torstai 20. lokakuuta 2016

Budwigin syöpähoidon biokemiasta

Tohtori Budwig ei käyttänyt ohjelmaansa ainoastaan syövän hoitoon vaan hän hoiti/ehkäisi sillä myös kroonisia sairauksia kuten 
  • nivelrikko
  • sydäninfarkti
  • epäsäännöllinen pulssi
  • psoriasis
  • ekseema (ja muut ihotaudit)
  • immuniteetin heikkous (MS-tauti ja muut autoimmuunisairaudet)
  • diabetes
  • keuhkosairaudet
  • mahahaavat
  • maksa
  • eturauhanen
  • aivohalvaukset
  • aivokasvaimet
  • aivot (aivotoiminnan vahvistaminen)
  • valtimonkovettuma ja muut krooniset sairaudet 
Budwigin ohjelma osoittautui onnistuneeksi, kun perinteinen lääketiede oli epäonnistunut.

Budwigin pellavansiemenöljyn ja raejuuston yhdistelmä kuuluu siis myös “terveille” ihmisille kohottamaan yleiskuntoa, ehkäisemään sairauksia ja parantamaan.

Budwigin syöpähoidon biokemia

Tohtori Budwigin tärkein panos maailmalle koski hänen uranuurtavaa tutkimustaan välttämättömien rasvahappojen merkityksestä. Hänen löytönsä alkoivat 1950-luvulla ja ajan kuluessa hän selvitti monien nykyisten rappeutumissairauksien takana olevan yleisen tekijän. Lyhyesti, tohtori Budwig totesi, että nykymaailmassa vallalla olevat ruokailutottumukset edistävät terveydelle välttämättömien rasvahappojen puutosta. Hän havaitsi, että seurauksena nykyaikaisen ravintoteollisuuden käytännöistä, emme enää syö riittävästi hyviä öljyjä vaan sen sijaan liian paljon kemiallisesti muunnettuja öljyjä, jotka vahingoittavat terveyttämme. Tämä tahtoo johtaa siihen, että kahdesta välttämättömien rasvahappojen luokasta syntyy puutosta, nimittäin omega-3 ja omega-6 -rasvahapoista.

Tohtori Budwigin mukaan runsaasti öljyjä sisältävien ravintotuotteiden (salaattikastikkeet, ruoanvalmistusöljyt, margariini jne.) valmistajat käsittelevät nämä tuotteet kemiallisesti tarkoituksena muuttaa öljyjen koostumusta. Nämä muutokset ovat tarpeen, koska terveellisimmät öljyt pilaantuvat, kun ne valmistetaan luonnollisesta ravinnosta kuten vihanneksista, kalasta, siemenistä ja pähkinöistä. Kun nämä öljyt altistetaan kuumuudelle ja auringonvalolle pitkähköksi ajaksi, kuten kuljetusta ja varastointia varten, ne pilaantuvat helposti. Näin ollen tavalliset ruoan valmistuksessa käytettävät ravintotuotteet, margariinit ja pullotetut öljyt on käsiteltävä kemiallisesti, jotta ne voidaan pakata, kuljettaa ja jättää varastohyllyille pitkäksi aikaa.

Luonnollisten öljyjen kemiallinen muuttaminen on edullista valmistajille, mutta haitallista kuluttajien terveydelle, koska nämä prosessit muuttavat hyvät, terveelliset, luonnolliset öljyt haitallisiksi eli “valerasvoiksi”, kuten tohtori Budwig niitä kutsui. Terveydelle haitallisia valerasvoja ovat vedytetyt ja osittain vedytetyt rasvat ja öljyt, mutta monet jalostetut monityydyttämättömät rasvat voivat myös olla vahingollisia.

Monien mielestä saattaa olla yllättävää, että kaikki margariinit ja käytännöllisesti katsoen kaikki paistettu ruoka sisältää näitä erittäin haitallisia rasvoja. Myös monet muut tavalliset ruoat sisältävät vahingollisia rasvoja. Esimerkiksi jähmeä pähkinävoi, jonka päällä ei näy öljykerrosta, koostuu muunnetuista, vahingollisista öljyistä.

Historia ja teoria
Vasta 1920-luvun lopulla tutkijat alkoivat ymmärtää ja luokitella välttämättömiä rasvahappoja. Vaikka ravintoteollisuudessa on 1930-luvulta lähtien tuotettu esimerkiksi margariinia, näiden muunnettujen öljyjen vaikutuksia ihmisiin ei ole ymmärretty. Kun tohtori Budwig alkoi tutkia niitä 1950-luvulla, hän kykeni löytämään paljon enemmän öljyjen aineenvaihdunnasta kuin tieteessä oli aiemmin tiedetty. Hän aloitti tutkimalla ja luokittelemalla ensin verinäytteitä ihmisiltä. Hän vertasi terveiden ihmisten ja sairaiden verta keskenään. Kaikkien veressä hän havaitsi oudon vihreänkeltaisen aineen. Terveiden ihmisten veressä se ei ollut havaittavissa.

Huolestuttavaa oli se, että tämä vihreänkeltainen aine näkyi terveiden, punaisten happea kuljettavien hemoglobiinien tilalla!

Tohtori Budwig näki tämän vihreäkeltaisen aineen yhä uudestaan, erityisesti syöpäpotilaiden veressä. Hän havaitsi myös selvän fosfatidien (tärkeä rasvayhdiste) ja lipoproteiinien puutteen syöpäpotilaiden veressä. Lisätutkimukset osoittivat, että nämä poikkeavuudet liittyivät ankaraan omega-3 ja omega-6 välttämättömien rasvahappojen puutokseen. Näitä rasvahappoja nimitetään välttämättömiksi, koska ne ovat ratkaisevia hyvälle terveydelle ja ovat aineita, joita kehomme ei voi tuottaa ja siksi niitä täytyy saada ravinnosta.

On useita omega-3 ja omega-6 -rasvahappoja, joita esiintyy luonnollisessa ravinnossa. Joissakin ravintolajeissa on molempia rasvahappotyyppejä. Tohtori Budwig löysi näiden välttämättömien rasvahappojen ja monien rappeutumissairauksien välisen yhteyden. Hän etsi luonnollisen tavan täydentää näitä rasvahappoja. Hän päätyi pellavansiemenöljyyn, koska siinä on erittäin paljon omega-3 ja omega-6 -rasvahappoja, joista näyttää olevan suurin puutos. Jalostamaton, kylmäpuristettu pellavansiemenöljy sisältää huimat 15-25 prosenttia linoleenihappoa (omega-6) ja uskomattomat 50-60 prosenttia alfalinoleenihappoa (omega-3).

Tohtori Budwig havaitsi, että omega-3 ja omega-6 -välttämättömillä rasvahapoilla on ratkaiseva tehtävä suojata meitä syövältä, erityisesti seuraavalla kolmella tavalla:
  1. Ne auttavat ylläpitämään solukalvojen eheyttä
  2. Ne auttavat edistämään hapen kuljetusta soluihin
  3. Niitä tarvitaan kehon prostaglandiinien tuotantoon
Hän totesi myös, että ihmisillä oli enemmän puutosta omega-3 -rasvahapoista kuin omega-6 -rasvahapoista. Tämä saattaa johtua siitä, että omega-6 -rasvahappojen lähteitä on enemmän. Sellaisia ovat safloriöljy, maissiöljy, seesamöljy ja soijaöljy.

Rasvat ja soluseinämän eheys
Jokaisen solun ympärillä on suojakalvo eli soluseinämä, joka muodostuu lipideistä (rasva). Kirjassaan How to Fight Cancer and Win, William L. Fischer sanoo:

Jokaista solua suojaa rasvatuppi. Solurungossa (plasma) on pieniä rasvasuonia. Nämä rasvasuonet yhdistävät tuman ja ulkokalvon. Ne vaikuttavat solun huoltoon ja ravitsemukseen sekä normaaliin solujen jakautumiseen käyttämällä heikkoja sähköimpulsseja.

Tohtori Budwig päätyi käsitykseen, että syöpä ei johdu niinkään “liiallisesta” solujen kasvusta kuin “viallisesta” solujen kasvusta eli jakautumisesta. Hänen käsityksensä mukaan tämä solujen jalkautuminen johtui siitä, että solukalvoissa ei ollut riittävästi välttämättömiä rasvahappoja ja että niissä oli samanaikaisesti kertyneenä haitallisia, keinotekoisia rasvoja. Kirjassaan Flax Oil as a True Aid Against Arthritis, Heart Infarction, Cancer and Other Diseases tohtori Budwig selittää rasvakalvon merkityksen solujen jakautumisessa:

Kasvavissa soluissa havaitsemme kaksipolaarisuuden sähköisesti positiivisen tuman ja sähköisesti negatiivisen solukalvon välillä. Solukalvossa on vahvasti tyydyttämättömiä rasvahappoja. Solun jakautuminen alkaa tumasta. Sitten rasvakalvo erottaa runkosolun ja tytärsolun. Kun solu jakautuu, sen pinta-ala on suurempi ja koska sen on väistämättä sisällettävä riittävästi ainesta tässä rasvahappoja sisältävässä pinnassa kyetäkseen erottamaan uuden solun täysin alkuperäisestä.

Normaalille kasvulle on aina tyypillistä selkeä toimintamalli. Koko ihossa ja kalvoilla tapahtuu kasvua jatkuvasti - aikuisenakin. Kun tämä tapahtuma keskeytyy, se merkitsee, että keho alkaa kuolla. Tohtori Budwig päätteli, että syöpäpotilailla ilmenevä yleinen rasvahappojen puute, joka näkyi veressä selvänä fosfolipidien puutteena, oli syynä siihen, miksi syöpäsoluissa on usein useita kromosomisarjoja. Yrittäessään jakautua normaalilla solulla ei ole riittävästi rasvoja uuden solukalvon muodostamiseen. Sen sijaan, että yhdestä emosolusta tulisi kaksi tytärsolua, emosolusta tulee yksi tytärsolu - mutta emosolun kromosomit ovat jo jakautuneet ja lisääntyneet. Näin ollen - tohtori Budwigin mukaan - tytärsolusta tulee epämuodostunut, koska siinä on liikaa kromosomeja johtuen uusien soluseinämien rakentamiseen tarvittavan materiaalin puutteesta.

Rasvat ja hapensaanti
Jokaisen solun kyky hyödyntää happea riippuu välttämättömistä rasvahapoista. Esimerkiksi, ilman luonnonmukaista, muuntamatonta linoleenihappoa (omega-6) keho ei voi tuottaa hemoglobiinia, eikä veri voi kuljettaa happea kaikkiin kehon soluihin.

Rasvahapot tuottavat happea soluissa myös toisella tapaa. Ne vetävät happea soluun solukalvon kautta. Kun solukalvo on normaali ja terve, siinä on runsaasti välttämättömiä rasvahappoja. Kun soluissa ei ole riittävästi rasvahappoja, niissä on paljon sitoutumattomia elektroneja, jotka etsivät sitoutumiskohdetta. Niille mieluisin sitoutumiskohta on happi. Näin soluun pääsee happea, joka tukee ja vahvistaa itse solun hengitystä ja edistää hapen kuljetusta soluun.

Kun solun toimintaa tarkastellaan lähemmin, huomataan, että jokainen solukalvo koostuu lipideistä eli rasvoista. Yleisimmät rasvat solussa ovat omega-3 välttämättömiä rasvahappoja. Monityydyttymättömät välttämättömät rasvahapot, joita on käsittelemättömässä kylmäpuristetussa neitsytpellavansiemenöljyssä, sisältävät runsaasti elektroneja. Nämä luonnolliset monityydyttymättömät rasvat sitoutuvat ahneesti happeen ja proteiineihin. Imeydyttyään soluseinämään ne vetävät happea soluihin. Koska ne ovat sitoutuneina rikkiperustaisiin proteiineihin, ne ovat vesiliukoisia ja vapaasti virtaavia. Ne sisältävät runsaasti elektroneja, jotka varastoituvat energiana käytettäväksi tarvittaessa.

Rasvat ja öljyt, jotka on kemiallisesti muunnettu säilymisajan pidentämiseksi, ovat muuttuneet valerasvoiksi. Kirjassa How to Fight Cancer and Win William L. Fischer selittää:

Rasvojen kemiallinen käsittely tuhoaa elintärkeän elektronipilven, joka on suunnattoman tärkeä jokaisen solun toiminnalle. Kun elektronit on poistettu, nämä rasvat eivät enää kykene sitoutumaan happeen ja todellisuudessa estävät soluhengityksen. Esimerkiksi sydän hylkii näitä rasvoja, jotka muodostavat epäorgaanisia rasvakertymiä sydänlihakseen. Sairaassa sydämessä ja sepelvaltimoissa näitä kertymiä näkyy selvästi.

Kemiallisesti käsitellyt rasvat - ollessaan sitoutuneena proteiiniin - eivät ole vesiliukoisia. Lopulta ne estävät verenkiertoa ja vahingoittavat sydäntä sekä haittaavat lymfanesteiden vapaata virtausta. Näiden alueiden sähköinen toiminta hidastuu ja saattaa halvaantua täysin. Tämä energiakato voidaan korjata lisäämällä aktiivisia rasvoja ruokavalioon.

Valitettavasti keinotekoisten, osittain vedytettyjen transrasvoina tunnettujen öljyjen määrä on erittäin suuri länsimaisissa ruokavalioissa. Nämä transrasvat ovat niin lähellä kolesterolia, että kehomme ei kykene erottamaan niitä. Keho erehtyy käyttämään niitä hyvän kolesterolin sijasta solukalvojen rakentamisessa. Tämän seurauksena solukalvoista puuttuu elintärkeä sähkölataus, joka normaalisti vetäisi puoleensa happea. Ilman riittävää happea soluympäristö muuttuu yhä anaerobisemmaksi (happivajaiksi). Vahingolliset transrasvat haittaavat myös solujen ravinnonsaantia ja kuona-aineiden poistumista solukalvon kautta. Ne saattavat osaltaan vaikuttaa jopa aikuisiän diabeteksen puhkeamiseen, koska insuliini on suuri molekyyli. Se ei kykene helposti läpäisemään keinotekoisista valerasvoista muodostunutta soluseinämää.

Tohtori Otto Warburg uskoi, että happivajaus on avainsyy, miksi normaalit solut muuttuvat syöpäsoluiksi. Hän yritti todistaa tämän teorian tutkimalla öljyjä. Tohtori Budwigin mukaan tohtori Warburg kuitenkin epäonnistui, koska hän ei tutkimuksissaan käyttänyt oikeantyyppisiä öljyjä.

Kun tohtori Budwig keksi omega-3 ja omega-6 -rasvahappojen merkityksen solujen hapettamisessa, hän uskoi löytäneensä puuttuvan lenkin, jota tohtori Warburg oli etsinyt. Toisin sanoen Budwig oli löytänyt syyn, miksi solut toisinaan turvautuvat anaerobiseen toimintaan!

Vaientaminen
Nykymaailmassa mahtava liiketoiminta on valitettavasti asettunut vastustamaan useimpia parantamisperinteitä. Tohtori Budwig sai osakseen raivoisaa vastustusta elintarviketeollisuuden, erityisesti margariinin valmistajien mahtitekijöiden taholta. Hän oli ensimmäinen tutkija, joka vastusti nykyistä käytäntöä, missä öljyjä muunnetaan säilyvyyden pidentämiseksi kaupan jakelussa. Konfliktin aloitti professori H.P. Kaufmann joka johti sitä saksalaista laitosta, jonka tiloissa Budwig suoritti tutkimuksiaan. Kaufmann sattui myös olemaan erittäin kuuluisa rasvojen asiantuntija lisänimeltään “rasvojen ja öljyjen paavi”. Hän omisti vedytysmenetelmien patentteja, joiden mukaan tuotettiin polymeerejä. Budwig oli eristänyt näitä polymeerejä pehmeistä kasvaimista ja väitti niiden olevan vahingollisia elimistöllemme. Vaikka Budwigin tutkimukset olivat paikkansa pitäviä, Kaufmannilla oli vahvat intressit käyttää näitä polymeerejä eli valerasvoja nimenomaan margariiniteollisuudessa.

Kaufmann yritti lahjoa Budwigin rahalla estääkseen tätä julkaisemasta öljyjä koskevia löytöjään. Hän kieltäytyi Kaufmannin lahjuksesta, jolloin Kaufmann eväsi Budwigilta pääsyn johtamaansa tutkimustiloihin. Kun tohtori Budwig yritti siirtyä toiseen laitokseen, missä hän voisi jatkaa tutkimuksiaan, hänen pääsynsä estettiin. Hän koki tämän koko teollisuudenalan salaliittona itseänsä vastaan. Näyttää, että “rasvojen paavi” ja margariiniteollisuuden mogulit olivat järjestäytyneet estääkseen häntä jatkamasta työtään uudenaikaisissa tieteellisissä laboratorioissa. Hänen tutkimuksiaan ei myöskään julkaistu tieteellisissä julkaisuissa. Hänen ainut keinonsa oli kirjoittaa kirjoja ja jakaa näin tietoa yleisölle.

Hyvää Budwigin häädössä oli se, että hän käytti enemmän aikaa potilaiden hoitoon kliinisessä ympäristössä. On kuitenkin valitettavaa, että hän ei voinut jatkaa muodollista tutkimustaan, joka olisi saattanut antaa meille vieläkin paremman ymmärryksen rasvojen aineenvaihdunnasta ja sen yhteydestä vakaviin sairauksiin kuten syöpään.

Tohtori Budwigille kertyi yli 1000 dokumentoitua syövästä toipumistapausta erityisellä ohjelmallaan!

Suomennos
Jussi Yli-Panula, lootuskirja@kolumbus.fi

Julkaistaan Outsmart Your Cancer: Alternative Non-Toxic Treatments That Work -kirjan kirjoittajan Tanya Harter Piecen luvalla.

Suomentajan kommentti
Vasta suomennettuani tämän artikkelin ymmärsin lopullisesti tohtori Johanna Budwigin syöpähoito-ohjelman nerokkuuden.

Lue seikkaperäinen esitys pellavansiemenöljyn ja raejuuston käytöstä tästä.

Suomennos Jussi Yli-Panula
lootuskirja@kolumbus.fi















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti