukaisevista tekijöistä on tulehdus. Meillä on tulehduksia. Kroonisesti korkea verensokeri aiheuttaa tulehdusta. Tämä havaitaan monissa tilanteissa. Glukoosi ei sinänsä ole syöpää aiheuttava vaan kohonnut hallitsematon glukoosiaineenvaihdunta voi johtaa tulehdukseen ja aiheuttaa joukon muita häiriöitä kehon kokonaisaineenvaihdunnassa,” Seyfried sanoo.

“Jos paastoat, lopetat syömisen, verensokerisi laskee. Insuliinitaso laskee. Keho alkaa sulattaa rasvaa energiana. Mutta pelkästään rasvahapot ovat vain yksi osatekijä. Päätekijöitä ovat tietenkin ketoaineet. Ne ovat vesiliukoisia rasvatuotteita. Ne pääsevät helposti soluihin ja sulavat asetyyli-CoA:ksi eri vaiheiden kautta.

Nämä vaiheet tuottavat nikotiiniamidiadeniinidinukleotidia (NADH), joka on redusoiva vastine. Mutta ne pitävät myös koentsyymi Q-parin hapettuneessa tilassa.

Ketonit ovat puhdasta polttoainetta siinä mielessä, että ne ehkäisevät happiradikaalien muodostumista, erityisesti kun verensokeritaso on alhainen, koska jos ketoneja on runsaasti ja verensokeri on korkea, vallitsee ketoasidoosi, joka on hengenvaarallinen tila.”

Älä sekoita ravintoketoosia ketoasidoosiin
Ravintoketoosia ei pidä sekoittaa diabeteksen ketoasidoosiin, joka ei ole huolenaihe, ellet sairasta ykköstyypin diabetesta. Normaalin fysiologian omaavan henkilön ketonit ylittävät harvoin 7-8 millimoolin. Ketoasidoosissa ketonit ovat noin 20 mmol. Lisäksi verensokeri on hyvin korkealla, kun taas ravintoketoosissa verensokeri on hyvin alhainen. Nämä ovat täysin erilaisia tiloja.

Vaikka ketoasidoosi voi olla hengenvaarallinen, ravintoketoosi on terve tila, joka auttaa ylläpitämään maksimaalisen energiatehokkuuden ja vähentää happiradikaalien tuotantoa kehossa. Kuten Seyfried toteaa, “Ketoniaineenvaihdunnassa mitokondriot tervehtyvät, kun taas glukoosiaineenvaihdunnassa tilanne on päinvastainen.”

Viime vuosikymmeninä useimmat terveysintoilijat ovat pyrkineet kiertämään happiradikaalit antioksidanteilla syömällä joko polyfenolipitoista ruokaa tai ottamalla ravintolisiä. Nykyään uskon, että tämä on kohtalokas virhestrategia, jolla on merkittäviä haittatekijöitä.

Sen sijaan, että pyritään tyrehdyttämään happiradikaaleja niiden synnyttyä, on paljon tehokkaampaa puuttua happiradikaalien kehittymiseen niiden alkulähteellä, joka on kehon pääasiallisesti käyttämä polttoaine. Vaihda polttoaine sokerista rasvaan niin tuotat vähemmän happiradikaaleja.

Ketonit estävät häiriintyneiden happiradikaalien tuotantoa pienentäen näin syöpäriskiä
Kyse ei ole siitä, etteivätkö ketonit tuottaisi happiradikaaleja. Niitä syntyy, muttei niin paljon. Tästä pääsemme erääseen ratkaisevaan seikkaan. Happiradikaalit eivät ole pelkästään tuhon aiheuttajia. Ne ovat myös tehokkaita viestintämolekyylejä. Jos ne tukahdutetaan harkitsemattomasti, syntyy biologinen toimintahäiriö.

Happiradikaaleja ei siis ole syytä eliminoida. On vain syytä pitää ne optimitasolla, jotta kaikki viestintä (signalling) voi tapahtua haitatta. Näin tapahtuu ketonien kanssa. Kun keho polttaa ketoneja ensisijaisena polttoaineena, varmistutaan ihanteellisesta terapeuttisesta tilasta happiradikaalien suhteen siten, että niitä ei ole liikaa tai liian vähän. “Tästä ei ole epäilystäkään. Kyseessä on homeostaattinen tila,” Seyfried toteaa. “Ketonit estävät häiriintyneen happiradikaalituotannon... Siinä mahdollistetaan kehon pysyminen terveempänä pitempään. Siitä tässä on periaatteessa kyse... Syöpä on nopeutunutta entropiaa. Se merkitsee, että homeostaattiset parametrit ovat täysin sekaisin solujen sisä- ja ulkopuolella morfogeneettisessä kentässä ja koko kehossa.

Syöpäpotilailla on erilaisia häiriöitä systeemisessä (koko elimistön kattava) homeostaasissa eikä vain soluissa... Kun kehossa on syöpä, koko kehossa tapahtuu joukko oheisvaikutuksia.

Tuotamme enemmän happoisuutta. Tämän sairauden seurauksena hormonit reagoivat. Syöpää on hoidettava systeemisenä sairautena. Koko kehoa on hoidettava, mutta myrkyttömällä tavalla.”

Toksisuus (kuonaantuminen, myrkyttyminen) on tosiaan suurimmista haitoista nykyisissä syövänhoito-ohjelmissa. Valtaosa syöpähoidoista on erittäin toksisia, mikä edelleen pahentaa ongelmaa. Monet syövän uusiutumisista johtuvat todennäköisesti alkuhoidosta.

Toisaalta kun syöpään suhtaudutaan aineenvaihduntasairautena (metabolic disease), hoito voidaan kohdistaa siten, että se ei aiheuta systeemistä toksisuutta. Seyfriedin mukaan tämä toteutetaan kohdistamalla hoidossa huomio syöpäsolujen käyttämään polttoaineeseen, ensisijaisesti glukoosiin ja glutamiiniin.

“Syöpä on mitokondrioiden aineenvaihduntasairaus ja jos sairastuttuasi syöpään mitokondrioiden petettyä, estät mitokondrioiden joutumisen toimintakelvottomaan tilaan, syövän puhkeamisen todennäköisyys alenee merkittävästi.

Kuinka paljon? Sanoisin vähintään 80 prosentilla. Kuten kirjassani sanoin, syöpä todennäköisesti kuuluu helpoimmin hallittaviin sairauksiin, jotka tunnemme...

Vaikeutena on se, että monet ihmiset eivät halua ryhtyä ehkäisytoimenpiteisiin. He ajattelevat ‘Minunko on paastottava terapeuttisesti viikon? En halua. Jätä minut rauhaan’

Tehokasta ehkäisyä on syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Hyvin monet ihmiset eivät halua ryhtyä tähän... Heti kun oivallat mitä syöpä on, että se on aineenvaihduntasairaus, voit tarttua asiaan. Toisin sanoen, syövän saaminen ei ole Jumalan tahto. Se ei ole huonoa tuuria.”

Useimmat sairaudet lähtevät mitokondrioiden toimintahäiriöstä
Syöpä ei ole ainut seuraus, kun mitokondrioiden hengitys menee vikaan. Tällainen toimintahäiriö näyttelee osaa myös neurologisissa ja rappeutumissairauksissa, kuten Alzheimerin ja Parkinsonin taudissa sekä Amyotrofisessa lateraaliskleroosissa (ALS).

Se on taustalla myös kouristuksissa, diabeteksessa, liikalihavuudessa, verenpaineessa ja korkeassa kolesterolissa. Useimmat yleisimmistä sairauksista, jota nykyään hoidamme rankoilla ja toksisilla lääkkeillä, voidaan periaatteessa ratkaista asianmukaisilla ravintotoimenpiteillä, jotka koskevat solujen käyttämän polttoaineen valintaa.

Kuinka tämä tarkasti ottaen tapahtuu? Seyfriedin mukaan, jotta päästään ketoosiin ravinnolla, nettohiilihydraattien määrä (kokonaishiilihydraatit miinus kuitu) on vähennettävä alle 100 grammaan, todennäköisesti alle 50 grammaan.

Myös aminohappopitoisuutta on vähennettävä. Glutamiini on proteiineista yleisin, ja glukoosin lisäksi syöpäsolut voivat käyttää glutamiinia energiana kasvuun. Glukoosin ja glutamiinin yhdistelmä muodostaa todella “superlatautuneen systeemin”, Seyfried toteaa.

Glutamiinia vähennetään syömällä vähemmän proteiineja. Myös aminohapoilla on kynnys, jonka ylittäminen stimuloi mTOR-väylää (Mammalian Target of Rapamycin), jolla insuliinin yhteydessä saattaa olla voimakkaampi vaikutus mitokondrioiden toimintahäiriöön ja mitokondrioiden biogeneesiin kuin insuliinilla yksistään.

Kuinka selvittää mitokondrioiden terveys
Kuinka mitokondrioiden terveys voidaan todeta? Se voidaan tehdä parilla tavalla. Seyfried on julkaissut tutkimuksen glukoosi-/ketoni-indeksilaskurin (GKIC) avoimesta käytöstä. Tätä laskuria voi käyttää mitokondrioiden terveyden ja elinvoiman arvioimiseen.

GKIC:llä voi laskea glukoosi-/ketonisuhteen. Ketonit on mitattava verestä, ei virtsasta, ja glukoosi on syötettävä millimooleina ei milligrammoina/desilitra. “Kun glukoosiarvo on 1,0 tai vähemmän, tiedetään, että mitokondriot ovat hyvin terveellä alueella,” Seyfried sanoo.

Arvon 1 saavuttaminen on melko vaikeaa. Arvoni on yleensä 2-3 ja ruokavalioni on noin 80-prosenttisesti terveellisiä rasvoja hiilihydraattien ollessa minimissä. Tarvitaan täydellinen paasto, jotta päästään näin alas. Ei ole kuitenkaan tarpeen pysytellä tuolla äärialueella kovin kauan. Toisaalta, syöpätilanteessa on syytä pyrkiä tälle alueelle mahdollisimman paljon.

“Vesipaastoa noudatetaan noin 3-4 päivää, sitten voi ottaa ulkoisesti ketoaineita ja verensokeri saadaan alas,” Seyfried sanoo. “Syövän ehkäisemiseksi tätä tilaa ei tarvitse ylläpitää 4-5 päivää kauemmin puolivuosittain.”

“Jotkut ihmiset voivat päästä tähän arvoon nopeasti ja helposti. Toisten täytyy todella ponnistella. Tässä on kyse biomarkkerin mittaamisesta. Olemme suorittaneet joitakin mielenkiintoisia lineaarisia regressioanalyyseja syöpäisten hiirien hengissä selviytymisestä käyttämällä GLI:n riippumatonta variaabelia, glukoosi-ketoni -indeksiä.

On olemassa tilastoja siitä, kuinka kauan GKI:tä voidaan ylläpitää ja kuinka kauan aggressiivisen syövän kanssa voi elää. Tässä on selvästi kyseessä vain yksi biomarkkerijärjestelmä, joka auttaa yksilöä taistelussa omaa syöpäänsä vastaan.

Terapeuttinen ketoosi yksinkertaisemmaksi ravinnon seurantalaitteella
Tämä strategia on todennäköisesti liian haastava useimmille ihmisille, ellei ole kasvotusten kuoleman kanssa tai muuten motivoitunut tekemään pitkiä vesipaastoja. Käsittääkseni käyttäjäystävällisempi strategia olisi rajoittaa hiilihydraattien määrä alle 50 grammaan päivässä ja proteiinit 1 grammaan painokiloa kohden. Useimmat ihmiset syövät paljon enemmän hiilihydraatteja ja proteiineja.

Näihin tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan analyyttinen työkalu, jolla voidaan tehdä yksityiskohtainen analyysi siitä mitä syödään. Muuten ei tiedetä, paljonko rasvaa, hiilihydraatteja ja proteiineja saadaan. Tämä motivoi minua yhteistyöhön -laitteen kehittäjän kanssa. Laite on netissä oleva ravinnon seurantaohjelman Mercola-versio, joka on ohjelmoitu erityisesti ravintoketoosia varten. Ohjelmaa voi käyttää ilmaiseksi. Tämä ohjelma suorittaa kaikki laskelmat puolestasi syöttämilläsi parametreilla, kuten pituus, paino, kehon rasvaprosentti ja vyötärön ympärysmitta. Voit myös syöttää ja seurata eri biomarkkereita, kuten paastoglukoosia, joka on olennainen mittaus.

On todella tärkeää seurata paastoverensokeria, mieluiten kahdesti päivässä; heti aamulla ja ennen nukkumaan menoa. Verensokerin tulee olla alle 70 mg/dl (Suomessa 3,88 mmol/l), mieluiten noin 60 (Suomessa 3,33).

Jos paastoverensokeri on merkittävästi korkeammalla aamulla kuin iltapäivällä, se todennäköisesti johtuu glukogeneesistä, joka osoittaa, että proteiineja ei saada riittävästi. Tarvitaan tietty määrä aminohappoja, muuten keho alkaa metaboloida laihaa kehon kudosta näiden aminohappojen tuottamiseen. Tässä prosessissa ylijäämä siirtyy maksaan, joka tuottaa lisää glukoosia (tästä johtuu arvon kohoaminen ravinnon poissa ollessa).

Lisätietoa
Jos todella haluat paneutua syvemmin terapeuttisen ketoosin yksityiskohtiin, lue Seyfriedin kirja Cancer as a Metabolic Disease: On the Origin, Management, and Prevention of Cancer. Jos haluat aloittaa lyhyemmällä esityksellä, voit lukea hänen kirjoituksensa Cancer as a MetabolicDisease: Implications for Novel Therapeutics, joka on julkaistu Carcinogenesis-lehdessä 2014 tai hänen kirjoituksensa Frontiers-lehdessä 2015 nimellä Cancer as a Mitochondrial Metabolic Disease.

Toivon, että olen saanut sinut harkitsemaan ravinnon perustekijöitä syövässä ja muissa kroonisissa sairauksissa. Voin luvata, että kuulet paljon lisää tästä tulevina kuukausina ja vuosina, koska olen vakuuttunut, että mitokondrioiden toimintahäiriöiden hoitaminen on todellinen avain nykyisten terveysongelmien ratkaisuun. Hyvä uutinen on se, että mitokondrioiden toiminnan optimoiminen voidaan tehokkaasti toteuttaa ravinnolla ja elämäntavoilla kuten liikunnalla. Ei tarvita kalliita lääkkeitä tai rankkoja toimenpiteitä.

Ja vaikka edessämme on vielä pitkä matka, yhä useammat lääkärit alkavat kiinnostua.

“Tämä on käännekohta,” Seyfried sanoo. “Monet lääkärit ovat tulossa mukaan. Minusta tuntuu, että kaikki alkaa kääntyä parempaan ihmisten hyväksi.”

Liian monet ihmiset ovat kuolleet ja kuolevat edelleen turhaan. On aika kääntyä oikealle tielle. Tarvitaan paljon valistusta, mutta yrittäminen ehdottomasti kannattaa. Tieto syövän ja muiden kroonisten sairauksien ehkäisystä on jo olemassa. Tarvitaan vain sen toteuttaminen.

Mutta salaisuus on tässä: Useimmat monimutkaiset tehtävät helpottuvat ja yksinkertaistuvat, jos otetaan askel kerrallaan. Jos olet todella sitoutunut hallitsemaan terveyttäsi, silloin 30-DayResolution Guide on juuri se, jota tarvitset.

Lähde www.mercola.com
Suomennos Jussi Yli-Panula