Triglyseridit ja C-vitamiinin puutos

Kolesterolin tapaan triglyseridi on lipidi (rasva tai rasvanomainen aine), joka on liitetty sydäntautiin. Kohonneet veren triglyseridit lisäävät riskiä kuolla sydänkohtaukseen (Carlson and Bottiger, 1985). Hopkins et al. (2005) totesivat myös, että veren kokonaistriglyseriditason ja ennenaikaisen perinnöllisen sepelvaltimonkovettumataudin välinen yhteys “on vahva, asteittainen ja riippumaton”. Myös Mennander et al. (2005), totesivat, että koholla oleva triglyseriditaso on merkitsevä ennustettaessa tarvetta sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen uusimiseen tulevaisuudessa. Kolovou et al. (2005) osoittivat, että sepelvaltimonkovettumataudista kärsivillä plasman triglyseridit kohosivat rasvaisen aterian jälkeen enemmän kuin sellaisilla potilailla, joilla ei ennestään ollut valtimonkovettumaa.

C-vitamiini näyttää vaikuttavan positiivisesti triglyseriditasoon. Erden et al. (1985) totesivat, että 2000 mg C-vitamiinia päivässä annettuna 50 vapaaehtoisen ryhmälle kuukauden ajan alensi sekä triglyseridi- että kolesterolitasoa, samalla kun se hieman paransi HDL-kolesterolia. Yllättävää ei kuitenkaan ollut se, että C-vitamiiniannoksen määrä näyttää olevan ratkaiseva, jotta triglyseridejä alentava vaikutus voidaan osoittaa. Bishop et al. (1985) tekivät samanlaisen tutkimuksen diabetespotilailla paitsi, että C-vitamiinia annettiin vain 500 mg päivässä. Triglyseridi- ja kolesterolitasoissa ei havaittu merkitseviä eroja näiden neljän kuukauden aikana.

Annoksen koosta riippuvaisten tutkimusten mukaan 2000 mg C-vitamiinia päivässä alentaa triglyseridejä, kun taas 500 mg ei alenna.
Ehkä toisena syynä kirjallisuudessa esitettyihin sekalaisiin tuloksiin C-vitamiinin vaikutuksista triglyseriditasoon johtuu tutkimuksen kohteena olevasta populaatiosta.

Wahlberg and Walldius (1982) esittivät, että 2000 mg C-vitamiinia päivässä ei alentanut seerumin triglyseridejä hoitamillaan yhdeksällä potilaalla. Mutta kaikilla näillä potilailla oli perinnöllinen sairaus, jolle on ominaista koholla oleva veren triglyseriditaso. On selvää, että tällaiseen perinnölliseen sairauteen voidaan todennäköisesti odottaa liittyvän erilaisia mekanismeja, jotka aiheuttavat triglyseridien kohoamisen veressä. Tällaista tulosta ei yleisesti voi käyttää mitätöimään niiden tutkimusten johtopäätöksiä, joiden mukaan C-vitamiinilla voidaan alentaa triglyseridejä normaaleilla potilailla.

Ness et al. (1996a) tutkivat plasman C-vitamiinitasoa suhteessa seerumin triglyseriditasoon. Heidän johtopäätöksensä mukaan plasman C-vitamiinitason ja triglyseriditason välinen korrelaatio oli negatiivinen, mikä tarkoittaa, että mitä suurempi C-vitamiinitaso, sitä alempi on triglyseriditaso.
He totesivat myös, että heidän tuloksensa olivat yhtäpitäviä muiden julkaistujen tutkimustulosten kanssa osoituksena siitä, että suuri C-vitamiinin saanti ei ainoastaan alentanut triglyseriditasoja vaan paransi myös HDL-kolesterolitasoa.

Suuri C-vitamiinin saanti ei vain alenna triglyseridejä vaan kohottaa myös HDL-kolesterolia.
Antioksidanttiyhdistelmähoidon vaikutusta kohonneeseen triglyseriditasoon on myös tutkittu. Hamilton et al. (2000) totesivat, että antamalla vain 500 mg C-vitamiinia päivässä E-vitamiinin kanssa alensi sekä triglyseridejä että kokonaiskolesterolia. Käyttämällä samanlaisia C- ja E-vitamiiniannoksia Babu et al. (2000) osoittivat, että oli mahdollista alentaa merkitsevästi triglyseriditasoa, jonka tamoxifenin käyttö oli kohottanut. Tamoxifen on ei-steroidinen estrogeenilääke, jota käytetään rintasyövän hormonihoidossa.

Nämä tutkimuksen tekijät esittivät, että C- ja E-vitamiinin lisääminen tamoxifen-hoitoon oli ylivoimainen hoitomuoto verrattuna pelkkään tamoxifeniin.

Ha et al. (1990) totesivat myös, että C-vitamiini liittyi marsujen veren triglyseriditasoon. Antamalla neljälle eläinryhmälle erilaisia C-vitamiinimääriä he saattoivat todeta, että kudosten C-vitamiinitason ja plasman triglyseriditason välinen suhde oli käänteinen. Kuten edellä todetuissa tutkimuksissa jo todettiin, suuremmat C-vitamiinimäärät liittyivät pienempiin triglyseridimääriin.

Nämä tutkijat menivät vielä pidemmälle esittäessään, että C-vitamiinin puutos marsuilla saattaa heikentää aineenvaihduntaa eli triglyseridien hajoamista veressä. Bobek et al. (1980), jotka myös tutkivat marsuja, totesivat, että krooninen C-vitamiinin puutos johti sekä veren triglyseridien kohoamiseen että triglyseridien kertymiseen maksaan.

Veren triglyseridien kohoaminen näyttää siis johtuvan C-vitamiinin puutteesta ravinnossa ja ravintolisien muodossa. Kun veren triglyseridit ovat koholla, mikä muodostaa valtimonkovettumataudin riskitekijän, voidaan odottaa, että myös C-vitamiinista on puutos.

Epäilemättä liiallinen määrä rasvaisia triglyseridejä yhdessä C-vitamiinin puutoksen kanssa panevat alulle valtimonkovettuman ja jouduttavat sen kehittymistä. On myös todennäköistä, että tulevat kliiniset tutkimukset, joissa käytetään suurempia C-vitamiiniannoksia (esim. 5000-15000 mg päivässä), tulevat johdonmukaisesti osoittamaan tämän vitamiinin triglyseridejä alentavan vaikutuksen.

Lipoproteiini(a) ja C-vitamiinin puutos
Lipoproteiinit ovat rasvaproteiiniyhdisteitä, joiden tehtävänä on kuljettaa rasvaa veressä. Esimerkkeinä tästä aineluokasta, jotka yleisesti tunnetaan lipoproteiineina, ovat HDL (high-density lipoproteins) ja LDL (low-density lipoproteins), jotka tunnetaan ensisijaisesti niiden tehtävästä kuljettaa kolesterolia.

HDL kuljettaa kolesterolia maksaan käsiteltäväksi ja poistettavaksi, kun taas LDL kuljettaa kolesterolia muihin kudoksiin paitsi maksaan esimerkiksi valtimoseinämiin. Näiden kuljetusominaisuuksien takia HDL-kolesteroli tunnetaan “hyvänä” kolesterolina ja LDL “pahana” kolesterolina ainakin, kun ajatellaan niiden todennäkösyyttä kehittää valtimonkovettumatauti.

HDL:ää pidetään hyvänä lipoproteiinina, koska sen suuri pitoisuus veressä merkitsee suurempaa kykyä kuljettaa enemmän kolesterolia pois valtimon seinämistä maksaan edelleen poistettavaksi suolistoon sappinesteen välityksellä. LDL:n kohdalla tilannetta pidetään päinvastaisena. Sen tiedetään auttavan kolesterolia sitoutumaan valtimoseinämään.

Lipoproteiini(a) omaksuu/jakaa joitakin C-vitamiinin monista tärkeistä tehtävistä, kun C-vitamiinista on vajausta.
Rath ja Pauling (1990) tutkivat yksityiskohtaisesti lipoproteiini(a):ta eli Lp(a):ta. Heidän hypoteesinsa mukaan Lp(a) toimii C-vitamiinin korvikkeena. He havaitsivat, että alhainen C-vitamiinitaso johti säännöllisesti vastaavaan Lp(a)-tason kohoamiseen plasmassa. He raportoivat, että keho ilmeisesti tuotti Lp(a):ta yrittäessään kompensoida riittämättömän C-vitamiinin saannin ja kehon kyvyttömyyden tuottaa itse C-vitamiinia. Heidän mielestään Lp(a):lla ja C-vitamiinilla oli tiettyjä yhteisiä ominaisuuksia kuten

• haavojen parantumisen jouduttaminen
• solun korjausmekanismit
• verisuonien soluja ympäröivän perusaineen vahvistaminen
• lipidien eli rasvojen rappeutumisen estäminen

Näiden väitteiden tueksi Rath and Pauling totesivat myös, että Lp(a):ta tavataan ensisijaisesti sellaisten eläinlajien plasmassa, jotka eivät kykene itse tuottamaan C-vitamiinia. Sitävastoin useimmilla eläimillä, jotka kykenivät itse tuottamaan C-vitamiinia, ei todettu olevan Lp(a):ta plasmassaan havaittavissa määrin.
Rath and Pauling (1990a) totesivat myös, että Lp(a):lla on poikkeuksellinen kyky edistää valtimonkovettumaa. von Eckardstein et al. (2001) totesivat, että Lp(a) osoittautui merkittäväksi riippumattomaksi sepelvaltimotaudin (ateroskleroosi) riskitekijäksi. Tämä riski oli pahimmillaan, kun se esiintyi muiden riskitekijöiden kanssa, joita ovat kohonnut kolesteroli, alentunut HDL ja korkea verenpaine. Edelleen Stubbs et al. (1997) totesivat, että korkeammat Lp(a)-tasot potilailla, joilla oli epävakaa rasitusrintakipu (angina pectoris), näyttivät korreloivan sellaisten potilaiden kanssa, joiden tila todennäköisimmin pahenisi merkittäväksi sydäntaudiksi kuten valtimotukokseksi ja sydänkohtaukseksi.

Korkeat lipoproteiini(a)-tasot, joita pidetään osoituksena C-vitamiinin puutoksesta, edistävät valtimonkovettumaa.
Rath and Pauling olivat perimmältään sitä mieltä, että kehon kohonnut Lp(a)-taso oli C-vitamiinin puutoksesta johtuva korjausliike. Kun Lp(a)-taso oli kyllin korkea pitkähkön ajan, tämä korjausliike “ylikompensoitui” ja samoista Lp(a):n toiminnoista, jotka alkujaan suojasivat verisuonia, muodostui päätekijä näiden verisuonien vaurioitumisessa.

Rath and Pauling pitivät yhtä Lp(a):n osatekijää apoproteiini(a):ta [apo(a)] tehokkaana antioksidanttina, joka mahdollisesti auttaa selittämään, miksi Lp(a) voi toimia C-vitamiinin korvikkeena kehossa. Mutta C-vitamiinista poiketen pitkäaikainen liiallinen Lp(a) johtaa kertymiin valtimoseinämissä. Tämä suoraan edistää valtimokovettuman kehittymistä (Rath et al., 1989) ja kumoaa tehokkaasti minkä tahansa antioksidantin kliiniset hyödyt.

Rath and Pauling (1991) esittivät, että C-vitamiinin puutos lisää plasman Lp(a)- ja fibrinogeenipitoisuutta, koska nämä kaksi ainetta kykenevät ehkäisemään verenvuoto-ongelmia. Fibrinogeeni on aine, jonka tiedetään lisäävän veren hyytymisominaisuutta. Se muuttuu fibriiniksi, kun hyytymisprosessi on päässyt alulle.

Fibriini muodostaa enimmän osan verihyytymästä.
Vaikka Lp(a) ja fibrinogeeni/fibriinikompleksit ovat lopulta merkittäviä osia valmiista valtimoplakista, niiden varhainen esiintyminen valtimonkovettumataudin kehityksessä saattaa olla välttämätön estämään varhaisia, mahdollisesti hengenvaarallisia komplikaatioita, jotka johtuvat C-vitamiinin merkittävästä puutoksesta.
Niendorf et al. (1990) kykenivät osoittamaan Lp(a):n kertymisen valtimoseinämään ja totesivat, että se korreloi sepelvaltimon ja aortan valtimonkovettumien koon kanssa. Cushing et al. (1989) pystyivät osoittamaan, että Lp(a):n kertyminen näytti olevan myös merkittävää valtimonkovettuman kehityksessä sepelvaltimon ohittavissa laskimosiirrännäisissä. Laskimosiirrännäisestä puuttuu valtimosuonen ulkoinen tuki, ja tämä puute saattaa myös vaikuttaa siihen,  miksi Lp(a):n “tarvitsee” käyttää suojausvaikutusta, koska C-vitamiinia ei ole riittävästi.
Kuten edellä todettiin, C-vitamiinin puutos aiheuttaa nopeasti ja suoraan glykoproteiinimolekyyliketjujen hajoamisen peruskalvolla, joka tukee valtimoiden sisäpintoja. Tämän todettiin jo muuttavan peruskalvon koostumuksen geelimäisestä vesimäisempään ja juoksevampaan muotoon (Gersh and Catchpole, 1949; Pirani and Catchpole, 1951). Aivan kuten kolesterolissa, tämä C-vitamiinin aiheuttama perussolun kalvon vioittuminen sallii Lp(a):n ja muiden veren rasvojen, esimerkiksi kolesterolin, läpäistä tämä heikentynyt sisäkalvo ja panna alulle valtimonkovettumisen.

Rath and Pauling (1990) ehdottavat lisämekanismia, jolla C-vitamiini voi vähentää Lp(a):n ominaisuutta edistää valtimonkovettumaa. Fibriini, yleinen tekijä kasvavassa plakissa sekä valtimovauriossa (josta valtimonkovettuminen usein saa alkunsa), edistää Lp(a):n sitoutumista plakkiin. Rath and Pauling (1991a) esittivät todisteen siitä, että Lp(a):n proteiinitekijä on hyvin altis tarttumaan muihin kudoksiin.

Rath and Pauling (1990) esittivät myös, että koska tämä tarttuvuus merkitsee Lp(a):n tarttumista lysiiniin (aminohappo), jota esiintyy plakin fibriinitekijässä, C-vitamiini saattaa muuttaa lysiiniä kemiallisesti siten, että se ei enää sido Lp(a):ta. Myöhemmin Scanu et al. (1994) osoittivat tämän lysiiniä sitovan sitoutumiskohdan olemassa olon ja merkityksen Lp(a):n sitoutumisessa lysiiniin ihmisillä. Tämä C-vitamiinin käynnistämä lysiinin muuttuminen todennäköisesti merkittävästi vähentäisi Lp(a):n vaikutusta kasvaviin valtimonkovettumakohtiin, koska sen kyky tarttua noihin kohtiin heikkenisi.

Ylläolevan päättelyn perusteella Pauling (1994) väitti, että koska lysiiniä sisältävät sitoutumiskohdat voisivat kiinnittää Lp(a):ta valtimoseinämään, tällöin enemmän lysiiniä sitoutuisi Lp(a):han, ennen kuin sillä olisi tilaisuus sitoutua valtimoseinämässä olevaan lysiiniin.

Pauling sanoi, että tämä ei vain vähentäisi Lp(a):n sitoutumista valtimoseinämään vaan se jopa saattaisi irrottaa jo sitoutunutta Lp(a):ta, edellyttäen, että lysiiniä otettaisiin riittävästi. Näin se pienentäisi plakkia merkittävästi ja pysäyttäisi valtimonkovettuman.

Boonmark et al. (1997) kykenivät osoittamaan hiirillä, että Lp(a):n lysiinin sitoutumiskohta on hyvin tärkeä valtimonkovettuman kehittymisessä.

He pystyivät osoittamaan, että hiirillä tietyt mutaatiot, jotka tuhosivat tämän lysiinin sitoutumiskohdan, heikensivät suuresti Lp(a):n kykyä sitoa lysiiniä.

Ja mikä merkittävintä, he kykenivät osoittamaan, että tällaisia mutaatioita omaavilla hiirillä valtimonkovettuman kehittyminen oli vähemmän todennäköistä. Tämä osoitti edelleen, kuinka tärkeä on lysiinin kyky sitoa enemmän Lp(a):ta ja suurentaa valtimonkovettuman kokoa.

Kolmessa tapausselostuksessa  (Pauling, 1991; Pauling, 1993; McBeath and Pauling, 1993) Pauling toistuvasti havaitsi, kuinka jyrkästi rasitusrintakivut (sydämestä johtuvat) vähenivät lysiini- ja C-vitamiiniohjelmalla. Pauling totesi myös, että näiden kolmen potilaan vaste oli tapahtunut nopeasti 2-4 viikon hoidon aikana. Kummankin - C-vitamiinin ja lysiinin - annos oli 3000-6000 mg päivässä. On myös merkille pantavaa, että kahdella potilaalla oli pitkälle edennyt sepelvaltimotauti ja heillä oli ollut ohitusleikkaus. Kuvantamisen mukaan toisen suurissa valtimoissa ei kuitenkaan ollut tukoksia, joita esiintyy yleensä joko pienten suonien sairauksissa tai sepelvaltimon kouristuksissa tai molemmissa. Silti Paulingin ohjelma vähensi yhtä tehokkaasti rasitusrintakipuja kaikilla kolmella potilaalla.

Suuret C-vitamiiniannokset ja vastaavat lysiiniannokset vähentävät rasitusrintakipuja.
On ainakin yksi hyvä syy sille, miksi Paulingin kolme sydäntautipotilasta vastasi niin hyvin C-vitamiini- ja lysiinihoitoon.

Rasitusrintakipuja esiintyy yleensä silloin, kun verenvirtaus sydänlihaksen alueelle on estynyt riittävästi. Sepelvaltimon verenkiertoon vaikuttavat sekä kiinteät valtimotukokset että verisuonen yleinen kunto. Lihassupistusten vaihtelu valtimoseinämissä (kouris tai vasomotorinen jänteys) voi rajoittaa verenvirtausta siinä määrin, että se aiheuttaa rintakivun ilman kiinteitä tukoksiakin.

C-vitamiinilla voidaan palauttaa heikentynyt verenvirtaus sydämen ja pienten verisuonien kautta.
Tämä verisuonen kuoristus voi toisinaan tapahtua kiinteän tukoksen kohdassa ja heikentää verenkiertoa hetkessä. Kaufmann et al. (2000) osoittivat, että C-vitamiini kykeni korjaamaan heikentyneen virtauksen sydämessä ja pienissä verisuonissa (mikroverenkierto). Virtauksen heikentyminen on tyypillistä tupakoijilla.

Tämä viittaa vahvasti siihen, että sepelvaltimon kouristuksena tunnettu kliininen tapahtuma vastaa erittäin hyvin C-vitamiinihoitoon. Vaikka pitkäaikainen hoito Paulingin ohjelmalla saattaa lopulta korjata sepelvaltimotukokset, nopea oireiden väheneminen näillä kolmella potilaalla johtui todennäköisesti lihasjännityksen laukeamisesta sepelvaltimoissa ja seurauksena oli verenvirtauksen parantuminen sydänlihakseen.

Rath (1992) ehdotti proliinin (aminohappo) lisäämistä ohjelmaan tehostamaan C-vitamiinin ja lysiinin todennäköistä valtimonkovettumia estävää vaikutusta. Lysiinin tiedetään ehkäisevän Lp(a):n sitoutumista fibrinogeeniin, fibriiniin ja fibriinin kaltaisiin aineisiin, jotka ovat tyypillisiä kehittyvän valtimonkovettumaplakin tekijöitä. Samoin proliinilla näyttää olevan tärkeä rooli Lp(a):n sitoutumisessa plakkiin. Trieu et al. (1991) osoittivat, että proliini ja sen sukulaisyhdiste hydroksiproliini sitoutuvat Lp(a):han. Sidekudos, jossa on runsaasti proliiniyhdisteitä, muodostaa merkittävän osan kasvavista fibroosiplakeista.

Proliinin lisäämisen potilaan hoitoon voi odottaa sitovan suurempia määriä Lp(a):ta, ennen kuin tuo Lp(a) onnistuu  sitoutumaan proliinia sisältäviin yhdisteisiin kehittyvässä valtimoplakissa. Näin proliini estää Lp(a):ta tarttumasta plakkiin ja suurentamasta sen kokoa.

Proliinin ottamisen voidaan myös odottaa vähentävän Lp(a):ta, joka tarttuisi muihin proliinia sisältäviin yhdisteisiin verisuonien seinämissä. Tämän voidaan myös odottaa vähentävän valtimonkovettuman kehittymistä ja/tai hidastavan sen etenemistä. Riittävän suuret proliiniannokset voisivat myös mahdollisesti lopulta irrottaa sellaista Lp(a):ta, joka on jo sitoutunut kehittyvään plakkiin vapauttaen näin Lp(a):ta verenkiertoon. Plakki kutistuu, minkä tuloksena on valtimoahtautuman korjautuminen.

Useimmilla kemiallisilla yhdisteillä on käytännössä jokin dynaaminen tasapaino, missä nuo yhdisteet jatkuvasti muodostuvat ja hajoavat. Näin tapahtuu eri suoloille liuoksissa. Kun riittävästi toista ainetta on mukana, sekin sitoutuu tiettyyn kemialliseen kohteeseen osan siitä lopulta syrjäyttäessä fyysisesti osan siitä, mikä oli jo sitoutuneena ensin tässä sidosten hajoamisen ja uusien sidosten muodostumisen jatkuvassa ketjussa. Tällaisella mekanismilla lysiini ja proliini voivat pitkällä aikavälillä supistaa Lp(a):n sisältöä eli valtimoplakkia verisuonen seinämässä. Rath (1992) esitti, että ihmisen valtimoplakit koostuvat ensisijaisesti Lp(a):sta, joten tämän aineen poistaminen plakista voi näytellä todella tärkeää roolia jopa pitkälle edenneen valtimoplakin korjaamisessa.

Antamalla C-vitamiinia, lysiiniä ja proliinia yhdessä niasiinin, guar gumin ja Ajurvedayrtin gum guggulun kanssa Katz (1996) saavutti vaikuttavia tuloksia 62-vuotiaalla naispuolisella sydäntautipotilaalla. Kunkin mainituista aineista todettiin yksistään merkittävästi alentavan potilaan Lp(a)-tasoa. Uudelleen tehdyt kuvantamiset tämän potilaan sydänvaltimoista paljastivat hyvin merkittäviä parannuksia näiden kahden tutkimuksen välisenä aikana, joka oli 19 kuukautta. 75 prosentin ahtautuminen sepelvaltimossa oli vähentynyt 40-prosenttiseksi ahtautumaksi. Myöskään muita noin 50 prosentin ahtautumia ei enää näkynyt. Vaikka tämä on positiivinen tulos tapahtui vain yhdellä potilaalla, vaste oli hyvin vaikuttava ja Lp(a)-tason aleneminen kullakin hoitoaineella näyttäisi osoittavan, että tämän tietyn laboratoriokokeen normaaliin arvoalueeseen on hyvin ratkaiseva tällaisia sydänpotilaita hoidettaessa.

Muiden riskitekijöiden tapaan C-vitamiinin puutos näyttäisi luovan sellaiset otolliset olosuhteet, missä Lp(a) kykenee käynnistämään valtimonkovettuman ja jatkamaan sen kehittymistä.

C-vitamiini muuttaa nopeasti kemiallisen koostumuksen endoteelisolujen peruskalvoissa, jotka muodostavat valtimon sisäseinämän. Kuten kolesterolin kohdalla edellä totesimme, tämä peruskalvon luonteen muuttuminen edistää myös Lp(a):n ja muiden veren rasvojen kertymistä.

Tuo sama C-vitamiinin puutos kohottaa samalla myös Lp(a):ta, joka aluksi näyttää kompensoivan C-vitamiinin puutosta. Ennen pitkää liiallinen Lp(a) alkaa kuitenkin kertyä heikentyneisiin valtimoseinämiin ja valtimonkovettuma on lähtenyt käyntiin. Riittävät C-vitamiinimäärät eivät näytä vain laskevan Lp(a)-tasoa vaan tällaiset annokset näyttävät myös vähentävän todennäköisyyttä, että verenkiertoon jäävä Lp(a) kertyisi valtimoseinämiin.

Lysiini- ja proliiniaminohappojen ottaminen näyttäisi myös hidastavan valtimoiden kovettumista ja edistävän niiden korjautumista. Valtimonkovettuman korjausmahdollisuudet näillä toimenpiteillä riippuvat pääasiassa siitä, voidaanko potilaan päivittäinen altistuminen myrkyille estää riittävän suurilla päivittäisillä C-vitamiiniannoksilla. Toksiinilähteiden, kuten juurihoidettujen hampaiden ja muiden infektoituneiden hampaiden, voidaan odottaa paljolti estävän C-vitamiinin ja muiden ravintolisien kykyä korjata valtimonkovettumaa, vaikka kliinistä hyötyä voidaan havaita.

Lähde: Stop America's #1 Killer (Thomas E. Levy, MD)

Edellä siteerataan useasti tohtori Matthias Rathia. Näin ollen on aiheellista sisällyttää tähän hänen esityksensä lipoproteiini(a):sta.

Mitkä ovat tosiasiat lipoproteiini (a):sta?’

• Lipoproteiini (a), eli LDL, on tärkein rasvahiukkanen, joka aiheuttaa kolesteroli- ja muut rasvakertymät valtimoiden seinämiin.
• Tarttuvuudestaan johtuen lipoproteiini (a) on tehokkaimpia korjausmolekyylejä valtimoiden seinämissä, ja vitamiinin puutteen jatkuessa siitä tulee yksi vaarallisimmista ateroskleroosin ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä.
• Kun Framinghamin sydäntutkimus, joka on kaikkien aikojen laajin tutkimus sydän- ja verisuonitautien riskitekijöistä, arvioitiin uudelleen, todettiin, että lipoproteiini (a) on kymmenen kertaa suurempi sydäntaudin riskitekijä kuin kolesteroli tai LDL-kolesteroli.

Lipoproteiini (a) on LDL-hiukkanen, jonka ympärillä on tarttuva proteiini. Tämä biologinen “liimateippi” on nimeltään apoproteiini (a) eli apo (a). A-kirjain voisi itse asiassa olla yhtä kuin “liima” (adhesive). Liima-apo (a) tekee lipoproteiini (a) -rasvapallosta yhden tarttuvimmista hiukkasista kehossamme.

Vitamiinien puutteesta kärsivässä kehossa lipoproteiini (a) muuttuu suurimmaksi toissijaiseksi riskitekijäksi

• sydän- ja verisuonitaudit sekä sydänkohtaukset
• aivoverisuonitaudit ja halvaukset
• restenosis (tukkeutuminen) pallolaajennuksen jälkeen
• ohitussiirrännäisten tukkeutuminen ohitusleikkauksen jälkeen

Kollegojeni kanssa Hampurin yliopistossa suoritin kattavimmat tutkimukset lipoproteiini (a):sta valtimoseinämässä. Nämä tutkimukset osoittivat, että ateroskleroottiset vauriot ihmisen valtimoissa koostuvat pääasiassa enemmän lipoproteiini (a):sta kuin LDL-molekyyleistä. Sitä paitsi ateroskleroottisten vaurioiden laajuus vastasi lipoproteiini (a) -partikkeleiden määrää valtimoissa. Sarja lisätutkimuksia on tämän jälkeen vahvistanut nämä löydöt.

Lipoproteiini (a) -veriarvot vaihtelevat suuresti yksilöiden välillä. Mitä tiedämme lipoproteiini (a) -veriarvoihin vaikuttavista tekijöistä? Lipoproteiini (a) -tasot määräytyvät ensisijaisesti perinnöllisesti. Erityiset ruokavaliot eivät vaikuta lipoproteiini (a) -tasoihin. Lisäksi mitkään tällä hetkellä tarjolla olevat lipidejä alentavat reseptilääkkeet eivät alenna lipoproteiini (a) -tasoa.

Ainoat aineet, joiden on tähän mennessä osoitettu alentavan lipoproteiini (a) -tasoa, ovat vitamiinit. Professori Carlson osoitti, että 2-4 grammaa B3-vitamiinia (nikotiinihappo, niasiini) päivässä pystyi alentamaan lipoproteiini (a) -tasoa jopa 36 %. Koska nikotiinihappo suurina määrinä voi aiheuttaa ihottumaa, on hyvä lisätä päiväannosta vähitellen. Omat tutkimuksemme ovat osoittaneet, että C-vitamiinilla yksistään tai yhdessä pienempien nikotiinihappoannosten kanssa saattaa olla alentava vaikutus lipoproteiinien tuotantoon ja siten alentaa lipoproteiinin veriarvoja. Yhdessä “teflon”-aineen tavoin toimivan lysiinin ja proliinin kanssa nämä kaksi vitamiinia voivat huomattavasti vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä, joka liittyy lipoproteiini (a) -tasoon.

Menetelmiä alentaa lipoproteiini (a):n aiheuttamaa riskiä

1. Lipoproteiini (a):n veriarvojen alentaminen
   -  B3-vitamiini (nikotinaatti, niasiini)
   -  C-vitamiini
2. Lipoproteiini (a):n tarttuvuuden vähentäminen
   -  lysiini
   -  proliini

Lipoproteiini (a) on erityisen mielenkiintoinen molekyyli johtuen sen käänteisestä suhteesta C-vitamiiniin. Seuraava löytö laukaisi kiinnostukseni vitamiinitutkimuksiin:

lipoproteiini (a) -molekyylejä esiintyy enimmäkseen ihmisillä ja muutamilla eläinlajeilla, jotka eivät kykene tuottamaan C-vitamiinia. Sitä vastoin optimimääriä C-vitamiinia tuottamaan kykenevät eläimet eivät tarvitse lipoproteiini (a):ta merkittävissä määrin. Ilmeisesti lipoproteiini (a) -molekyylit korvaavat monia C-vitamiinin ominaisuuksia kuten haavojen paraneminen ja verisuonten korjaus. Vuonna 1990 julkaisin yksityiskohdat tästä tärkeästä löydöstä Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä ja siteerasin tohtori Linus Paulingia tämän julkaisun toisena kirjoittajana.

Lähde Miksi eläimet eivät saa sydänkohtauksia, mutta ihmiset saavat - Löytö, jolla sydäntauti voitetaan (Matthias Rath, MD.)

Suomennos Jussi Yli-Panula

Kolesteroli – virhepäätelmä sydäntaudeista

Olette ehkä esittäneet itsellenne kysymyksiä. "Ovatko nuo raportit kolesterolista vain median mainostemppu?” Valitettavasti tästä on kysymys. Tässä on joitakin selventäviä tosiasioita:

Lääketieteen johtava teorioiden rakentelu sydän- ja verisuonitaudeista on seuraava: korkeat kolesterolitasot ja veren riskitekijät vaurioittavat verisuonien seinämiä ja aiheuttavat valtimonkovettumia. Tämän hypoteesin mukaan kolesterolin alentaminen on ensisijainen toimenpide sydänverisuonitautien ehkäisemiseksi. Kymmenet miljoonat ihmiset maailmassa ottavat nykyään kolesterolia alentavia lääkkeitä toivoen, että ne auttavat ehkäisemään sydän- ja verisuonitauteja. On aiheellista tarkastella lähemmin kolesterolia alentavien lääkkeiden takana olevaa markkinointipropagandaa.

70-luvulla Maailman terveysjärjestö (WHO) suoritti kansainvälisen tutkimuksen määritelläkseen, voisivatko kolesterolia alentavat lääkkeet vähentää sydänkohtausten riskitekijöitä. Tuhannet tutkimukseen osallistujat saivat kolesterolilääkkeen “Clofibrate”. Tätä tutkimusta ei voitu viedä loppuun, koska ne ihmiset, jotka ottivat kolesterolilääkettä, kokivat liian monia sivuvaikutuksia. Näin ollen tutkimukseen osallistujien terveyden ja elämän nimissä tämä kolesterolilääkettä koskeva tutkimus jouduttiin lopettamaan.

80-luvun alussa tehty laaja yli 3800 amerikkalaista miestä käsittävä tutkimus pääsi otsikoihin. Tutkimuksessa testattiin, voisiko kolesterolia alentava lääke Cholestyramin vähentää sydänkohtausten riskitekijöitä. Yksi tutkimusryhmä otti jopa 24 grammaa (24 000 mg) Cholestyraminea joka päivä usean vuoden ajan. Tämän ryhmän verrokkiryhmä otti saman määrän plasebota (lumelääke). Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että kolesterolilääkettä saavasta ryhmästä kuoli sama määrä ihmisiä kuin verrokkiryhmästä. Erityisen lukuisia tätä kolesterolilääkettä ottavien potilaiden keskuudessa olivat onnettomuudet ja itsemurhat. Näistä tosiasioista välittämättä lääkkeen markkinoinnista kiinnostuneet tahot päättivät mainostaa tätä tutkimusta menestyksenä. Sitä, että lääkettä saaneessa ryhmässä oli hieman vähemmän sydänkohtaustapauksia, markkinoitiin kolesteroli-sydänkohtaus -hypoteesin vahvistuksena. Harvat ihmiset välittivät tämän tutkimuksen varsinaisesta kuolleisuustilastosta.

80-luvun lopulla uusi ryhmä kolesterolia alentavia lääkkeitä tuotiin markkinoille. Niiden osoitettiin alentavan kolesterolin tuotantoa kehossa. Pian tämän jälkeen todettiin, että nämä lääkkeet eivät ainoastaan alentaneet kolesterolin tuotantoa kehossa vaan vähensivät myös välttämättömien aineiden, esimerkiksi ubiquinonin (koentsyymi Q-10) tuotantoa. Karl Folkes, M. D. Teksasin yliopistosta Austinissa soitti hälytyskelloja Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä. Professori Folkers kertoi, että ennestään sydäntautia sairastavat potilaat, jotka ottivat näitä uusia kolesterolia alentavia lääkkeitä, saattoivat kokea hengenvaarallisen sydämen toiminnan heikentymisen.

Kolesterolia alentavia lääkkeitä valmistava lääketeollisuus koki jätti-iskun 6. tammikuuta 1996. Tuona päivänä Journal of the American Medical Association -lehti julkaisi artikkelin nimeltä Carcinogenicity (syöpää aiheuttavuus) of Cholesterol-Lowering Drugs. Tohtori Thomas Newman ja tohtori Stephen Hulley Kalifornian yliopistosta San Franciscon lääketieteen oppilaitoksessa osoittivat, että useimpien markkinoilla olevien kolesterolilääkkeiden tiedettiin aiheuttavan koe-eläimillä syöpää lääkemäärillä, joita yleisesti määrätään sadoille tuhansille ihmisille. Tämän artikkelin aiheuttamat seuraukset olivat niin hälyttävät, että tekijät esittivät aiheellisen kysymyksen: “Kuinka voi olla, että näistä asioista päättävä elin Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) salli näiden lääkkeiden myynnin miljoonille ihmisille?” Tämän tutkimuksen tekijöiden antama vastaus: “Näitä lääkkeitä valmistavat lääkeyhtiöt vähättelivät niiden sivuvaikutuksia ja sillä tavalla poistivat esteet lääkkeiden hyväksymiseltä.”

Tämän kirjan ensimmäisessä painoksessa vuonna 1993 selitettiin ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle, että eläimet eivät saa sydänkohtauksia, koska ne tuottavat riittävästi C-vitamiinia, ei siksi että niiden kolesterolitaso on alhainen. Sydänkohtaukset johtuvat pääasiassa vitamiinien puutteesta – ei kohonneesta kolesterolista. Tästä selvisi heti, että kolesterolia alentavat lääkkeet, beetasalpaajat, kalsiumantagonistit ja monet muut lääkkeet korvattaisiin vähitellen välttämättömillä ravinteilla sydän- ja verisuonitautien eliminoimiseksi.

Tämän päämäärän saavuttamiseen tarvittava aika riippuisi vain yhdestä ainoasta tekijästä: kuinka nopeasti tieto keripukin ja sydän- ja verisuonitautien välisestä yhteydestä voitaisiin levittää. (Keripukilla tarkoitetaan tässä kroonista C-vitamiinin puutosta, joka jatkuessaan heikentää verisuonten sidekudoksen, aiheuttaen tulehduksia ja lopulta valtimoplakin, suom. huom.) Sydän- ja verisuonitautilääkkeiden valmistajat tiesivät, että he menettäisivät vähitellen triljoonien dollarien arvoiset lääkemarkkinat. Näiden oireisiin kohdistuvien lääkkeiden monen triljoonan dollarin arvoiset globaalit markkinat romahtaisivat väistämättä, kun miljoonat ihmiset saisivat tietää, että vitamiinit ja muut välttämättömät ravinteet ratkaisevat sydän- ja verisuonitautiepidemian.

Tämä on tausta sille, miksi lääketeollisuus kuluttaa satoja miljoonia dollareita vastustaessaan luonnollista vaihtoehtoa, solulääketiedettä ja mainostaa lääkkeitä, jotka eivät paranna vaan aiheuttavat uusia sairauksia kuten syöpää.

Ravintolisäsuositukset potilaille, joilla on korkea kolesteroli ja muita aineenvaihduntahäiriöitä

Ravintolisäsuositusteni lisäksi kehotan potilaita, joilla on kohonnut kolesteroli ja muita aineenvaihdunnan häiriöitä, ottamaan seuraavia bioenergiatekijöitä suurempina annoksina.

• C-vitamiini: suojaamaan ja parantamaan luonnollisella tavalla valtimoiden seinämiä, vähentämään lisääntynyttä kolesterolin tuotantoa ja muita toissijaisia riskitekijöitä maksassa ja alentamaan näiden toissijaisten riskitekijöiden määrää veressä
• E-vitamiini veren rasvojen ja miljoonien solujen antioksidanttisuojaukseen
• B1-vitamiini soluaineenvaihdunnan optimointiin ja erityisesti bioenergian toimittamiseen
• B2-vitamiini soluaineenvaihdunnan optimointiin ja erityisesti bioenergian toimittamiseen
• B3-vitamiini kohonneen kolesterolin ja lipoproteiinien tuotannon alentamiseen maksassa
• B5-vitamiini solujen aineenvaihduntamolekyylin keskeistä rakennekomponenttia (koentsyymi A) varten ja optimaaliseen rasvamolekyylien palamiseen aineenvaihdunnassa
• B6-vitamiini, biotiini ja foolihappo homokysteiinin riskitekijöiden lisääntymisen ehkäisemiseen ja solujen aineenvaihdunnan optimointiin
• Karnitiini rasvojen soluaineenvaihdunnan optimointiin ja triglyseriditason alentamiseen.

(Etsi luontaistuotekaupasta B-monivitamiiniyhdistelmä, jossa kunkin B-vitamiinin pitoisuus on 100 mg:n luokkaa, niin selviät yhdellä purkilla. C- ja E-vitamiini sekä karnitiini ovat eri purkeissa.
Paljon tutkimuksiin perustuvaa tietoa sydän- ja verisuonitautien itsehoidosta löytyy tri Tolosen sivuilta.
Räväköitä kannanottaja terveyden huollon tilasta on tri Antti Heikkilän sivustolla.)

Suomennos Jussi Yli-Panula

Lähde Miksi eläimet eivät saa sydänkohtauksia, mutta ihmiset saavat - Löytö, jolla sydäntauti voitetaan (Matthias Rath, M.D.)

PectaSol C ja ProstaCaid syöpään

Kaksi yrttiyhdistelmää, jotka voivat käydä käsiksi jopa pitkälle edenneisiin eturauhastapauksiin

Muunnetun sitruspektiinin (modified citrus pectin - MCP) syövän vastaisista ominaisuuksista ilmestyy paljon tutkimuksia. Sillä on ainutlaatuinen ominaisuus estää syöpäsolujen leviäminen muualle kehoon.
Muunnetulla sitruspektiinillä on saatu positiivisia tuloksia joitakin yleisimpiä ja tappavimpia syöpälajeja vastaan, kuten eturauhas-, rinta-, paksusuoli- ja keuhkosyöpä.

Muunnettu sitruspektiini on peräisin sitrushedelmien kuten appelsiinien ja grapehedelmien mallosta ja kuorista, jotka on muunnettu tuottamaan lyhyempiä sokeriketjuja. Nämä lyhyemmät sokeriketjut imeytyvät paremmin suoliston kautta verenkiertoon, missä ne kykenevät suorittamaan uskomattomia toimintoja, erityisesti syöpäsoluja vastaan.

Kohteena syövän kasvukeinot
Muunnettujen sitrushedelmien lyhyemmät sokeriketjut eli glykaanit ovat ratkaisevia solujen kommunikaatiolle. Ne sitovat solujen pinnoille molekyylejä, joita kutsutaan hiilihydraatteja sitoviksi proteiineiksi eli lektiineiksi ja välittävät kaikenlaista tietoa. Tässä tapauksessa muunnetussa sitruspektiinissä olevat sokeriketjut näyttävät ottavan kohteekseen yhden hyvin erityisen lektiinin nimeltä galektiini-3, jolla on tärkeä tehtävä syövän kehittymisessä.

Tutkimuksissa on toistuvasti havaittu syöpäkudoksen galektiini-3 -tason olevan koholla terveisiin kudoksiin verrattuna. Galektiini-3:n yhteys syöpään on todettu monissa syöpälajeissa mukaan lukien kilpirauhassyöpä (Am J Pathol 1995;147(3):815-822;Cancer 1999; 85(11):2475-2484), mahasyöpä (J Comp Pathol 2001; 124(2-3):216-218), aivolisäkesyöpä (Cancer Res 2003;63(9):2251-2255), rintasyöpä (J Natl Cancer Inst 2002;94(24):1854-1862) ja peräsuolisyöpä (Prostate Cancer and Prostatic Diseases 2003,6:301-304).
Galektin-3 näyttelee osaa myös erilaisissa syöpään liittyvissä biologisissa toiminnoissa muun muassa solujen adheesiossa (kiinnittyminen) ja metastaasissa (taudin leviäminen) (Cancer Res 2003;63(23):8302-8311). Tutkijoiden mielestä galektin-3 suorittaa kaiken tämän kahdella eri tavalla kunkin käyttäessä sen proteiinimolekyylirakenteen toista päätä.

Toinen pää nimeltä C-terminaalipää sitoo hiilihydraattimolekyylejä muihin soluihin sallien syöpäsolujen kiinnittymisen toisiinsa ja terveisiin soluihin. Tämä tapahtuma mahdollistaa syövän leviämisen eli metastaasin. Galektin-3:n vastakkainen pää on nimeltään N-terminaali. Kun erityinen aminohappo seriini sitoutuu galektin-3 -molekyyliin tietyssä kohtaa N-terminaalin päätä, se laukaisee sarjan biokemiallisia reaktioita, jotka suojaavat syöpäsoluja apoptoosilta (kuolema).

Tutkijat uskovat, että kyseessä on kaksitahoinen puolustus: Galektin-3 tappaa immuniteettijärjestelmän soluja, jotka pyrkivät hyökkäämään syöpäsoluja vastaan ja se muodostaa myös suojaavan esteen syöpäsolujen ympärille suojaten niitä syöpälääkkeiden vaikutuksilta ja hoidoilta kuten kemoterapia tai sädehoito (Cancer Res 2001;61(12):4851-4857, Cancer Res 2003,.63(23):8302-8311).

Mitä tällä siis on tekemistä grapehedelmän mallon kanssa? Muunnetun sitruspektiinin (MCP) molekyylit estävät proteiinin kyvyn sitoutua hiilihydraatteihin toisissa syöpäsoluissa ja terveissä kudoksissa sitoutumalla galektin-3:n hiilihydraattireseptorikohtiin itse C-terminaalipäässä. Kun kaikki sitoutumiskohdat ovat estettyjä, syöpäsolut eivät voi tarttua yhteen eivätkä levitä kiinnittymällä muihin alueisiin.

Muunnettu sitruspektiini hidastaa kasvainten kehitystä ja jopa tappaa syöpäsoluja
Useilla merkittävillä eläin- ja laboratoriokokeilla on osoitettu muunnetun sitruspektiinin teho estää tai hidastaa etäpesäkkeiden muodostumista ja jopa tappaa syöpäsoluja. Eräässä tutkimuksessa hiirille syötettiin muunnettua sitruspektiiniä juomavedessä ja sitten niihin ruiskutettiin ihmisen rintasyöpäsoluja tai paksusuolisyöpäsoluja. Kaikissa tapauksissa muunnettu sitruspektiini ehkäisi kasvaimen kasvua, spontaania syövän leviämistä ja angiogeneesiä, tapahtumaa, jolla solut kehittävät verisuonia.

Tutkimuksen rintasyöpäosassa muunnetulla sitruspektiinillä hoidettujen hiirien kasvainkoko oli alle 1/3 hoitamattomien hiirien kasvainkoosta. Eikä yhdelläkään muunnetulla sitruspektiinillä hoidetulla hiirellä ollut kasvaimia keuhkoissa tutkimuksen lopussa.

Tutkijat saivat samanlaisia tuloksia hiirillä, joihin ruiskutettiin paksusuolisyöpäsoluja. Muunnetulla sitruspektiinillä hoidettujen hiirien primaarikasvaimet olivat puolet hoitamattomien hiirien kasvainten koosta. Kaikkien hoitamattomien hiirien imusolmuissa kehittyi etäpesäkkeitä ja 60 %:lla kehittyi etäpesäkkeitä maksaan, mutta vain 25 %:lla muunnetulla sitruspektiinillä hoidetuista hiiristä kehittyi imurauhassyöpä eikä yhdenkään maksassa näkynyt merkkejä syövästä (J Natl Cancer Inst 2002;94(24):1854-1862).

Jo vuonna 1995 tiedemiehet näkivät vastaavanlaisia tuloksia rotilla, joihin ruiskutettiin ihmisen eturauhassyöpäsoluja ja hoidettiin muunnetulla sitruspektiinillä. Lähes kaikilla hoitamattomilla rotilla (15/16) kehittyi etäpesäkkeitä keuhkoihin 30 päivässä, mutta vain 50 %:lla muunnetulla sitruspektiinillä hoidetuista rotista (seitsemällä 14:sta). Yli puolella hoitamattomista rotista kehittyi myös imusolmukasvaimia, mutta vain 13 %:lla muunnetulla sitruspektiinillä hoidetuista rotista (J Natl Cancer Inst 1995;87(5):348-355).

Näissä tutkimuksissa nähdyt tulokset kilpailevat monien reseptillisten syöpälääkkeiden kanssa. Mutta muunnettu sitruspektiini on parempi siinä, ettei sillä näytä olevan vaarallisia sivuvaikutuksia tai yhteisvaikutuksia. Alle 5 %:lla muunnettua sitruspektiiniä ottavilla on ilmavaivoja tai löysä uloste johtuen sen liukenevasta kuitupitoisuudesta. Tämä voidaan tavallisesti hoitaa pienentämällä annosta ja palaamalla vähitellen suositustasoon. Mutta useimpi- en perinteisten syöpähoitojen toksisiin sivuvaikutuksiin verrattuna nämä ongelmat ovat mitättömiä.

Uusi ja parannettu valmiste
Näiden tulosten saavuttamiseksi on tärkeää käyttää muunnettua sitruspektiiniä (MCP - modified citrus pectin) ei tavallista sitruspektiiniä. Tutkimusten mukaan vain muunnetulla sitruspektiinillä on kyky estää syöpäsolujen kiinnittyminen ja galektin-3:n toiminta (Glycoconj J 1994;11(6).527-532). Todellisuudessa lähes kaikki tutkimukset muunnetun sitruspektiinin vaikutuksista on tehty samalla tohtori Isaac Eliazin kehittämällä valmisteella PectaSolilla Yhdysvalloissa.

Eräässä varhaisessa tutkimuksessa 7:llä 10:stä uusiutuvaa eturauhassyöpää sairastavan potilaan PSA:n puoliutumisaika hidastuin merkittävästi PectaSolilla (Prostate Cancer and Prostatic Diseases (2003) 6, 301-304).
Tohtori Eliaz tiesi kuitenkin, että hän voi tehdä tästä valmisteesta vieläkin tehokkaamman ja hän teki. Vuosien tutkimusten jälkeen hän oivalsi, että pektiini imeytyy tehokkaammin, jos sen molekyylit eivät ole niin suuria. Niinpä hän kehitti erityisen menetelmän, jolla nämä pektiinimolekyylit saatiin pienemmiksi ja PectaSol syntyi.

“Uskon, että PectaSol-C on pidentänyt elämääni”
Koska molekyylit ovat niin pieniä, enemmän pektiiniä kulkee verenkierrossa ja kiinnittyy kohteisiinsa syöpäsoluissa. Mullistavassa kokeessa PectaSol-C:n osoitettiin tehoavan potilailla, joiden pitkälle edennyttä syöpää ei voitu hoitaa (Clinical Medicine: Oncology. 2007:1, 73- 80).

Kaikilla kokeeseen osallistuvilla potilailla oli terminaalisyöpä (erilaisia syöpiä) ja melkein 90 % syövistä oli levinnyt ja kaikki niin sanotut valtavirtalääketieteen ‘ratkaisut’ (kemoterapia ja leikkaus) olivat epäonnistuneet.
Sitten he kokeilivat PectaSol-C:tä ja se kirjaimellisesti käänsi heidän elämänsä. Vain 16 viikon kuluttua 35,7 % potilaista oli osoittanut positiivisen vasteen kivun, toiminnallisen heikentymisen ja painon suhteen. Lisäksi 28,6 % potilaista pysyi vakaana 16 viikon hoidon jälkeen.

Yksi näistä potilaista oli R. E. Kaliforniasta. Hänellä oli pitkälle edennyt eturauhassyöpä ja hänen tuloksensa olivat suoranainen ihme. Hän sanoo: “Uskon, että PectoSol-C on pidentänyt elämääni.” 16 viikkoa kestäneen kokeilun aikana R.E:n PSA laski 50 %. Hänen kliiniset arvonsa, kipunsa ja elämänlaatunsa paranivat merkittävästi.

Mikä parasta, PectoSol-C:llä ei näytä olevan vaarallisia sivu- tai yhteisvaikutuksia. Harvoissa tapauksissa muunnettua sitruspektiiniä ottavilla on ilmavaivoja tai löysä uloste sen kuitupitoisuudesta johtuen. Tämä voidaan kuitenkin hoitaa helposti pienentämällä annosta ja palaamalla vähitellen hoitotasolle. Mutta kun tätä verrataan perinteisten syöpähoitojen toksisiin sivuvaikutuksiin, nämä ongelmat ovat hyvin mitättömiä.

PectaSol-C esittää nyt vakuuttavamman syövän vastaisen tieteen
On selvää, että PectaSol-C voi olla tuhoisa eturauhassyövälle ja nyt tiedämme tarkasti, kuinka tämä tapahtuu. Juuri julkaistussa in vitro -tutkimuksessa tiedemiehille selvisi, että PectaSol-C itse asiassa pysäyttää uusien eturauhassyöpäsolujen tuotannon ja aiheuttaa nii- den apoptoosin (solukuolema) (Cancer Therapies. 9(2) 197-203, 2010). Näin ollen samalla kun se tappaa vanhoja syöpäsoluja, se estää myös uusien syöpäsolujen syntymisen.

Hyvä uutinen on, että PectaSol-C:llaa on sama vaikutus niin androgeeniriippuvaisiin kuin androgeeniriippumattomiin syöpäsoluihin. Valtavirran lääketieteessä jälkimmäistä on paljon vaikeampi hoitaa.
Tulokset ovat vieläkin paremmat, kun PectaSol-C liitetään toiseen eturauhassyövän vastaiseen valmisteeseen...

33 eturauhasta tukevaa ainesosaa yhdistää voimansa syöpää vastaan

Tohtori Eliaz olisi voinut olla tyytyväinen PectaSol-C:n ylivoimaiseen menestykseen, mutta sen sijaan hänelle oli elintärkeää luoda eturauhasspesifinen ravintolisä, sellainen, mikä täydentäisi muunnetun sitruspektiinin syöpää tappavia ominaisuuksia syöpähoidossa. ProstaCaid® sisältää 33 ainesosaa, jotka muodostavat vaikuttavan kokoelman tehokkaimpia eturauhasen vahvistajia: C-vitamiini, sahapalmun marja, pygeumin kuoriuute, job's tears siemenen uute, nokkosen juuriuute, parsakaalin uute, phellinus linteus, D3-vitamiini, rypäleen kuoriuute, lykopeeni, kiinalainen golden thread rhizome-uute, alfalipoiinihappo, skullcap root extract, lakkakääpä (Ganoderma lucidum), OptiZinc®, granaattiomena, berberiini, sitrusbioflavonoidikompleksi, eleuthero root extract, Chinese skullcap root extract, coriolus versicolor, seleeni, kurpitsansiemenöljyuute, kurkuman juuriuute, astralagus membranaceus juuriuute, vihreän teen lehtiuute, voikukan juuriuute, beta sitosterol, Chinese Similax,
rhizome uute, quercetin, DIM, knotweed ja boori. Yhdistelmä edistää ja ylläpitää eturauhasen terveyttä pitkällä aikavälillä ja voi paljolti estää eturauhassyövän syntyä. ProstaCaid sisältää useita ainesosia, jotka auttavat hallitsemaan hormonitasoa tasapainottaen erityisesti estrogeeni-/testosteronisuhdetta, joka on ratkaiseva etu- rauhasen terveydessä.

Sen kattava antioksidanttiprofiili auttaa estämään DNA-vaurioita ja suojaamaan eturauhassoluja. Tohtori Elias: “Tämän erityisen ainesosayhdistelmän kyky tappaa sekä hormonisensitiivistä että hormoniresistenttiä eturauhassyöpää (etäpesäkkeitä luova tyyppi) on todella harvinaislaatuinen. Tutkimusten mukaan tämä erityinen aineyhdistelmä voi pelastaa ihmishenkiä, estää eturauhassyöpää ja pidentää eturauhassyövästä kärsivien elinaikaa.”

ProstaCaid tappaa syöpäsolut 72 vain tunnissa
ProstaCaid kuten sen kumppani PectaSol-C voi auttaa pysäyttämään syövän etenemisen, mutta se tekee sen eri tavalla kuten tuliterä uusi tutkimus osoitti (Integrative Cancer Therapies. 9(2) 186-196, 2010). Tämä yhdistelmä itse asiassa katkaisee eturauhassyöpäsolujen elinkaaren (G2/M-niminen solusyklipysähdys). ProstaCaid kumoaa syklin, ennen kuin mitoosivaihe normaalisti jakautuu ja toistuu.

Ilman mitoosia eturauhassyöpäsolut eivät kykene lisääntymään. PectaSol-C:n tapaan ProstaCaid aiheuttaa myös eturauhassolujen kuoleman laukaisemalla apoptoosin. Ja ProstaCaidillä on sama tappava vaikutus sekä androgeeniriippuviin että androgeeniriippumattomiin eturauhassyöpäsoluihin. Tämä on erityisen tärkeää, kuten päätutkija Dr. Jun Yan sanoo: “Näkemämme tulokset tästä yhdistelmästä ovat hyvin tärkeitä syöpähoidossa, koska tällä hetkellä hormoniresistenttiin eturauhassyöpään ei ole tehokasta hoitoa.”

Tässä kokeilussa yhdistelmällä voitiin pysäyttää eturauhassyöpäsolujen lisääntyminen ja saada aikaan solukuolema vain 72 tunnin hoidon jälkeen - ainoastaan kolmessa päivässä. Mikä parasta, syövän nujertamiseen tarvittiin pieniä annoksia.

ProstaCaid-yhdistelmän ainesosien synergeettinen vaikutus tuottaa vasteen paljon pienemmillä pitoisuuksilla kuin yksittäisillä ainesosilla, mutta koska kunkin ainesosan tehon selvittäminen vaatisi kokonaisen kirjan (muistanette, että ainesosia on 33!), tässä on vain joitakin aivainvaikuttajia:

DIM hidastaa kasvaimen kasvua ilman sivuvaikutuksia. Diindolylmethane (DIM) on todistetusti syöpää ehkäisevä ravinne, erityisesti hormoniperäisissä syövissä. Yhdessä in vitrotutkimuksessa todettiin, että DIM kykenee aiheuttamaan syöpäsolujen kuoleman (Br J Cancer. 91(7):1358-1363, 2004). Toisessa in vitro-tutkimuksessa todettiin, että tämä ravinne esti eturauhassyöpäsolun lisääntymisen, mikä johti tutkijat päättelemään, että DIM saattaa “vähentää sairauden uusiutumista” (Biochem Biophys Res Commun. 340(2):718-725, 2006).

Erään eläintutkimuksen mukaan DIM ehkäisi eturauhaskasvaimen kasvua ilman toksisia sivuvaikutuksia (Prostate. 61(2):153-160, 2004). Kuinka DIM tekee tämän? Se ehkäisee erityisen vaarallisen estrogeenityypin 16-hydroxyestronen syntyä tuottaen sen sijaan turvallisemman version tästä hormonista.

Nokkosen juuri estää hyvänlaatuisia soluja muuttumasta pahanlaatuisiksi. Nokkonen on
erittäin tehokas syöpähoito ja -ehkäisijä. Itse asiassa nokkonen näyttää estävän laajentuneen eturauhasen hyvänlaatuisia soluja kehittymästä pahanlaatuisiksi ja muuttumasta eturauhassyöväksi (Cancer Biol Ther. 3(9), 2004). Eräs tutkimus paljasti, että nokkonen voi estää eturauhassyövän soluja lisääntymästä, mikä saattaa pitää syövän kurissa (Planta Medica. 66(1):44- 47, 2000).

Chinese skullcap (Scutellaria baicalensis), Baikalin kalotti on perinteinen syöpähoito. Baikalin kalotin avainyhdiste, flavonoidi nimeltä baicalin näyttää ehkäisevän eturauhassyöpäsolun kasvua olivat nuo solut sitten androgeeniriippuvaisia tai -riippumattomia. Se edistää samalla apoptoosia (Cell ProLf 34(5):293-304, 2001).
Tutkimus hiirillä, joihin ruiskutettiin ihmisen syöpäsoluja, osoittaa, kuinka hyvin tämä kiinalaisen yrttilääkinnän perusaine toimii (Cancer Res. 63(14):4037-4043, 2003). Tutkijat havaitsivat, että kasvaimen koko pieneni 66 % vain seitsemän viikon hoidon jälkeen Baikalin kalotilla.

Berberiini kohdistuu kasvaimiin ja tulehduksiin samalla kertaa. Tämä emäksinen aine laukaisee apoptoosin eturauhassyövän soluissa olivat ne androgeeniriippuvaisia tai ei. Berberiini estää myös noita syöpäsoluja lisääntymästä ja tulemasta hallitseviksi jättäen terveet solut koskemattomiksi (Mol Cancer Ther. 50:296-308, 2006).

Granaattiomena on todistetusti eturauhasta suojaava hedelmä. Lukuisat tutkimukset osoit- tavat, kuinka tehokkaasti tämä hedelmä toimii eturauhassyöpää vastaan.

Vuonna 2005 tehty tutkimus osoitti, että eturauhassyöpäpotilaiden PSA-arvon puolittumisaika piteni, kun he joivat vain 236 millilitraa (8 unssia) granaattiomenamehua päivässä. Lyhyt puolittumisaika osoittaa, että syöpä etenee nopeasti (Pantuck, A. J., et al. American Urological Association Annual Meeting. San Antonio, USA. May 21-26, 2005).

Laboratoriossa useat granaattiomenamuodot (kuten fermentoitu mehu ja siemenöljy) estivät eturauhassyövän kasvua (J Med Food. 7(3):274-283, 2004). Vuonna 2005 tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että granaattiomenan hedelmäuute pysäytti eturauhassyöpäkasvun ja laukaisi apoptoosin noissa soluissa (Cell Cycle. 5(4), 2006). Granaattiomenamehun osoitettiin alentavan PSA-arvoa ja ehkäisevän kasvaimen kasvua hiirillä, joihin oli siirretty eturauhassyöpäsoluja (Proc Natl Acad Sci USA. 102(4l):14813-14818, 2005).

Ganoderma lucidum (tunnetaan paremmin reishisienenä) pysäyttää syövän ravinteiden saannin, joten kasvaimet eivät pysy hengissä. Reishin on osoitettu estävän lisääntymistä ja aiheuttavan syöpäsolujen apoptoosin (Intl Oncol. 24(5).1093-1099, 2004). Se toimii katkaisemalla eturauhassyöpäsolujen veren saannin, jota ilman ne eivät yksinkertaisesti elä ja pysy hengissä (Drug Discov Today. 10(23-24):1584, 2005). Reishin on osoitettu pysäyttävän angiogeneesi-nimisen prosessin eli uusien verisuonien syntymisen niin, että kasvaimien ei ole mahdollista levitä (Biochem Biophys Res Commun. 330(1):4'6-52, 2005).
Lisäksi, reishisieni estää erittäin aggressiivisten eturauhassyöpäsolujen leviämisen katkaisemalla erityiset solusignaalit, mikä on avaintekijä syövän hallintaan saamisessa (Biochem Biophys Res Commun. 298(4):603-612, 2002).

Pygeum (Prunus africana - Afrikan luumu) edistää eturauhasen terveyttä pysäyttämällä syöpäsolujen kasvun. Plasebokontrolloidussa tutkimuksessa tutkijat havaitsivat, että pygeumuute paransi merkittävästi eturauhasesta johtuvia virtsaamisongelmia (J Ann Urol (Paris), 18(3):193-195, 1984).
Afrikan luumu vaikuttaa aktiivisesti myös eturauhassyöpäsoluihin estäen niiden hallitsematonta jakautumista. Erään in vitro-tutkimuksen mukaan pygeum voi keskeyttää syöpäsolusyklin eturauhasessa estämällä solujen jakautumisen ja lisääntymisen (Arch Esp Urol. 56(4):369- 378, 2003).

ProstaCaid kaksinkertaistaa PectaSol-C:n syöpää tuhoavat ominaisuudet
Olet juuri nähnyt, kuinka tehokkaita ProstaCaid ja PectoSol-C ovat tuhoamaan eturauhassyöpää. Mutta tohtori Eliazkin oli hämmästynyt, kuinka paljon vahvempia ne ovat, kun ne toimivat ryhmänä.

Työn alla oleva tutkimus (joka julkaistaan tulevaisuudessa) osoittaa, että kun molempia tuotteita käytetään yhdessä, PectaSol-C:n vaikutukset kaksinkertaistuvat (Wojnowski, R., et al. Modified citrus pectin enhances the effect of novel dietary supplement formulas inhibition of invasiveness of breast and prostate cancer cells by down-regulation of urokinase plasmi-nogen activator (uPA) secretion. Indiana University. 2010).

Nyt tutkitaan PectaSol-C:n vaikutusta yksinään ja sitten yhdistettynä ProstaCaidiin erittäin hyökkääviä eturauhassyöpäsoluja vastaan. Muunnetulla sitruspektiinillä yksinään oli odotetusti voimakas vaikutus estämällä noiden invasiivisten solujen leviämisen.

Kun tutkimusryhmä lisäsi ProstaCaidin muunnettuun sitruspektiiniin, he havaitsivat, että leviämiskäyttäytyminen väheni suuresti. Tämä merkittävä löytö tapahtui laboratoriossa. Mutta tohtori Eliaz näki tämän yhdistelmän uskomattoman vaikutuksen erään erittäin sairaan potilaan pitkälle edenneeseen syöpään.

Tohtori Eliazin esittämä tapausselostus osoittaa, kuinka hyvin nämä kaksi ravintolisää toimii yhdessä. Tässä oli kysymyksessä hormoniresistentti etäpesäkkeinen eturauhassyöpä.
Mies oli kärsinyt monet valtavirran hoidot ilman tulosta. Mutta ProstaCaidin ja PectaSol-C:n yhdistelmä alensi hänen PSA-arvoansa merkittävästi ja hidasti hänen PSA-lukemansa puolittumisaikaa merkittävästi - huomattava tulos ottaen huomioon tämän taudin aggressiivisuuden.

Annostus parhaiden tulosten saavuttamiseksi
Eturauhasesi voi käyttää hyväksi näiden kahden vahvan syövän vastaisen yhdistelmän hyödyt, erityisesti kun niitä käytetään yhdessä. Mutta tohtori Eliaz suosittelee ProstaCaid-valmistetta, jos suunnittelet kokeilevasi vain yhtä.

ProstaCaid-valmistetta Eliaz suosittelee 6 kapselia kahdesti päivässä ruoan kanssa aktiivisena tukena. Pitkäaikaisena tukena annossuositus on 3 kapselia kahdesti päivässä ruoan kanssa ja ehkäisyyn 3 kapselia kerran päivässä ruoan kanssa. Riskitasosta riippuen lähtötason annostus on 6 kapselia päivässä ruoan kanssa kahden ensimmäisen viikon ajan.

PectaSol-C tulee ottaa tyhjään vatsaan irtojauheena tai kapseleina. Aktiiviseen tukeen tohtori Eliaz suosittaa 5 grammaa jauhetta tai 6 kapselia kolmesti päivässä. Pitkäaikaisena tukena otetaan kerran päivässä 5 grammaa jauhetta tai 6 kapselia.

Suomennos Jussi Yli-Panula lootuskirja@kolumbus.fi
-----
PectaSol-C, muunnettu sitruspektiini jauhe 454 g, 67,68 EUR, 270 kaps, 48 EUR, tilattavissa www.iherb.com (tullattava)
PectaSol-C, muunnettu sitruspektiini jauhe 454 g, tilattavissa www.lifeextensioneurope.com (ei tullausta)
Molempia tuotteita, PectaSol-C ja ProstaCaid, myy myös EU-firma www.detoxpeople.com (ei tullausta)

Lähde: Perfect Prostate Health, 112 Cutting-edge natural solutions for BPH, prostatis,
prostate cancer and erectile dysfunction by Rachael Linkie (Agora Health)

C-vitamiini ja syöpä

Suomentajan kommentti
Useimmissa blogini artikkeleissa käsitellään vapaiden radikaalien, sytokiinien ja hapetusstressin haitallisia vaikutuksia ihmisen terveyteen. Tohtori Matti Tolonen selventää näitä käsitteitä kotisivullaan. Hänen sivullaan on valtava määrä puolueetonta, tutkimuksiin perustuvaa tietoa terveyden vaalimisesta.

Vuonna 1940 muutamia vuosia sen jälkeen, kun C-vitamiinimolekyyli tunnistettiin, tutkijat tarkastelivat sen vaikutuksia leukemiaan ja havaitsivat, että syöpäpotilailla oli usein C-vitamiinin puutos. Ajateltiin, että tämän puutoksen korjaaminen suonensisäisesti annettavalla C-vitamiinilla saattaisi olla hoitokeino. Hieman myöhemmin William J. McCormick, M.D. oletti, että syövällä ja C-vitamiinilla oli yhteys. Hänen käsityksensä mukaan pahanlaatuinen syöpä oli sidekudoksen heikentymisestä johtuva sairaus, joka puolestaan johtui C-vitamiinin puutteesta.

Vuonna 1969 osoitettiin, että riittävän suuret C-vitamiiniannokset olivat toksisia pahanlaatuisille syöpäsoluille. Seuraavana vuosikymmenenä mielenkiintoiset raportit C-vitamiinista ja syövästä viitoittivat täysin uuden lähestymistavan syövän ehkäisyyn ja hoitoon. Myös Irwin Stone, Ph.D. osoitti C-vitamiinin puutoksen ja syövän välisen yhteyden. Hän totesi, että C-vitamiini oli tuottanut täydellisen remission leukemiasta ainakin yhden raportin mukaan. Tutkija oli hoitanut myelooisesta (luuydinperäinen) leukemiasta kärsivää potilasta 24-42 grammalla C-vitamiinia päivittäin. Potilas lopetti kahdesti C-vitamiinin ottamisen ja hänen tilansa heikkeni, mutta kun C-vitamiini palautettiin, sairaus palasi remissioon (elpymävaihe).

Jo tuolloin Linus Pauling ja Ewan Cameron suorittivat vaikuttavat tutkimuksensa C-vitamiinista ja syövästä. Useita Dr. Cameronin potilaista parani. Dr Pauling kertoi, että “askorbaatilla hoidetut potilaat ovat eläneet keskimäärin yli viisi kertaa verrokkipotilaita kauemmin.” Uudenpien tutkimusten mukaan C-vitamiiniin perustuvilla redoksimekanismeilla saattaa olla erittäin suuri merkitys karsinogeneesiä (syövän kehittyminen) vastaan. Kun epänormaali solu alkaa jakautua, siitä tulee enemmän hapettava ja se saattaa olla alttiimpi redoksille ja muille signaaleille tehdä itsemurha apoptoosilla!”(apoptoosi - ohjelmoitu solukuolema) Ne kontrollimekanismit, joita monisoluiset organismit ovat kehittäneet syöpää vastaan, saattavat tarjota uusia lähtökohtia tämä sairauden ehkäisyyn ja hoitoon.

Redoksimekanismien vahvistaminen (redox = oxidation-reduction, hapettumisen väheneminen)
C-vitamiini on ainutlaatuinen antioksidantti, joka pitää kehon kemiallisesti pelkistyneessä (reduced) tilassa. Mutta joidenkin tutkijoiden mukaan C-vitamiini voi myös toimia oksidanttina ja että oksidantit aiheuttavat vaurioita soluille. Itse asiassa he ovat oikeassa, mutta vaikka tämä olisi esteenä suurille annoksille, voi se todellisuudessa olla hyödyllinen siten, että se suojaa meitä syövältä.

Soluissa tapahtuvat hapettumismuutokset ovat keskeisiä syövän kehittymisessä, mutta korkeat C-vitamiinitasot voivat estää näitä muutoksia ja hidastaa syövän syntyä (karsonogeneesi). Lisäksi C-vitamiini toimii syöpäkudoksessa oksidanttina tappaen selektiivisesti epänormaaleja soluja.

Solun redoksitila on tärkeä biokemiallinen ominaisuus, koska yleinen hapettumistaso säätelee soluja ja niiden ilmenemistä. Solut käyttävät molekyylejä kuten vetyperoksidia signaaleina sekä solujen sisässä että niiden välissä. Hapettuminen ja pelkistys ohjaavat joitakin solukäyttäytymisen tärkeimpiä puolia mukaan lukien solujen kasvu, jakautuminen ja kuolema.

Tämä hallinta on kaikkien monisoluisten olentojen piirre ja kuuluu ensisijaisiin mekanismeihin, joita käytetään syövän hallitsemiseen. C-vitamiinin keskeinen tehtävä syövän kehittymisessä ja mahdollisessa hoidossa lähtee sen kaksoisroolista antioksidanttina ja oksidanttina. Pelkistyminen ja hapettuminen yhdessä hallitsevat solun jakautumisen mekanismeja ja kuolemaa.

Solujen pelkistystila (reduction state) mitataan millivoltteina (mV). Aivan kuten sähkö vaatii elektronivirran, elektronien liike kehon kudosten molekyylien välillä tuottaa sähköjännitteen muutoksen. Elektroneilla on pieni negatiivinen varaus. Pelkistyvässä ympäristössä, missä on runsaasti antioksidantteja on tarjolla enemmän vapaita elektroneja ja kudoksen redoksitila (jännite) on negatiivisempi.

Vastaavasti vapaiden radikaalien hyökkäyksen kohteeksi joutuneessa vaurioituneessa kudoksessa on vähemmän antioksidantteja. Hapettuminen ja kudosvaurio liittyvät positiivisempaan redoksitilaan. Redoksitilan muutokset liittyvät erilaiseen solukäyttäytymiseen. Levossa solun redoksitila on suhteellisesti vähenevä alle -260 mV, mikä vastaa tervettä solua, jolla on aktiivinen antioksidanttipuolustus.

Hapettumisen lisääntyminen, joka saattaa näkyä pienenä vetyperoksidin tai typpihapon lisääntymisenä, parantaa redoksitilaa -260 mV:n ja -210 mV:n välille, mikä johtaa solujakautumiseen.
Yleensä syöpää aiheuttavat aineet aikaansaavat hapettumista tai solujen lisääntymistä, mikä voi lisätä mitä tahansa geneettisiä virheitä seurauksena vapaiden radikaalien aiheuttamista vaurioista. Sen sijaan, että solujen lisääntyminen olisi karsinogeneesin sivuvaikutus, se lisää solujen monimuotoisuutta ja työntää soluja pahanlaatuisuutta kohti. Soluilla on sisäänrakennettu hallintamekanismi, joka estää syövän kehittymistä. Kun redoksitila kohoaa sille hapettumistasolle, joka on edellytyksenä poikkeuksellisen nopealle lisääntymiselle, solut pyrkivät differentoitumaan, mikä tapahtuu -210 mV:n ja -180 mV:n välillä.

Solut, jotka ovat muuttuneet erikoistuneempaan muotoon, lakkaavat jakautumasta. Jos vaurioitunut solu ei voi jakautua, se ei kykene kehittymään syöväksi - se saattaa olla sairas tai epänormaali, jolla on vähän tehtävää, mutta se ei muodosta kasvainta.

Solu, joka kieltäytyy erikoistumasta, kohtaa toisen puolustusmekanismin. Kun redoksitila lisääntyy -180 mV:n ja -160 mV:n välille, se laukaisee apoptoosin eli ohjelmoidun solukuoleman. Koska isäntä ei ole kyennyt pelastamaan solua muuttamalla sitä erikoistuneeksi, jakautumattomaksi soluksi, se käyttää signaaleja opastamaan solua kuolemaan. Kuollut solu voidaan poistaa tehokkaasti, joten siitä ei ole mitään erityistä uhkaa isännälle.
Jos solun apoptoosimekanismi on vaurioitunut ja solu kieltäytyy itsemurhasta, tarjolla on vielä yksi mekanismi, joka suojaa isäntää. Kun redoksitilasta tulee hyvin hapettava eli yli -150 mV, solu menee välittömästi kuolioon (nekroosi). Kun apoptoosi rajoittaa solusisällön vapautumista ja kudosvaurion lisääntymistä, kuolio ON katastrofi: solu menettää rakenteensa ja kirjaimellisesti hajoaa. Hapettumistila on lisääntynyt siinä määrin, että solu kuolee ilman asianmukaisia juhlallisuuksia.

C-vitamiinin on suurina annoksina todettu aikaansaavan syöpäkuolion joillakin potilailla
C-vitamiini ja muut antioksidantit ehkäisevät solujakautumsta ja syöpäriskiä ylläpitämällä antioksidanttista redoksitilaa. Kirjallisuus, jossa käsitellään kasvaimia tukahduttavia geenejä kuten p53, jotka aktiivisesti ehkäisevät syöpää, osoittaa, että ne toimivat antioksidantteina. Sitä vastoin geenit, jotka edistävät syöpää (onkogeenit) yleensä pahentavat solun hapetustilaa. Muut syöpää aiheuttavat ja edistävät tekijät kuten röngen- ja ultraviolettisäteily pahentavat myös redoksitilaa ja aiheuttavat vaurioita vapailla radikaaleilla. Runsas C-vitamiinin saanti tarjoaa vapaita antioksidanttielektroneja ja voi näin ehkäistä syövän kehittymistä.

Haittavaikutukseton aine syöpään
C-vitamiini on erityisen hyödyllinen aine syöpään sen alhaisen toksisuuden ansiosta. Kuten olemme selittäneet, kasvaimet ovat solupopulaatioita, jotka voivat kehittää keinoja vastustaa hoitoa, aivan kuten hyönteiset tulevat resistenteiksi kasvimyrkyille tai bakteerit kehittävät  vastustuskyvyn antibioteille. Muilla hoidoilla kuin leikkauksella lääkärit toivovat muuttavansa elämä-/kuolema -tasapainoa niin, että syöpäsoluja kuolee enemmän kuin solujakautumisen kautta lisääntyy. Jos tämä saavutetaan, kasvain kutistuu.






Onkologit käyttävät kasvaimen kutistumista hoidon tehon kvantitatiivisena mittarina. Vaikka hoidolla onnistutaan kutistamaan kasvain, ei ole varmaa, että potilas elää pitempään tai kärsii oireista vähemmän. Tämä heikko tulos johtuu siitä, että helposti tuhottavat solut poistuvat populaatiosta, mutta säästyneet, vahvemmat solut ovat erittäin vastustuskykyisiä hoidolle, muuten ne eivät olisi selvinneet. Perinteinen kemoterapia ja sädehoito ovat tavallisesti kestoltaan lyhyitä, koska ne ovat myrkyllisiä potilaan terveydelle ja aiheuttavat sietämättömiä tai jopa hengenvaarallisia sivuvaikutuksia. Jos syöpäsoluja jää jäljelle hoidon jälkeen, kasvain voi uusiutua, jolloin vastustuskykyisten solujen osuus on suurempi. Vastustuskykyisiin syöpäsoluihin kohdistuu nyt vähemmän kilpailua muiden syöpäsolujen taholta, joten ne usein saattavat kasvaa nopeammin. Myöhemmät hoidot ovat tehottomampia, koska solut ovat vähemmän herkkiä ja kyvykkäimpinä selviytyneet. Jos potilas saa useita hoitosyklejä, syöpäsolut voivat muuttua täysin vastustuskykyisiksi ja pystyvät nyt vapaasti kasvamaan ja tunkeutumaan elimistöön. Näin ollen alussa tapahtunut kasvaimen kutistuminen ei luotettavasti indikoi hoidon onnistumista.

Tehokkaan hoidon tulisi pidentää potilaiden elinikää ja parantaa heidän elämänlaatuaan. On tärkeää tarkastella  huolellisesti perinteisten syöpähoitojen kustannus- ja kipuseikkoja sekä suhdetta kunkin potilaan kohdalla. Yleensä syöpälääkkeet ovat toksisia kemikaaleja, jotka tappavat soluja. Joissakin tapauksissa nämä toksiset lääkkeet tappavat syöpäsoluja hieman tehokkaammin kuin terveitä soluja. Kun tällaisia lääkkeitä annetaan, kasvaimen arat solut tuhoutuvat nopeasti, mutta muut herkät solut esimerkiksi hiustupissa ja mahaseinämissä voivat vaurioitua. Usean hoidon aikana syöpäsolut valikoituvat vastustuskyvyn mukaan, kun taas ennestään terveet solut vaurioituvat yhä enemmän eivätkä kykene kestämään hoitoa.

Tämä umpikuja voidaan ratkaista käyttämällä myrkyttömiä aineita syöpähoidossa. Tällaisia yhdisteitä on tarjolla useita, mutta pääasiallinen syöpädieetin ainesosa on C-vitamiini. C-vitamiini voi yksistään tehota, mutta sen vaikutus voidaan moninkertaistaa yhdistämällä muita redoksiravinteita ja vitamiineja, kuten alfalipoiinihappo tai K3-vitamiini. Nämä ravinteet toimivat redoksisynergisesti valikoivasti tuhoten syöpäsoluja. Tämän syöpää tuhoavan yhdistelmän voima on mahdollisuus käyttää C-vitamiinia valtavina annoksina. C-vitamiiniin perustuva lähestymistapa kohdistaa kasvainsolupopulaatioon jatkuvan paineen, mikä ehkäisee niiden kasvua. Mutta C-vitamiini toimii antioksidanttina ja suojaa terveitä soluja kemoterapian toksisilta vaikutuksilta. C-vitamiini ei yleensä näytä haittaavan tai heikentävän kemoterapian tehoa.

Toimiessaan antioksidanttina C-vitamiini on valikoiden myrkyllinen syöpäsoluille ehkäisten niiden kasvua tai suorastaa tuhoten ne. Syövän tappaminen käyttämällä redoksiperustaista ravinto-ohjelmaa sisältää vähän sivuvaikutuksia ja on näyttöä siitä, että se voi jatkaa elinikää samalla kun se parantaa potilaan elämänlaatua. Tämä on hyvä uutinen syövästä ja askorbaatista.

• •C-vitamiini (askorbiinihappo) dynaaminen virtaustaso ainakin 3 grammaa 5-6 kertaa päivässä yhteensä 20 grammaa päivässä tai enemmän (alle 90 % vatsan sietokyvystä). Liposomiyhdisteitä suositellaan lämpimästi.
• R-alfalipoiinihappo 200-500 mg kunkin C-vitamiiniannoksen yhteydessä (yhteensä noin 5 grammaa suun kautta otettuna).
• D3-vitamiini 100 mcg päivässä
• Seleeni 800 mcg päivässä (metyyliselenokysteiini). Tämä seleenin määrä vastaa Yhdysvaltain hallituksen “haittavaikutuksia ei havaittu” -tasoa ja on maksimimäärä, jonka ei katsota aiheuttavan sivuvaikutuksia.
• 400-2500 mg hyvin imeytyvää magnesiumia päivässä (magnesiumsitraattina tai magnesiumkelaattina).
• Hyvin vähän hiilihydraatteja ja kaloreita sisältävä ruokavalio.
• Runsaasti tuoreita raakoja vihanneksia.

Tämä on ankara ravinto-ohjelma, joka sisältää vähän kaloreita ja erityisen vähän hiilihydraatteja ja proteiineja. Kyseessä on siis rajoitettu ravinto-ohjelma, johon liittyy suurin siedetty määrä C-vitamiinia ja alfalipoiinihappoa.

Tapausselostus
Seuraava tarina kuvaa yhden kirjoittajan kokemuksen potilaasta, joka otti suuria C-vitamiiniannoksia.
Joe sairasti terminaalivaiheessa olevaa keuhkosyöpää. Hän yski jatkuvasti verta keskustellessani hänen kanssaan hänen pienessä lähiöasunnossaan. Joe oli liian sairas, jotta olisi voinut tulla vastaanotolleni. Itse asiassa hän oli liian sairas nousemaan nojatuolistaan. Hänen koko elämänsä tapahtui tässä tuolissa ympäri vuorokauden. Hän ei voinut kävellä ja hänen kipunsa olivat niin ankarat, että hän ei voinut panna maata. Häntä ei haluttanut syödä. Hän oli kuitenkin elämänhaluinen ja oli halukas kokeilemaan myös vitamiineja, jos ne auttaisivat häntä voimaan paremmin.

Oli lokakuu ja lehdet - oranssit ja kirkkaan keltaiset - varisivat maahan ikkunan takana. Kuolevien kanssa ei ole milloinkaan helppo työskennellä. Psykologian opiskelijana olin nähnyt heitä paljon Brigham Hospitalissa Bostonissa. Silloin olin kuunnellut ja katsellut. Nyt kuuntelin ja katselin ja ehdotin C-vitamiinia.
“Kuinka paljon?” Joe korahteli.
“Niin paljon kuin olosuhteisiin nähden inhimillisesti on mahdollista,” vastasin. Selitin hänelle vatsan sietokyvyn ja vastasin hänen perheensä esittämiin tavanomaisiin kysymyksiin. Useimmat koskivat sitä, kuinka hyvin hoito tehoaisi. Jotkut olivat ymmärrettävästi epäuskoisia.
“C-vitamiinia kannattaa käyttää ottaen huomioon, kuinka sairas Joe todella on.” Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että Joella ei ollut mitään menetettävää.

Joella oli suuri vesikannu ja purkki C-vitamiinikristalleja pöydällä nojatuolin vieressä.
Muutamassa päivässä Joe lakkasi yskimästä verta. Yksistään tämä olisi ollut enemmän kuin riittävä hyöty, mutta viikon kuluessa tuli lisää hyviä uutisia. Hänen vaimonsa kertoi, että Joen ruokahalu oli palannut ja kykeni makaamaan vuoteessa. Hän nukkui paljon paremmin ja kipuja oli vähemmän. Kerta toisensa jälkeen olen nähnyt kivun helpottuvan jyrkästi ja unen parantuvan terminaalipotilailla, jotka ottavat valtavia C-vitamiiniannoksia. Vaikka vitamiinista ei olisi muuta apua, nämä hyödyt olisivat kiistattomia perusteluja sen käyttämiselle.
Noin viikkoa myöhemmin Joe kykeni kävelemään talossaan kepin kanssa ja hän käyskenteli myös pihalla. Hänen vaimonsa kertoi liikuttuneena miehensä edistyksestä. Jollain tasolla hän tiesi, että Joe ei todennäköisesti selviäisi näin vaikeasta syövästä. Eikä nän lopulta selvinnytkään. Hän sai kuitenkin lisäaikaa ja hänen elämänlaatunsa parani merkittävästi C-vitamiinin ansiosta.

Kuinka paljon C-vitamiinia hän otti? Noin 4000 mg puolen tunnin välein ollessaan valveilla yöllä ja päivällä. Tämä on lähes 100 000 mg (100 g) päivässä. Kun aikaa kuluu ja tietämyksemme lisääntyy, ymmärrämme, että C-vitamiinin hyötyjä voidaan suuresti parantaa yhdistämällä siihen muita ravinteita. C-vitamiini toimii tehokkaimmin muiden ravinteiden tuottaman synergian ansiosta. Tällaisia ovat alfalipoiinihappo ja K3-vitamiini (Muut asiantuntijat käyttävä K2-vitamiinia). Jos tämä tieto olisi tuolloin ollut käytössä, Joe olisi saattanut elää kauemmin ja voinut vieläkin paremmin.

Syöpä on pelottavimpia sairauksia ja  sen esiintyminen ja tuhoisuus on lisääntynyt koko nykyhistorian ajan. Tämän sairauden syyt liittyvät oksidanttien ja antioksidanttien tasapainoon solussa. Ihmiset ovat mutkikkaita monisoluisia olentoja ja he ovat kehittäneet lukuisia puolustuskeinoja syövän syntyä ja pahanlaatuisuutta vastaan. Ratkaiseva tekijä tässä puolustuksessa on C-vitamiini.

Lähde: Vitamin C: The Real Story, the Remarkable and Controversial Healing Factor (Steve Hickey)

Suomennos Jussi Yli-Panula

Väärennös kolmoisrokotetutkimuksessa

Dr. William Thompson on CDC:n vanhempi tutkija. CDC (the Centers for Disease Control) on hallituksen laitos, joka tutkii rokotteiden vaikutuksia lapsilla ja aikuisilla. 15 kuukautta sitten tästä tohtorista tuli paljastaja, kun hän myönsi, että CDC:n vuonna 2004 suorittama tutkimus, johon hän itse osallistui, oli väärennetty osoittamaan, että MMR-rokotteen (measles, mumps, and rubella - tulirokko, sikotauti ja hinkuyskä) ja autismin välillä ei ollut yhteyttä. Nyt tiedämme, miksi yhteyttä ei löydetty.

Dr. Thompson sanoo, että tutkimuksen tekijät, hän mukaan lukien, jättivät tahallaan pois aineistoa peittääkseen yhteyden. Kun he ottivat aineiston mukaan, tutkimus osoitti, että autismi oli lisääntynyt 240 % Amerikan afrikkalaisten lasten keskuudessa ja 69 % kaikkien MMR-rokotetteen saaneiden lasten keskuudessa, jotka oli rokotettu ennen 36 kuukauden ikää. Dr Thompsonin omatunto näyttää lopulta saaneen voiton.
Elokuussa 2014 Dr Thompson sanoi, “Kadun, että kollegani ja minä jätimme pois tilastollisesti merkittävää tietoa vuonna 2004 julkaistusta Journal of Pediatrics -lehdestä.”

Hän valaehtoisesti myönsi, että CDC väärensi aineistoa tarkoituksena kieltää rokotusten ja autismin välisen yhteyden. Eikä tässä vielä kaikki. Tarina menee syvemmälle ja sen pitäisi panna kaikki lääkärit ajattelemaan. Dr. Thompson sanoi, että korkeat CDC:n tutkijat yrittivät tuhota kaikki salailuun liittyvät asiakirjat. Dr. Thompson on kuitenkin pelastanut nämä asiakirjat! Tässä on hänen hämmästyttävä lausuntonsa:

“Taulukon 7 lopusta ilmenee myös, että syntyperää ilmaisemattomassa todistusnäytteessä muutetun rotuvaikutuksen tilastollinen merkitys oli valtava. Kaikki tutkimuksen tekijät ja minä kokoonnuimme ja päätimme jossain elo- ja syyskuun välillä 2002 olla ilmoittamatta mitään rotuvaikutusta tutkimukseen. Pian tapaamisen jälkeen, jolloin päätimme sulkea pois rotuvaikutusten raportoinnin, tutkimuksen tekijät sopivat tapaamisesta tuhotakseen tutkimukseen liittyvät asiakirjat. Loput neljä tutkimuksen tekijää pitivät kokouksen ja toivat suuren jäteastian kokoushuoneeseen ja arvioivat ja kävivät läpi kaikki fyysiset asiakirjat, jotka mielestämme tulisi hylätä ja panna valtavaan roska-astiaan. Mutta koska otaksuin tämän olevan laitonta ja loukkaavan tiedonvapauslakia ja oikeusministeriön vaatimuksia, säilytin kaikki asiakirjakopiot ja kaikki niihin liittyvät tietokonetiedostot. Käsitykseni mukaan me tahallamme salasimme kiistanalaiset tulokset Pediatrics-tutkimuksen lopullisesta vedoksesta.”

CDC kiistää kaiken vääryyden. Mutta CDC on maailman suurin rokotteiden ostaja. He ostavat miljardien dollareiden arvosta rokotteita joka vuosi. Joten näin suuren summan ollessa kyseessä, heidän vastauksensa ei välttämättä ole täysin uskottava. Ja vieläkään ei ole kuultu Kongressia tästä skandaalista. Myös valtavirran media on kieltäytynyt puhumasta siitä. Big Pharmalle tämä on tavanomaista liiketoimintaa. Monien kalifornialaisten on pakko rokottaa lapsensa, vaikka he eivät halua syystä, että he eivät kykene kouluttamaan lapsiaan kotona tai eivät ole kyllin rikkaita kyetäkseen maksamaan yksityiskoulun. Odottaville äideille, lapsille ja muille kerrotaan edelleen, että rokotukset ovat turvallisia. Joten, onko ollenkaan hyviä uutisia. On yksi positiivinen uutinen.
Eräs rohkea floridalainen on kaksi kertaa puhunut tästä asiasta Kongressissa. Hänen nimensä on Bill Posey. Dr. Posey vaatii kollegoitaan esittämään tämän asian käsittelyä Kongressissa. On korkea aika korottaa äänensä.

Lähes jokainen potilaistani, jolla on autistinen lapsi kertoo minulle, että ongelmat alkoivat pian rokotuksen jälkeen. Onko tämä vain yhteensattuma? Pitäisikö nämä vanhemmat edelleen jättää huomioimatta? Pitäisikö Dr Thompsonin hämmästyttävä tunnustus jättää huomioimatta? Vaarallinen ennakkotapaus on nyt asetettu, mikä johtaa aikaan, jolloin Big Pharman harkinnan perusteella ja vastoin tahtoasi sinut pakotetaan ottamaan vastaan kaiken, mitä Big Pharma haluaa sinulle syöttää. Tämä voi olla lopun alku.

Frank Shallenberger, MD

Lähde

Will CDC whistleblower on vaccines testify before Congress? By Brian Shilhavy, Health Impact News. December 4, 2015. http://healthimpactnews.com/2015/will-cdc-whistleblower-on-vaccines-testify-before-congress/

Suomennos Jussi Yli-Panula

Tämä vitamiini voi pelastaa aivosi

Aivoillasi on hämmästyttäviä kykyjä ja ne voivat parantaa itsensä.
Tällaista ei todennäköisesti kuule valtavirran lääketieteen taholta, erityisesti jos läheisesi kärsii aivohalvauksen, Alzheimerin taudin, Parkinsonin taudin tai jonkin muun dementiamuodon vaikutuksista.
Klinikallani (Sears Institute for Anti-Aging Medicine) olen nähnyt paljon aivovammaisia ihmisiä. Valitettavasti niin sanotut lääketieteen asiantuntijat pitävät heitä “toivottomina”.
Voin kuitenkin sanoa, että dementiassa ei ole mitään toivotonta syystä riippumatta. Oikeilla ravinteilla aivovamma voidaan usein korjata.

Malesialaisessa yliopistossa tehty tuore tutkimus tukee omalla klinikallani tekemini havaintoja vuosien varrella.
Näiden uusien tutkimusten mukaan eräs erityinen vitamiini ei vain ehkäise aivovauriota vaan voin auttaa korjaamaan sen.

Puhun vähälle huomiolle jääneestä E-vitamiinista nimeltä tokotrienolit.
Nämä ravinteet merkittävästi vähentävät aivojen arpikudosta eli valkoisen aineen vaurioita, joita esiintyy aivohalvauksessa Alzheimerin tauti- ja muilla dementiapotilailla. Tämä arpikudos ehkäisee aivosignaalien kulkua.
E-vitamiini on todellisuudessa kahdeksan vitamiinia yhdessä - neljä tokoferolia ja neljä tokotrienolia. Yhdessä ne muodostavat tärkeimmän tunnetun rasvaliukoisen antioksidantin.

Vuosikausia perinteinen lääketiede oli kiinnostunut vain tokoferoleista. Mutta klinikallani suorittamat tutkimukset ovat osoittaneet, että E-vitamiinin todellinen teho vanhenemisen estämisessä perustuu tokotrienolien voimaan.

Malesiassa University Teknology Maran tutkijat suorittivat kaksivuotisen tutkimuksen 121 vapaaehtoisella, joiden aivojen valkoinen aine oli vaurioitunut. Nämä vauriot aiheuttavat dementiaa, aivohalvausta ja Alzheimerin tautia.
Tutkimukseen valittiin satunnaisesti kaksi ryhmää, toiselle annettiin palmuöljystä uutettuja tokotrienoleja ja toiselle lumelääkettä.1

Kahden vuoden tutkimusajan loputtua lumeryhmän valkoisen aineen vauriot olivat lisääntyneet, mutta uusia valkoisen aineen vaurioita ei ollut muodostunut tokotrienoleja ottavassa ryhmässä.
Tokotrienolit ovat tehokkaimpia aseita vanhenemisen estämisen arsenaalissani ja ne ovat avainasemassa terveyden ylläpidossa yli kymmenellä tavalla.2
Ne auttavat

• vähentämään hapettumista
• pienentämään sydäntautiriskiä
• alentamaan tulehdusta kohdistumalla suoraan tulehdusta aiheuttaviin molekyyleihin
• vahvistamaan luustoa ja parantamaan mahahaavoja
• ylläpitämään tervettä triglyseriditasoa
• tukemaan normaalia verenpainetasoa
• auttamaan ihoa pysymään sileänä ja nuorekkaana

Tokotrienolien on osoitettu ehkäisevän myös näön heikkenemistä ja jopa parantavan liikalihavuutta. Tutkimusten mukaan tokotrienolit ehkäisevät korkeasta insuliinitasosta johtuvaa painonnousua.3,4,5,6
Nämä voimakkaat antioksidantit ahmivat myös vapaita radikaaleja, biokemiallisia molekyylejä, jotka liittyvät syöpään ja vanhenemiseen. Ne voivat jopa ylittää aivoveriesteen hoitaakseen tehtävänsä.

Suosittelen tokotrienoleja suunnattoman tärkeänä ravinteena vanhenemisen estämiseen, koska ne suojaavat ja pidentävät telomereja, kromosomien päissä olevia hattuja, jotka määräät kunkin solun biologisen iän.7
Pidemmät telomerit merkitsevät nuorekkaampaa terveyttä. Lyhyemmät merkitsevät nopeampaa vanhenemista ja suurempaa alttiutta sairauksille ja lyhyemmälle eliniälle.

Omat tutkimukseni klinikallani ovat paljastaneet, että erityisesti gammatokotrienoli suojaa tehokkaasti telomereja. Toinen tutkimus Malesiasta osoitti, että gammatokotrienoleja saaneilla soluilla oli suoja telomerien lyhenemiseltä.8 Samalla gammatokotrienol säilytti solujen telomeraasitoiminnan. Telomeraasi on entsyymi, joka korjaa telomeria. Näin ollen gammatocotrienol tarjoaa suojaa ja uudistusta samassa paketissa.
Muut tutkimukset osoittavat, että kaikki neljä tokotrienolia - ei vain gammatokotrienolit - pidentävät telomereja soluissa.9

Tokotrienoleja saa lisäämällä niitä ruokavalioon:
Suosikkilähteeni on annaattoöljy. Ensimmäisen kerran keksin achiotepuun uutteen, annaatton, ollessani tutkimusmatkalla Andien vuoristossa. Tämä aine sisältää enemmän tokotrienoleja kuin mikään muu lähde. Ruokalusikallisessa on noin 15 mg.

Palmuöljy on myös hyvä tokotrienolien lähde.  Yksi ruokalusikallinen sisältää 8 mg.
Tokotrienoleja saa myös pähkinöistä ja tummista lehtivihanneksista.
Kourallinen cashewpähkinöitä, manteleita tai pistaasipähkinöitä antaa noin 2 mg. Yhdessä annoksessa lehtikaalta, parsakaalta tai pinaattia on 1-2 mg tocotrienoleja.

Useimmat ihmiset eivät saa riittävästi tokotrienoleja ravinnostaan, joten suosittelen sen ottamista ravintolisänä.
Ongelmana on kuitenkin, että E-vitamiiniravintolisät sisältävät yleensä vain tokoferol-muotoja. Varmista, että saat ravintolisiä, jotka sisältävät luonnollista E-vitamiinia, ei sen synteettistä muotoa. All-rac-alpha-tocopherol-acetate tai dl-alpha-tokopherol -muotoista E-vitamiinia tulisi välttää. Niiden turvallisuudesta ja siitä, tunnistaako edes keho tällaisia aineita on esitetty vakavia kysymyksiä.

Ota 50 mg tokotrienoleja kahdesti päivässä aterialla kuten kaikkia rasvaliukoisia vitamiineja.
Tocotrienolit ovat erittäin tehokas ja huokea tapa asettua vanhenemista ehkäisevälle polulle, joka tuottaa terveysosinkoja tulevina vuosina.

Käytän tätä tuotetta.

Suomennos Jussi Yli-Panula

Lähde: Al Sears, MD

Viitteet

1. Gopalan Y1, Shuaib IL, et al. “Clinical investigation of the protective effects of palm vitamin E tocotrienols on brain white matter.” Stroke. 2014 May;45(5):1422-8. doi: 10.1161/STROKEAHA.113.004449. Epub 2014 Apr 3.
2. Glynn RJ, Ridker PM, Goldhaber SZ, Zee RY, Buring JE. Effects of random allocation to vitamin E supplementation on the occurrence of venous thromboembolism: report from the Women's Health Study. Circulation 2007;116:1497-1503.
3. Zhao L et al. “Gamma-tocotrienol attenuates high-fat diet-induced obesity and insulin resistance by inhibiting adipose inflammation and M1 macrophage recruitment.” Int J Obes (Lond). 2014 Jul 21. doi: 10.1038/ ijo.2014.124. iv
4. KYW Medical Reports Sponsored By Independence Blue Cross. November 11, 2015
5. Chong EW-T, Wong TY, Kreis AJ, Simpson JA, Guymer RH. Dietary antioxidants and primary prevention of age-related macular degeneration: systematic review and meta-analysis. BMJ 2007;335:755.
6. Brown, L. “Gamma-tocotrienol from annatto oil ameliorates metabolic syndrome developed
7. Tocotrienols Extend Telomeres and Prevent DNA Damage J Biomed Biotechnol. Makpol S, Durani LW, Chua KH, Mohd Yusof YA, Wan Ngah WZ.
8. Makpol S, Abidin A, Sairin K, Mazlan M, Top G, Ngah W. “Gamma-Tocotrienol prevents oxidative stress-induced telomere shortening in human fibroblasts derived from different aged individuals.” Oxid Med Cell Longev. 2010;3(1):35-43.
9. Makpol S et al. 2011. Tocotrienol-rich fraction prevents cell cycle arrest and elongates telomere length in senescent human diploid fibroblasts. J Biomed Biotechnol, 2011: 506171.

Lopun alku kiistassa lääketieteestä

Allopaattisen (perinteisen) lääketieteen edustajien ja funktionaalisen eli luonnonlääketieteen kannattajien välinen vakava kiista on jatkunut lähes 100 vuotta.

Funktionaalinen lääketiede Ajurvedan ja kiinalaisen yrtti lääketieteen muodossa oli vallitsevassa asemassa kaikkialla maailmassa satoja vuosia.3,5

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa sairauksien bakteeriteoria 6,7 alkoi vallata alaa yhdessä teknologian kehityksen kuten röntgenin,8 elektronimikroskoopin ja antibioottien10,11 käytön kanssa.
Näin sai alkunsa uusi lääketieteen koulutuksen muoto. Sen mukaan tulevia lääkäreitä opetettiin käyttämään näitä uusia diagnoosivälineitä kehon ulkopuolelta tulevien tunkeutujien voittamiseksi. Lääkärit vakuuttuivat täysin siitä, että useimmat sairaudet olivat bakteerien, viruksien tai harhautuneiden solujen aiheuttamia tai että niitä voitiin hallita näillä uusilla mullistavilla lääketieteen keinoilla.11

Luontaislääketiede hylättiin vanhentuneena ja epätieteellisenä. Lääketieteen oppilaitokset lakkasivat opettamasta tätä lääketieteen lajia ja lääkärinlupia annettiin vain niille, jotka valmistuivat uusista lääketieteen oppilaitoksista, joita oli perustettu ympäri maata.

Luontaislääkärit, kiropraktikot, akupunktion harjoittajat ja muut luontaishoitajat leimattiin puoskareiksi.
Mutta 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa luontaislääketieteen kannattajat alkoivat järjestäytyä. Linus Paulingin toimiessa epävirallisena johtajana pieni tiedemies- ja lääkäriryhmä alkoi hoitaa aivoihin liittyviä sairauksia kuten masennusta ja skitsofreniaa12 ruokavaliolla ja ravintolisillä. He olivat tyytyväisiä tämän uuden lähestymistavan tuloksiin ja Pauling nimitti nämä hoito-ohjelmat “ortomolekylääripsykiatriaksi.13-15
Samaan aikaan, kun Pauling ja muut pioneerit kuten Abram Hoffer 16 edistyivät aivoihin liittyvien häiriöiden hoidossa, kehon muihinkin puoliin alettiin kiinnittää huomiota. 1960-luvun hippiliikkeen pohjavireenä oli kiinnostus ei-perinteisiin hoitoihin. Ravinto- ja yrttihoidoista tuli intohimo näille vastakulttuurityypeille. Muista tuli pian uskovia, kun perinteinen lääketiede ei osoittautunut niin menestykselliseksi kuin mitä monet olivat toivoneet. Alettiin käyttää yhä enemmän luontaishoitoja, kiropraktiikkaa ja akupunktiota, kun reseptilääkkeiden vaarallisista sivuvaikutuksista raportoitiin yhä useammin.

Andrew Weil, Bernie Siegel ja Dean Ornish olivat 1980-luvulla niitä, joista tuli tämän kokonaisvaltaisen liikkeen ensimmäisiä johtajia julkaistuaan mullistavia kirjoja. Heihin kuului myös Joseph Pizzorno, joka osallistui Bastyr Universityn perustamiseen vuonna 1978, missä koulutettiin luontaislääkäreitä. Nykyään se kuuluu maailman eturivin oppilaitoksiin luontaislääketieteen alalla.

1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa pyrittiin myös osoittamaan, että aivot ja keho todella toimivat yhdessä koko persoonallisuuden hyväksi. Tämä oli täysin vastakkainen yli 400 vuotta vallassa olleelle periteiselle lääketieteelliselle ajattelulle, joka alkoi ranskalaisen filosofin Rene Descartesin julistettua, että ihmisen avot olivat täysin erilliset eivätkä liittyneet ihmisen kehon terveyteen.17 Monet lääkärit ovat sittemmin kiistäneet tämän teorian ja hyväksyneet mielen ja kehon välisen yhteyden.

Askel eteenpäin
Ei-perinteisen mallin lääketieteellä on ollut monia nimiä 50 viime vuoden aikana, muun muassa:

• luontainen
• kokonaisvaltainen/holistinen
• vaihtoehtoinen
• täydentävä
• integratiivinen
• funktionaalinen

Integratiivinen ja täydentävä olivat avaintermit 1990-luvun alkupuolella, kun molemmat lääketieteet pyrittiin yhdistämään hämmentyneen ja turhautuneet yleisön tarpeiden tyydyttämiseksi.
Tässä yhdistämispyrkimyksessä otettiin tärkeä askel presidenttikampanjassa vuonna 1992. Yhdysvaltain presidenttiehdokas Ross Perot pyysi saksalaiselta lääkäriltä Hans Nieperiltä ideoita Amerikan terveydenhuollon uudistamiseksi. Tohtori Nieper oli saavuttanut merkittävää mainetta syövän ja MS-taudin hoidossa täysin luonnollisilla aineilla. Hänen uudistusehdotuksensa päätyi lopulta Bill Clintonin käsiin, joka valintansa jälkeen pyysi läheistä kollegaansa Bill Richardsonia kokoamaan lainsäädännön, joka jouduttaisi näiden luontaisten hoito-ohjelmien tutkimusta.

Utahilaisen senaattorin Orrin Hatchin avulla laki hyväksyttiin The Dietary Supplement Health and Education Act of 199419 nimellä. Tämä laki ei ainoastaan suojellut ihmisten oikeutta käyttää ravintolisiä vaan se lopulta johti tutkimusten rahoittamiseen erilaisten ravintolisien ja luontaishoitojen tehosta.19
Näinä 20 viime vuotena näiden merkittävien poliittisten muutosten jälkeen lääketieteen paradigmassa on tapahtunut paljon muita muutoksia. Todisteiden määrä perinteisen lääketieteellisen mallin toimimattomuudesta on lisääntynyt.

Vaarallisia epäonnistumisen merkkejä
Kokonaisvaltainen luontaislääketiede on kokenut suuren positiivisen sysäyksen eteenpäin, kun samanaikaisesti  perinteinen lääketiede on vastaavasti kohdannut negatiivista kehitystä:
(Seuraavat tilastot koskevat Yhdysvaltain tilannetta, mutta uskon niiden heijastavan Suomenkin kehityssuuntaa. suom. huom.)

• Terveydenhuollon menojen osuus bruttokansantuotteesta on vähitellen lisääntynyt. Vuonna 1960 se oli 5,2 % ja vuoteen 2012 mennessä sen arvioidaan kohoavan lähes 20 %:iin.22
• Noin 95 % terveydenhuoltomenoista käytetään hoitoihin ja alle 5 % ennaltaehkäisyyn huolimatta siitä, että yli 70 % monista tappavista sairauksista kuten kakkostyypin diabetes, sydänvaltimosairaus, aivohalvaus ja paksusuolensyöpä voidaan estää elintapavalinnoilla.26,27
• New England Journal of Medicine -lehden artikkelissa kerrottiin, että pallolaajennukseen ja ohitusleikkauksiin käytettiin yli 100 miljardia dollaria vuonna 2007. Kuitenkin vain 3 %:lla ohitusleikkauspotilaista elinikä piteni.28
• Reseptilääkkeet aiheuttavat 700.000 ensiapukäyntiä vuosittain29 ja yli 41.000 kuolemaa.30
• Tuoreeseen aineistoon perustuen arvioidaan, että yli 400.000 sairaalakuolemaa voitaisiin välttää vuosittain.31
• Gary Nullin (et al.) kirjoittamassa kirjassa Death By Medicine perinteisen lääketieteen aiheuttamien vältettävissä olevien kuolemien kokonaismääräksi saatiin 783.936 vuodessa.32
• Tohtori David Eddy tutki perinteisten lääketieteen hoitojen tieteellistä näyttöä. Business Week Magazine -lehden artikkelissa vuonna 2006 siteerattiin tohtori Eddyn tutkimusta ja päädyttiin siihen, että vain 20-26 % potilaiden saamista hoidoista oli osoitettu tehokkaiksi.33
• Journal of Clinical Evidence -lehdessä raportoidaan, että vain 11 % tyypillisistä perinteisistä lääketieteen hoidoista voidaan luokitella hyödyllisiksi satunnaistetuilla kontrolloiduilla kokeilla.34

Perinteisen lääketieteen rintamalta on kerrottavana muutamia positiivisia asioita. Akuuttihoidoissa on tapahtunut suunnatonta edistystä leikkausteknologiaan liittyen. Kirurgiasta on tullut hienovaraisempi ja monien leikkausten onnistumisen osuus on lisääntynyt.

Tarpeettomien leikkausten määrä on kuitenkin ongelma. Parhaita esimerkkejä ovat polvileikkaus, selkäleikkaus, pallolaajennus ja sydänkirurgia. Jos tarpeettomat leikkaukset eliminoitaisiin, akuuttihoidosta voisi tulla perinteisen lääketieteen loistotähti.

Kun perinteisen lääketieteen ansioluettelo kroonisten sairauksien hoidossa oli surkea, kokonaisvaltaisessa/funktionaalisessa lääketieteessä tilanne oli täysin vastakkainen. Muutamia esimerkkejä:
Brittiläisessä Lancet Oncology -lehdessä julkaistun suuren tutkimuksen mukaan kasvisravinto, jooga, meditaatio ja elintapojen muutokset lisäsivät telomerien pituutta. Telomerien lyhentyminen liitetään sairauksiin kuten korkea verenpaine, liikalihavuus, diabetes, sydäntauti ja eturauhassyöpä.35

• The Institute of Medicine raportoi the Wall Street Journal -lehdessä, että kokonaisvaltaisten hoitojen, joissa parasta perinteistä lääketiedettä käytetään vaihtoehtoisten hoitojen kuten meditaation, joogan, akupunktion ja yrttilääkkeiden kanssa, on tieteellisesti todettu olevan kustannustehokkaita.36
• Nutritional Medicine kirjassa on yli 15 000 tieteellistä viitettä, joiden mukaan terveellinen ruoka ja ravintolisät voivat estää ja usein pysäyttää lähes jokaisen kroonisen sairauden.

Nämä todisteet kokonaisvaltaisen/funktionaalisen lääketieteen menetelmistä on esitetty sadoissa artikkeleissa vertaisarvioiduissa julkaisuissa ja silti lääketieteen rahavetoinen valtarakenne on kyennyt hidastamaan tätä suuntausta nokkelilla poliittisilla tempuilla. He ovat jatkuvasti hyökänneet luontaislääketiedettä vastaan käyttämällä hyväksi virallisen lääketieteen yhteyksiä. Myös lääketeollisuus käyttää valtavaa varallisuuttaan ohjaillen kongressia, suurta osaa koulutusta ja mediaa. Perinteinen lääketiede on näin saanut luontaislääketieteen näyttämään epätieteelliseltä.

Internetaikakausi on heikentänyt tätä taktiikkaa, koska useammat ihmiset voivat saada tietoa, joka ei ole valtavirran median ja sen lääketeollisuuden mainostajien hallinnassa.

Lopun alku
Perinteisen lääketieteen korttitalon hajoaminen on alullaan. Nimittäin arvovaltainen Cleveland Clinic on ilmoittanut muuttuvansa funktionaaliseksi. Cleveland Clinicin puheenjohtaja ja toimitusjohtaja tohtori Delos “Toby” Cosgrove ilmoitti hiljattain useista merkittävistä toimenpiteistä:18

• Funktionaalisen lääketieteen ensimmäisten pääsuuntien vakiinnuttaminen nimellä “funktionaalinen näkökulma ravintoon ja ravitsemukseen, lopullinen vastavirran lääketiede.”
• Funktionaalisen lääketieteen mallien tutkimus rinnakkain perinteisen lääketieteen kanssa kohteena krooniset sairaudet, kuten diabetes, astma ja autoimmuunisairaudet.
• Hyvinvointilaitoksen luominen ja kansakunnan ensimmäisen johtavan hyvinvointiviranomaisen nimittäminen.
• Kiinalaisen yrttihoitoklinikan luominen ensimmäisenä lajissaan maassa.
• Klinikan 6,2 miljardin dollarin sairaalaverkoston, perheterveyskeskusten ja avohoitoklinikkojen siirtyminen ratkaisevasti holistiseen suuntaan.

Tämä tarkoittaa valtavirran terveydenhuoltoverkoston merkittävintä siirtymistä holistiseen suuntaan Yhdysvalloissa ja suurin ansio kuuluu tohtori Mark Hymanille, joka tapasi tohtori Cosgroven useita kertoja kahden viime vuoden aikana. Tohtori Hyman on funktionaalisen lääketieteen laitoksen johtokunnan puheenjohtaja ja on yksi funktionaalisen liikkeen todellisia johtajia.

Kahden vuoden ajan tohtori Cosgrove yritti saada tohtori Hymanin Clevelandiin. Hyman vastusteli toimitusjohtajan houkutuksia sanoen, “Toby, et sinä halua minua sinne, koska, jos tulen sinne, kerron sinulle, että suurin osa siitä, mitä teet on väärin, että sinä todellisuudessa vahingoitat ihmisiä, että minä haluaisin toteuttaa ohjelmia, jotka tyhjentävät puolet sairaaloistasi ja useimmat toimenpidetilasi ja vähentävät rajusti sairaalapäiviä ja lääkärikäyntejä. Sopiiko tämä sinulle?” Tohtori Cosgrove ei luopunut sitoutuneisuudestaan uuteen suuntaan ja on edennyt tohtori Hymanin täydellä tuella ja avustuksella.

Tämä kova lausunto perinteisestä lääketieteestä on hyvin samanlainen kuin tohtori Hymanin lausunto, jonka hän antoi Yhdysvaltain senaatin kuulemisessa koskien terveydenhuoltoa. Hän sanoi:19
“Ette ratkaise nykyistä terveydenhuollon kriisiä, jos te vain jatkatte väärien asioiden tekemistä paremmin.”
Kirjoitus on seinällä ja perinteisen lääketieteen tulisi lakata vastustamasta muutosta ja tarttua siihen.
Tämä on taistelu, jota pelkästään perinteiseen lääketieteeseen uskovat eivät voi voittaa ja mitä lujemmin he vastustavat, sitä enemmän he menettävät uskottavuutta ja kunnioitusta. Tämä on todellakin lopun alku lääketieteestä käytävässä sodassa.

Jos teillä on kysymyksiä tämän artikkelin tieteellisestä sisällöstä, pyydämme soittamaan Life Extension Health Advisor at 1-866-864-3027.
Charles K. Bens, PhD, on kirjailija, puhuja ja konsultti erikoisalana kroonisten sairauksien ehkäiseminen ja pysäyttäminen. Hän on Healthy @ Work, Inc -yhtiön perustaja ja puheenjohtaja. Healthy @ Work on hyvinvointikoulutus- ja konsultointiyhtiö, joka keskittyy työntekijöiden terveyden parantamiseen. Tohtori Bens on kirjoittanut yli 200 artikkelia ja yhdeksän kirjaa muun muassa Healthy at Work: Your Pocket Guide to Good Health ja The Healthy Smoker: How To Quit Smoking By Becoming Healthier First.

Suomennos Jussi Yli-Panula
lootuskirja@kolumbus.fi

Lähde LIFE EXTENSION, April 2015

Suomentajan huomautus
Sivuilla 3-4 oleva sairaustilasto koskee Yhdysvaltoja, joten se on suhteutettava oloihimme viitteellisenä. Haluaisin uskoa, että tilanteemme on parempi ainakin ohitusleikkauksien suhteen. Lähipiirissäni on nimittäin useita, jotka ovat ohitusleikkaukseta saaneet avun ja merkittävän jatkoajan.

Ohitusleikkaukset ovat kuitenkin hirmuisen kalliita hoitoja, mistä johtuen niiden jatkumisesta Vaasan keskussairaalassa kiisteltiin pitkään. Jotta ohitusleikkauksia voitaisiin tulevaisuudessa vähentää tai niiden tarvetta siirtää eteenpäin, tulisi panostaa ennaltaehkäisyyn. On hämmästyttävää, kuinka aivan tavallisilla ravintolisillä, kuten magnesium, Q10, omega-3 ja karnitiini, sydämen ja valtimoiden kuntoa voidaan parantaa ja ylläpitää. Tämä on Amerikan merkittävimmän kardiologin Stephen Sinatran käyttämä yhdistelmä, jota hän nimittää “awesome foursome” (mahtava nelikko). Ohjelmaan lisätään tavallisesti vielä monivitamiini- ja kivennäisyhdistelmä ja mahdollisesti orapihlajauute.

Terveydenhuoltomme johtava viranomainen huitaisee ravintolisät ja samalla myös sairauksien ehkäisyn mahdollisuuden pois päiväjärjestyksestä sanomalla “Ihminen saa kaiken monipuolisesta ravinnosta”. Kuitenkin kansainvälisten tilastojen mukaan 80 % maailman väestöstä kärsii D-vitamiinin puutoksesta, mikä koskee erityisesti kaukana päiväntasaajasta olevia maita kuten Suomea. Esimerkiksi kansainvälisesti kuuluisan D-vitamiinitutkijan tohtori William Grantin tuore tutkimus osoittaa, että 30 % vuotuisista syöpäkuolemista voitaisiin välttää korottamalla vain kehon D-vitamiinitasoa.

Laaja satunnaistettu plasebokontrolloitu tutkimus vahvisti, että syöpäriskiä voidaan vähentää yli puolella parantamalla vain D-vitamiinitasoa (Am J Clin Nutr. 2007 Jun). Tämä oli niin käänteentekevä uutinen, että Kanadan syöpäyhdistys hyväksyi D-vitamiinin syövän ehkäisyhoitona.

Aikoinaan lähetin artikkelin D-vitamiinista Ilkan ja Pohjalaisen mielipidepalstalle. Kumpikaan lehti ei julkaissut kirjoitustani, vaikka jokaisen väittämän tukena oli viittaus tieteelliseen julkaisuun.
Silloinen THL:n pääjohtaja Pekka Puska sai referaatin kattavista D-vitamiinitutkimuksista maailmalla. Niihin perustuen ehdotin kansallisten annossuositusten korottamista. Puska vastasi kyllä kohteliaasti, että Suomessa odotellaan pohjoismaista kantaa D-vitamiinin annossuosituksiin. Odotus jatkuu!

Arvovaltaisessa lääketieteellisessä julkaisussa raportoidaan: “Vastakohtana nykyiseen uskomukseen, että kolesterolin alentaminen statiineilla vähentää valtimokovettumia, esitämme näkökannan, että statiinit saattavat olla syynä sydänvaltimoiden kalkkiutumisessa ja voivat toimia mitokondrioiden toksiineina, jotka heikentävät lihasten toimintaa sydämessä ja verisuonissa.”

Lukuisat tutkimukset kiistämättömästi osittavat, että kolesterolilääkkeet estävät soluenergian tuotantolle välttämättömän koentsyymi Q10:n tuotantoa. Tästä huolimatta ainoastaan Kanadan valtio on määrännyt, että kolesterolilääkkeisiin on liitettävä varoitus niiden Q10:tä tuhoavasta vaikutuksesta.

Jos haluat tietää, mikä alkujaan johti valtavirran lääketieteen lääketeollisuusvetoisuuteen, lue tämä.

References

1. Kolasinski SL. Herbal medicine for rheumatic diseases: promises kept? Curr Rheumatol Rep. 2012 Dec;14(6):617-23.
2. Levin M. Herbal treatment of headache. Headache. 2012 Oct;52 SuppI2:76·80.
3. Mohd Fauzi F, Koutsoukas A, Lowe R, Joshi K, Fan TP, Glen RC, Bender A. Chemogenomics approaches to rationalizing the mode-of-action of traditional Chinese and Ayurvedic medicines. J Chem Inf Model. 2013 Mar 25;53(3):661-73.
4. Fleming SA, Gutknecht NC. Naturopathy and the primary care practice. Prim Care. 2010 Mar;37(l):119-36,
5. Abdul Kadir AH, Of roots, barks, paracetamol and EDTA, Malays J Med Sci. 2006 Jul;13(2):1-6.
6. National Research Council (US) Committee to Update Science, Medicine, and Animals. Science, Medicine, and Animals, Washington (DC): National Academies Press (US);2004,
7. Egger G. In search of a germ theory equivalent for chronic disease. Prev Chronic Dis. 2012;9:E95.
8. Sullivan PJ. Seeing the bones of things: a scan of x-rays' early history. Can Fam Physician. 2011 Oct;57(l0):1174-5.
9. Goldsmith CS, Miller SE. Modern uses of electron microscopy for detection of viruses. Clin Microbiol Rev. 2009 Oct;22(4):552-63.        
10. Clardy J, Fischbach MA, Currie CR. The natural history of antibiotics. Curr Bioi, 2009 Jun 9;19(ll):R437-41.
11. Roy Porter, Editor, Medicine: A History of Healing & Ancient Traditions to Modem Practices, England: The Ivy Press; 1997:11,194
12. Zell M, Grundmann 0. An orthomolecular approach to the preven-tion and treatment of psychiatric disorders, Adv Mind Body Med. 2012 Fall;26(2):14-28.
13. Janson M, Orthomolecular medicine: the therapeutic use of dietary supplements for anti-aging. Clin Interv Aging. 2006;1(3):261-5,
14. Pauling L, Wyatt RI, Klein DF, Lipton MA. On the orthomolecular environment of the mind: orthomolecular theory. Am J Psychiatry, 1974 Nov;131(11):1251-67.
15. Pauling L. Orthomolecular psychiatry. Varying the concentrations of substances normally present in the human body may control mental disease, Science. 1968 Apr 19;160(3825):265-71.
16. Hoffer A. Nutrition and schizophrenia. Can Fam Physician. 1975 Apr;21 (4):78-82.
17. Available at: http://www.iep.utm,edu/descmind!. Accessed January 6,2015.
18. Mehta N, Mind-body Dualism: A critique from a Health Perspective. Mens Sana Monogr. 2011 Jan;9(l):202-9.
19. Available at: http://www.hatch,senate.gov/public index,cfm/2012/5/hatch-leads-efforts-to-prevent-overregulation-of-dietary-supplements. Accessed January 6,2015,
20. Available at: http://www.health.gov/dietsupp/execsum.htm.Accessed January 6, 2015,
21. Krishnaswamy, C.R., Electronic Payments in Healthcare (201l), Transactions of the International Conference on Health Information Technology Advancement.
22. Available at : http://kaiserhealthnews.orglnews/report-health-spending-will-climb-to-nearly-one-fifth-of-gdp/. Accessed January 6,2015.
23. Garber AM, Skinner J. Is American health care uniquely ineffi-cient? J Econ Perspect. 200S Fall;22(4):27-50,
24. Available at: http://www,commonwealthfund.orglpublications/ press-releases/20 14/junlus-heal th-system-ranks-last. Accessed January 6, 2015.
25. Global Health Report, Prevention vs. Treatment: a False Choice, January 2009. (Originally from Don Wright, M.D., U.S. Department of Health and Human Services.)
26. Willett WC, Koplan JP, Nugent R, et al. Prevention of Chronic Disease by Means of Diet and Lifestyle Changes. Disease Control Priorities in Developing Countries. 2nd edition. Washington (DC): World Bank; 2006. Chapter 44.
27. Available at: http://www.pmri.orglpublications/newsweekl Yes_Prevention_is_Cheapecthan_Treatmen CDean_Ornish.pdf. Accessed January 6,2015,
28. Available at: http://www.huffingtonpost.com/deepak-chopra/the-medical-myth-of-more_b_265526.html. Accessed January 6, 2015.
29. Grover CA, Elder JW, Close RI, Curry SM, How frequently are "classic" drug-seeking behaviors used by drug-seeking patients in the emergency department? West J Emerg Med. 2012 Nov;13(5):416-21.
30. Available at: http://www.cdc.gov/homeandrecreationalsafety/over-dosc/facts.html. Accessed January 6, 2015.
31. James JT. A new, evidence-based estimate of patient harms associated with hospital care. J Patient Saf. 2013 Sep;9(3):I22-S,
32. Null G, Dean C, Feldman M, et al. Death by Medicine. 2003, Abstract.
33. Carey J, Medical guesswork. Bus Week Mag. 2006 May 29:72.
34. Available at: http://clinicalevidence,bmj.com/x/set/static/cms/efficacy-categorisations.html. Accessed January 6,2015,
35. Available at: http://consumer.healthday.com/senior-citizen-information-311misc-aging-news-1 O/heal thy-lifestyle-may- reverse-aging-at-cellular-level-study-finds-6S0221.html. Accessed January 6, 2015.
36. Rustum R. Integrative medicine to tackle the problem of chronic diseases. J Ayurveda Integr Med. 2010 Jan-Mar;1(l):lS-21.
37. Gaby A. The Natural Pharmacy, Three Rivers Press. New York, 2006.
38. Goldman E, Cleveland Clinic Gets "Functional." Holistic Primary Care. 2014: 15(3): 1.
39. Available at: http://www.healthcarereformmagazine.com lcolumnl-healthcare-costs-could-bankrupt-americal. Accessed January 6, 2015.

APRIL 2015 LIFE EXTENSION