Rick Simpsonin hamppuöljylääke syöpään

Suomentajan kommentti
Tässä artikkelissa käsitellään cannabista, joka on kuuma asia sen riippuvuutta aiheuttavan vaikutuksen takia. Kyseessä ei kuitenkaan ole cannabissätkien polttaminen vaan cannabisöljystä, jota valmistetaan kukkamykeröistä, ei lehdistä. Cannabisöljyn käyttö ei tuota pilveä eikä aiheuta riippuvuutta. 

12-vuotiaasta alkaen Rick Simpson halusi työhön ansaitakseen rahaa. Hän oli kyllin älykäs selviytyäkseen koulusta tarvitsematta avata kirjaakaan, joten koulunkäyntiä hän ei ottanut kovin vakavasti. Jouduttuaan vaikeuksiin toimitettuaan yhdeksännen luokan opettajalle olutlaatikon joululahjaksi hän jäi mieluummin pois koulusta kuin kohtasi seuraukset koulun johdon kanssa. 16-vuotiaana hän meni työhön terästehtaaseen Ontariossa Kanadassa. Kaksi vuotta myöhemmin hän muutti takaisin kotikaupunkiinsa Spring Hilliin Nova Scotiassa ja meni naimisiin. Pian hän sai työpaikan All Saints’ Hospitalin lämpökeskuksen hoitajana. Noihin aikoihin hänen serkullaan todettiin syöpä.
“He löysivät pienen nystyrän hänen rintakehästään ja leikkasivat hänet auki”, Simpson sanoo. “Hänen painonsa laski 90 kilosta noin 60 kiloon. Vuonna 1972 olimme drinkillä ja hän rojahti lattiaan edessäni. Tiesin hyvin, että syöpä oli tullut takaisin. Hänelle annettiin kuusi kuukautta elinaikaa ja hän kesti kolme. Olin 22-vuotias enkä tuntenut yhtään syöpään kuollutta. Kuollessaan 18. marraskuuta 1972 hän oli laihtunut 23-kiloiseksi. Ajoin tavallisesti hänen partansa ja se tuntui kuin olisi ajanut partaa luurangolta.”
Kaksi vuotta serkkunsa kuoleman jälkeen hän kuuli autonsa radiosta Virginian yliopiston lääketieteellisen yliopiston tekemän tutkimuksen tulokset, joiden mukaan THC (tetrahydrokannabinol) pienensi hiirien aivokasvaimia. “Pysäytin autoni ja tuijotin vain radiota”, Simpson muistelee. “Tuohon aikaan en polttanut kannabista tai mitään muutakaan, vaikka useimmat ystäväni niin tekivät. Kaveri radiossa nauroi kuin hullu, ikään kuin kyseessä olisi hyvä vitsi. Enempää asiasta en milloinkaan kuullut, niinpä ajattelin, että sen täytyi olla vitsi.”
Kansallinen terveyslaitos oli rahoittanut Virginian lääketieteellisen yliopiston etsimään todisteita marihuanan vahingollisuudesta immuniteettijärjestelmään. Kuvitelkaa heidän hämmästystään, kun tulokset osoittivat päinvastaista. Sen sijaan, että marihuana olisi nopeuttanut kuolemaa rotilla, joihin oli istutettu aivosyöpä, se hidasti ratkaisevasti niiden kasvainten kasvua ja pidensi elinaikaa. DEA (Yhdysvaltain huumepoliisi) hiljensi nopeasti tämän lupaavan tutkimuksen. Jack Hererin mukaan presidentti Ford lopetti kaiken kannabistutkimuksen kaksi vuotta myöhemmin ja myönsi suurille lääkeyhtiöille yksinoikeuden kehittää synteettinen THC.
Siirrytään nopeasti vuoden 1997 joulukuuhun. Simpson oli ollut sairaalan palveluksessa 25 vuotta ja oli päällystämässä lämmityskattilan putkia asbestilla. Hän käytti aerosolisuihketta, jolla teippi kiinnitetään asbestiin. Hän ei kuitenkaan huomannut, että tämä spray pystyi sammuttamaan tilapäisesti hermoston toiminnan, jos kaasuja hengitettiin liian syvään. Ja juuri näin tapahtui.
“Onnekseni kattilat oli sammutettu, muuten olisin palanut kokonaan”, hän sanoo. “Putosin takaperin tikkailta ja löin pääni. Luonnollisestikaan en muista siitä mitään. Tultuani tajuihini riipuin putkista kattilan sivulla.”
Simpson hankkiutui hitaasti huoneeseensa ja hapuili yli tunnin yrittäen kutsua apua, mutta hän ei saanut edes puhelinta toimimaan. Lopulta toinen teknikko tuli työvuoroonsa ja vei Simpsonin ensiapuun. Kun Simpsonilta kysyttiin hänen nimeänsä, hän ei pystynyt vastaamaan. Hänet vietiin loukkaantuneiden keskukseen ja asetettiin happilaitteeseen.
“Tuntui kuin pää räjähtäisi”, hän sanoo. “Muistan, että ihmiset liikkuivat omituisesti - ikään kuin töksähdellen. Kerroin sen lääkärille ja hän vain pudisteli päätään.”
Oltuaan tapaturmaosastolla kolme tuntia tunne meni ohi ja hänen käskettiin mennä kotiin. Hän ei muista paljoa seuraavista päivistä, ei myöskään kotimatkasta, mutta jotenkin hän selvisi perille. Kun hänen seuraava työvuoronsa tuli jouluaattona, Simpson ilmoittautui töihin, vaikka olo tuntui hataralta. Noin kello 22 aikaan tuona yönä ollessaan edelleen vuorossa Simpsonin päässä alkoi soida. Soiminen tuli yhä voimakkaammaksi. Aamuyöllä kello 3 hän oli jälleen ensiavussa hakemassa hoitoa. Kun hoitaja otti hänen verenpaineensa, hän huolestui niin kovasti, että antoi Simpsonille pillerin välittömästi ja kutsui lääkärin. Soiminen ei lakannut.
“Alimmillaan se on noin 93 desibeliä,” hän sanoo, “joka on sama kuin olohuoneessa olisi ruohonleikkuri käynnissä. Muutuin hyvin äkkipikaiseksi. He kokeilivat kaikkia mahdollisia lääkkeitä, mutta mikään ei tehonnut. Oloni oli niin huono, että halusin ampua itseni.”
Vuoden kuluttua Simpsonilla oli vaikeuksia muistaa mitään, koska hän otti 1000 mg Tegretolia päivässä. Lukeminen ei tullut kysymykseenkään, koska päästyään lauseen loppuun hän oli jo unohtanut sen merkityksen. Sitten eräänä päivänä hän katsoi jakson tohtori David Suzukin tuottamasta Kanadan pisimpään jatkuneesta dokumenttisarjasta The Nature of Things. Jaksossa käsiteltiin marihuanan valtavaa lupausta lääkkeenä.
“Menin suoraan lääkärini vastaanotolle ja kysyin, auttaisiko marihuana,” Simpson muistelee. “Lääkäri luonnollisesti kertoi, että se oli paha keuhkoille ja että sitä tutkittiin. Niinpä läksin, hankin pilveä ja kokeilin sitä. Se toimi paremmin kuin mikään muu, mitä minulle oli annettu. Joten menin pyytämään reseptiä, mutta vieläkään lääkäri ei halunnut antaa sitä minulle.”
Vuoteen 2001 mennessä Simpson oli kemiallinen zombie kaikista lääkkeistä. Hän oli edelleen päättänyt hankkia laillisesti marihuanaa, niinpä hän kysyi lääkäriltään: “Mitä mieltä olisit, jos ottaisin kasvin ja valmistaisin perusöljyä ja sitten ottaisin sitä polttamisen sijasta?” Lääkäri myönsi, että tämä olisi enemmän lääkkeellinen tapa ottaa sitä, mutta hän kieltäytyi edelleen kirjoittamasta reseptiä, jolla Simpson saisi kasvia käyttöönsä laillisesti. Muutamia kuukausia myöhemmin lääkäri ilmoitti hänelle, että he olivat kokeilleet kaikkia mahdollisia hoitoja ja mikään ei ollut toiminut, joten Simpson oli nyt omillaan. Hän päätti lopettaa lääkkeet ja ryhtyä käyttämään yksinomaan kannabisöljyä.
“Oikeastaan en uskonut, että hamppuöljy voisi saada minut toipumaan niin kuin tapahtui,” hän muistelee. “Mutta koska systeemi jätti minut, jatkoin öljyn valmistamista ja otin sitä säännöllisesti. Soiminen jatkui, mutta voin elää sen kanssa. Muutamassa kuukaudessa ihmiset havaitsivat eron. Öljy hillitsi kipua, verenpainetta ja se mahdollisti nukkumisen. Painoni laski ja näytin 20 vuotta nuoremmalta.”
Simpsonin iholla oli kolmen vuoden ajan ollut kolme epäilyttävää näppylää, kaksi kasvoissa ja yksi rinnassa. “Kyllä, tämä näyttää ihosyövältä,” hänen lääkärinsä sanoi tutkiessaan niitä. Tammikuussa 2003 lääkäri poisti leikkauksella Simpsonin silmän lähellä olevan näppylän ja lähetti sen solututkimukseen. Viikkoa myöhemmin istuessaan kotona Simpson muisti vuoden 1974 uutisen THC:stä ja syövästä. Tiesin, että minun oli määrä mennä poistattamaan kaksi muuta näppylää,” Simpson sanoo. “Kun otin siteen näppylästä, jonka lääkärit olivat poistaneet, havaitsin, että se näytti punaiselta ja tulehtuneelta ja siitä vuoti visvaa. Silloin mieleeni palautui 30 vuoden takainen uutinen. Katsoin öljyä ja ajattelin, ‘No niin, tämä on täynnä THC:tä ja minulla on todennäköisesti ihosyöpä.’ Laitoin hieman öljyä kahteen siteeseen ja peitin ne kaksi pientä näppylää. Neljä päivää myöhemmin poistin siteet ja molemmat näppylät olivat kadonneet.”
Muutaman viikon kuluttua syöpä, joka oli poistettu leikkauksella, ilmestyi uudelleen. Simpson kokeili samaa hoitoa ja sai samat tulokset. Neljä päivää sen jälkeen, kun hän oli hoitanut itseänsä kannabisöljyllä, punainen näppylä oli poissa ja iho oli täysin parantunut.
Oli selvää, että Simpson oli riemuissaan tästä löydöstä ja odotti malttamattomana saadakseen kertoa tämän tiedon lääkärilleen, joka oli näin kauan vastustanut marihuanahoitoa Simpsonin päävammaan. Hakiessaan patologin lausuntoa hän mainitsi vastaanottoapulaiselle (joka oli lääkärin vaimo), että hänellä oli tärkeää asiaa tämän aviomiehelle. “Hoidin ihosyöpäni hamppuöljyllä,” hän aloitti. Mutta ennen kuin hän sai suustaan sanat “hamppuöljy”, hän muistelee, vastaanottoapulainen menetti malttinsa, “Lääkäri ei ryhdy siihen!” apulainen kiljui. “Lääkäri ei määrää sitä!”
“Tuntui kuin olisin ollut hämärän rajamailla,” Simpson sanoo nyt. “Kerroin naiselle, että paransin syöpäni ja tämän olisi pitänyt olla kiinnostunut. Se oli omituista.”
Simpson kävi pian äitinsä talossa. Äiti oli vuosia kärsinyt psoriaasiksesta. Hän levitti öljyä äitinsä infektoituneelle iholle ja muutamassa viikossa haavaumat olivat parantuneet ja suomut kadonneet.
Näin alkoi Rick Simpsonin ja hänen ihmeitä tekevän kannabislääkkeensä pitkä matka. Se, että Simpson on aina antanut tätä öljyä vapaasti ja korvauksetta, on suuresti vahvistanut hänen ennestään legendaarista asemaansa. “Alussa monet ihmiset eivät halunneet laittaa öljyä iholleen”, hän muistelee. “Ensimmäisenä vuotena hoidin 50-60 ihmistä erilaisissa ihovaivoissa. Seuraavana vuonna hoidin erästä miestä melanoomasta hänen leukaluussaan. Melanooma oli poistettu viisi kertaa. Se oli ilkeän näköinen. Sormi mahtui reikään. Sanoin hänelle, että voisin parantaa hänet, mutta hän ei tietenkään uskonut minua. Kolme viikkoa myöhemmin melanooma oli täysin parantunut. Silloin mies mainitsi, että hänellä on silmänpainetauti (glaukooma). Minä sanoin, “Hamppuöljy on paras hoito silmänpainetautiin.” Minun lisäkseni hän oli ensimmäinen, joka ryhtyi nauttimaan öljyä sisäisesti. Tuolloin hänellä oli myös nivelreuma ja hänen oli nukuttava tyyny polvien välissä. Otettuaan öljyä noin kaksi viikkoa hän lakkasi nukkumasta tyynyn kanssa ja hänen silmäpaineensa oli laskenut paljon. Kun ryhdyin antamaan hänelle öljyä, paine oli noin 31 tai 32. Kun viimeksi tarkastin, se oli 13 tai 14.”
Ryhdyttyään antamaan ihmisille öljyä sisäisesti oli vain ajan kysymys, ennen kuin hän kokeilisi sitä syöpäpotilailla. Simpson oli yhä varmempi öljyn parantavista ominaisuuksista sen jälkeen, kun useat syöpäpotilaat olivat käyttäneet sitä onnistuneesti. Jopa 4. vaiheen terminaalisyöpää sairastavat potilaat, sellaiset, joille oli annettu vain viikkoja elinaikaa, paranivat kuin ihmeen kaupalla. Öljy ei parantanut vain diabeetikkojen haavoja ulkoisella hoidolla, se paransi myös diabetesta ja joissakin tapauksissa mahdollisti insuliinin lopettamisen. Simpson jatkoi ihmisten hoitamista, kunnes nämä paranivat. Pian hän kuitenkin totesi, että 60 gramman hoito oli välttämätön vakavissa sairauksissa. Öljy nautitaan mahdollisimman nopeasti aloittamalla pienillä annoksilla, kunnes vastustuskyky on luotu. Kannabisöljyn syöminen gramma päivässä voi olla hämmentävää, mutta monet sopeutuivat nopeasti farmakologisiin vaikutuksiin.
Kun Simpson oli hoitanut onnistuneesti erään naisen kohdunkaulasyövän, tämä vieraili Royal Canadian Legioonan paikallisosastossa kertomassa tarinansa. Legioona on veteraanijärjestö, joiden loosit toimivat epävirallisina kaupungintaloina Kanadan etäisissä osissa. Legioonan baarin pitäjä Rick Dwyer innostui niin suuresti naisen tarinasta, että pyysi tätä kutsumaan Simpsonia käymään.
“Tapasin Rickin vuonna 2005,” Dwyer muistelee nyt. “Hän kertoi kykenevänsä parantamaan ihosyövän ja diabeteksen haavat ja muita ihosairauksia. En uskonut häntä, mutta saatoin nähdä, että hän oli vilpitön, joten kysyin, voisinko käydä hänen kanssaan joidenkin Rickin hoitamien ihmisten luona. Niinpä haastattelin hänen potilaitaan ja epäilemättä hänen toimissaan oli jotakin.
Ennen pitkää Simpson hoiti Dwyerin legioonan paikallisosaston jäseniä ja kannabisöljyllä saatiin edelleen onnistuneita tuloksia monissa eri kroonisissa sairauksissa ja infektioissa. Järjestön entisenä puheenjohtajana Dwyer tunsi legioonan tehtävän palvella veteraaneja ja heidän omaisiaan, vaalia muistoa ja toimia Kanadan palveluksessa ja hän uskoi vahvasti, että heidän tehtävänsä oli jakaa tietoa Simpsonin öljystä mahdollisimman monelle. Dwyer otti yhteyden paikallisiin julkisen terveyden viranomaisiin ja pyysi näitä tutkimaan asiaa. Hän soitti valituille virkailijoille.
“Kukaan ei halunnut tulla edes katsomaan todisteita,” Dwyer sanoo, “Kerroin alueen komentajalle, ‘Ihmiset kärsivät ja tämä aine tehoaa.’ Mutta vastassani on tiiliseinä toisensa jälkeen.” Kanadan kuninkaallinen ratsupoliisi oli jo tehnyt etsinnän Simpsonin kiinteistössä vuonna 2003 kuultuaan, että hän jakoi kannabisöljyä. He veivät kaikki kasvit hänen takapihaltaan ja takavarikoivat hänen öljynsä, mutta haasteita ei esitetty. Vuonna 2005 Simpson meni vapaaehtoisesti ratsupoliisin toimistoon jättääkseen tätä hoitoa tukevaa tutkimustietoa sekä videonauhan, joka sisälsi potilaiden haastatteluja. Hän teki ratsupoliisille selväksi, että aikoi jatkaa sellaisten ihmisten auttamista, jotka eivät saaneet apua muualta. Hän jatkoi hankkimalla taimia öljyn valmistamiseen vaihtokaupalla siten, että paikalliset marihuanan kasvattajat toivat nuppunsa ja jakoivat tuottamansa öljyn Simpsonin kanssa. Useimmat kasvattajat käyttävät pirtelöä vesisilpun tai silppuöljyn valmistamisessa, mutta Simpson pitäytyy tiukasti siinä, että parhaat colat (Cola on kannabiskasvin päärungon päässä oleva suuri kukkaterttu) ovat välttämättömiä parhaimman syöpälääkkeen valmistamisessa. Hän ei valmista öljyä pirtelöstä, ellei sitä ole tarkoitettu ainoastaan ulkoiseen käyttöön. Hän pitää myös indica-lajeista, mikä tarkoittaa, että vaikka hän useista syistä suosii sanaa “hamppuöljy”, hänen lääkkeensä koostuu eteerisestä öljystä (essential oil), joka on uutettu kukkivasta emikannabiskasvista (THC-pitoinen silppu eli kannabisöljy).
Pian sen jälkeen, kun Simpson oli jättänyt videonsa ratsupoliisille, nämä palasivat ja veivät 1620 tainta hänen takapihaltaan. Tällä kertaa hänet pidätettiin ja hän sai syytteen marihuanan hallussapidosta, kasvatuksesta ja salakaupasta.
Tällä välin Dwyerin isä oli joutunut sairaalaan 4. vaiheen syövästä. “Hänellä oli myös huono sydän ja diabetes,” Dwyer sanoo. “Muistan sanoneeni hänelle, ‘Isä, älä hyväksy kemoterapiaa. Jos hyväksyt sen, kuolet. Mene Rickin luo ja hanki öljyä ja selviytymisen mahdollisuutesi ovat paljon paremmat.’ Muistan isäni katsoneen minuun. Hän ajatteli varmaan ‘Pojallani ei ole lääketieteellistä taustaa.’
“Ensimmäisen kemoterapiahoidon jälkeen hän turposi todella pahasti. Hänen jalkansa paisuivat ja hänen käsivartensa olivat täynnä nestettä. Hän kärsi hirveästi. Lääkärit sanoivat hänelle, että hän ei selviytyisi. Hän puhui meille ja sanoi asioita, joita isä sanoo lapsilleen tietäessään kuolevansa. Mielessäni oli vain öljy. Tiesin, että se tehosi ihosyöpiin ja sokeritaudin haavaumiin, mutta en ollut varma, tehoaisiko se sisäisesti. Niinpä soitin Rickille ja sanoin, että isälläni oli 24 tuntia elinaikaa, enintään 48 tuntia. Rick ei tiennyt, oliko liian myöhäistä. Luulen, että isäni halusi kuolla. Hän kärsi niin hirvittävästi. Tuntui kuin hän olisi hengittänyt olkipillillä. Taskussani oli pullo öljyä ja muistan ajatelleeni, ‘Minut todennäköisesti pidätetään, jos annan sitä hänelle.’ Pyysin hoitajaa antamaan isälleni öljyä, mutta tämä kieltäytyi. Lääkärit eivät halunneet joutua vastuuseen, joten laitoin öljyä keksille ja isäni söi sen. Sitten poistuin sairaalasta ja veljeni jäivät odottamaan hänen kuolemaansa.”
Kun Dwyer palasi seuraavana aamuna, jotain todella ihmeellistä oli tapahtunut. Hänen isänsä oli nukkunut sikeästi ensimmäisen kerran viikkoihin ja hän jatkoi nukkumista koko päivän. Kun hän vihdoin heräsi, hänen kasvoillaan oli hymy. “Ajattelin itsekseni, ‘voi luoja, hän on saanut mahdollisuuden, mutta minun on saatava hänet ulos sairaalasta,’” Dwyer sanoo. Ambulanssi vei hänen isänsä kotiin ja tämä jatkoi öljyn ottamista seuraavat kuukaudet. “Hän hengitti paremmin eikä tarvinnut enää happea. Öljy paransi kaksi haavaumaa hänen jaloissaan. Neste poistui hänen käsivarsistaan ja jaloistaan. Mutta todella huolestuttavaa oli hänen eturauhasensa. Hän pyysi hoitajaa poistamaan katedrin. Hoitaja sanoi, että isäni piti mennä takaisin sairaalaan laitattamaan se takaisin, ja se koskisi helkkaristi. Katsoin isääni ja sanoin, ‘Isä, voitko pissata?’ ja hän sanoi, ‘Voin!’ Käskin hoitajaa ottamaan katetrin pois ja näin, että isäni pissasi kuin ravihevonen.” Sitten tapahtui jotain vieläkin erikoisempaa. ”Eräänä päivänä hoitaja tuli tarkastamaan isäni keuhkot ja sanoi, ‘Putipuhtaat.’”
“Tämän jälkeen”, Dwyer sanoo, “päätin pitää kokouksen ja kutsua poliitikot, poliisin ja median, jotta nämä voisivat tavata syövästä ja muista sairauksista parantuneita ihmisiä. Kokouksen piti tarkastella todisteita, jotta he voisivat tehdä omat johtopäätöksensä.”
Mutta päivänä, jolloin kokouksen oli määrä tapahtua, merivoimien komentaja vaihtoi legioonansa paikallisosaston lukot ja ilmoitti Dwyerille, että hänen oikeutensa ja etuoikeutensa oli peruttu. Legioonatalo pysyisi suljettuna, kunnes uusi johtokunta voitaisiin muodostaa. Nimetön soittaja sanoi Dwyerin vaimolle pahaenteisesti: “Sano Rickille, että hän kerää hiiliä päänsä päälle.” Hän piti soittoa verhottuna uhkauksena ja murtui.
Dwyer ei pysty kertomaan tätä osaa tarinasta murtumatta itsekin. “Kuulehan (Simpsonille), ‘monina öinä toivon, etten olisi koskaan tavannut sinua’”, hän sanoo pyyhkien kyyneliä silmistään. “Kunpa et olisi näyttänyt minulle mitä näytit, koska tämä on ollut hirveä taakka - erityisesti, kun tapaan syöpää sairastavia ihmisiä. Yritän selittää tätä lääkettä heille, mutta ihmiset ovat niin umpimielisiä. Puhutaan sikaflunssasta, joka tappaa ihmisiä. Voi luoja, syöpä ja diabetes tappavat miljoonia ihmisiä maailmassa.”
Rick Simpsonin oikeudenkäynti syyskuussa 2007 oli huolellisesti suunniteltu näytelmä. Simpson oli hankkinut 48 valaehtoista todistusta potilailta, mutta istuva tuomari päätti, että lääketieteellisiä todisteita ei sallittaisi. “Oikeussalissa oli terminaalisyövästä parantuneita odottamassa pääsyä todistamaan. Heitä ei päästetty todistajanaitioon! Minun ei annettu esitellä mitään tieteellisiä todisteita. Toimin itseni puolustajana ja ristikuulustellessani ratsupoliiseja, ensimmäiseksi näytin jäljennöksen haastattelusta, jonka olin antanut Spring Hill Record -lehteen syyskuussa 2004 vuotta ennen haastetta. Se oli kokonainen sivu, jossa eriteltiin kaikki, mitä tein. Olisiko rikollisella koko sivun mittainen artikkeli sanomalehdessä toimistaan? Sitten he toivat asiantuntijansa. Joten sanoin, ‘Tehän olette ratsupoliisin marihuana-asiantuntija? Mitä tiedätte hampusta?’ Hän sanoi, ‘En mitään, koska hamppu ja marihuana ovat eri kasveja.’ Otin esille kirjan ja luin lain vuodelta 1923, jossa ei sanota mitään ‘marihuanasta’ vaan sitä nimitetään ‘intialaiseksi hampuksi’. Joten revin hänet riekaleiksi - löin hänet mennen tullen ilman lääketieteellisiä todisteitakin.”
Valamiehistö tarvitsi harkitsemiseen vain kolme tuntia. Mutta kun Simpson kutsuttiin takaisin oikeussaliin kuulemaan tuomionsa, hän huomasi, että kruunun syyttäjä ei ollut paikalla. Todistaja kertoi hänelle myöhemmin, että syyttäjän nähtiin poistuvan valamiesten huoneesta, ennen kuin valamiehistö tuotiin takaisin oikeussaliin. Valamiehistö totesi Simpsonin syylliseksi kaikkiin kohtiin. “Otin yhteyden tuomariin, mutta hän ei tehnyt yhtään mitään. He voivat manipuloida valamiehistöjä, muttei meitä. Sitten hän kutsui minut sivuhuoneeseen ennen tuomion julistamista ja sanoi, ‘Rick, totuus asiassa on, että hallitus haluaa tutkijoiden ottavan asian esille,’ Katsoin häntä ja sanoin, ‘Jos jollakin lapsellasi todettaisiin syöpä huomenna, mitä etsisit?’ Ja hänen päänsä painui alas. Menimme takaisin oikeussaliin ja hän sanoo: ‘34-vuoden aikana lakimiehenä en ole milloinkaan nähnyt tällaista oikeustapausta. Mitään rikollista tarkoitusta ei ollut,’ Hän myönsi, että toimintani tukena on tieteellistä näyttöä. Nyt minua odotti 12 vuotta vankilassa, mutta hän antoi minulle 2000 dollarin sakon eikä asettanut minua ehdonalaiseenkaan, koska hänellä oli hieman omaatuntoa. Ennen olin ylpeä kanadalaisuudestani. Nyt tuo sana ei merkitse minulle mitään.”
Internetvideon Run From the Cure ansiosta, jonka Simpson tuotti elokuvantekijä Christian Lauretten kanssa, sadat tuhannet ihmiset ovat tutustuneet tähän hoitoon kannabisöljyllä. Jo varhain Jack Herer liittyi Simpsonin tukijoihin. “Kuulin ensimmäisen kerran Rickistä noin viisi vuotta sitten,” sanoo Herer. “En uskonut häntä ja tunsin kaikki syöpä- ja THC-tutkimukset - kaikenlaisia syöpiä sairastavat rotat paranivat 100-prosenttisesti ja elivät 40 % pidempään kuin rotat, joilla ei ollut syöpiä.” Mutta kun hän perehtyi näyttöön ihmisillä, Herer muutti mielensä. “Rick on hoitanut nyt yli tuhat potilasta, ja hänen kaltaisiaan on muitakin - kuten kentuckilainen Ron Smith - jotka jakavat öljyä terminaalipotilaille ja saavat samanlaisia tuloksia, eikä Rick voi tulla edes Yhdysvaltoihin tuomionsa takia.”
Öljy ei valitettavasti pelasta kaikkia. Sillä aikaa kun valokuvaaja otti kuvia tätä tarinaa varten, Simpson sai viestin, että yksi hänen potilaistaan oli kuollut vain kahden päivän hoidon jälkeen. Simpson arvioi, että hänen onnistumisasteensa on noin 70 %. “Ne, joita ei voida pelastaa, ovat tavallisesti eniten kemoterapiaa ja sädehoitoa saaneita tai viivyttelevät liian kauan ennen hoidon aloittamista.” hän sanoo. “Heidän on kyettävä pysymään hengissä niin kauan, että öljy alkaa tehota.” Todellisuudessa useimmat potilaat, jotka läpikäyvät kemoterapian, kuolevat hoitoon, ei syöpään. Mutta koska kemoterapia on miljardien dollareiden teollisuus, joka tukee maailman suurimpia lääkeyhtiöitä, on epätodennäköistä, että nämä yritykset luopuisivat voitoistaan ilman kamppailua riippumatta siitä kuinka paljon ruumiita tulee.
Hämmästyttävin käänne tässä tarinassa tapahtui kuitenkin huhtikuussa 2009. Manuel Guzmanin johtama biokemistiryhmä (Complutense University in Madrid) tutki kannabinoidien käyttöä syöpähoidossa. Vaikka vastaavia tutkimuksia on vuoden 1974 Virginia-tutkimuksen jälkeen suoritettu laboratoriorotilla ja kudosviljelmillä monia kertoja, tutkijat käyttivät tällä kertaa oikeita syöpäpotilaita ja analysoivat tuloksensa menetelmillä, joita käytetään mittaamaan kemoterapiahoitojen edistymistä. Heidän löytönsä julkaistiin Journal of Clinical Investigation -lehden huhtikuun numerossa vuonna 2009 ja ovat saatavana netissä ilmaiseksi.
Espanjalaisilla tutkijoilla oli kaksi potilasta, joilla oli uusiutunut nopeasti etenevä aivosyöpä (glioplastoma multiforme). Tutkijat käyttivät elektronimikroskooppeja analysoidessaan aivokudosta, joka otettiin 26 päivää ennen THC-hoitoa ja 30 päivää THC-hoidon jälkeen. He totesivat, että THC oli eliminoinut syöpäsolut ja samalla suojannut terveet solut. Marihuanan psykoaktiivinen kemikaali aiheutti aivosolujen kuoleman auttamalla niitä käyttämään omia solujaan ravinnoksi autofagina tunnetussa prosessissa.
Oli outoa, että tästä mullistavasta tutkimuksesta mainittiin niukasti kansallisissa uutisissa. Sen sijaan media jatkaa katuojatiedeuutisiaan marihuanan syöpää aiheuttavista vaikutuksista, vaikka säännöllisesti marihuanaa käyttävillä on jatkuvasti vähemmän syöpiä kuin ei-käyttäjillä. (Suomentajan huomautus: lukijalle on tähän mennessä selvinnyt, että hamppuöljyn, kannabisöljyn nauttiminen on eri asia kuin kannabiksen polttaminen. Hamppuöljystä ei saa “pilveä” eikä se aiheuta riippuvuutta kuten kannabissätkien polttaminen.)
Tätä juttua tehdessäni sain soiton pitkäaikaiselta kannabisaktivistilta Joe Bartonilta, joka oli toimittanut öljyä ilmaiseksi kurkkusyöpäpotilaalle Woodstockissa New Yorkissa. Kun Barton oli toimittanut 25 grammaa öljyä - lähes puolet hoidosta - Ulsterin piirikunnan huumeryhmä piti etsinnän hänen kodissaan. Poliisi takavarikoi kaikki taimet ja öljyn, mikä lopetti hoidon ennen aikojaan. Puoli vuotta myöhemmin potilas kuoli. “Öljy tehosi,” sanoo Barton. “Kasvain hänen kaulassaan oli kutistunut ja hän puhui jälleen normaalisti.”
Marihuanarikoksen uusijana Bartonia odottaa nyt 20 vuoden tuomio.

Suomennos Jussi Yli-Panula
lootuskirja@kolumbus.fi

Video: Run from the Cure - Rick Simpson Story, 52 min. https://www.youtube.com/watch?v=hmYNLNF7NBw

Rick Simpsonin uudet kirjat Phoenix Tears: The Rick Simpson Story ja Phoenix Tears, Rick Simpson Oil, Nature’s Answer For Cancer.
See more at http://www.cureyourowncancer.org/rick-simpson.html#sthash.9CKcCU80.dpuf

Lähde: Internet