Useimmissa blogini artikkeleissa käsitellään vapaiden radikaalien, sytokiinien ja hapetusstressin haitallisia vaikutuksia ihmisen terveyteen. Tohtori Matti Tolonen selventää näitä käsitteitä kotisivullaan. Hänen sivullaan on valtava määrä puolueetonta, tutkimuksiin perustuvaa tietoa terveyden vaalimisesta.
Vuonna 1940 muutamia vuosia sen jälkeen, kun C-vitamiinimolekyyli tunnistettiin, tutkijat tarkastelivat sen vaikutuksia leukemiaan ja havaitsivat, että syöpäpotilailla oli usein C-vitamiinin puutos. Ajateltiin, että tämän puutoksen korjaaminen suonensisäisesti annettavalla C-vitamiinilla saattaisi olla hoitokeino. Hieman myöhemmin William J. McCormick, M.D. oletti, että syövällä ja C-vitamiinilla oli yhteys. Hänen käsityksensä mukaan pahanlaatuinen syöpä oli sidekudoksen heikentymisestä johtuva sairaus, joka puolestaan johtui C-vitamiinin puutteesta.
Vuonna 1969 osoitettiin, että riittävän suuret C-vitamiiniannokset olivat toksisia pahanlaatuisille syöpäsoluille. Seuraavana vuosikymmenenä mielenkiintoiset raportit C-vitamiinista ja syövästä viitoittivat täysin uuden lähestymistavan syövän ehkäisyyn ja hoitoon. Myös Irwin Stone, Ph.D. osoitti C-vitamiinin puutoksen ja syövän välisen yhteyden. Hän totesi, että C-vitamiini oli tuottanut täydellisen remission leukemiasta ainakin yhden raportin mukaan. Tutkija oli hoitanut myelooisesta (luuydinperäinen) leukemiasta kärsivää potilasta 24-42 grammalla C-vitamiinia päivittäin. Potilas lopetti kahdesti C-vitamiinin ottamisen ja hänen tilansa heikkeni, mutta kun C-vitamiini palautettiin, sairaus palasi remissioon (elpymävaihe).
Jo tuolloin Linus Pauling ja Ewan Cameron suorittivat vaikuttavat tutkimuksensa C-vitamiinista ja syövästä. Useita Dr. Cameronin potilaista parani. Dr Pauling kertoi, että “askorbaatilla hoidetut potilaat ovat eläneet keskimäärin yli viisi kertaa verrokkipotilaita kauemmin.” Uudenpien tutkimusten mukaan C-vitamiiniin perustuvilla redoksimekanismeilla saattaa olla erittäin suuri merkitys karsinogeneesiä (syövän kehittyminen) vastaan. Kun epänormaali solu alkaa jakautua, siitä tulee enemmän hapettava ja se saattaa olla alttiimpi redoksille ja muille signaaleille tehdä itsemurha apoptoosilla!”(apoptoosi - ohjelmoitu solukuolema) Ne kontrollimekanismit, joita monisoluiset organismit ovat kehittäneet syöpää vastaan, saattavat tarjota uusia lähtökohtia tämä sairauden ehkäisyyn ja hoitoon.
Redoksimekanismien vahvistaminen (redox = oxidation-reduction, hapettumisen väheneminen)
C-vitamiini on ainutlaatuinen antioksidantti, joka pitää kehon kemiallisesti pelkistyneessä (reduced) tilassa. Mutta joidenkin tutkijoiden mukaan C-vitamiini voi myös toimia oksidanttina ja että oksidantit aiheuttavat vaurioita soluille. Itse asiassa he ovat oikeassa, mutta vaikka tämä olisi esteenä suurille annoksille, voi se todellisuudessa olla hyödyllinen siten, että se suojaa meitä syövältä.
Soluissa tapahtuvat hapettumismuutokset ovat keskeisiä syövän kehittymisessä, mutta korkeat C-vitamiinitasot voivat estää näitä muutoksia ja hidastaa syövän syntyä (karsonogeneesi). Lisäksi C-vitamiini toimii syöpäkudoksessa oksidanttina tappaen selektiivisesti epänormaaleja soluja.
Solun redoksitila on tärkeä biokemiallinen ominaisuus, koska yleinen hapettumistaso säätelee soluja ja niiden ilmenemistä. Solut käyttävät molekyylejä kuten vetyperoksidia signaaleina sekä solujen sisässä että niiden välissä. Hapettuminen ja pelkistys ohjaavat joitakin solukäyttäytymisen tärkeimpiä puolia mukaan lukien solujen kasvu, jakautuminen ja kuolema.
Tämä hallinta on kaikkien monisoluisten olentojen piirre ja kuuluu ensisijaisiin mekanismeihin, joita käytetään syövän hallitsemiseen. C-vitamiinin keskeinen tehtävä syövän kehittymisessä ja mahdollisessa hoidossa lähtee sen kaksoisroolista antioksidanttina ja oksidanttina. Pelkistyminen ja hapettuminen yhdessä hallitsevat solun jakautumisen mekanismeja ja kuolemaa.
Solujen pelkistystila (reduction state) mitataan millivoltteina (mV). Aivan kuten sähkö vaatii elektronivirran, elektronien liike kehon kudosten molekyylien välillä tuottaa sähköjännitteen muutoksen. Elektroneilla on pieni negatiivinen varaus. Pelkistyvässä ympäristössä, missä on runsaasti antioksidantteja on tarjolla enemmän vapaita elektroneja ja kudoksen redoksitila (jännite) on negatiivisempi.
Vastaavasti vapaiden radikaalien hyökkäyksen kohteeksi joutuneessa vaurioituneessa kudoksessa on vähemmän antioksidantteja. Hapettuminen ja kudosvaurio liittyvät positiivisempaan redoksitilaan. Redoksitilan muutokset liittyvät erilaiseen solukäyttäytymiseen. Levossa solun redoksitila on suhteellisesti vähenevä alle -260 mV, mikä vastaa tervettä solua, jolla on aktiivinen antioksidanttipuolustus.
Hapettumisen lisääntyminen, joka saattaa näkyä pienenä vetyperoksidin tai typpihapon lisääntymisenä, parantaa redoksitilaa -260 mV:n ja -210 mV:n välille, mikä johtaa solujakautumiseen.
Yleensä syöpää aiheuttavat aineet aikaansaavat hapettumista tai solujen lisääntymistä, mikä voi lisätä mitä tahansa geneettisiä virheitä seurauksena vapaiden radikaalien aiheuttamista vaurioista. Sen sijaan, että solujen lisääntyminen olisi karsinogeneesin sivuvaikutus, se lisää solujen monimuotoisuutta ja työntää soluja pahanlaatuisuutta kohti. Soluilla on sisäänrakennettu hallintamekanismi, joka estää syövän kehittymistä. Kun redoksitila kohoaa sille hapettumistasolle, joka on edellytyksenä poikkeuksellisen nopealle lisääntymiselle, solut pyrkivät differentoitumaan, mikä tapahtuu -210 mV:n ja -180 mV:n välillä.
Solut, jotka ovat muuttuneet erikoistuneempaan muotoon, lakkaavat jakautumasta. Jos vaurioitunut solu ei voi jakautua, se ei kykene kehittymään syöväksi - se saattaa olla sairas tai epänormaali, jolla on vähän tehtävää, mutta se ei muodosta kasvainta.
Solu, joka kieltäytyy erikoistumasta, kohtaa toisen puolustusmekanismin. Kun redoksitila lisääntyy -180 mV:n ja -160 mV:n välille, se laukaisee apoptoosin eli ohjelmoidun solukuoleman. Koska isäntä ei ole kyennyt pelastamaan solua muuttamalla sitä erikoistuneeksi, jakautumattomaksi soluksi, se käyttää signaaleja opastamaan solua kuolemaan. Kuollut solu voidaan poistaa tehokkaasti, joten siitä ei ole mitään erityistä uhkaa isännälle.
Jos solun apoptoosimekanismi on vaurioitunut ja solu kieltäytyy itsemurhasta, tarjolla on vielä yksi mekanismi, joka suojaa isäntää. Kun redoksitilasta tulee hyvin hapettava eli yli -150 mV, solu menee välittömästi kuolioon (nekroosi). Kun apoptoosi rajoittaa solusisällön vapautumista ja kudosvaurion lisääntymistä, kuolio ON katastrofi: solu menettää rakenteensa ja kirjaimellisesti hajoaa. Hapettumistila on lisääntynyt siinä määrin, että solu kuolee ilman asianmukaisia juhlallisuuksia.
C-vitamiinin on suurina annoksina todettu aikaansaavan syöpäkuolion joillakin potilailla
C-vitamiini ja muut antioksidantit ehkäisevät solujakautumsta ja syöpäriskiä ylläpitämällä antioksidanttista redoksitilaa. Kirjallisuus, jossa käsitellään kasvaimia tukahduttavia geenejä kuten p53, jotka aktiivisesti ehkäisevät syöpää, osoittaa, että ne toimivat antioksidantteina. Sitä vastoin geenit, jotka edistävät syöpää (onkogeenit) yleensä pahentavat solun hapetustilaa. Muut syöpää aiheuttavat ja edistävät tekijät kuten röngen- ja ultraviolettisäteily pahentavat myös redoksitilaa ja aiheuttavat vaurioita vapailla radikaaleilla. Runsas C-vitamiinin saanti tarjoaa vapaita antioksidanttielektroneja ja voi näin ehkäistä syövän kehittymistä.
Haittavaikutukseton aine syöpään
C-vitamiini on erityisen hyödyllinen aine syöpään sen alhaisen toksisuuden ansiosta. Kuten olemme selittäneet, kasvaimet ovat solupopulaatioita, jotka voivat kehittää keinoja vastustaa hoitoa, aivan kuten hyönteiset tulevat resistenteiksi kasvimyrkyille tai bakteerit kehittävät vastustuskyvyn antibioteille. Muilla hoidoilla kuin leikkauksella lääkärit toivovat muuttavansa elämä-/kuolema -tasapainoa niin, että syöpäsoluja kuolee enemmän kuin solujakautumisen kautta lisääntyy. Jos tämä saavutetaan, kasvain kutistuu.
Onkologit käyttävät kasvaimen kutistumista hoidon tehon kvantitatiivisena mittarina. Vaikka hoidolla onnistutaan kutistamaan kasvain, ei ole varmaa, että potilas elää pitempään tai kärsii oireista vähemmän. Tämä heikko tulos johtuu siitä, että helposti tuhottavat solut poistuvat populaatiosta, mutta säästyneet, vahvemmat solut ovat erittäin vastustuskykyisiä hoidolle, muuten ne eivät olisi selvinneet. Perinteinen kemoterapia ja sädehoito ovat tavallisesti kestoltaan lyhyitä, koska ne ovat myrkyllisiä potilaan terveydelle ja aiheuttavat sietämättömiä tai jopa hengenvaarallisia sivuvaikutuksia. Jos syöpäsoluja jää jäljelle hoidon jälkeen, kasvain voi uusiutua, jolloin vastustuskykyisten solujen osuus on suurempi. Vastustuskykyisiin syöpäsoluihin kohdistuu nyt vähemmän kilpailua muiden syöpäsolujen taholta, joten ne usein saattavat kasvaa nopeammin. Myöhemmät hoidot ovat tehottomampia, koska solut ovat vähemmän herkkiä ja kyvykkäimpinä selviytyneet. Jos potilas saa useita hoitosyklejä, syöpäsolut voivat muuttua täysin vastustuskykyisiksi ja pystyvät nyt vapaasti kasvamaan ja tunkeutumaan elimistöön. Näin ollen alussa tapahtunut kasvaimen kutistuminen ei luotettavasti indikoi hoidon onnistumista.
Tehokkaan hoidon tulisi pidentää potilaiden elinikää ja parantaa heidän elämänlaatuaan. On tärkeää tarkastella huolellisesti perinteisten syöpähoitojen kustannus- ja kipuseikkoja sekä suhdetta kunkin potilaan kohdalla. Yleensä syöpälääkkeet ovat toksisia kemikaaleja, jotka tappavat soluja. Joissakin tapauksissa nämä toksiset lääkkeet tappavat syöpäsoluja hieman tehokkaammin kuin terveitä soluja. Kun tällaisia lääkkeitä annetaan, kasvaimen arat solut tuhoutuvat nopeasti, mutta muut herkät solut esimerkiksi hiustupissa ja mahaseinämissä voivat vaurioitua. Usean hoidon aikana syöpäsolut valikoituvat vastustuskyvyn mukaan, kun taas ennestään terveet solut vaurioituvat yhä enemmän eivätkä kykene kestämään hoitoa.
Tämä umpikuja voidaan ratkaista käyttämällä myrkyttömiä aineita syöpähoidossa. Tällaisia yhdisteitä on tarjolla useita, mutta pääasiallinen syöpädieetin ainesosa on C-vitamiini. C-vitamiini voi yksistään tehota, mutta sen vaikutus voidaan moninkertaistaa yhdistämällä muita redoksiravinteita ja vitamiineja, kuten alfalipoiinihappo tai K3-vitamiini. Nämä ravinteet toimivat redoksisynergisesti valikoivasti tuhoten syöpäsoluja. Tämän syöpää tuhoavan yhdistelmän voima on mahdollisuus käyttää C-vitamiinia valtavina annoksina. C-vitamiiniin perustuva lähestymistapa kohdistaa kasvainsolupopulaatioon jatkuvan paineen, mikä ehkäisee niiden kasvua. Mutta C-vitamiini toimii antioksidanttina ja suojaa terveitä soluja kemoterapian toksisilta vaikutuksilta. C-vitamiini ei yleensä näytä haittaavan tai heikentävän kemoterapian tehoa.
Toimiessaan antioksidanttina C-vitamiini on valikoiden myrkyllinen syöpäsoluille ehkäisten niiden kasvua tai suorastaa tuhoten ne. Syövän tappaminen käyttämällä redoksiperustaista ravinto-ohjelmaa sisältää vähän sivuvaikutuksia ja on näyttöä siitä, että se voi jatkaa elinikää samalla kun se parantaa potilaan elämänlaatua. Tämä on hyvä uutinen syövästä ja askorbaatista.
- •C-vitamiini (askorbiinihappo) dynaaminen virtaustaso ainakin 3 grammaa 5-6 kertaa päivässä yhteensä 20 grammaa päivässä tai enemmän (alle 90 % vatsan sietokyvystä). Liposomiyhdisteitä suositellaan lämpimästi.
- R-alfalipoiinihappo 200-500 mg kunkin C-vitamiiniannoksen yhteydessä (yhteensä noin 5 grammaa suun kautta otettuna).
- D3-vitamiini 100 mcg päivässä
- Seleeni 800 mcg päivässä (metyyliselenokysteiini). Tämä seleenin määrä vastaa Yhdysvaltain hallituksen “haittavaikutuksia ei havaittu” -tasoa ja on maksimimäärä, jonka ei katsota aiheuttavan sivuvaikutuksia.
- 400-2500 mg hyvin imeytyvää magnesiumia päivässä (magnesiumsitraattina tai magnesiumkelaattina).
- Hyvin vähän hiilihydraatteja ja kaloreita sisältävä ruokavalio.
- Runsaasti tuoreita raakoja vihanneksia.
Tapausselostus
Seuraava tarina kuvaa yhden kirjoittajan kokemuksen potilaasta, joka otti suuria C-vitamiiniannoksia.
Joe sairasti terminaalivaiheessa olevaa keuhkosyöpää. Hän yski jatkuvasti verta keskustellessani hänen kanssaan hänen pienessä lähiöasunnossaan. Joe oli liian sairas, jotta olisi voinut tulla vastaanotolleni. Itse asiassa hän oli liian sairas nousemaan nojatuolistaan. Hänen koko elämänsä tapahtui tässä tuolissa ympäri vuorokauden. Hän ei voinut kävellä ja hänen kipunsa olivat niin ankarat, että hän ei voinut panna maata. Häntä ei haluttanut syödä. Hän oli kuitenkin elämänhaluinen ja oli halukas kokeilemaan myös vitamiineja, jos ne auttaisivat häntä voimaan paremmin.
Oli lokakuu ja lehdet - oranssit ja kirkkaan keltaiset - varisivat maahan ikkunan takana. Kuolevien kanssa ei ole milloinkaan helppo työskennellä. Psykologian opiskelijana olin nähnyt heitä paljon Brigham Hospitalissa Bostonissa. Silloin olin kuunnellut ja katsellut. Nyt kuuntelin ja katselin ja ehdotin C-vitamiinia.
“Kuinka paljon?” Joe korahteli.
“Niin paljon kuin olosuhteisiin nähden inhimillisesti on mahdollista,” vastasin. Selitin hänelle vatsan sietokyvyn ja vastasin hänen perheensä esittämiin tavanomaisiin kysymyksiin. Useimmat koskivat sitä, kuinka hyvin hoito tehoaisi. Jotkut olivat ymmärrettävästi epäuskoisia.
“C-vitamiinia kannattaa käyttää ottaen huomioon, kuinka sairas Joe todella on.” Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että Joella ei ollut mitään menetettävää.
Joella oli suuri vesikannu ja purkki C-vitamiinikristalleja pöydällä nojatuolin vieressä.
Muutamassa päivässä Joe lakkasi yskimästä verta. Yksistään tämä olisi ollut enemmän kuin riittävä hyöty, mutta viikon kuluessa tuli lisää hyviä uutisia. Hänen vaimonsa kertoi, että Joen ruokahalu oli palannut ja kykeni makaamaan vuoteessa. Hän nukkui paljon paremmin ja kipuja oli vähemmän. Kerta toisensa jälkeen olen nähnyt kivun helpottuvan jyrkästi ja unen parantuvan terminaalipotilailla, jotka ottavat valtavia C-vitamiiniannoksia. Vaikka vitamiinista ei olisi muuta apua, nämä hyödyt olisivat kiistattomia perusteluja sen käyttämiselle.
Noin viikkoa myöhemmin Joe kykeni kävelemään talossaan kepin kanssa ja hän käyskenteli myös pihalla. Hänen vaimonsa kertoi liikuttuneena miehensä edistyksestä. Jollain tasolla hän tiesi, että Joe ei todennäköisesti selviäisi näin vaikeasta syövästä. Eikä nän lopulta selvinnytkään. Hän sai kuitenkin lisäaikaa ja hänen elämänlaatunsa parani merkittävästi C-vitamiinin ansiosta.
Kuinka paljon C-vitamiinia hän otti? Noin 4000 mg puolen tunnin välein ollessaan valveilla yöllä ja päivällä. Tämä on lähes 100 000 mg (100 g) päivässä. Kun aikaa kuluu ja tietämyksemme lisääntyy, ymmärrämme, että C-vitamiinin hyötyjä voidaan suuresti parantaa yhdistämällä siihen muita ravinteita. C-vitamiini toimii tehokkaimmin muiden ravinteiden tuottaman synergian ansiosta. Tällaisia ovat alfalipoiinihappo ja K3-vitamiini (Muut asiantuntijat käyttävä K2-vitamiinia). Jos tämä tieto olisi tuolloin ollut käytössä, Joe olisi saattanut elää kauemmin ja voinut vieläkin paremmin.
Syöpä on pelottavimpia sairauksia ja sen esiintyminen ja tuhoisuus on lisääntynyt koko nykyhistorian ajan. Tämän sairauden syyt liittyvät oksidanttien ja antioksidanttien tasapainoon solussa. Ihmiset ovat mutkikkaita monisoluisia olentoja ja he ovat kehittäneet lukuisia puolustuskeinoja syövän syntyä ja pahanlaatuisuutta vastaan. Ratkaiseva tekijä tässä puolustuksessa on C-vitamiini.
Lähde: Vitamin C: The Real Story, the Remarkable and Controversial Healing Factor (Steve Hickey)
Suomennos Jussi Yli-Panula
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti