sunnuntai 9. helmikuuta 2020

C-vitamiini parantaa kemoterapian/solunsalpaajien ja sädehoidon tehoa (suppea esitys)

Tässä on mercola.com -sivustolta suomennettu lyhyt kansanomainen esitys otsikon aiheesta. Seikkaperäisempi tieteellinen esitys suonensisäisestä C-vitamiinihoidosta on luettavissa tässä. Miksi laajempi esitys? Siksi, että tarjolla olisi myös tutkimusabstrakti, joka perustuu Rhiordan klinikan 30-vuotiseen kliiniseen kokemukseen. Toiseksi blogin pitäjällä on hiljainen toive, että onkologiassa kiinnostuttaisiin suonensisäisestä C-vitamiinihoidosta perinteisen syöpähoidon rinnalla ja tukena.
- - -

Tutkimusten mukaan C-vitamiini on valikoivasti sytotoksinen syöpäsoluille annettuna suurina annoksina suonensisäisesti tai liposomimuodossa. C-vitamiinin kyky kohdistua valikoivasti syöpäsoluihin perustuu vetyperoksidin tuottamiseen, mikä lopulta tappaa syöpäsolut.1

Korkea vetyperoksidi ei vahingoita normaaleja soluja, koska terveillä soluilla on useita keinoja poistaa sitä estäen näin toksisuuden muodostumisen.2
Yksi pääasiallisista poistoväylistä on katalaasi-niminen entsyymi ja solut, joiden katalaasitoiminta on alentunut kuten syöpäsoluissa, ovat alttiimpia kuolemaan lisääntyneiden reaktiivisten happilajien ja sekundaaristen vapaiden radikaalien takia joutuessaan alttiiksi suurille C-vitamiinimäärille.3,4,5

Uusien tutkimusten mukaan C-vitamiini suurina annoksina kemoterapian ja sädehoidon yhteydessä merkittävästi parantaa näiden hoitojen tehokkuutta.
Syöpäsoluissa on epävakaita rautahiukkasi (tunnetaan myös aktiivisina redoksi rautamolekyyleinä), mikä saa ne haavoittuvammiksi happivaurioille johtuen suurista C-vitamiiniannoksista.

Kun redoksiaktiivinen rauta reagoi C-vitamiinin kanssa, syntyy vetyperoksidia ja siihen liittyviä vapaita radikaaleja, jotka vahingoittavat syöpäsolujen DNA:ta ja heikentävät näitä tehden ne alttiimmaksi kemoterapian ja sädehoidon vaikutuksille, kuten yksi tutkimuksen tekijöistä Garry Buettner, Ph.D. totesi:7 


“Tämä tutkimus paljastaa syöpäsolujen haurauden, mikä perustuu niiden omaan hapettaviin aineisiin, mikä tekee meille mahdolliseksi käyttää olemassa olevia aktiivisia redoksiyhdisteitä, kuten C-vitamiini herkistämään syöpäsoluja sädehoidolle ja kemoterapialle.”

C-vitamiini kaksinkertaistaa sädehoidolla hoidettujen aivosyöpäpotilaiden eliniän
C-vitamiinin turvallisuuden arvioimiseksi 11 gliblastoomapotilasta (erittäin pahanlaatuinen ja aggressiivinen aivosyöpätyyppi) sai suuren annoksen C-vitamiinia suonensisäisesti sädehoidon kanssa kolme kertaa viikossa kahden kuukauden ajan. Tätä seurasi kaksi viikoittaista infuusiota vielä seitsemän kuukauden ajan, kertoo Time-lehti.8

“Tähän mennessä puolet tutkimuksen henkilöistä on elossa lähes kaksi vuotta myöhemmin. Keskimääräinen elinaika tässä sairaudessa on yleensä noin kaksi vuotta.
Erillisessä tutkimuksessa, jonka tarkoitus oli saada varhainen käsitys tämän vitamiinin tehokkuudesta, tutkijat testasivat myös C-vitamiinia suurina annoksina 14 ihmisen ryhmässä, joilla oli pienisoluinen keuhkosyöpä.

Tähän mennessä 93 prosenttia C-vitamiini-infuusioita saavista ihmisistä vastaa kemoterapiaan ja sädehoitoon verrattuna tavanomaiseen 40 prosenttiin.
Rohkaisevassa löydössä yli 30 prosentilla C-vitamiinia saavista oli merkkejä kasvainten kutistumisesta. Tavallisesti vain 15-19 prosentilla kemoterapiaa ja sädehoitoa saavista havaitaan kasvainten kutistumista.”

Kokeilun toisessa vaiheessa tutkijat tulevat selvittämään C-vitamiinin vaikutuksia potilaisiin, joilla on 4.vaiheen keuhkosyöpä ja muita aggressiivisia syöpiä.

Muita tapoja, joilla C-vitamiini hyödyttää syöpäpotilaita
Mainittujen mekanismien lisäksi C-vitamiini hyödyttää syöpäpotilaita alentamalla tulehdusta.9,10,11

Krooninen tulehdus on yleisesti tunnusmerkillistä syövälle ja tutkimukset osoittavat, että suonensisäinen C-vitamiinihoito alentaa tulehdusta edistäviä sytokiineja ja CRP:tä ja että nämä parannukset korreloivat kasvaimen koon supistumisen kanssa.
Se alentaa myös metastoitumisen riskiä. Riordan klinikalla (Linus Paulingin  C-vitamiinitutkimuksen jatkaja) suoritetun tutkimuksen mukaan 75 prosenttia potilaista hyötyi C-vitamiinihoidosta.

Muiden tutkijoiden (Lewis Cantley of Weill Cornell Medicine in New York) tutkimukset 12,13 osoittivat, että suuret C-vitamiiniannokset tappavat ja eliminoivat paksusuolisyöpäsoluja, joissa oli tiettyjä geneettisiä mutaatioita. Muut tutkimukset14 ovat osoittaneet, että C-vitamiini suurina annoksina voi auttaa hidastamaan eturauhas-, haima-, maksa- ja paksusuolensyöpäsolujen kasvua.

Myös tutkimukset ihmisillä osoittavat, että suonensisäinen C-vitamiini suurina annoksina voi helpottaa syöpään ja syöpähoitoihin liittyviä oireita kuten väsymystä, pahoinvointia, oksentelua, kipua, ruokahaluttomuutta ja yleistä elämänlaatua.

Vaikka edellä mainituissa tutkimuksissa ja hoidoissa käytetään suonensisäistä C-vitamiinia, liposomimuotoisen C-vitamiinin käytöstä on vakuuttavia tutkimuksia ja kliinistä näyttöä. Liposomi C-vitamiini saattaa olla lähes yhtä tehokas tai jopa tehokkaampi kuin suonensisäinen C-vitamiini. Sen ottaminen suun kautta on selvästi paljon helpompaa ja halvempaa. Mielestäni liposomi C:tä tulisi olla jokaisen lääkekaapissa ja matkavarusteena, koska suuret annokset (esimerkiksi 2-5 g joka tunti) voivat pyyhkäistä useimmat infektiot.

Suomennos Jussi Yli-Panula
Lähde www.mercola.com


Lähdeviitteet
    1 University of Iowa January 10, 2017
    2 Express.co.uk March 23, 2017
    3 Redox Biology 2016 Dec; 10: 274–284
    4 Medicine.news February 19, 2017
    5 Science Daily January 9, 2017
    6 Cancer Cell, DOI: http://dx.doi.org/10.1016/j.ccell.2017.02.018
    7 Medical News Today March 31, 2017
    8 Time Magazine April 5, 2017
    9 Journal of Translational Medicine 2012; 10: 189
    10 Riordan Clinic Press Release October 2012
    11 Naturalhealth365.com November 22, 2016
    12 Science November 5, 2015 DOI: 10.1126/science.aaa5004
    13 International Business Times November 9, 2015
    14 National Cancer Institute High Dose Vitamin C
    15 International Journal of Cancer Research and Molecular Mechanisms January 18, 2016; 2(1) (PDF)
    16 Journal of the Pancreas September 1, 2015

Suonensisäinen C-vitamiinihoito


Jos olet kiinnostunut vain tapaustutkimuksista, vyörytä sivua alas kohtaan tapaustutkimuksia.


Riordan Clinic Research Institute, helmikuu 2013


Riordan klinikan suonensisäinen C-vitamiiniohjelma, jossa suonensisäistä askorbaattihappoa käytetään kemoterapiaan vaikuttavana aineena


Johdanto

C-vitamiini (askorbaatti, askorbiinihappo) on vahva vesiliukoinen antioksidantti, joka parantaa myös solujen välisen sidekudoksen (kollageeni) tuotantoa ja on tärkeä oikealle immuunisolun tuotannolle (Hoffman, 1985; Cameron, et al., 1979). Sillä on myös avaintehtävä L-karnitiinin synteesissä (tuotanto), kolesteroliaineenvaihdunnassa, sytokromi P-450:n toiminnassa ja välittäjäaineen synteesissä (Geeraert, 2012). Riordanin suonensisäinen C-vitamiiniohjelma tarkoittaa hidasta C-vitamiinin infuusiota 0,1-1,0 gramman annoksena painokiloa kohden (Riordan, et al., 2003). C-vitamiinin käyttö suonensisäisesti on lisääntynyt viime aikoina integratiivisen ja ortomolekylaarisen lääketieteen käyttäjien keskuudessa. Noin 300 käyttäjän keskuudessa vuosien 2006-2008 välillä suoritetun tutkimuksen mukaan noin 10 000 potilasta sai keskimäärin 0,5 g/kg annoksen ilman merkittäviä haittavaikutuksia (Padayatty, et al., 2010). Vaikka suonensisäisesti annetulla C-vitamiinilla on saattanut olla monia eri käyttötapoja esimerkiksi infektioita vastaan (Padayatty, et al., 2010), nivelreuman hoidossa (Mikirova, et al., 2012), eniten se on herättänyt kiinnostusta mahdollisena syövän tukihoitona. Syövänhoitoon C-vitamiinia ehdotettiin ensimmäisen kerran 1950-luvulla. Sen tehtävä sidekudoksen tuotannossa ja suojaamisessa johti tutkijat hypoteesiin, että askorbaatin täydentäminen suojaisi normaalia kudosta kasvaimen leviämiseltä (McCormick, 1959; Cameron, et al., 1979). Koska syöpäpotilaat usein kärsivät myös C-vitamiinin puutoksesta (Hoffman, 1985; Riordan, et al., 2005), sen täydentäminen saattaa parantaa potilaan terveyttä ja hyvinvointia (Henson, et al., 1991). Cameron ja Pauling havainnoivat terminaalipotilaiden hengissä säilymisen nelinkertaistuneen suonensisäisillä arkorbaatti-infuusioilla suun kautta nautitun C-vitamiinin kanssa (Cameron & Pauling, 1976). Mutta kahden sokkoutetun kliinisen tutkimuksen mukaan suun kautta nautitusta askorbaatista ei ollut hyötyä. Tutkimuksen suoritti Mayoklinikka (Creagan, et al., 1979; Moertel, et al., 1985). Suonensisäisen askorbaatin perusteet syövän hoidossa voidaan esittää lyhyesti seuraavasti:

  • Plasman askorbaattipitoisuudet millimooleina voidaan turvallisesti saavuttaa suonensisäisillä infuusioilla.
  • Millimoolipitoisuuksina askorbaatti on valikoiden toksinen syöpäsoluille in vitro ja kykenee ehkäisemään angiogeneesiä (uusien verisuonien muodostuminen kasvaimessa) in vitro ja in vivo.
  • C-vitamiini voi kertyä kasvaimiin. Merkittävää kasvaimen kasvun estymistä tavataan (koe-eläimillä) kasvaimen sisäisen pitoisuuden ollessa 1 millimoolia tai enemmän.
  • Julkaistuissa tapaustutkimuksissa kerrotaan syövän vastaisesta vaikutuksesta, potilaiden hyvinvoinnin parantumisesta ja tulehdusmarkkerien alenemisesta ja kasvaimen kasvun vähenemisestä.
  • I vaiheen kliiniset tutkimukset osoittavat, että C-vitamiinia voidaan antaa suoneen turvallisesti haittavaikutusten ollessa vähäisiä. Riordan klinikka on hoitanut satoja syöpäpotilaita (kuva 1) Riordanin ohjelmalla. Samaan aikaan Riordan Clinic Research Institute (RCRI) on tutkinut suonensisäisen C-vitamiinihoidon mahdollisuuksia yli 30 vuoden ajan. Tutkimuksemme sisältävät in vitro kokeita, eläinkokeita, farmakokineettisiä analyysejä ja kliinisiä kokeita. Riordanin suonensisäinen C-vitamiiniohjelma tutkimustuloksineen (RCRI:n ja muiden tekeminä), jotka ovat olleet motiivina sen käyttöön, esitetään seuraavassa.


Tieteellinen tausta

Farmakokinetiikka

C-vitamiini on vesiliukoinen ja sitä rajoittaa sen imeytymisaste suun kautta nautittuna. Vaikka askorbaatti pyrkii kertymään lisämunuaisiin, aivoihin ja joihinkin valkosolutyyppeihin, plasman pitoisuus pysyy suhteellisen matalana (Hornig, 1975; Keith & Pelletier, 1974; Ginter, et al., 1979; Kuether, et al., 1988). Levinen ja kumppanien aineisto osoittaa, että terveiden aikuisten plasman pitoisuus pysyi alle 100 µM, vaikka otettiin 2,5 g päivässä suun kautta (Levine, et al., 1996). Syöpäpotilaille on tyypillistä C-vitamiinin puutos: 1. vaiheen tutkimuksen mukaan 22 terminaalipotilaasta 14 kärsi C-vitamiinin puutoksesta. Kymmenellä ei ollut havaittavaa askorbaattia plasmassa (Riordan, et al., 2005). Tämä näkyy kuvassa 2. Mayland ja kumppanit totesivat, että 30 %:lla hoivakodin potilaista oli C-vitamiinin puutos (Mayland, et al., 2005). Puutos (alle 10 µM) korreloi kohonneen CRP-tason (tulehdusmarkkeri C-reaktiivinen proteiini) kanssa ja lyhyempi hengissä säilymisaika. Kun otetaan huomioon C-vitamiinin merkitys sidekudoksen tuotannossa, immuniteettijärjestelmän toiminnassa ja antioksidanttisuojauksessa, ei ole yllättävää, että askorbaatin vajauksesta kärsivät potilaat selviytyvät huonosti puolustuksen luomisessa syöpää vastaan. Tämä osoittaa myös, että C-vitamiinivarastojen täydentäminen toimii tukihoitona näille potilaille, kun C-vitamiinia annetaan suonensisäisesti yli 10 mM:n huippupitoisuuksina (Casciari, et al., 2001; Padayatty, et al., 2004) ilman merkittäviä haittavaikutuksia potilaille. Kuvassa 3 esitetään plasman askorbaattipitoisuudet, jotka saavutetaan suonensisäisellä C-vitamiini-infuusiolla Riordan klinikalla. Kuvassa on kahden henkilön
farmakokineettinen aineisto. Heille oli annettu 80 minuutin C-vitamiini-infuusio. Nämä plasman huippupitoisuudet ovat kaksi suuruusluokkaa yli sen, mitä havaitaan C-vitamiinia suun kautta nautittaessa. Tämä viittaa siihen, että suonensisäinen C-vitamiini saattaa olla tehokkaampi kuin suun kautta nautittu C-vitamiini palauttamaan köyhtyneet C-vitamiinivarastot syöpäpotilailla. Riordanklinikan lääkärit ovat havainneet, että (a) korkeimmat suonensisäisellä infuusiolla saavutetut plasmapitoisuudet ovat yleensä pienempiä syöpäpotilailla kuin terveillä vapaaehtoisilla, mistä voi päätellä, että heidän tyhjentyneet kudoksensa toimivat C-vitamiini “nieluna” ja (b) useita suonensisäisiä C-vitamiini-infuusioita saaneiden syöpäpotilaiden plasman askorbaattipitoisuus kohoaa vähitellen normaalille tasolle, kun varastot täydentyvät riittävillä C-vitamiiniannoksilla.


Askorbaattitäydennyksen lisäksi suonensisäinen C-vitamiini saattaa tehdä onkologeille mahdolliseksi hyödyntää joitakin kiintoisia ominaisuuksia syöpää vastaan, esimerkiksi suuriannoksisen suonensisäisen C-vitamiinin kykyä saada aikaan kasvainsolujen apoptoosia, ehkäistä angiogeneesiä ja alentaa tulehdusta. Näitä toimintoja tukeva in vitro- ja in vivo-aineisto viittaa siihen, että ne saattavat olla merkityksellisiä noin 2 mM:n askorbaattipitoisuuksilla. Kuvien 3 ja 4 mukaan nämä plasman pitoisuudet voidaan saavuttaa lisäämällä annostusta vähitellen. A 2-compartment mallia voidaan käyttää ennustamaan plasman suurinta ja “keskimääräistä” pitoisuutta keskikokoisella aikuisella tietyllä suonensisäisellä C-vitamiiniannoksella. Tämä laskelma osoittaa, että tunnin kestävä 50 gramman infuusio tuottaa enimmillään noin 18 mM:n plasman pitoisuuden ja keskimäärin 2,6 mM, mikä on kohtuullinen tavoite tuottamaan vaikutuksia syöpää vastaan.



Peroksidiin perustava sytotoksisuus

Normaaleina fysiologisina pitoisuuksina (0,1 mM) C-vitamiini on tärkeä vesiliukoinen antioksidantti (Geeraert, 2012). 1 mM:n yhtäjaksoisina pitoisuuksina annettuna askorbaatti kuitenkin laukaisee redox-syklin (redox = hapetus-, pelkistys) voi aiheuttaa vetyperoksidin kertymisen, joka on valikoivasti toksinen kasvainsoluille (Benade, et al., 1969; Riordan, et al., 1995; Casciari, et al., 2001; Chen, et al., 2005; Frei & Lawson, 2008). Tämä johtaa usein apoptoosiin. Tutkiakseen tätä sytotoksista vaikutusta kolmiulotteisesti RCRI käytti kiinteissä kasvaimissa onttoa kuitua in vitro. Kuvassa 6 esitetään kasvavien paksusuolen syöpäsolujen histologia. Dual staining annexin V and propidium iodide virtaussytometria osoitti apoptoosin merkittävää lisääntymistä ja selviytymisfraktioiden alenemista 1 mM - 10 mM alueella. Toksisuuteen tarvittavat askorbaattipitoisuudet HFST-mallissa (LC50 = 20 mM) kahden päivän itämisajalla olivat paljon korkeammat kuin kuin yleensä havaitaan solun yksimolekyylikerroksissa. Sytotoksista kynnystä voitaisiin madaltaa merkittävästi (LC50 = 4 mM) käyttämällä alfalipoiinihappoa askorbaatin kanssa. Muut raportit osoittavat, että askorbaatin sytotoksisuutta syöpäsoluja vastaan voidaan vahvistaa käyttämällä sitä medadionen (Verrax, et al., 2004) tai kuparia sisältävien yhdisteiden kanssa (Gonzalez, et al., 2002).


Monet laboratoriotutkimukset eläimillä maksa-, haima-, paksusuolisyövässä, leukemiassa, eturauhassyövässä ja mesotheliomassa vahvistavat, että sytotoksisuudeltaan riittävät askorbaattipitoisuudet voidaan saavuttaa in vivo ja että hoidot voivat vähentää kasvaimen kasvua (Chen, et al., 2008; Verrax & Calderon, 2009; Du, et al., 2010; Belin, et al., 2009; Yeom, et al., 2009; Pollard, et al., 2010). Kuvassa 7 on aineistoa, jossa L-10 mallia käytettiin marsuilla. Ihon alle asetetut L-10 kasvainsolut leviävät lymfasolmukkeisiin. Kokonaiskasvainkuorma (primaari ja metastoitunut) määriteltiin 30 päivää kestäneen kasvaimen kasvun 18 päivää kestäneen askorbaattihoidon jälkeen. Huomaa, että tässä mitattiin varsinainen kasvaimen sisäinen askorbaatti ja että kasvaimen koon ja kasvaimen askorbaatin välinen korrelaatio on vahva askorbaatin antamistavasta riippumatta. Kasvaimen kasvun estymisprosentti verrokkeihin verrattuna oli noin 50 % kasvaimen sisäisen askorbaatin 1 mM pitoisuuksina ja 65 %, kun kasvaimen sisäisen askorbaatin taso ylitti 2 mM. Tässä tutkimuksessa käytetty askorbaattiannos oli 500 mg/kg/päivä. Tutkijamme tarkastelivat myös selviytymisaikoja BALP/C-hiirillä, joilla oli S180 sarkoomia. 
Tulokset ovat kuvassa 8. Hoitamattomien hiirien keskimääräinen hengissä säilyminen oli 35,7 päivää implantoinnin jälkeen, askorbaatilla (700 mg/kg/day) hoidettujen selviytymisen ollessa 50,7 päivää. Näissä eläinkokeissa havaittu vaikuttavuus voi tietenkin johtua suorista sytotoksisuustekijöistä ja muista tekijöistä kuten angiogeneesin ehkäistymisestä (Yeom, et al., 2009) tai muista biologisen vasteen muutoksista (Cameron, et al., 1979).



Angiogeneesin estyminen

Kasvaimen angiogeneesi tarkoittaa uusien verisuonien kasvua kasvaimessa. Sen katsotaan olevan ratkaiseva tekijä kasvaimen kasvussa ja metastoitumisessa. Kirjallisuudessa esitettyjen raporttien mukaan askorbaatin vaikutus kollageenin muodostumisessa voi ehkäistä uusien verisuonien muodostumista (Ashino, et al., 2003) siten, että askorbaatti ehkäisee angiogeneesille välttämättömiä geenejä (Berlin, et al., 2009) ja että se saattaa vaikuttaa angiogeneesiin vaikuttamalla hypoksiaa vaikuttavaan tekijään (Page, et al., 2007). Riordanklinikan tutkijat arvioivat angiogeneesin ehkäistymisen käyttämällä neljää eri kokeellista mallia. Kaikissa tapauksissa angiogeneesiä estävä vaikutus tapahtuu 1-10 mM:n pitoisuuksilla (Mikirova, et al., 2008; Mikirova, et al., 2012).
Askorbaatti ehkäisee mikroverisuonien muodostumista endoteelisoluissa pitoisuudesta riippuvalla tavalla. Ehyiden mikroverisuonien määrä väheni puoleen 11 mM:n pitoisuuksilla.  

Määrä, jolla endoteelisolut voivat liikkua viljelmässä täyttämään niiden välisen tilan, pieneni, kun 5,7 mM askorbaattia lisättiin sen jälkeen, kun aukko syntyi. Askorbaatti vähensi myös ATP:n tuotantoa 20 % näissä endoteelisoluissa, mutta ei vaikuttanut solujen elinkelpoisuuteen.

Hiirien ihon alle implantoiduissa matrigeelitulpissa (matrigel plugs) mikroverisuonien tiheys oli merkittävästi alempi hiirillä, jotka saivat 430 mg/kg joka toinen päivä kahden viikon ajan. Eläinkokeissa ja kliinisissä tapaustutkimuksissa, missä suuret askorbaattiannokset osoittavat tehon kasvaimia vastaan, tämä hyöty saattaa olla osoituksena terapeuttisesta synergiasta, joka johtuu sekä angiogeneesin estymisestä että suorasta sytotoksisuudesta tai muista syistä. Kliinisen aineiston tulehdusmodulaation analyysi osoittaa, että tulehdus on ongelma syöpäpotilailla ja että se voi laskea suonensisäisen C-vitamiinihoidon aikana (Mikirova, et al., 2012). CRP:tä käytettiin tulehdusmarkkerina, kuten kirjallisuudessa esitetyt raportit osoittavat, että koholla oleva CRP korreloi huonon potilasennusteen kanssa (St. Sauver, et al., 2009). Riordan klinikalla analysoiduista syöpäpotilaista yli 60 prosentilla CRP oli yli 10 mg/L ennen suonensisäistä C-vitamiinihoitoa. Tämä parannus oli selvempi 86 ± 13 %:lla potilaista, joiden CRP oli koholla (yli 10 mg/L99). Yksittäisten arvojen vertailu ennen ja jälkeen hoidon esitetään kaaviossa 10A. Koska monet koehenkilöt tässä tietokannassa olivat eturauhassyöpäpotilaita, tutkimme PSA-arvot ennen hoitoa ja sen jälkeen. Tämä esitetään kaaviossa 10B. Useimpien eturauhaspotilaiden PSA-arvo laski suonensisäisen C-vitamiinihoidon aikana. Tämä ei pitänyt paikkaansa muiden markkerien kohdalla, kuten kaaviosta 10C nähdään. Joidenkin koehenkilöiden sekä kasvainmarkkeri- että CRP-tiedot olivat käytettävissä ennen suonensisäistä C-vitamiinihoitoa ja sen jälkeen. Näissä tapauksissa kasvainmarkkerin ja CRP:n välisen korrelaation (r2 = 0,62) muutos suonensisäisen C-vitamiinihoidon välillä oli vahva. Tämä on yhdenmukainen kirjallisuudessa esitettyjen havaintojen kanssa, joiden mukaan eturauhaspotilaiden CRP- ja PSA-arvojen välillä vallitsee korrelaatio (Lin, et al., 2010). Myös sytokiiniarvot tukevat suonensisäisen C-vitamiinihoidon potentiaalista vaikutusta tulehduksen alentamisessa: proinflammatoristen sytokiinien IL-1a, IFN-?, IL-8, IL-2, TNF-a ja eotaxin laskivat ratkaisevasti 50 gramman askorbaatti-infuusion jälkeen ja kolmen viimeksi luetellun sytokiinin tapauksessa lasku pysyi koko suonensisäisen 50 g:n C-vitamiinihoidon ajan (Mikirova, et al., 2012).
Sytostaattihoitoristiriita
Käsitykset, että askorbaatti on antioksidantti ja että se keräytyy kasvaimiin (Agus, et al., 1999) ovat herättäneet pelkoja, että askorbaatin antaminen heikentää sytostaattihoitojen tehoa (Raloff, 2000). Tämän tueksi Heaney ja kumppanit totesivat, että kasvainsolut in vitro ja ksenosiirteet hiirillä olivat resistantimpia erilaisille syövän vastaisille aineille, kun kasvainsolut käsiteltiin ennalta dehydroaskorbaatti hapolla (Heaney et al., 2008). On kuitenkin esitetty kysymyksiä, ovatko Heaneyn tutkimuksessa käytetyt koeolosuhteet kliinisesti tai biokemiallisesti relevantteja ottaen huomioon, että askorbaattihapon sijasta käytettiin dehydroaskorbaattihappoa (Espey, et al., 2009). On mainittava, että suonensisäisen C-vitamiinihoidon tavoite on saavuttaa kasvaimen sisäinen pitoisuus millimolaareina (edellä kuvatuista syistä) ja siksi askorbaatin kertymistä kasvaimiin on pidettävä etuna. Useat laboratoriotutkimukset osoittavat, että suurina pitoisuuksina askorbaatti ei haittaa sytostaatti- tai sädehoitoa ja saattaa parantaa tehokkuutta joissakin tilanteissa (Fujita, et al., 1982; Okunieff & Suit, 1987; Kurbacher, et al., 1996; Taper, et al., 1996; Fromberg, et al., 2011; Shinozaki, et al., 2011; Espey, et al., 2011). Tätä tukevat kliinisten tutkimusten meta-analyysit koskien syöpää ja vitamiineja. Johtopäätöksenä näistä tutkimuksista on, että antioksidanttiravintolisät eivät heikennä kemoterapeuttisten ohjelmien toksisuutta (Simone, et al., 2007; Block, et al., 2008).



Kliininen aineisto

Tapaustutkimuksia

Suonensisäisen askorbaattihoidon tilanne eroaa uusista kemoterapia-aineista siinä, että lääkäreiltä ei tiukasti vaadita FDA:n hyväksymistä. Tästä johtuen kliininen tutkimus yleensä tapahtui rinnan laboratoriotutkimusten kanssa. Kahden varhaisen tutkimuksen mukaan suonensisäinen askorbaattihoito voi pidentää syöpäpotilaiden elinikää odotettua enemmän. (Cameron & Pauling, 1976; Murata, et al., 1982). Riordan klinikan ryhmä on julkaissut useita tapaustutkimuksia (Jackson, et al., 1995; Riordan, et al., 1998; Riordan, et al., 1996) ja yhteistyökumppanit (Padayatti, et al., 2006; Drisko, et al., 2003). Vaikka nämä tapaustutkimukset eivät edusta sitovia todisteita samalla tavalla kuin hyvin suunniteltu III vaiheen tutkimus edustaisi, tästä huolimatta ne ovat kiinnostavia menetelmävertailussa ja antavat aihetta tuleviin tutkimuksiin sen lisäksi, että ne ovat verrattoman tärkeitä koehenkilöinä oleville yksilöille. Tässä esitetään joitakin tyypillisiä tapaustutkimuksia:

  • A) 51-vuotias nainen, jolla on munuaissolukarsinooma ja keuhkometastaasi (nuclear grade III/IV), kieltäytyi kemoterapiasta ja valitsi sen sijaan suonensisäisen askorbaatin, jonka alkuannos oli 15 g. Annosta lisättiin 65 grammaan kahden viikon kuluttua. Tätä annosta jatkettiin 10 kuukauden ajan. Potilas ei saanut sädehoitoa tai kemoterapiaa. Potilas sai lisäksi kateenkorvaproteiinia, N-asetyylikysteiiniä, niasiiniamidia, betaglukaania ja kilpirauhasuutetta. Seitsemän kahdeksasta keuhkokasvaimesta hajosi. Neljä vuotta kului ilman näkyvää regressiota. Neljä vuotta myöhemmin potilaalla ilmeni uusi kasvain (vastaten pienisoluista keuhkosyöpää, ei uusiutunutta munuaissyöpämetastaasia). Potilas kuoli pian tämän jälkeen (Padayatti, et al., 2006).

  • B) 49-vuotias mies, jolla oli rakkokasvain (invasiivinen 3/3 asteen nystyinen transitional karsinoomametastaasi) ja monia satelliittikasvaimia. Mies kieltäytyi kemoterapiasta ja päätti sen sijaan ottaa suonensisäistä askorbaattia. Hän sai 30 g kaksi kertaa viikossa, jatkossa 30 g kuukausittain neljän vuoden ajan. Ravintolisinä potilas otti kasvisuutetta, kondroitiinisulfaattia, kromipikolinaattia, pellavansiemenöljyä, glukosamiinisulfaattia, alfalipoiinihappoa, lactobacillus asidofiilusta, L. rhamnosusta ja seleeniä. Yhdeksän vuotta hoidon alkamisesta potilaan terveys on hyvä eikä mitään uusiutumista tai metastaasia ole (Padayatti, et al., 2006).

  • C) 66-vuotias nainen, jolla on suuri diffuusinen nopeamitoosinen III vaiheen B-solulymfooma ja selkärankakasvain (läpimitta 3,5-7 cm ja 11 cm craniocaudal) osoituksena luuinvaasiosta. Nainen suostui viisi viikkoa kestävään sädehoitokuuriin, mutta kieltäytyi kemoterapiasta ja päätti sen sijaan ottaa askorbaattia suonensisäisesti ja sädehoitoa samanaikaisesti. Askorbaattia hän sai 15 g kahdesti viikossa seitsemän kuukauden ajan ja sitten kerran joka kolmas kuukausi vuoden ajan. Ravintolisinä oli koentsyymi Q10, magnesium, betakaroteeni, parasidal, B-vitamiineja ja C-vitamiinia, Parex ja N-asetyylikysteiiniä. Alkuperäinen kasvain pysyi käsin tunnusteltavana sädehoidon jälkeen ja uusi kasvain ilmestyi. C-vitamiinihoito jatkui. Kuusi viikkoa myöhemmin kasvaimia ei havaittu palpoitaessa. Uusi lymfakasvain havaittiin neljän kuukauden jälkeen, mutta vuoden kuluttua potilaassa ei havaittu merkkejä lymfoomasta. Kun kymmenen vuotta oli kulunut diagnoosista, potilaan terveys pysyi normaalina (Padayatti, et al., 2006).

  • D) 55-vuotias nainen, jolla oli IIIC-vaiheen papillaarinen adenokarsinooma munasarjoissa. CA-125 oli alussa 999. Hänet leikattiin ja jatkohoitona hän sai kuusi kierrosta kemoterapiaa (paclitaxel, carboplatin) sekä askorbaattia suun kautta ja suonensisäisesti. Askorbaatti-infuusio aloitettiin 15 grammalla kahdesti viikossa. Yli 200 milligramman/dl taso saavutettiin infuusion kuluessa. Kuuden viikon jälkeen askorbaatti-infuusiota jatkettiin vuoden ajan, minkä jälkeen infuusiot vähennettiin kerraksi joka toinen viikko, ravintolisinä E-vitamiini, Q10, C-vitamiini, betakaroteeni ja A-vitamiini. Tämän kirjoittamisen aikaan ensidiagnoosista oli kulunut 40 kuukautta ja askorbaatti-infuusiota jatkettiin. Kaikki CT- ja PET-kuvaukset olivat puhtaita sairaudesta ja hänen CA-125 -arvonsa pysyivät normaaleina (Drisko, et al., 2003).


  • E) 60-vuotias nainen, jolla oli IIIC munasarja-adenokarsinooma. CA-125 -arvo oli 81. Hänet leikattiin ja hän sai kuusi sykliä kemoterapiaa (paclitaxel, carboplatin) sekä antioksidantteja suun kautta. Kuuden kemoterapiatiputuksen jälkeen aloitettiin arkorbaatti-infuusiot. Infuusio aloitettiin 15 grammalla kerran viikossa ja annos lisättiin 60 grammaksi kaksi kertaa viikossa. Infuusion aikana saavutettiin yli 200 mg/dl:n askorbaattitaso. Hoito jatkui tämän raportin julkaisuhetkeen asti. Potilas sai E-vitamiinia, koentsyymi Q10, C-vitamiinia, betakaroteenia ja A-vitamiinia. Hänen CA-125 arvonsa normalisoitui yhden kemoterapiakuurin jälkeen. Ensimmäisen kemoterapiakierroksen jälkeen potilaalla todettiin jäännössairaus lantiossa. Tässä vaiheessa hän valitsi suonensisäisen askorbaatin. 30 kuukautta myöhemmin potilaalla ei ollut merkkejä sairauden uusiutumisesta ja hänen CA-125 -arvonsa pysyi normaalina. On huomioitava, että nämä tapaustutkimukset sisältävät monia eri syöpätyyppejä. Toisinaan niissä käytetään suonensisäistä C-vitamiinia kemoterapian tai sädehoidon yhteydessä ja tavallisesti niissä käytetään ravintolisiä. Useissa muissa kliinisissä tutkimuksissa tutkittiin C-vitamiinin vaikutusta syöpäpotilaiden elämänlaatuun. Korealaisessa tutkimuksessa suonensisäinen C-vitamiinihoito paransi merkittävästi elämänlaatua, muun muassa väsymystä, pahoinvointia ja oksentelua oli vähemmän ja ruokahalu parani (Yeom, et al., 2007). Uudessa saksalaisessa tutkimuksessa suonensisäistä C-vitamiinihoitoa ja vakiohoitoa saavia rintasyöpäpotilaita verrattiin ainoastaan vakiohoitoa saaviin potilaisiin (Vollbracht, et al., 2011). Suonensisäistä hoitoa saavat potilaat olivat vähemmän väsyneitä, heillä oli vähemmän pahoinvointia, masennusta ja unihäiriöitä. Kaikkien oireiden voimakkuusaste hoidon ja jälkihoidon aikana oli kaksi kertaa suurempi kontrolliryhmässä kuin suonensisäistä hoitoa saaneilla. Askorbaatista johtuvia sivuvaikutuksia ei havaittu.

Vaihe I kliinisiä tutkimuksia

Suonensisäisen askorbaattihoidon turvallisuutta on tarkasteltu hiljattain julkaistussa Phase I clinical studies tutkimuksessa (Riordan, et al., 2005; Hoffer, et al., 208; Monti, et al., 2012). Ensimmäinen ykkösvaiheen tutkimus suoritettiin 24 terminaalipotilaalla (enimmäkseen maksa- ja paksusuolen syöpiä) (Riordan, et al., 2005). Tutkimuksessa käytettiin annoksia jopa 710 mg/kg/päivä. Kaavio 11 osoittaa, kuinka munuaisten toimintaan liittyvät parametrit muuttuivat hoidon kuluessa. Nämä indikaattorit pysyivät samoina tai vähenivät ajan kuluessa. Tämä on merkittävää, koska niiden odottaisi kohoava hoidon aikana, jos askorbaatilla olisi akuutti haitallinen vaikutus munuaisten toimintaan. Veren kemiat eivät osoittaneet heikentymistä munuaisten toiminnassa ja yhden potilaan tila pysyi vakaana, kun hoitoa jatkettiin vielä 48 viikkoa. Ilmoitetut haittavaikutukset (pahoinvointi, turvotus, suun tai ihon kuivuminen) olivat enimmäkseen vähäisiä. Kahdesta kolmosasteen haittavaikutuksesta kerrottiin. Ne “mahdollisesti liittyivät” vaikuttavaan aineeseen munuaiskivipotilaalla, jolla oli historia munuaiskivestä ja potilas, jolla oli alhainen kalium. Yleensä näillä potilailla oli C-vitamiinin puutos hoidon alussa ja plasman askorbaattipitoisuus ei ylittänyt 3,8 mM. Hofferin ja kumppanien suorittamassa tutkimuksessa (Hoffer, et al., 208) 24 henkilöllä, joilla oli pitkälle edennyt syöpä tai maksasairaus ja jotka eivät olleet hoidettavissa vakiohoidolla, annettiin C-vitamiinia suonensisäisesti 0,4 g/kg - 1,5 g/kg annoksina (vastaten 28 - 125 g 70 kiloisella aikuisella) kolme kertaa viikossa. Tässä tutkimuksessa saavutettiin 10 mM:n korkein plasma-arvo ilman vakavia sivuvaikutuksia. Suurempia annoksia saavien koehenkilöiden fyysinen elämänlaatu säilyi, mutta objektiivisesta vaikutuksesta syöpään ei kerrottu. Montin ja yhteistyökumppanien (Monti, et al., 2012) suorittamassa tutkimuksessa 14 potilasta sai C-vitamiinia suonensisäisesti nukleosidianalogin gemcitabine’n (kemoterapialääke) lisäksi ja tyrosiinikinaasin estäjää erlotinibiä. Havaittujen haittavaikutusten voitiin katsoa johtuvan kemoterapia-aineista, muttei askorbaatista. Mitään lisätehoa askorbaatista ei ilmoitettu olevan. Tähän saakka ykkösvaiheen tutkimukset osoittavat, että C-vitamiinia voi antaa terminaalipotilaille turvallisesti suurina annoksina (10-100 g tai enemmän). Tapaustutkimuksissa kerrottua tehoa syöpään ei kuitenkaan ole vielä havaittu. On luonnollista, että ykkösvaiheen tutkimuksissa käytettyjen terminaalipotilaiden odottaisi olevan vaikeimpia hoitaa. Tässä vaiheessa tarvitaan pitkäaikaisempia kakkosvaiheen tutkimuksia. Kirjallisuusaineistossa ilmoitetut turvallisuusseikat osoittavat, että potilailla, joilla ei ennestään ole häiriöitä munuaisten toiminnassa, ei todennäköisesti ilmene haittoja munuaisissa suonensisäisestä askorbaatista johtuen (Riordan, et al., 2005). Tapauksissa, missä ennestään esiintyy munuaisongelmia, neuvotaan kuitenkin noudattamaan varovaisuutta. Näin ollen suositellaan täydellistä verenkemia- ja virtsa-analyysiä ennen suonensisäisen askorbaattihoidon aloittamista. Campell ja Jack (Campbell & Jack, 1979) raportoivat, että yksi potilas kuoli johtuen massiivisesta kasvainnekroosista (nekroosi - solukuolema) ja verenvuodosta ensimmäisen suonensisäisen askorbaattiannoksen jälkeen. Siksi suositellaan, että hoito aloitetaan pienellä annoksella käyttämällä hidasta tiputusta. Hengenvaarallinen hemolyysi voi sattua, jos potilaalla on glukoosi-6-fosfaatti-dehydrogenaasin puutos. Näin ollen suositellaan, että G6PD-taso arvioidaan ennen hoidon aloittamista. Hoito voi aiheuttaa kontraindikaatioita tilanteissa, missä nesteiden, natriumin tai kelaation kertyminen saattaa aiheuttaa vakavia ongelmia. Tällaisia tilanteita ovat sydämen vajaatoiminta, turvotus, vesipöhö, krooninen hemodialyysi, epätavallinen liikarauta ja riittämätön nesteytys tai virtsan huokostimäärä (urine void volume) (Rivers, 1987).



Riordanin suonensisäinen C-vitamiiniohjelma


Hyväksymiskriteerit ja hyväksytyt

1) Hoidettavaksi hyväksytään sellaiset potilaat, joiden vakiohoito on epäonnistunut, sellaiset, jotka etsivät keinoja tehostaa vakiosyöpähoitoa, sellaiset, jotka pyrkivät vähentämään syövän vakiohoitojen rankkuutta ja sivuvaikutusten karsinogeenisuutta, sellaiset, jotka pyrkivät jatkamaan remissioaikaa terveyttä parantavilla strategioilla, sellaiset, jotka kieltäytyvät vakiohoidosta, mutta haluavat jatkaa primaarista vaihtoehtohoitoa.

2) Potilaan (huoltajan tai laillistetun hoitajan) on allekirjoitettava hoitosuostumus tai jätettävä lomake suonensisäiseen C-vitamiinihoitoon. Potilaalla ei saa olla merkittävää psykiatrista häiriötä, loppuvaiheessa olevaa kroonista sydänsairautta tai muita hallitsemattomia sairauksia.

3) Hankittava perustason ja seulontalaboratoriotutkimukset:
  • seerumin kemiapaneeli elektrolyytteineen 
  • täydellinen verenkuva differentiaaleinee
  • punaverisolujen G6PD (pitää olla normaali) 
  • täydellinen virtsa-analyysi

4) Jotta potilaan vaste suonensisäiseen C-vitamiinihoitoon voidaan kunnolla arvioida, on hankittava täydelliset potilastiedot ennen hoidon aloittamista:

  • kasvaintyyppi ja vaihe sekä operatiiviset raportit, patologin raportit, erikoistoimenpideraportit ja muiden vaiheiden tiedot. (Uudelleen vaiheistus saattaa olla välttämätöntä, jos uusiutumien ja oireiden eteneminen on tapahtunut diagnoosin jälkeen.
  • asiaankuuluvat kasvainmarkkerit, CT, MRI, PET-kuvaus, luustonkuvaus ja röntgen.
  • aikaisemmat syöpähoidot, potilaan vaste kuhunkin hoitotyyppiin sekä sivuvaikutukset.
  • potilaan toiminnallinen tila ja toimintakykyluokitus (ECOG).
  • potilaan paino

Varotoimenpiteet ja sivuvaikutuksetRiordan klinikan kokemus yli 40 000 suonensisäisestä C-vitamiinihoidosta on osoittanut, että sivuvaikutukset ovat harvinaisia. On kuitenkin varotoimenpiteitä ja mahdollisia sivuvaikutuksia, jotka on huomioitava.

  1. On havaittu, että insuliinia saavat diabeetikot tulkitsevat väärin glukoosiarvoja. On tärkeää tähdentää tätä ohjelmaa syöpähoitona diabeetikoille käyttäville hoitajille seuraavaa: suonensisäinen C-vitamiini suurina yli 15 gramman annoksina aiheuttaa vääriä positiivisia sormenpään glukoosimittaustuloksia (elektrokemiallinen menetelmä). Lue eri glukoosimittareista (Jackson & Hunninghake, 2006). Annoksesta riippuen väärä positiivinen glukoosiarvo ja toisinaan “positiiviset ketoniarvot” saattavat kestää kahdeksan tuntia infuusion jälkeen. Suonesta otettu veri ja käytettynä laboratoriossa käyttämällä heksokinaasiseerumia glukoosimenetelmä ei kärsi! Elektrokemiallinen liuska ei kykene tekemään eroa askorbiinihapon ja glukoosin välillä korkeilla pitoisuuksilla. Suun kautta otetulla C-vitamiinilla ei ole tätä vaikutusta. Varoittakaa diabetespotilaita tästä mahdollisesta komplikaatiosta! Diabeetikot, jotka haluavat tietää verensokeriarvonsa, täytyy otattaa veri suonesta käyttämällä laboratoriota, joka käyttää heksokinaasia glukoosin määrittämiseen.
  2. Kasvainnekroosi eli kasvainlyysisyndrooma on raportoitu yhdellä potilaalla suuren suonensisäisen C-vitamiiniannoksen jälkeen (Campbell & Jack, 1979). Tästä syystä ohjelma alkaa aina pienellä 15 gramman annoksella.
  3. Akuutista oksalaattineuropatiasta (munuaiskivet) raportoitiin yhdellä potilaalla, jolla oli munuaisten vajaatoiminta ja joka sai 60 grammaa C-vitamiinia suonensisäisesti. On huolehdittava riittävästä munuaisten toiminnasta, nesteytyksestä ja virtsanpoistokyvystä ennen suonensisäistä C-vitamiinihoitoa suurella annoksella. Kokemuksemme mukaan kalsiumoksalaattikivien esiintyminen suonensisäisen C-vitamiinihoidon aikana tai sen jälkeen on kuitenkin vähäistä (Riordan, et al., 2005).
  4. Hemolyysistä on raportoitu potilailla, joilla oli G6PD-puutos annettaessa C-vitamiinia suonensisäisesti suurina annoksina (Campbell, et al., 1975). G6PD-taso tulisi selvittää ennen hoidon alkamista. (Riordan klinikalla G6PD -arvot ovat tuottaneet viisi poikkeuksellisen alhaista tasoa. Myöhempi suonensisäinen C-vitamiini 25 grammalla tai vähemmällä ei tuottanut hemolyysiä tai haittavaikutuksia.
  5. Infuusiokohdassa saattaa esiintyä ärsytystä, kun annetaan suoneen eikä porttiin. Näin voi tapahtua infuusion ylittäessa 1,0 grammaa/minuutti. Ohjelmassa ehdotetaan magnesiumia vähentämään ärsytyksen ja kouristuksen esiintymistä.
  6. Suonensisäisen C-vitamiinin kelatoivasta vaikutuksesta johtuen jotkut potilaat saattavat valittaa vapinaa alhaisesta kalsiumista tai magnesiumista johtuen. Lisäämällä liuokseen 1,0 ml MgCl:ää ratkaisee tavallisesti tämän. Jos puutos on ankara, se voidaan hoitaa antamalla suoneen 10 ml kalsiumglukonaattia 1,0 ml per minuutti.
  7. Syöminen ennen infuusiota on suositeltavaa verensokerin heilahdusten vähentämiseksi.
  8. Ottaen huomioon suonensisäisen C-vitamiinin kuljetukseen käytetyn nesteytyksen, mikä tahansa sairaus, jota liika neste tai natrium pahentavat (suonensisäinen askorbaatti puskuroidaan natriumhydroksidilla ja -bikarbonaatilla), on suhteellinen kontraindikaatio eli sydämen vajaatoiminta, askitis, turvotus jne.
  9. C-vitamiinihoidossa on raportoitu joistakin raudan ylikuormitustapauksista. Olemme hoitaneet yhden hemokromatoosipotilaan suurella suonensisäisellä C-vitamiiniannoksella ilman haittavaikutuksia tai merkittäviä muutoksia rautatilassa.
  10. Kuten missä tahansa suonensisäisessä infuusiossa, suotautumien (infiltration) on mahdollista. Tämä ei tavallisesti ole ongelma, kun käytetään portteja. Hoitohenkilökuntamme on todennut, että #23 perhosneulojen käyttö matalaan työnnettynä on hyvin luotettava suodattumisen ollessa harvinaista (riippuen potilaan suonien tilasta!)
  11. Suonensisäinen C-vitamiini tulisi vain antaa tiputtamalla hitaasti 0,5 g/per minuutti. (1,0 grammaan asti/per minuutti ovat yleensä siedettyjä, mutta tarkka seuranta on aiheellista. Potilaat voivat saada pahoinvointia, vapinaa ja viluisuutta.)
  12. Sitä ei koskaan pidä antaa ruiskeena suonensisäisesti (IV push), koska osmolaalisuus suurina annoksina saattaa aiheuttaa pintasuonien sklerosoivuutta. Sitä ei myöskään pidä antaa lihakseen tai ihonalaisesti. Oheisessa taulukossa luetellaan eri nestemäärien laskettu osmolaalisuus. Kokemuksemme on, että useimmat potilaat sietävät alle 1200 mOsm/kg H2O olevan osmolaalisuuden. Infuusio pienellä määrällä (0,5 g per minuutti) vähentää myös toonisuutta, vaikka jopa 1,0 g per minuutti voidaan käyttää suuremman suonensisäisen C-vitamiinisaturaation saamiseksi. (Seerumin osmolaalisuuden mittaaminen on suositeltavaa tällä annostuksella.
  13. Tällä hetkellä käytämme natriumaskorbaattia Ascorbate Mass (g) Vol†(cc)(†500 mg/mL stock)

Laimennussuositus ja osmolaalisuus Dilutem Osm/L15 g-------------****** from Merit Pharmaceuticals, Los Angeles, CA, 90065.



Hoito suonensisäisellä C-vitamiinilla

Kun kaikki ylläolevat varotoimenpiteet on tehty ja potilaalta saatu tietoon perustuva suostumus, lääkäri aloittaa kolmella perättäisellä suonensisäisellä C-vitamiini-infuusiolla 15, 25 ja 50 gramman annoksilla. Plasman C-vitamiinitasoa seurataan. Sillä määritellään potilaan hapettumistaakka niin, että seuraavat C-vitamiini-infuusiot voidaan annostella optimaalisti. Kolmea ensimmäistä infuusiota seurataan suonensisäisen C-vitamiinin jälkeisellä plasman C-vitamiiniarvolla. Kuten edellä todettiin (tieteellinen perustelu), tutkimus ja kokemus on osoittanut, että kun plasman huippupitoisuudeksi saadaan 20 mM:n (350-400 mg/dl), hoitotavoitteen saavuttaminen on tehokkainta. (C-vitamiini-infuusion tuottaman plasman 780 mg/dl -pitoisuuden ei ole havaittu aiheuttavan toksisuuden lisääntymistä.) Ensimmäisen 15 gramman suonensisäisen C-vitamiinin tuottama plasman taso on osoittautunut kliinisesti ohjeelliseksi: alle 100/dl korreloi oksidatiivisen stressin kanssa johtuen oletettavasti suuremmasta kasvainkuormasta, kemo/sädehoito-vaurioista, piilevästä infektiosta tai muusta hapettumisvauriosta kuten tupakoinnista.



Kolmen ensimmäisen suonensisäisen C-vitamiinihoidon jälkeen voidaan jatkaa joko 25 g:n tai 50 g:n annoksella (lääkärin harkita) kahdesti viikossa, kunnes plasma-arvot suonensisäisen C-vitamiinin jälkeen ovat tulleet laboratoriosta. Jos ensimmäisen 50 gramman jälkeinen taso ei yllä 350-400 mg/dl:n hoitotasolle, uusi suonensisäisen C-vitamiinin arvo pitää ottaa seuraavan 50 gramman suonensisäisen C-vitamiinin jälkeen. Jos terapeuttinen taso saavutetaan, hoitoa jatketaan 50 grammalla kaksi kertaa viikossa siten, että infuusion jälkeinen tila mitataan kuukausittain tehon varmistamiseksi. Jos terapeuttista tasoa ei saavuteta, annosta lisätään 75 grammaan per infuusio neljän infuusion ajan, minkä jälkeen mitataan plasman taso. Jos potilas on edelleen subterapeuttisessa tilassa, suonensisäistä annosta lisätään 100 grammaan. Jos potilas on neljän infuusion jälkeen edelleen subterapeuttisessa tilassa, hänellä saattaa olla piilevä infektio, hän saattaa tupakoida salaa tai kasvaimen kasvu on edennyt. Näiden mahdollisuuksien tarkistuksen jälkeen hoitava lääkäri voi päättää lisätä 100 gramman suonensisäisen C-vitamiiniannoksen kolmeksi kerraksi viikossa. Yli 100 grammaa ylittäviä infuusioita ei suositella ilman seerumin asmolaalisuuden testausta ennen infuusiota ja sen jälkeen, minkä tarkoituksena on säädellä infuusiota pysymään lähellä fysiologista osmolaalisuusaluetta. Jos suurempia annoksia ei siedetä tai kasvain laajenee terapeuttisen tason saavuttamisesta huolimatta, pienemmät annokset voivat silti parantaa suonensisäisen C-vitamiinin biologisia hyviä puolia, muun muassa vahvistamalla immuunivastetta, lievittämällä kipua, parantamalla ruokahalua ja hyvinvoinnin tunnetta. Hyvin pienet lapset tarvitsevat erityisen annostuksen. Pienet alle 50 kiloa painavat potilaat, joiden kasvaintaakka on pieni eikä heillä ole infektioita, tarvitsevat 25 gramman C-vitamiini-infuusion 2 x viikko terapeuttisen alueen ylläpitämiseksi. Suurikokoiset 100 kg painavat potilaat, joiden kasvaintaakka on suuri tai heillä on infektio, tarvitsevat todennäköisemmin 100 gramman infuusion 3 x viikko. Suonensisäisen C-vitamiinin plasma-arvot toimivat erinomaisena kliinisenä oppaana tähän erityisannostukseen. Kokemuksemme mukaan valtaosa syöpäpotilaista tarvitsee 50 gramman suonensisäisen C-vitamiini-infuusion 2-3x/viikko plasman suonensisäisen C-vitamiinin ylläpitoon terapeuttisella alueella pitkään. Neuvomme potilaita ottamaan C-vitamiinia suun kautta vähintään 4 grammaa päivässä, erityisesti päivinä, jolloin infuusioita ei anneta. Tapauskohtaisesti suositellaan myös alfalipoiinihappoa suun kautta.



Johtopäätöksiä

C-vitamiinia voidaan turvallisesti antaa suonensisäisesti enintään 100 gramman annoksina edellyttäen, että noudatetaan tässä raportissa esitettyjä varotoimenpiteitä. Näillä annoksilla suurin plasman askorbaattipitoisuus voi ylittää 20 mM. Potilaille suonensisäisesti annetulla C-vitamiinilla on useita hyötyjä, jotka tekevät siitä ihanteellisen tukihoidon:

  • Syöpäpotilailla on usein C-vitamiinin puutos ja suonensisäinen C-vitamiini on tehokas keino täydentää kudosten varastot
  • Suonensisäisen C-vitamiinin on osoitettu parantavan syöpäpotilaiden elämänlaatua useilla mittaustavoilla mitattuna.
  • Suonensisäinen C-vitamiini vähentää tulehdusta (CRP-tasoilla mitattuna) ja proinflammatoristen sytokiinien tuotantoa.
  • Suurina pitoisuuksina askorbaatti on valikoivasti toksinen kasvainsoluille ja ehkäisee angiogeneesiä. Seuraava avainvaihe suonensisäisen C-vitamiinin käytön tutkimuksessa olisivat II vaiheen tutkimukset, joista joitakin on jo tekeillä. Suonensisäisellä C-vitamiinilla saattaa olla useita muita käyttötarkoituksia kuten infektioissa, nivelreuman ja ADHD:n hoidossa sekä muissa psyykkisissä häiriöissä, joihin tulehdukset saattavat myötävaikuttaa.

    Suomennos Jussi Yli-Panula
    Lähde doctoryourself





lauantai 23. marraskuuta 2019

Kuinka rokotteiden alumiini vaikuttaa terveyteen

Tämä blogikirjoitus on vastine Vastalääke-sivulla esitettyyn väitteeseen, jonka mukaan rokotteiden alumiini poistuu kehosta munuaisten kautta nopeasti aiheuttamatta vahinkoa.

Vastalääke on lääketieteen opiskelijoiden perustama luontaislääkintää ja itsehoitoja vastustava sivusto.

Artikkeli lyhyesti
Alumiinia sisältävät rokotteet voivat aiheuttaa merkittävän terveysriskin —  erityisesti pikkulapsilla. Sen tiedetään vahingoittavan aivosoluja ja näyttelevän merkittävää roolia neurologisissa sairauksissa.

Eläintutkimusten mukaan lihakseen ruikutettuna lähes kaikki alumiini säilyy 28 päivää. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lihakseen ruiskutettuna alumiinia havaitaan vielä kolme vuotta rokotuksen jälkeen.

Immunisolut ahmivat ruiskeena annetun alumiinin. Nämä makrofagit toimat Troijan hevosina mahdollistaen alumiinin pääsyn aivoihin aivoveriesteen läpi.

Mitä tiede sanoo alumiinin turvallisuudesta rokotteessa?
Koska alumiinia käytetään tukiaineena niin monissa rokotteissa, näyttäisi kohtuulliselta olettaa, että sen turvallisuudesta olisi tehty kattavia tutkimuksia. Kohtullista tai ei, tällainen olettamus olisi väärin. Itse asiassa ei ole lainkaan todellista näyttöä, joka tukisi sitä, että alumiinia sisältävien rokotteiden antaminen olisi turvallista. Emme tiedä muuta kuin, että rokotteet tehoavat.

Vuonna 2004 tohtori Thomas Jefferson kollegoineen Cochrane Collaborationissa, joka on näyttöön perustuvien arvioiden kultakanta, suorittivat meta-analyysin alumiinia sisältävistä kurkkumätä-jäykkäkouristus-hinkuyskärokotteista. Oli yllättävää, että arvioinnissa päädyttiin siihen, että “kunnollisen näytön puutteesta huolimatta emme suosittele jatkotutkimuksia tästä aiheesta.”

Miksi he kehottivat luopumaan alumiinitukiaineden jatkotutkimuksista, kun avoimia kysymyksiä on vielä niin paljon, ja huolimatta sen myöntämisestä, että puuttuu laadukkaita tutkimuksia turvallisuudesta? Vastauksena - Humphries huomauttaa - on itse raportti, jossa sanotaan:

“Rokotteiden sisältämän alumiinin turvallisuuden tutkiminen on tärkeää, koska alumiiniyhdisteiden korvaaminen nykyisissä rokotteissa vaatisi täysin uuden yhdisteen käyttämistä, mikä tulisi tutkia ennen luvan myöntämistä.

Selviä ehdokkaita alumiinin tilalle ei ole tarjolla, joten turvallisuussyistä tapahtuva poisveto heikentäisi nykyisten rokotteiden suojavaikutusta ja uhkaisi rokotusohjelmia maailmanlaajuisesti.”

Julkisen terveyden tavoitteet painavat vaa'ssa enemmän kuin yksilöiden terveys
Tässä ei siis otetata huomioon yksilöiden terveyttä. Sen sijaan siinä suojellaan rokotusohjelmia, koska ilman alumiinia suuri määrä rokotteita olisi poistettava käytöstä käyttökelpoisten vaihtoehtojen puttuessa.

Toinen julkaisu, jossa valotetaan alumiinia sisältävien rokotteiden todellisia perusteluja, löytyy Federal Register -julkaisusta (Volume 49, No 107), jossa sanotaan muun muassa: “...mitään epäilyjä - ovat ne perusteltuja tai ei - rokotteen turvallisuudesta ei voida sallia, koska on tarve varmistaa, että rokotteen käyttöä jatketaan tavalla, joka vastaa kansan julkisen terveyden tavoitteita.”

Jos esität nämä seikat lääkärillesi ja kyseenalaistat lapsesi rokottamisen turvallisuuden - erityisesti tavanomaisissa monirokotteissa - sinulle todennäköisesti sanotaan, ettei ole mitään syytä huoleen, koska alumiinin määrä rokotteissa on erittäin pieni ja keho hankkiutuu eroon suuresta osasta alumiinia muutamassa päivässä. Humphriesia lainaten “tämä ei ole lainkaan totta.”

Kuten edellä mainittiin, suun kautta nauttun alumiinin ja lihaskudokseen ruiskutetun alumiinin välillä on suuri ero. Edelleen, vaikka lapsi saattaa saada rintamaidosta 21 mikrogrammaa alumiinia päivässä ja tavanomaisesta vastikkeesta noin 114 mikrogrammaa, se jakautuu useaan ruokintaan, jolloin vain pieni osa imeytyy kehoon.


Ruiskeen sisältämän alumiinin määrä on pieni, mutta se imeytyy kehoon sataprosenttisesti olosuhteissa, jotka vahvistavat tulehdusta, jolla on täysin erilainen vaikutus kuin suun kautta nautitulla alumiinilla. Voiko siis syötyä alumiinia verrata ruiskutettuun alumiiniin? Humphriesin mukaa vastaus on ehdoton ei.

Lääkäri saattaa myös vakuuttaa, että  alumiini on hyvin yleinen metalli ympäristössä ja sitä esiintyy luonnostaan rintamaidossa, rintamaidon vastikkeessa, ruoissa ja juomavedessä ja kertyy luonnostaan lapsen kehoon. Tämä saattaa olla totta, mutta se ei varmasti tarkoita, että tällainen kertyminen on terveellistä!

Kuinka paljon alumiinia lapsi voi käsitellä yhdellä kertaa?
Rokotusten kannattajat sanovat, että alumiini poistuu kehosta nopeasti. Mutta tutkimusten mukaan todellisuus on toinen. Kaneilla tehtyjen tutkimusten mukaan lähes kaikki alumiini (78-94 %) säilyy 28 päivää lihakseen saadun rokotteen jälkeen. Ruumiinavaukset paljastivat, että munuaisiin, pernaan, maksaan, sydämeen, lymfasolmukkeisiin ja aivoihin kertynyt alumiini kertyy myös luustoon.

Lapsilla suoritettujen tutkimusten mukaan alumiinia ei erity kehosta lyhyellä aikavälillä lainkaan. Kaksikuukautisille vauvoille annettiin yhteensä 1200 mikrogrammaa alumiinia kolmessa lihakseen annetussa rokotteessa normaalin rokotusohjelman mukaisesti. Alumiinin määrä veressä ja virtsassa mitattiin 12 tunnin aikana. Tekijät olivat “helpottuneita” huomatessaan, että veren alumiinipitoisuus ei kohonnut rokotuksen jälkeen. Alumiinia ei kuitenkaan tullut virtsankaan mukana. Minne kaikki joutui?

Kun Humphries kirjoitti yhdelle tutkimuksen tekijöistä pyytäen vastausta tähän kysymykseen, Dr. Tammy Movsas kirjoitti: “Todellisuudessa emme tiedä mitä alumiinille tuolloin tapahtui. Kuten sanoitte, tässä kohden tarvitaan lisätutkimuksia.”

Silti tämä tutkimus kuuluu niihin tutkimuksiin, joita käytetään pelkojen hälventämiseksi alumiinin vahingollisuudesta.

Suomennos Jussi Yli-Panula



Lähde
https://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2016/04/03/aluminum-vaccine-health-effects.aspx

torstai 14. marraskuuta 2019

Vastine Pohjalaisen artikkeliin uskomushoidoista

Pohjalaisen artikkeli 23.9.2019: Uskomushoidot leviävät Youtube-videopalvelussa

Artikkelissa toimittaja Anna Kilponen ja Lääkäriliiton Kati Myllymäki leimaavat itsehoidot humpuukiksi, hörhöilyksi, hömpäksi, höynäyttämiseksi, tietenkin myös puoskaroinniksi ja uskomushoidoiksi. Kun tosiasioita on niukasti, joudutaan turvautumaan tällaisiin halventaviin mielikuviin.

Jos haluat lukea Kilposen artikkelin, se löytyy tästä.

Kommentoin vain artikkelissa ensimmäisenä mainittua kurkumiinia, joka kuuluu maailman tutkituimpiin yrtteihin. Se sisältää polyfenolia, jolla on kyky tappaa syövän kantasoluja tavalla, johon sytostaatti- ja sädehoidot eivät kykene.

Anticancer Research -lehdessä julkaistu mullistava tutkimus paljastaa, että kurkumiinilla on kyky hakeutua pahanlaatuisen (levinneen) kasvaimen perussyyhyn, syövän kantasoluihin, aiheuttamatta haittaa normaaleille kantasoluille, jotka ovat välttämättömiä terveen kudoksen uudistumiselle ja hengissä säilymiselle. Syövän kantasolut ovat resistantteja sytostaateille ja sädehoidolle. Niitä voidaan myös ärsyttää leviämään leikkauksilla. Syövän kantasolujen katsotaan aiheuttavan kasvaimen entistä ärhäkkäämmän uusiutumisen ja perinteisen hoidon epäonnistumisen.

Tutkimus ilmestyi nimellä Curcumin and Cancer Stem Cells: Curcumin Has Asymmetrical Effects on Cancer and Normal Stem Cells. Tutkimuksessa kuvataan yksityikohtaisesti niitä molekyylimekanismeja, joilla kurkumiini hyökkää syövän kantasolujen kimppuun.


Huomaamme, kuinka merkittävästä löydöstä tässä on kyse! Lääketeollisuudelle tämä on huono uutinen, koska se ei pysty patentoimaan luonnontuotetta kuten kurkumiini. En olisi halunnut aiheuttaa hämminkiä potilaiden keskuudessa kajoamalla syövän kantasolujen merkitykseen. Tässä yhteydessä se oli kuitenkin väistämätöntä asian ymmärtämiseksi.

Yleisesti tiedetään, että kurkumiini sammuttaa kroonista tulehdusta, joka on esimerkiksi syövän, nivelreuman, MS-taudin, psoriasiksen ja Crohnin taudin riskitekijä. Tästä johtuen kurkumiinilla on merkittävä osuus näiden ja monien muiden tulehdussairauksien hillitsemisessä ja ennalta ehkäisyssä.

Kurkumiinin hyötyjä esitellään yli 11 tuhannessa vertaisarvioidussa lääketieteen aikakauslehdessä.

Lähde GreenMedInfo

tiistai 17. syyskuuta 2019

Voiko appelsiininkuori parantaa syövän?

Tämän yhdisteen johtava asiantuntija maailmassa on Dr. Isaac Eliaz. Hän on ottanut elämäntehtäväkseen tutkia sen käyttöä ja tehoa. Dr. Eliaz tutustui ensimmäisen kerran tämän yhdisteen etuihin lapsena kasvaessaan Israelissa, kun hän asui Dr. Ruth Cohenin naapurina.

Dr. Cohen ja hänen aviomiehensä olivat orgaanisen kemian tutkijoita. Heidän intohimonaan oli tutkia sitrushedelmien kuoren yhdisteitä. Vielä tänäänkin Dr. Eliaz muistaa naapurinsa kertoneen hänelle: “Jonain päivänä saadaan selville, että syöpä voidaan parantaa appelsiininkuorella.”

Koska Israeli tunnetaan sitrushedelmistään, Dr. Eliaz otaksui, että Cohenin kommentti oli toiveajattelua. Mutta kun hän vuosia myöhemmin lähti omalle tieteelliselle ja lääketieteelliselle uralleen, hän ryhtyi tutkimaan tätä yhdistettä. Hänelle selvisi, että Dr. Cohenin lausuma oli lähempänä totuutta kuin hän koskaan osasi kuvitella.

Aine on nimeltään pektiini. Se on liukeneva kuitu, jota esiintyy kasvien soluseinämissä. Eniten sitä on sitrushedelmien kuorissa. Appelsiinin malto sisältää noin 30 % pektiiniä.
Pektiinin edut ruoansulatuksessa on ymmärretty monta vuotta. Se voi poistaa toksiineja suolistosta ja paksusuolesta. Se ehkäisee ummetusta. Kymmenet tutkimukset ovat osoittaneet, että se voi pienentää paksuolen syöpäriskiä.

Ravinnon pektiinien molekyylit ovat kuitenkin hyvin suuria. Ne eivät kykene läpäisemään suolenseinämää ja pääsemään verenkiertoon. Mutta 1960-luvulla kehitettiin menetelmä, jolla pektiinimolekyyli kyettiin pienentämään.

Tämä yhdiste on nimeltään muunnettu sitruspektiini (modified citrus pectin - MCP). Sen molekyylipaino on vain murto-osa tavallisen sitruspektiinin molekyylipainosta. Muunnettu sitruspektiini pääsee helposti verenkiertoon ja leviää näin kaikkialle kehoon.

Ensimmäinen tutkimus muunnetusta sitruspektiinistä julkaistiin vuonna 1992. Se osoitti, että tällä pienemmällä pektiinimolekyylillä oli merkittäviä ominaisuuksia syöpää vastaan.
Syöpäsolujen kyky metastoitua perustuu solujen pinnalla olevaan “tarttuvaan” proteiiniin. Tätä proteiinia kutsutaan galektiini-3:si. Se auttaa syöpäsoluja tarttumaan toisiinsa. Se auttaa niitä myös kiinnittymään kudoksiin kaikkialla kehossa.

Ilman galektiini-3:n liimamaista tahmeutta syöpäsolujen olisi vaikea muodostaa kiinteitä kasvaimia tai tarttua uusiin kohtiin ja muodostaa uusia (sekundaarisia) kasvaimia.
Sadat tutkimukset ovat todistaneet, että galektiini-3:lla on keskeinen osuus syövän muodostumisessa ja leviämisessä. Se ennustaa hyvin myös sydäntaudin riskiä. Dr. Eliaz suosittelee, että näihin sairauksiin altistuneiden pitäisi testauttaa galektiini-3 -tasonsa.

Alle 14 (ng/mL) olevat galektiini-3 -arvot ovat ideaaleja ihmisille yleensä ja alle 12 olevat arvot syöpäpotilaille. 14,0-17,8 välillä olevat arvot osoittavat kasvanutta riskiä sairastua syöpään, kongestiiviseen sydäntautiin tai kuolla mihin tahansa sairauteen. Yli 17,8 ylittävät arvot osoittavat erittäin korkeaa syöpä-, sydäntauti-, fibroosi- ja kuolleisuusriskiä.
Ei ole ihme, että galektiini-3 on valtavirran syöpätutkimuksen ensisijainen kohde. Riisumalla tämä molekyyli aseista voidaan:

  • estää syöpäsolujen tarttuminen toisiinsa ja muihin kudoksiin
  • tehdä tyhjäksi niiden kyky kommunikoida
  • estää niiden energiansaanti
Näin tuhotaan syövän kyky pysyä hengissä ja lisääntyä. Juuri näin muunnettu sitruspektiini toimii.

Galektiini-3 hakeutuu halukkaasti galaktoosi-nimiseen sokerimolekyyliin. Ja muunnettussa sitruspektiinissä niitä on paljon. Kun muunnettu sitruspektiini pääsee yhteyteen syöpäsolujen kanssa, se sitoutuu niiden pinnalla olevaan tarttuvaan molekyyliin.

Muunnettu sitruspektiini on kiinnittymistä ehkäisevä aine. Näin se muodostaa tehokkaan suojan metastoitumista vastaan.

The Journal of the National Cancer Institute julkaisi rotilla tehdyn tutkimuksen, joka osoitti, että muunnettu sitruspektiini vähensi melanooman leviämistä 90 prosentilla.
Tämä on vain yksi kymmenistä tutkimuksista, jotka ovat todistaneet tämän turvallisen ja luonnollisen yhdisteen ominaisuudet syöpää vastaan. Dr. Eliaz on johtanut monia näistä tutkimuksista tai osallistunut niihin, mukaan lukien ihmisillä tehdyt kokeet. Hän sanoo, että “muunnettu sitruspektiini on ainut luonnollinen aine, jonka on osoitettu estävän galektiini-3 -molekyylejä.”

Poistamalla syöpäsolujen kiinnittymisominaisuudet muunnettu sitruspektiini tuhoaa syöpäsolujen kyvyn kommunikoida. Se estää uusien verisuonien muodostumisen kasvaimiin. Ja sitoutuessaan syöpäsoluun, se auttaa myös “merkitsemään” nämä solut immuniteetin hyökkäystä varten.

Nämä vaikutukset johtavat lopulta syöpäsolujen kuolemaan. Erään Dr. Eliazin esittämän tutkimuksen mukaan muunnettu sitruspektiini johti syöpäsolujen kuolemaan 81 prosenttisesti, verrokeilla prosentti oli 3,8. Muunnetun sitruspektiinin sitomiskykyä kuvaa se, että se voi siepata raskasmetalleja, radioaktiivisia isotooppeja ja ympäristömyrkkyjä ja saatella nämä pois kehosta.

Muunnetun sitruspektiinin potentiaali syöpää vastaan on hyvin lupaava. Monissa tapauksissa se tuottaa parempia tuloksia kuin vakiohoidot. Se voi myös tehostaa perinteisiä hoitoja.

Muunnetun sitruspektiinin käyttö sytostaattihoidon rinnalla saattaa mahdollistaa hoidon pienemmillä sytostaattiannoksilla hoitotuloksen ollessa parempi. Muunnettu sitruspektiini on ratkaiseva valittaessa leikkaus tai diagnostinen biopsia. Nämä toimenpiteet voivat vahvistaa syöpäsolujen hyökkäävää käyttäytymistä. Ne voivat myös irrottaa syöpäsoluja primaarikasvaimesta ja mahdollistaa näiden siirtymisen muihin kehon osiin. Muunnetun sitruspektiinin kyky sitoutua näihin soluihin ja neutraloida ne on seikka, joka saa tämän hoidon loistamaan muita kirkkaammin.

PectaSol-C: mullistava syöpähoito
Dr. Isaac Eliaz kollegoineen on tutkinut muunnetun sitruspektiinin eri yhdisteitä laboratoriossa yli vuosikymmenen ajan. Tavoitteena oli saada aikaan tuote, joka molekyylipainoltaan ja -kooltaan on ideaali.

Tähän tarvittiin monia yrityksiä. Mutta hiljattain he saavuttivat läpimurron käyttämällä huippumodernia prosessia, johon kuului happo, lämpö ja sitruspektiinin muuntaminen entsyymeillä.

Tuloksena on sitruspektiinin muunnettu muoto, jolla on ennenkuulumaton teho. Se on nimeltään PectaSol-C. Vertaisarvoiduissa kliinissä kokeissa ihmisillä se on osoittautunut tehokkaaksi.

Dr. Eliazin suositus syöpäpotilalle on 5 grammaa (tasateelusikallinen) kolme kertaa päivässä. Jauhe liukenee helposti veteen.

Kasvipektiini on aine, jota jo käytät joka päivä. Muunnettu versio tätä luonnollista ainetta on myös osoittautunut turvalliseksi. Haittavaikutuksista ei ole raportoitu.

Lähde: Forbidden Cures, Proven Health Solutions Your Doctor Was Never Taught (The Institute for Natural Healing)

Suomennos Jussi Yli-Panula
lootuskirja@kolumbus.fi


Mistä PectaSol-C -valmistetta saa?
Useat nettikaupat EU:n ulkopuolella myyvät PectaSol-C:tä. Jos vierastat tullauslomakkeen täyttöä ja tullimaksua, voit tehdä tilauksen EU:ssa sijaitsevalle toimittajalle www.supersmart.com/. Näin vältyt tullimuodollisuuksilta. Kun olet SuperSmartin sivulla, kirjoita hakukenttään pectasol-c.


Vaihtoehtoisia syöpähoitoja, joita voidaan käyttää perinteisten syöpähoitojen rinnalla
Näihin kuuluu edellä esitelty Voiko appelsiininkuori parantaa syövän?
Muita tässä blogissa kuvattuja perinteisten syöpähoitojen kanssa yhteensopivia luonnollisia syöpähoitoja ovat:



maanantai 19. elokuuta 2019

Niasiini skitsofrenian hoidossa

Noin 50 prosenttia kehittyneen maailman väestöstä näyttää kärsivän häiriöistä ja sairauksista, jotka vastaavat edullisesti niasiiniin tai niasiiniamidiin. Tämä luku on todennäköisesti aliarvio. Kirjan kirjoittajat uskovat, että 100 mg:n lisäys niasiiniamidia väestön ruokavalioon vähentäisi suunnattomasti ihmisten kärsimystä ja sillä olisi suuri vaikutus terveydenhuoltokustannuksiin. Tämä niasiinilisäys todennäköisesti palauttaisi niasiinin päivittäisannoksen ravinnossa vuosisatojen takaiselle tasolle, joka vallitsi ennen ruoanjalostuksen aloittamista ja laajamittaista lannoitteiden käyttöä. Tämä ehdotettu strategia ei ole uusi. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain hallitus määräsi jauhojen rikastuttamisen niasiiniamidilla. On kuitenkin selvää, että ravinnon niasiinipitoisuudet ovat nykyään liian alhaiset. Niasiinin saannin lisäämisellä ei olisi mitään tunnettuja riskejä, koska se ei aiheuta riippuvuutta. Se ei ole narkoottinen eikä sillä ole euforisia tai kipuja lievittäviä vaikutuksia. Lyhyesti, pieni sijoitus tuottaisi suunnattomia taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä ilman mitään tunnettuja riskejä. On kuitenkin myönnettävä, että jotkut ihmiset tarvitsisivat B3-vitamiinia paljon enemmän kuin toiset johtuen joko olemassa olevista sairauksista ja häiriöistä tai perinnöllisyydestä.

Nikotiinihappo- eli niasiinireseptoreiden löytyminen aivoista saattaa auttaa meitä ymmärtämään, miksi skitsofreniapotilaat tulevat niin helposti riippuvaisiksi nikotiinista ja kokevat, että tupakoinnin lopettaminen on kovin vaikeaa. Olen ollut tietoinen tästä vuosikymmeniä ja se on askarruttanut minua. Nikotiini (tupakan myrkky) saattaa olla yhteydessä samaan biokemialliseen reaktioon kuin niasiini.

Tupakoinnin (nikotiini) ja skitsofrenian välillä on todennäköisesti useita yhtymäkohtia. Olen neuvonut skitsofreniapotilaitani olemaan lopettamatta tupakointia, ennen kuin heidän ortomolekulääriohjelmassaan on tapahtunut merkittävä edistys. Jos nikotiini kiinnittyy nikotiinihapporeseptoreihin, sillä voi myös olla niasiinia imitoiva terapeuttinen vaikutus. Jos nikotiini ei olisi niin toksista, se saattaisi olla arvokas hoito. Mutta sen toksisuus peittää alleen sen hyödyt ja potilaiden tulisi lopettaa tupakointi mahdollisimman pian. Jos he eivät tervehdy, he eivät lopeta tupakointia. Skitsofreniapotilaat ovat onnekkaita siinä, että he eivät saa keuhkosyöpää samassa määrin kuin muu väestö. Nikotiinia voidaan pitää hyvin toksisena vastineen niasiinille. Ei ole yllättävää, että niasiinin ottaminen helpottaa tupakoijia lopettamaan tapansa.

Niasiinia tarvitaan erityisesti psyykkisiin häiriöihin
Skitsofrenian ja skitsoaffektiivisen häiriön hoidossa tulisi korostaa B3-vitamiinin merkitystä. Tällä tavalla olen onnistuneesti hoitanut yli 5000 potilasta.

Skitsofrenia ei ole monivitamiinin puutteesta johtuva sairaus. Se on pellagra, B3-vitamiinin puutos, ja ilman sitä hoito ei onnistu kymmenilläkään vitamiineilla, ellei B3:sta anneta oikeina annoksina. Pellagrapotilaille voidaan antaa kaikkia tunnettuja ravinteita, mutta elleivät he saa B3:sta, he kärsivät edelleen pellagrasta.

Missään raporteistani en ole esittänyt, että skitsofrenia johtuu monivitamiinin puutteesta. Olen aina korostanut, että skitsofrenia on B3-riippuvuus ja että tarvitaan suuria, joskus erittäin suuria annoksia. Muutamat potilaat, jotka eivät käyneet vastaanotollani, ottivat omaehtoisesti jopa 60 grammaa päivässä ilman sivuvaikutuksia. On käytettävä tätä tärkeää vitamiinia. Sivuvaikutukset saattavat olla kiusallisia, mutta tuskin koskaan vakavia eivätkä ne tapa. Lukeeko kukaan milloinkaan näitä raportteja? Viime kuukausina vastaanotollani kävi kolme potilasta, joita ortomolekylaariset psykiatrit olivat hoitaneet. Nämä potilaat eivät olleet vastanneet hoitoon. Kun silmäilin heidän saamiaan hoitoja, tyrmistyin, kun en löytänyt lainkaan B3-vitamiinia heidän luetteloistaan. He ottivat suuria määriä pillereitä, jotka sisälsivät lähes kaikki tunnetut ravinteet, mutta he olivat skitsofreenisiä eivätkä kärsineet monivitamiinien puutteesta, joten he eivät olleet parantuneet. Yhdessä tapauksessa nuori mies otettiin pois B3-ohjelmaltaan ja hänelle määrättiin joitakin muita luonnontuotteita ja sairaus uusiutui. Palattuaan ottamaan B3:sta hän alkoi uudelleen toipua. Nyt hän on ollut terve usean vuoden ajan.

On uskomatonta, että lääkärit ovat epäonnistuneet niin surkeasti eivätkä ymmärrä, että vitamiinit auttavat terveyden palauttamisessa ja että skitsofreniapotilaat eivät toivu, ellei heille anneta tarvitsemaansa B3:sta. Pellagraa  sairastavalle voidaan antaa tonneittain vitamiineja, mutta he eivät toivu, ennen kuin B3:sta annetaan oikea määrä. Useimmat muut vitamiinit osoittautuivat tarpeettomiksi, koska niitä saa ravinnosta. Jos potilaillasi on keripukki, anna heille askorbiinihappoa, ei niasiinia. Jos heillä on skitsofrenia, anna heille B3-vitamiinia, mutta oikeana annoksena.

Skitsofrenia ja pellagra eroavat siinä, että pellagra tarvitsee useimmiten pieniä annoksia B3:sta. Skitsofrenia tarvitsee useimmiten suuria annoksia. Pellagra on puutostila ja skitsofrenia on riippuvuus.

Ensimmäisissä julkaisuissamme vuonna 1954 Osmond ja minä korostimme, että tarvitaan suuria annoksia B3:sta hoitamaan skitsofreniaa. Valitettavasti niasiinin aiheuttama verisuonien laajeneminen (punoitus) ensimmäisillä ottokerroilla on antanut niasiinille huonon maineen. Nykyäänkin useimmat lääkärit pelkäävät enemmän tätä vitamiinia (joka ei tapa ketään) kuin vahvoja psyyken lääkkeitä (jotka tappavat monia). Kuumotus ja punastelu ovat pieni ongelma asiantuntevan lääkärin käyttämänä. Toivoin, että julkaisemani tulokset sadoista tapausselostuksista olisivat saaneet kaikki lääkärit vakuuttuneiksi ja että se olisi saanut heidät luottamaan niasiiniin. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Pelkään, että on vaikea saada lääkäreitä hyväksymään tämä hoito, jos suuria määriä potilaita hoidetaan monivitamiineilla eikä riittävällä määrällä B3:sta. Virallinen terveydenhoito uskoo, että he ovat oikeassa päätellessään, että skitsofrenian ja B3-vitamiinin käytön välillä ei ole yhteyttä. Tästä johtuen arvokas hoito siirtyy vielä 40 vuotta. Pelkään kaikkien skitsofreniapotilaiden puolesta, jotka menettävät mahdollisuutensa paranemiseen. Heille annetaan elohopean, alumiinin, ja nitriitin nykyisiä vastineita (ja luonnollisesti yhä enemmän rauhoittavia) aivojen välittäjäaineiden kuvitellun epätasapainon korjaamiseen.

Olen kirjoittanut skitsofrenian ortomolekylaarisesta hoidosta 50 vuoden ajan. Laaja kirjallisuus kliinisiä tutkimuksia on saatavana standardijulkaisuissa ja Journal of Orthomolecular Medicine -lehdessä ensimmäisistä kaksoissokkotutkimuksista alkaen.

Kirje potilaalta

Kirjoitan kiittääkseni elämäni muutoksesta. Muistanet, että olin epätoivoinen. Ajattelin, että minun on jätettävä työni ja päivät olivat useimmiten melko onnettomia. Niasiini muutti kaiken. Se teki minulle mahdolliseksi nauttia opettamisesta jälleen ja saamaan yhteyden oppilaisiin ja kaikkiin muihin ihmisiin, ajattelemaan ja kommunikoimaan selkeästi normaalin ihmisen tavoin. Kuten sanoit, kaikki ei ole täydellistä, mutta parantuminen on ollut uskomattoman suuri. Otan myös muita vitamiineja ja noudatan minulle esittämiäsi muita ehdotuksia, mutta niasiini on keskeisintä kaikessa. Kunpa olisin soittanut sinulle vuosia aiemmin. Niasiini auttoi, kun kaikki oli pielessä.
Kiitos vielä kerran

Annostus 

Dr. Hofferin yleensä käyttämä päiväannos oli 3000 mg eli 1000 mg aamuaterialla, 1000 mg lounaalla ja 1000 mg päivällisellä. Tarvittaessa hän hän käytti tätäkin suurempia annoksia. Joskus hän saattoi käyttää saman määrän myös C-vitamiinia.

Niasiinin ja niasiiniamidin välinen ero
Jos tavoitteena on parantaa hyvää kolesterolia ja alentaa huonoa, on välttämätöntä käyttää niasiinia (B3), jolla on kuumia aaltoja (flush) aiheuttava vaikutus. Niasiini ja niasiiniamidi tehoavat samalla tavalla nivelrikkoon, sepelvaltimotautiin, MS-tautiin, Parkinsoniin jne. Näissä jälkimmäisissä taudeissa käyttäjät suosivat usein niasiiniamidia, koska he pitävät niasiinin aiheuttamaa vaaratonta punastelua epämukavana.

Mistä niasiinia/niasiiniamidia saa
Tässä kaksi esimerkkiä: Niasiini (flush)
Niasiiniamidi (no flush)

Linkkejä muihin niasiinia käsitteleviin artikkeleihin:
Turvallisin ja tehokkain tapa hallita kolesterolia
Niasiini sepelvaltimotaudin hoidossa


Suomennos Jussi Yli-Panula
Lähde Niacin, The Real Story (Hoffer, Saul, Foster)

Artikkeli, joka tukee Hofferin kokemuksia niasiinista skitsofrenian hoidossa, on luettavissa tässä








maanantai 29. heinäkuuta 2019

Niasiini (B3) - turvallisin ja tehokkain aine kolesterolin hallintaan

B3 (niasiini) on monivaikutteisin. Blogikirjoitukseni aihe on tohtori Abraham Hoffern kirjasta Niacin: The Real Story: Learn about the Wonderful Healing Properties of Niacin. Yli puoli vuosisataisella urallaan Hoffer käytti niasiinia menestyksellisesti lukuisten sairauksien hoidossa, muun muassa diabetes, nivelrikko, skitsofrenia, lasten oppimisvaikeudet, sydäntauti, muistisairaus, ikääntyminen, sydänkohtaus, aivovaurio, allergiat, alkoholismi ja muut riippuvuudet, Parkinsonin tauti. B3-vitamiinia käytettiin myös osasana Downin syndrooman hoitoa.

Koska monet korkeasta kolesterolista kärsivät tuskailevat statiinien haittavaikutusten muun muassa lihassärkyjen kanssa, valitsin Hoffern kirjasta esittelyyn niasiinin, joka on turvallisin ja tehokkain aine kolesterolin hallintaan.



Kohottaako niasiini verenpainetta?
Toisinaan niasiini kohottaa verenpainetta. Monia vuosikymmeniä sitten aloitin niasiinin antamisen kaikille diabetespotilailleni pitääkseni heidän kolesterolitasonsa normaaleina ja vähentääkseni vakavia diabeteksen sivuvaikutuksia, jotka johtavat sokeutumiseen ja alaraajojen menettämiseen. Diabetespotilaani eivät saaneet noita sivuvaikutuksia. Heidän näkönsä ja verenkiertonsa säilyi normaalina. Monilla lääkäreillä oli se käsitys, että koska niasiini kohottaa veren glukoositasoa joillakin potilailla kyseessä oli kontraindikaatio (lääkkeen käytön este). Tämä kohoaminen oli kuitenkin vähäistä eikä pieni kohoaminen haitannut potilaita. Havaitsin, että kolmanneksen diabetespotilaistani oli vähennettävä insuliinia eikä muiden tarvinnut tehdä muutoksia



Niasiinia ja verensokeria koskevia tutkimuksia
Vuonna 1987 Vaguen ja muiden suorittamassa tutkimuksessa nuorille diabeetikolle annettiin kolme grammaa (3000 milligrammaa) niasiinia päivässä. Suurella osalla näistä potilaista annos tuotti remission (taudin elpymisvaihe), “Tuloksemme ja eläinkokeista saadut tulokset osoittavat, että ykköstyypin diabeteksessa niasiiniamidi hidastaa B-solujen tuhoutumista ja tehostaa solujen uudistumista pidentäen näin remissioaikaa.”

Vuonna 2006 Canner ja muut raportoivat, että niasiini on arvokas hoidettaessa potilaita infarktin jälkeen riippumatta siitä, oliko näillä sokeriaineenvaihdunnan oireyhtymä vai ei. He eivät todenneet niasiinin aiheuttavan kontraindikaatiota.” Vastaavasti Dube ja muut raportoivat, että pitkävaikutteinen niasiini on turvallinen “2000 mg:n annoksina ja tehosi HIV-tartunnan saaneilla potilailla, joilla oli valtimoiden rasva-aineenvaihduntahäiriö. Glykemian (veren glukoosi/sokeri) ja insuliiniresistanssin kohoaminen näytti olevan ohimenevä.”

Kirkey kertoi Lancetissä vuonna 2008 julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan useimpien diabetespotilaiden tulee ottaa statiineja. Kirkeyn otsikko on hieman älykkäämpi, kun hän ovelasti kirjoittaa “Diabeetikkojen tulisi ottaa kolesterolia alentavia lääkkeitä,” joihin luonnollisesti sisältyy niasiini. Ymmärrämme kuinka paljon tehokkaampi niasiini on kuin statiinit, jotka alentavat vain kokonaiskolesterolia. Statiinit eivät paranna HDL:ää eivätkä alenna lipoproteiini(a):ta. Ne alentavat vähiten tärkeää aineenvaihduntatekijää, jolla on vähän yhteyttä sydäntautiin ja joka ei pidennä elinikää kuten niasiini. Epänormaali veren rasvataso on sydäntautioireiden päätekijä ja liittyy myös alentuneeseen sokerin sietoon ja liikalihavuuteen. Koska patologiset muutokset veren rasvoissa aiheuttavat sydän- ja verisuonitauteja, niasiinin - veren kolesteroliarvojen normalisoijana - tulisi olla tärkeä tekijä sydäntautien sekä ykkös- että kakkostyypin diabeteksen hoidossa. Niasiinin tulee olla tärkein hoito, jos halutaan vähentää näitä vakavia sairauksia. Mutta kaikki eivät tiedä tätä. Tässä on esimerkki siitä kuinka syvälle järjettömyys on hiipinyt lääketieteeseen. Eräässä tutkimuksessa Zhou ja muut tutkimuksen tekijät väittävät, että 100 mg niasiiniamidia nostaa verenpainetta. Tämä on vastoin maalaisjärkeä ja myös vastoin tohtori Hofferin laajaa kliinistä kokemusta. Hän totesi, että useita tuhansia milligrammoja päivittäin kohotti verensokeria vain hieman jos lainkaan. Vielä eräs Lin ja muiden tekemä tutkimus on lähes koominen. Tarkasteltuaan verensokerin tasoa tarkalleen viidellä ihmisellä tutkimuksen tekijät päättelivät, että niasiinilla vahvistettu ravinto on syynä lapsuuden liikalihavuuteen. Aika erikoista! Huvittavinta on se, että he puhuvat vähemmästä kuin 100 milligrammasta. Eikö olisi todennäköisempää, että lapsuuden liikalihavuus johtuu sokerin liikasyönnistä? Tai vaikkapa MacNothing-aterioista, joita lapset syövät tai heidän valtavasta virvokkeiden kulutuksestaan tai liikunnan puutteestaan? Mielestämme havainnot ihmisten verensokeritasoista ovat tuskin perusteena harkita uudelleen koko maan niasiinitasoja. Tällaiset tutkimukset eivät läpäise rehellistä testiä.


Laskeeko niasiini verenpainetta?
Jossain määrin, mutta varauksin. Yleisesti ottaen niasiini ei alenna verenpainetta kovin paljon jos lainkaan eikä se ole ensisijainen hoito varsinaiseen korkeaan verenpaineeseen. Tohtori Hoffer määräsi psykiatrisille potilailleen 3000 mg niasiinia päivässä aterioilla (1000 mg aamiaisella, 1000 mg lounaalla ja 1000 mg päivällisellä). Vieläkin enemmän tarvitsevat ihmiset totutettiin vähitellen lisäykseen. Hän ei raportoinut alhaisesta verenpaineesta niillä tuhansilla potilailla, joita hän hoiti yli puoli vuosisataa kestäneellä lääkärin urallaan.



Toksikologia
Vitamiinit eivät ole toksisia (myrkyllisiä). Lääkkeet ovat toksisia. Siksi vitamiineilla ei ole toksikologiaa. Erittäin suurina annoksina niillä voi olla epätoivottuja sivuvaikutuksia, mutta kuolemantapauksia vitamiineihin ei käytännöllisesti katsoen liity. Minä (Abraham Hoffer) käytän tätä sanontaa, koska huolimatta siitä, että vitamiinien toksisuudesta ei ole näyttöä, useimmat lääkärit uskovat, että nimenomaan niasiini on myrkyllistä, toksista, johtuen sen verisuonia laajentavasta vaikutuksesta ensimmäisillä ottokerroilla. Tämä ilmiö on ollut aarreaitta lääkeyhtiöille, jotka käyttävät tynnyreittäin rahaa yrittäessään löytää yhdisteen, jonka voisivat patentoida toimimaan niasiinin veroisesti kolesterolin hallinnassa. He etsivät aineita, jotka hillitsisivät niasiinin aiheuttamaa punoitusta. Tämä on kummallista siksi, että paras punoitusta estävä aine on niasiini itse. Olen ottanut niasiinia 3000 mg tai enemmän päivässä yli 50 vuoden ajan ja toisinaan saan lievän punoituksen (jonka voin tuntea, mutta kukaan ei voi havaita sitä), jos yksi annos on jäänyt ottamatta.



Niasiini ei aiheuta maksan toksisuutta
Eräs lukija kirjoitti: “Otan niasiinia mega-annoksina ja maksa-arvoni ovat koholla. Niinpä lääkärini on käskenyt minua lopettamaan sen ottamisen. Kuinka merkittäviä nämä maksantoimintatestit sitten ovat?” Kirjassaan Cholesterol Control With Diet, The Niacin Solution tohtori William B. Parsons Jr mursi myytin niasiinin vahingollisuudesta maksalle. Kirjassa käsitellään tätä ongelmaa erittäin hyvin (arvostelu Journal of Orthomolecular Medicine -lehdessä, Volume 14, 1999, 3rd quarter.) Pidämme tohtori Parsonsia pätevimpänä lääkärinä, joka hoiti potilaiden kolesteroliongelmia lääkkeillä ja niasiinilla. On selvää, että hän suosii niasiinia, ei lääkkeitä. Hän oli ensimmäinen lääkäri Saskatchewanin ulkopuolella, joka käytti niasiinia. Hän järjesti ensimmäiset kolesterolitutkimukset niasiinilla ja kollegojensa kanssa vahvisti tohtori Alshulin, tohtori Stephenin ja minun vuonna 1955 esittämät väitteet, että niasiini alentaa kolesterolia. Tämä löytö olisi saattanut jäädä unohduksiin ja sitä ei olisi koskaan löydetty uudelleen, ellei maineikas Mayo Clinic olisi vahvistanut sitä. Tohtori Parsons toimi Mayo Clinic johtavana sisätautilääkärinä.

Tohtori Parsons tarjoaa todisteet, jotka perustuvat hänen omiin tutkimuksiinsa ja tarjolla olevaan laajaan kirjallisuuteen niasiinin käytöstä koholla olevan kolesterolin alentamiseen. Niasiini on ainoa käytännöllinen, tehokas, turvallinen ja kustannustehokas aine, joka palauttaa rasva-arvot normaaleiksi. Niasiini ei ainoastaan alenna LDL-kolesterolia vaan kohottaa myös HDL-kolesterolia, alentaa lipoproteiini(a):ta ja triglyseridejä (lihavointi suomentajan). Statiineihin verrattuna se on selvä voittaja. Se alentaa kuolleisuutta ja pidentää potilaiden elinaikaa ensimmäisen sydänkohtauksen jälkeenkin.

Niasiini (tai muut vitamiinit) eivät aiheuta kuolemantapauksia: Myrkytysten seurannan (Poison Control) tilastot osoittavat ravintolisien turvallisuuden.

Clinical Toxicology -lehdessä julkaistun 200-sivuisen vuosiraportin mukaan American Association of Poison Control -keskukset raportoivat, että monivitamiinit eivät vuonna 2009 aiheuttaneet ainuttakaan kuolemaa, ei myöskään A-, C-, D- tai E-vitamiini. 

Niasiinin lajit
Niasiini laajentaa verisuonia ja aiheuttaa punoituksen (flush). Niasiiniamidi ei laajenna verisuonia, ei aiheuta punoitusta eikä sillä ole vaikutusta veren rasvohin (kolesteroli). Inositoliheksanikotinaatti alentaa kolesterolia ilman kuumotusta ja punoitusta. Se ei kuitenkaan ole niasiinin veroinen kolesterolin alentajana. Molemmat, niasiini ja niasiiniamidi tehoavat nivelrikkoon, mielisairauteen ja muihin alussa mainittuihin sairauksiin.


Akuutin sepelvaltimotaudin hoitamisesta niasiinilla voi lukea tästä.

Suomentaja
Alussa pidin lokkanivelkulumat oireettomina niasiiniamidilla (3 x 500 mg). Jokin aika sitten siirryin niasiiniin, koska halusin parantaa käsieni pintaverenkiertoa ja kehon kylmäalttiutta hyödyntämällä niasiinin verisuonia laajentavaa ominaisuutta. Käytettyäni niasiinia viikon
kuumotus häipyi lähes kokonaan. Mielestäni kuumotuksen ja punoituksen epämiellyttävyyttä liioitellaan suuresti kirjallisuudessa.

Suomennos Jussi Yli-Panula


Lähde Niacin: The Real Story: Learn about the Wonderful Healing Properties of Niacin (Hoffer, Saul, Foster) 242 s.

Mistä niasiinia ja niasiiniamidia saa?

Niasiinia ja niasiiniamidia on myytävänä luontaistuotekaupoissa. Tilaan sitä itselleni netistä (Google: lifeextensioneurope tai supersmart).