lauantai 23. marraskuuta 2019

Kuinka rokotteiden alumiini vaikuttaa terveyteen

Tämä blogikirjoitus on vastine Vastalääke-sivulla esitettyyn väitteeseen, jonka mukaan rokotteiden alumiini poistuu kehosta munuaisten kautta nopeasti aiheuttamatta vahinkoa.

Vastalääke on lääketieteen opiskelijoiden perustama luontaislääkintää ja itsehoitoja vastustava sivusto.

Artikkeli lyhyesti
Alumiinia sisältävät rokotteet voivat aiheuttaa merkittävän terveysriskin —  erityisesti pikkulapsilla. Sen tiedetään vahingoittavan aivosoluja ja näyttelevän merkittävää roolia neurologisissa sairauksissa.

Eläintutkimusten mukaan lihakseen ruikutettuna lähes kaikki alumiini säilyy 28 päivää. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lihakseen ruiskutettuna alumiinia havaitaan vielä kolme vuotta rokotuksen jälkeen.

Immunisolut ahmivat ruiskeena annetun alumiinin. Nämä makrofagit toimat Troijan hevosina mahdollistaen alumiinin pääsyn aivoihin aivoveriesteen läpi.

Mitä tiede sanoo alumiinin turvallisuudesta rokotteessa?
Koska alumiinia käytetään tukiaineena niin monissa rokotteissa, näyttäisi kohtuulliselta olettaa, että sen turvallisuudesta olisi tehty kattavia tutkimuksia. Kohtullista tai ei, tällainen olettamus olisi väärin. Itse asiassa ei ole lainkaan todellista näyttöä, joka tukisi sitä, että alumiinia sisältävien rokotteiden antaminen olisi turvallista. Emme tiedä muuta kuin, että rokotteet tehoavat.

Vuonna 2004 tohtori Thomas Jefferson kollegoineen Cochrane Collaborationissa, joka on näyttöön perustuvien arvioiden kultakanta, suorittivat meta-analyysin alumiinia sisältävistä kurkkumätä-jäykkäkouristus-hinkuyskärokotteista. Oli yllättävää, että arvioinnissa päädyttiin siihen, että “kunnollisen näytön puutteesta huolimatta emme suosittele jatkotutkimuksia tästä aiheesta.”

Miksi he kehottivat luopumaan alumiinitukiaineden jatkotutkimuksista, kun avoimia kysymyksiä on vielä niin paljon, ja huolimatta sen myöntämisestä, että puuttuu laadukkaita tutkimuksia turvallisuudesta? Vastauksena - Humphries huomauttaa - on itse raportti, jossa sanotaan:

“Rokotteiden sisältämän alumiinin turvallisuuden tutkiminen on tärkeää, koska alumiiniyhdisteiden korvaaminen nykyisissä rokotteissa vaatisi täysin uuden yhdisteen käyttämistä, mikä tulisi tutkia ennen luvan myöntämistä.

Selviä ehdokkaita alumiinin tilalle ei ole tarjolla, joten turvallisuussyistä tapahtuva poisveto heikentäisi nykyisten rokotteiden suojavaikutusta ja uhkaisi rokotusohjelmia maailmanlaajuisesti.”

Julkisen terveyden tavoitteet painavat vaa'ssa enemmän kuin yksilöiden terveys
Tässä ei siis otetata huomioon yksilöiden terveyttä. Sen sijaan siinä suojellaan rokotusohjelmia, koska ilman alumiinia suuri määrä rokotteita olisi poistettava käytöstä käyttökelpoisten vaihtoehtojen puttuessa.

Toinen julkaisu, jossa valotetaan alumiinia sisältävien rokotteiden todellisia perusteluja, löytyy Federal Register -julkaisusta (Volume 49, No 107), jossa sanotaan muun muassa: “...mitään epäilyjä - ovat ne perusteltuja tai ei - rokotteen turvallisuudesta ei voida sallia, koska on tarve varmistaa, että rokotteen käyttöä jatketaan tavalla, joka vastaa kansan julkisen terveyden tavoitteita.”

Jos esität nämä seikat lääkärillesi ja kyseenalaistat lapsesi rokottamisen turvallisuuden - erityisesti tavanomaisissa monirokotteissa - sinulle todennäköisesti sanotaan, ettei ole mitään syytä huoleen, koska alumiinin määrä rokotteissa on erittäin pieni ja keho hankkiutuu eroon suuresta osasta alumiinia muutamassa päivässä. Humphriesia lainaten “tämä ei ole lainkaan totta.”

Kuten edellä mainittiin, suun kautta nauttun alumiinin ja lihaskudokseen ruiskutetun alumiinin välillä on suuri ero. Edelleen, vaikka lapsi saattaa saada rintamaidosta 21 mikrogrammaa alumiinia päivässä ja tavanomaisesta vastikkeesta noin 114 mikrogrammaa, se jakautuu useaan ruokintaan, jolloin vain pieni osa imeytyy kehoon.


Ruiskeen sisältämän alumiinin määrä on pieni, mutta se imeytyy kehoon sataprosenttisesti olosuhteissa, jotka vahvistavat tulehdusta, jolla on täysin erilainen vaikutus kuin suun kautta nautitulla alumiinilla. Voiko siis syötyä alumiinia verrata ruiskutettuun alumiiniin? Humphriesin mukaa vastaus on ehdoton ei.

Lääkäri saattaa myös vakuuttaa, että  alumiini on hyvin yleinen metalli ympäristössä ja sitä esiintyy luonnostaan rintamaidossa, rintamaidon vastikkeessa, ruoissa ja juomavedessä ja kertyy luonnostaan lapsen kehoon. Tämä saattaa olla totta, mutta se ei varmasti tarkoita, että tällainen kertyminen on terveellistä!

Kuinka paljon alumiinia lapsi voi käsitellä yhdellä kertaa?
Rokotusten kannattajat sanovat, että alumiini poistuu kehosta nopeasti. Mutta tutkimusten mukaan todellisuus on toinen. Kaneilla tehtyjen tutkimusten mukaan lähes kaikki alumiini (78-94 %) säilyy 28 päivää lihakseen saadun rokotteen jälkeen. Ruumiinavaukset paljastivat, että munuaisiin, pernaan, maksaan, sydämeen, lymfasolmukkeisiin ja aivoihin kertynyt alumiini kertyy myös luustoon.

Lapsilla suoritettujen tutkimusten mukaan alumiinia ei erity kehosta lyhyellä aikavälillä lainkaan. Kaksikuukautisille vauvoille annettiin yhteensä 1200 mikrogrammaa alumiinia kolmessa lihakseen annetussa rokotteessa normaalin rokotusohjelman mukaisesti. Alumiinin määrä veressä ja virtsassa mitattiin 12 tunnin aikana. Tekijät olivat “helpottuneita” huomatessaan, että veren alumiinipitoisuus ei kohonnut rokotuksen jälkeen. Alumiinia ei kuitenkaan tullut virtsankaan mukana. Minne kaikki joutui?

Kun Humphries kirjoitti yhdelle tutkimuksen tekijöistä pyytäen vastausta tähän kysymykseen, Dr. Tammy Movsas kirjoitti: “Todellisuudessa emme tiedä mitä alumiinille tuolloin tapahtui. Kuten sanoitte, tässä kohden tarvitaan lisätutkimuksia.”

Silti tämä tutkimus kuuluu niihin tutkimuksiin, joita käytetään pelkojen hälventämiseksi alumiinin vahingollisuudesta.

Suomennos Jussi Yli-Panula



Lähde
https://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2016/04/03/aluminum-vaccine-health-effects.aspx

torstai 14. marraskuuta 2019

Vastine Pohjalaisen artikkeliin uskomushoidoista

Pohjalaisen artikkeli 23.9.2019: Uskomushoidot leviävät Youtube-videopalvelussa

Artikkelissa toimittaja Anna Kilponen ja Lääkäriliiton Kati Myllymäki leimaavat itsehoidot humpuukiksi, hörhöilyksi, hömpäksi, höynäyttämiseksi, tietenkin myös puoskaroinniksi ja uskomushoidoiksi. Kun tosiasioita on niukasti, joudutaan turvautumaan tällaisiin halventaviin mielikuviin.

Jos haluat lukea Kilposen artikkelin, se löytyy tästä.

Kommentoin vain artikkelissa ensimmäisenä mainittua kurkumiinia, joka kuuluu maailman tutkituimpiin yrtteihin. Se sisältää polyfenolia, jolla on kyky tappaa syövän kantasoluja tavalla, johon sytostaatti- ja sädehoidot eivät kykene.

Anticancer Research -lehdessä julkaistu mullistava tutkimus paljastaa, että kurkumiinilla on kyky hakeutua pahanlaatuisen (levinneen) kasvaimen perussyyhyn, syövän kantasoluihin, aiheuttamatta haittaa normaaleille kantasoluille, jotka ovat välttämättömiä terveen kudoksen uudistumiselle ja hengissä säilymiselle. Syövän kantasolut ovat resistantteja sytostaateille ja sädehoidolle. Niitä voidaan myös ärsyttää leviämään leikkauksilla. Syövän kantasolujen katsotaan aiheuttavan kasvaimen entistä ärhäkkäämmän uusiutumisen ja perinteisen hoidon epäonnistumisen.

Tutkimus ilmestyi nimellä Curcumin and Cancer Stem Cells: Curcumin Has Asymmetrical Effects on Cancer and Normal Stem Cells. Tutkimuksessa kuvataan yksityikohtaisesti niitä molekyylimekanismeja, joilla kurkumiini hyökkää syövän kantasolujen kimppuun.


Huomaamme, kuinka merkittävästä löydöstä tässä on kyse! Lääketeollisuudelle tämä on huono uutinen, koska se ei pysty patentoimaan luonnontuotetta kuten kurkumiini. En olisi halunnut aiheuttaa hämminkiä potilaiden keskuudessa kajoamalla syövän kantasolujen merkitykseen. Tässä yhteydessä se oli kuitenkin väistämätöntä asian ymmärtämiseksi.

Yleisesti tiedetään, että kurkumiini sammuttaa kroonista tulehdusta, joka on esimerkiksi syövän, nivelreuman, MS-taudin, psoriasiksen ja Crohnin taudin riskitekijä. Tästä johtuen kurkumiinilla on merkittävä osuus näiden ja monien muiden tulehdussairauksien hillitsemisessä ja ennalta ehkäisyssä.

Kurkumiinin hyötyjä esitellään yli 11 tuhannessa vertaisarvioidussa lääketieteen aikakauslehdessä.

Lähde GreenMedInfo

tiistai 17. syyskuuta 2019

Voiko appelsiininkuori parantaa syövän?

Tämän yhdisteen johtava asiantuntija maailmassa on Dr. Isaac Eliaz. Hän on ottanut elämäntehtäväkseen tutkia sen käyttöä ja tehoa. Dr. Eliaz tutustui ensimmäisen kerran tämän yhdisteen etuihin lapsena kasvaessaan Israelissa, kun hän asui Dr. Ruth Cohenin naapurina.

Dr. Cohen ja hänen aviomiehensä olivat orgaanisen kemian tutkijoita. Heidän intohimonaan oli tutkia sitrushedelmien kuoren yhdisteitä. Vielä tänäänkin Dr. Eliaz muistaa naapurinsa kertoneen hänelle: “Jonain päivänä saadaan selville, että syöpä voidaan parantaa appelsiininkuorella.”

Koska Israeli tunnetaan sitrushedelmistään, Dr. Eliaz otaksui, että Cohenin kommentti oli toiveajattelua. Mutta kun hän vuosia myöhemmin lähti omalle tieteelliselle ja lääketieteelliselle uralleen, hän ryhtyi tutkimaan tätä yhdistettä. Hänelle selvisi, että Dr. Cohenin lausuma oli lähempänä totuutta kuin hän koskaan osasi kuvitella.

Aine on nimeltään pektiini. Se on liukeneva kuitu, jota esiintyy kasvien soluseinämissä. Eniten sitä on sitrushedelmien kuorissa. Appelsiinin malto sisältää noin 30 % pektiiniä.
Pektiinin edut ruoansulatuksessa on ymmärretty monta vuotta. Se voi poistaa toksiineja suolistosta ja paksusuolesta. Se ehkäisee ummetusta. Kymmenet tutkimukset ovat osoittaneet, että se voi pienentää paksuolen syöpäriskiä.

Ravinnon pektiinien molekyylit ovat kuitenkin hyvin suuria. Ne eivät kykene läpäisemään suolenseinämää ja pääsemään verenkiertoon. Mutta 1960-luvulla kehitettiin menetelmä, jolla pektiinimolekyyli kyettiin pienentämään.

Tämä yhdiste on nimeltään muunnettu sitruspektiini (modified citrus pectin - MCP). Sen molekyylipaino on vain murto-osa tavallisen sitruspektiinin molekyylipainosta. Muunnettu sitruspektiini pääsee helposti verenkiertoon ja leviää näin kaikkialle kehoon.

Ensimmäinen tutkimus muunnetusta sitruspektiinistä julkaistiin vuonna 1992. Se osoitti, että tällä pienemmällä pektiinimolekyylillä oli merkittäviä ominaisuuksia syöpää vastaan.
Syöpäsolujen kyky metastoitua perustuu solujen pinnalla olevaan “tarttuvaan” proteiiniin. Tätä proteiinia kutsutaan galektiini-3:si. Se auttaa syöpäsoluja tarttumaan toisiinsa. Se auttaa niitä myös kiinnittymään kudoksiin kaikkialla kehossa.

Ilman galektiini-3:n liimamaista tahmeutta syöpäsolujen olisi vaikea muodostaa kiinteitä kasvaimia tai tarttua uusiin kohtiin ja muodostaa uusia (sekundaarisia) kasvaimia.
Sadat tutkimukset ovat todistaneet, että galektiini-3:lla on keskeinen osuus syövän muodostumisessa ja leviämisessä. Se ennustaa hyvin myös sydäntaudin riskiä. Dr. Eliaz suosittelee, että näihin sairauksiin altistuneiden pitäisi testauttaa galektiini-3 -tasonsa.

Alle 14 (ng/mL) olevat galektiini-3 -arvot ovat ideaaleja ihmisille yleensä ja alle 12 olevat arvot syöpäpotilaille. 14,0-17,8 välillä olevat arvot osoittavat kasvanutta riskiä sairastua syöpään, kongestiiviseen sydäntautiin tai kuolla mihin tahansa sairauteen. Yli 17,8 ylittävät arvot osoittavat erittäin korkeaa syöpä-, sydäntauti-, fibroosi- ja kuolleisuusriskiä.
Ei ole ihme, että galektiini-3 on valtavirran syöpätutkimuksen ensisijainen kohde. Riisumalla tämä molekyyli aseista voidaan:

  • estää syöpäsolujen tarttuminen toisiinsa ja muihin kudoksiin
  • tehdä tyhjäksi niiden kyky kommunikoida
  • estää niiden energiansaanti
Näin tuhotaan syövän kyky pysyä hengissä ja lisääntyä. Juuri näin muunnettu sitruspektiini toimii.

Galektiini-3 hakeutuu halukkaasti galaktoosi-nimiseen sokerimolekyyliin. Ja muunnettussa sitruspektiinissä niitä on paljon. Kun muunnettu sitruspektiini pääsee yhteyteen syöpäsolujen kanssa, se sitoutuu niiden pinnalla olevaan tarttuvaan molekyyliin.

Muunnettu sitruspektiini on kiinnittymistä ehkäisevä aine. Näin se muodostaa tehokkaan suojan metastoitumista vastaan.

The Journal of the National Cancer Institute julkaisi rotilla tehdyn tutkimuksen, joka osoitti, että muunnettu sitruspektiini vähensi melanooman leviämistä 90 prosentilla.
Tämä on vain yksi kymmenistä tutkimuksista, jotka ovat todistaneet tämän turvallisen ja luonnollisen yhdisteen ominaisuudet syöpää vastaan. Dr. Eliaz on johtanut monia näistä tutkimuksista tai osallistunut niihin, mukaan lukien ihmisillä tehdyt kokeet. Hän sanoo, että “muunnettu sitruspektiini on ainut luonnollinen aine, jonka on osoitettu estävän galektiini-3 -molekyylejä.”

Poistamalla syöpäsolujen kiinnittymisominaisuudet muunnettu sitruspektiini tuhoaa syöpäsolujen kyvyn kommunikoida. Se estää uusien verisuonien muodostumisen kasvaimiin. Ja sitoutuessaan syöpäsoluun, se auttaa myös “merkitsemään” nämä solut immuniteetin hyökkäystä varten.

Nämä vaikutukset johtavat lopulta syöpäsolujen kuolemaan. Erään Dr. Eliazin esittämän tutkimuksen mukaan muunnettu sitruspektiini johti syöpäsolujen kuolemaan 81 prosenttisesti, verrokeilla prosentti oli 3,8. Muunnetun sitruspektiinin sitomiskykyä kuvaa se, että se voi siepata raskasmetalleja, radioaktiivisia isotooppeja ja ympäristömyrkkyjä ja saatella nämä pois kehosta.

Muunnetun sitruspektiinin potentiaali syöpää vastaan on hyvin lupaava. Monissa tapauksissa se tuottaa parempia tuloksia kuin vakiohoidot. Se voi myös tehostaa perinteisiä hoitoja.

Muunnetun sitruspektiinin käyttö sytostaattihoidon rinnalla saattaa mahdollistaa hoidon pienemmillä sytostaattiannoksilla hoitotuloksen ollessa parempi. Muunnettu sitruspektiini on ratkaiseva valittaessa leikkaus tai diagnostinen biopsia. Nämä toimenpiteet voivat vahvistaa syöpäsolujen hyökkäävää käyttäytymistä. Ne voivat myös irrottaa syöpäsoluja primaarikasvaimesta ja mahdollistaa näiden siirtymisen muihin kehon osiin. Muunnetun sitruspektiinin kyky sitoutua näihin soluihin ja neutraloida ne on seikka, joka saa tämän hoidon loistamaan muita kirkkaammin.

PectaSol-C: mullistava syöpähoito
Dr. Isaac Eliaz kollegoineen on tutkinut muunnetun sitruspektiinin eri yhdisteitä laboratoriossa yli vuosikymmenen ajan. Tavoitteena oli saada aikaan tuote, joka molekyylipainoltaan ja -kooltaan on ideaali.

Tähän tarvittiin monia yrityksiä. Mutta hiljattain he saavuttivat läpimurron käyttämällä huippumodernia prosessia, johon kuului happo, lämpö ja sitruspektiinin muuntaminen entsyymeillä.

Tuloksena on sitruspektiinin muunnettu muoto, jolla on ennenkuulumaton teho. Se on nimeltään PectaSol-C. Vertaisarvoiduissa kliinissä kokeissa ihmisillä se on osoittautunut tehokkaaksi.

Dr. Eliazin suositus syöpäpotilalle on 5 grammaa (tasateelusikallinen) kolme kertaa päivässä. Jauhe liukenee helposti veteen.

Kasvipektiini on aine, jota jo käytät joka päivä. Muunnettu versio tätä luonnollista ainetta on myös osoittautunut turvalliseksi. Haittavaikutuksista ei ole raportoitu.

Lähde: Forbidden Cures, Proven Health Solutions Your Doctor Was Never Taught (The Institute for Natural Healing)

Suomennos Jussi Yli-Panula
lootuskirja@kolumbus.fi


Mistä PectaSol-C -valmistetta saa?
Useat nettikaupat EU:n ulkopuolella myyvät PectaSol-C:tä. Jos vierastat tullauslomakkeen täyttöä ja tullimaksua, voit tehdä tilauksen EU:ssa sijaitsevalle toimittajalle www.supersmart.com/. Näin vältyt tullimuodollisuuksilta. Kun olet SuperSmartin sivulla, kirjoita hakukenttään pectasol-c.


Vaihtoehtoisia syöpähoitoja, joita voidaan käyttää perinteisten syöpähoitojen rinnalla
Näihin kuuluu edellä esitelty Voiko appelsiininkuori parantaa syövän?
Muita tässä blogissa kuvattuja perinteisten syöpähoitojen kanssa yhteensopivia luonnollisia syöpähoitoja ovat:



maanantai 19. elokuuta 2019

Niasiini skitsofrenian hoidossa

Noin 50 prosenttia kehittyneen maailman väestöstä näyttää kärsivän häiriöistä ja sairauksista, jotka vastaavat edullisesti niasiiniin tai niasiiniamidiin. Tämä luku on todennäköisesti aliarvio. Kirjan kirjoittajat uskovat, että 100 mg:n lisäys niasiiniamidia väestön ruokavalioon vähentäisi suunnattomasti ihmisten kärsimystä ja sillä olisi suuri vaikutus terveydenhuoltokustannuksiin. Tämä niasiinilisäys todennäköisesti palauttaisi niasiinin päivittäisannoksen ravinnossa vuosisatojen takaiselle tasolle, joka vallitsi ennen ruoanjalostuksen aloittamista ja laajamittaista lannoitteiden käyttöä. Tämä ehdotettu strategia ei ole uusi. Toisen maailmansodan aikana Yhdysvaltain hallitus määräsi jauhojen rikastuttamisen niasiiniamidilla. On kuitenkin selvää, että ravinnon niasiinipitoisuudet ovat nykyään liian alhaiset. Niasiinin saannin lisäämisellä ei olisi mitään tunnettuja riskejä, koska se ei aiheuta riippuvuutta. Se ei ole narkoottinen eikä sillä ole euforisia tai kipuja lievittäviä vaikutuksia. Lyhyesti, pieni sijoitus tuottaisi suunnattomia taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä ilman mitään tunnettuja riskejä. On kuitenkin myönnettävä, että jotkut ihmiset tarvitsisivat B3-vitamiinia paljon enemmän kuin toiset johtuen joko olemassa olevista sairauksista ja häiriöistä tai perinnöllisyydestä.

Nikotiinihappo- eli niasiinireseptoreiden löytyminen aivoista saattaa auttaa meitä ymmärtämään, miksi skitsofreniapotilaat tulevat niin helposti riippuvaisiksi nikotiinista ja kokevat, että tupakoinnin lopettaminen on kovin vaikeaa. Olen ollut tietoinen tästä vuosikymmeniä ja se on askarruttanut minua. Nikotiini (tupakan myrkky) saattaa olla yhteydessä samaan biokemialliseen reaktioon kuin niasiini.

Tupakoinnin (nikotiini) ja skitsofrenian välillä on todennäköisesti useita yhtymäkohtia. Olen neuvonut skitsofreniapotilaitani olemaan lopettamatta tupakointia, ennen kuin heidän ortomolekulääriohjelmassaan on tapahtunut merkittävä edistys. Jos nikotiini kiinnittyy nikotiinihapporeseptoreihin, sillä voi myös olla niasiinia imitoiva terapeuttinen vaikutus. Jos nikotiini ei olisi niin toksista, se saattaisi olla arvokas hoito. Mutta sen toksisuus peittää alleen sen hyödyt ja potilaiden tulisi lopettaa tupakointi mahdollisimman pian. Jos he eivät tervehdy, he eivät lopeta tupakointia. Skitsofreniapotilaat ovat onnekkaita siinä, että he eivät saa keuhkosyöpää samassa määrin kuin muu väestö. Nikotiinia voidaan pitää hyvin toksisena vastineen niasiinille. Ei ole yllättävää, että niasiinin ottaminen helpottaa tupakoijia lopettamaan tapansa.

Niasiinia tarvitaan erityisesti psyykkisiin häiriöihin
Skitsofrenian ja skitsoaffektiivisen häiriön hoidossa tulisi korostaa B3-vitamiinin merkitystä. Tällä tavalla olen onnistuneesti hoitanut yli 5000 potilasta.

Skitsofrenia ei ole monivitamiinin puutteesta johtuva sairaus. Se on pellagra, B3-vitamiinin puutos, ja ilman sitä hoito ei onnistu kymmenilläkään vitamiineilla, ellei B3:sta anneta oikeina annoksina. Pellagrapotilaille voidaan antaa kaikkia tunnettuja ravinteita, mutta elleivät he saa B3:sta, he kärsivät edelleen pellagrasta.

Missään raporteistani en ole esittänyt, että skitsofrenia johtuu monivitamiinin puutteesta. Olen aina korostanut, että skitsofrenia on B3-riippuvuus ja että tarvitaan suuria, joskus erittäin suuria annoksia. Muutamat potilaat, jotka eivät käyneet vastaanotollani, ottivat omaehtoisesti jopa 60 grammaa päivässä ilman sivuvaikutuksia. On käytettävä tätä tärkeää vitamiinia. Sivuvaikutukset saattavat olla kiusallisia, mutta tuskin koskaan vakavia eivätkä ne tapa. Lukeeko kukaan milloinkaan näitä raportteja? Viime kuukausina vastaanotollani kävi kolme potilasta, joita ortomolekylaariset psykiatrit olivat hoitaneet. Nämä potilaat eivät olleet vastanneet hoitoon. Kun silmäilin heidän saamiaan hoitoja, tyrmistyin, kun en löytänyt lainkaan B3-vitamiinia heidän luetteloistaan. He ottivat suuria määriä pillereitä, jotka sisälsivät lähes kaikki tunnetut ravinteet, mutta he olivat skitsofreenisiä eivätkä kärsineet monivitamiinien puutteesta, joten he eivät olleet parantuneet. Yhdessä tapauksessa nuori mies otettiin pois B3-ohjelmaltaan ja hänelle määrättiin joitakin muita luonnontuotteita ja sairaus uusiutui. Palattuaan ottamaan B3:sta hän alkoi uudelleen toipua. Nyt hän on ollut terve usean vuoden ajan.

On uskomatonta, että lääkärit ovat epäonnistuneet niin surkeasti eivätkä ymmärrä, että vitamiinit auttavat terveyden palauttamisessa ja että skitsofreniapotilaat eivät toivu, ellei heille anneta tarvitsemaansa B3:sta. Pellagraa  sairastavalle voidaan antaa tonneittain vitamiineja, mutta he eivät toivu, ennen kuin B3:sta annetaan oikea määrä. Useimmat muut vitamiinit osoittautuivat tarpeettomiksi, koska niitä saa ravinnosta. Jos potilaillasi on keripukki, anna heille askorbiinihappoa, ei niasiinia. Jos heillä on skitsofrenia, anna heille B3-vitamiinia, mutta oikeana annoksena.

Skitsofrenia ja pellagra eroavat siinä, että pellagra tarvitsee useimmiten pieniä annoksia B3:sta. Skitsofrenia tarvitsee useimmiten suuria annoksia. Pellagra on puutostila ja skitsofrenia on riippuvuus.

Ensimmäisissä julkaisuissamme vuonna 1954 Osmond ja minä korostimme, että tarvitaan suuria annoksia B3:sta hoitamaan skitsofreniaa. Valitettavasti niasiinin aiheuttama verisuonien laajeneminen (punoitus) ensimmäisillä ottokerroilla on antanut niasiinille huonon maineen. Nykyäänkin useimmat lääkärit pelkäävät enemmän tätä vitamiinia (joka ei tapa ketään) kuin vahvoja psyyken lääkkeitä (jotka tappavat monia). Kuumotus ja punastelu ovat pieni ongelma asiantuntevan lääkärin käyttämänä. Toivoin, että julkaisemani tulokset sadoista tapausselostuksista olisivat saaneet kaikki lääkärit vakuuttuneiksi ja että se olisi saanut heidät luottamaan niasiiniin. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Pelkään, että on vaikea saada lääkäreitä hyväksymään tämä hoito, jos suuria määriä potilaita hoidetaan monivitamiineilla eikä riittävällä määrällä B3:sta. Virallinen terveydenhoito uskoo, että he ovat oikeassa päätellessään, että skitsofrenian ja B3-vitamiinin käytön välillä ei ole yhteyttä. Tästä johtuen arvokas hoito siirtyy vielä 40 vuotta. Pelkään kaikkien skitsofreniapotilaiden puolesta, jotka menettävät mahdollisuutensa paranemiseen. Heille annetaan elohopean, alumiinin, ja nitriitin nykyisiä vastineita (ja luonnollisesti yhä enemmän rauhoittavia) aivojen välittäjäaineiden kuvitellun epätasapainon korjaamiseen.

Olen kirjoittanut skitsofrenian ortomolekylaarisesta hoidosta 50 vuoden ajan. Laaja kirjallisuus kliinisiä tutkimuksia on saatavana standardijulkaisuissa ja Journal of Orthomolecular Medicine -lehdessä ensimmäisistä kaksoissokkotutkimuksista alkaen.

Kirje potilaalta

Kirjoitan kiittääkseni elämäni muutoksesta. Muistanet, että olin epätoivoinen. Ajattelin, että minun on jätettävä työni ja päivät olivat useimmiten melko onnettomia. Niasiini muutti kaiken. Se teki minulle mahdolliseksi nauttia opettamisesta jälleen ja saamaan yhteyden oppilaisiin ja kaikkiin muihin ihmisiin, ajattelemaan ja kommunikoimaan selkeästi normaalin ihmisen tavoin. Kuten sanoit, kaikki ei ole täydellistä, mutta parantuminen on ollut uskomattoman suuri. Otan myös muita vitamiineja ja noudatan minulle esittämiäsi muita ehdotuksia, mutta niasiini on keskeisintä kaikessa. Kunpa olisin soittanut sinulle vuosia aiemmin. Niasiini auttoi, kun kaikki oli pielessä.
Kiitos vielä kerran

Annostus 

Dr. Hofferin yleensä käyttämä päiväannos oli 3000 mg eli 1000 mg aamuaterialla, 1000 mg lounaalla ja 1000 mg päivällisellä. Tarvittaessa hän hän käytti tätäkin suurempia annoksia. Joskus hän saattoi käyttää saman määrän myös C-vitamiinia.

Niasiinin ja niasiiniamidin välinen ero
Jos tavoitteena on parantaa hyvää kolesterolia ja alentaa huonoa, on välttämätöntä käyttää niasiinia (B3), jolla on kuumia aaltoja (flush) aiheuttava vaikutus. Niasiini ja niasiiniamidi tehoavat samalla tavalla nivelrikkoon, sepelvaltimotautiin, MS-tautiin, Parkinsoniin jne. Näissä jälkimmäisissä taudeissa käyttäjät suosivat usein niasiiniamidia, koska he pitävät niasiinin aiheuttamaa vaaratonta punastelua epämukavana.

Mistä niasiinia/niasiiniamidia saa
Tässä kaksi esimerkkiä: Niasiini (flush)
Niasiiniamidi (no flush)

Linkkejä muihin niasiinia käsitteleviin artikkeleihin:
Turvallisin ja tehokkain tapa hallita kolesterolia
Niasiini sepelvaltimotaudin hoidossa


Suomennos Jussi Yli-Panula
Lähde Niacin, The Real Story (Hoffer, Saul, Foster)

Artikkeli, joka tukee Hofferin kokemuksia niasiinista skitsofrenian hoidossa, on luettavissa tässä








maanantai 29. heinäkuuta 2019

Niasiini (B3) - turvallisin ja tehokkain aine kolesterolin hallintaan

B3 (niasiini) on monivaikutteisin. Blogikirjoitukseni aihe on tohtori Abraham Hoffern kirjasta Niacin: The Real Story: Learn about the Wonderful Healing Properties of Niacin. Yli puoli vuosisataisella urallaan Hoffer käytti niasiinia menestyksellisesti lukuisten sairauksien hoidossa, muun muassa diabetes, nivelrikko, skitsofrenia, lasten oppimisvaikeudet, sydäntauti, muistisairaus, ikääntyminen, sydänkohtaus, aivovaurio, allergiat, alkoholismi ja muut riippuvuudet, Parkinsonin tauti. B3-vitamiinia käytettiin myös osasana Downin syndrooman hoitoa.

Koska monet korkeasta kolesterolista kärsivät tuskailevat statiinien haittavaikutusten muun muassa lihassärkyjen kanssa, valitsin Hoffern kirjasta esittelyyn niasiinin, joka on turvallisin ja tehokkain aine kolesterolin hallintaan.



Kohottaako niasiini verenpainetta?
Toisinaan niasiini kohottaa verenpainetta. Monia vuosikymmeniä sitten aloitin niasiinin antamisen kaikille diabetespotilailleni pitääkseni heidän kolesterolitasonsa normaaleina ja vähentääkseni vakavia diabeteksen sivuvaikutuksia, jotka johtavat sokeutumiseen ja alaraajojen menettämiseen. Diabetespotilaani eivät saaneet noita sivuvaikutuksia. Heidän näkönsä ja verenkiertonsa säilyi normaalina. Monilla lääkäreillä oli se käsitys, että koska niasiini kohottaa veren glukoositasoa joillakin potilailla kyseessä oli kontraindikaatio (lääkkeen käytön este). Tämä kohoaminen oli kuitenkin vähäistä eikä pieni kohoaminen haitannut potilaita. Havaitsin, että kolmanneksen diabetespotilaistani oli vähennettävä insuliinia eikä muiden tarvinnut tehdä muutoksia



Niasiinia ja verensokeria koskevia tutkimuksia
Vuonna 1987 Vaguen ja muiden suorittamassa tutkimuksessa nuorille diabeetikolle annettiin kolme grammaa (3000 milligrammaa) niasiinia päivässä. Suurella osalla näistä potilaista annos tuotti remission (taudin elpymisvaihe), “Tuloksemme ja eläinkokeista saadut tulokset osoittavat, että ykköstyypin diabeteksessa niasiiniamidi hidastaa B-solujen tuhoutumista ja tehostaa solujen uudistumista pidentäen näin remissioaikaa.”

Vuonna 2006 Canner ja muut raportoivat, että niasiini on arvokas hoidettaessa potilaita infarktin jälkeen riippumatta siitä, oliko näillä sokeriaineenvaihdunnan oireyhtymä vai ei. He eivät todenneet niasiinin aiheuttavan kontraindikaatiota.” Vastaavasti Dube ja muut raportoivat, että pitkävaikutteinen niasiini on turvallinen “2000 mg:n annoksina ja tehosi HIV-tartunnan saaneilla potilailla, joilla oli valtimoiden rasva-aineenvaihduntahäiriö. Glykemian (veren glukoosi/sokeri) ja insuliiniresistanssin kohoaminen näytti olevan ohimenevä.”

Kirkey kertoi Lancetissä vuonna 2008 julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan useimpien diabetespotilaiden tulee ottaa statiineja. Kirkeyn otsikko on hieman älykkäämpi, kun hän ovelasti kirjoittaa “Diabeetikkojen tulisi ottaa kolesterolia alentavia lääkkeitä,” joihin luonnollisesti sisältyy niasiini. Ymmärrämme kuinka paljon tehokkaampi niasiini on kuin statiinit, jotka alentavat vain kokonaiskolesterolia. Statiinit eivät paranna HDL:ää eivätkä alenna lipoproteiini(a):ta. Ne alentavat vähiten tärkeää aineenvaihduntatekijää, jolla on vähän yhteyttä sydäntautiin ja joka ei pidennä elinikää kuten niasiini. Epänormaali veren rasvataso on sydäntautioireiden päätekijä ja liittyy myös alentuneeseen sokerin sietoon ja liikalihavuuteen. Koska patologiset muutokset veren rasvoissa aiheuttavat sydän- ja verisuonitauteja, niasiinin - veren kolesteroliarvojen normalisoijana - tulisi olla tärkeä tekijä sydäntautien sekä ykkös- että kakkostyypin diabeteksen hoidossa. Niasiinin tulee olla tärkein hoito, jos halutaan vähentää näitä vakavia sairauksia. Mutta kaikki eivät tiedä tätä. Tässä on esimerkki siitä kuinka syvälle järjettömyys on hiipinyt lääketieteeseen. Eräässä tutkimuksessa Zhou ja muut tutkimuksen tekijät väittävät, että 100 mg niasiiniamidia nostaa verenpainetta. Tämä on vastoin maalaisjärkeä ja myös vastoin tohtori Hofferin laajaa kliinistä kokemusta. Hän totesi, että useita tuhansia milligrammoja päivittäin kohotti verensokeria vain hieman jos lainkaan. Vielä eräs Lin ja muiden tekemä tutkimus on lähes koominen. Tarkasteltuaan verensokerin tasoa tarkalleen viidellä ihmisellä tutkimuksen tekijät päättelivät, että niasiinilla vahvistettu ravinto on syynä lapsuuden liikalihavuuteen. Aika erikoista! Huvittavinta on se, että he puhuvat vähemmästä kuin 100 milligrammasta. Eikö olisi todennäköisempää, että lapsuuden liikalihavuus johtuu sokerin liikasyönnistä? Tai vaikkapa MacNothing-aterioista, joita lapset syövät tai heidän valtavasta virvokkeiden kulutuksestaan tai liikunnan puutteestaan? Mielestämme havainnot ihmisten verensokeritasoista ovat tuskin perusteena harkita uudelleen koko maan niasiinitasoja. Tällaiset tutkimukset eivät läpäise rehellistä testiä.


Laskeeko niasiini verenpainetta?
Jossain määrin, mutta varauksin. Yleisesti ottaen niasiini ei alenna verenpainetta kovin paljon jos lainkaan eikä se ole ensisijainen hoito varsinaiseen korkeaan verenpaineeseen. Tohtori Hoffer määräsi psykiatrisille potilailleen 3000 mg niasiinia päivässä aterioilla (1000 mg aamiaisella, 1000 mg lounaalla ja 1000 mg päivällisellä). Vieläkin enemmän tarvitsevat ihmiset totutettiin vähitellen lisäykseen. Hän ei raportoinut alhaisesta verenpaineesta niillä tuhansilla potilailla, joita hän hoiti yli puoli vuosisataa kestäneellä lääkärin urallaan.



Toksikologia
Vitamiinit eivät ole toksisia (myrkyllisiä). Lääkkeet ovat toksisia. Siksi vitamiineilla ei ole toksikologiaa. Erittäin suurina annoksina niillä voi olla epätoivottuja sivuvaikutuksia, mutta kuolemantapauksia vitamiineihin ei käytännöllisesti katsoen liity. Minä (Abraham Hoffer) käytän tätä sanontaa, koska huolimatta siitä, että vitamiinien toksisuudesta ei ole näyttöä, useimmat lääkärit uskovat, että nimenomaan niasiini on myrkyllistä, toksista, johtuen sen verisuonia laajentavasta vaikutuksesta ensimmäisillä ottokerroilla. Tämä ilmiö on ollut aarreaitta lääkeyhtiöille, jotka käyttävät tynnyreittäin rahaa yrittäessään löytää yhdisteen, jonka voisivat patentoida toimimaan niasiinin veroisesti kolesterolin hallinnassa. He etsivät aineita, jotka hillitsisivät niasiinin aiheuttamaa punoitusta. Tämä on kummallista siksi, että paras punoitusta estävä aine on niasiini itse. Olen ottanut niasiinia 3000 mg tai enemmän päivässä yli 50 vuoden ajan ja toisinaan saan lievän punoituksen (jonka voin tuntea, mutta kukaan ei voi havaita sitä), jos yksi annos on jäänyt ottamatta.



Niasiini ei aiheuta maksan toksisuutta
Eräs lukija kirjoitti: “Otan niasiinia mega-annoksina ja maksa-arvoni ovat koholla. Niinpä lääkärini on käskenyt minua lopettamaan sen ottamisen. Kuinka merkittäviä nämä maksantoimintatestit sitten ovat?” Kirjassaan Cholesterol Control With Diet, The Niacin Solution tohtori William B. Parsons Jr mursi myytin niasiinin vahingollisuudesta maksalle. Kirjassa käsitellään tätä ongelmaa erittäin hyvin (arvostelu Journal of Orthomolecular Medicine -lehdessä, Volume 14, 1999, 3rd quarter.) Pidämme tohtori Parsonsia pätevimpänä lääkärinä, joka hoiti potilaiden kolesteroliongelmia lääkkeillä ja niasiinilla. On selvää, että hän suosii niasiinia, ei lääkkeitä. Hän oli ensimmäinen lääkäri Saskatchewanin ulkopuolella, joka käytti niasiinia. Hän järjesti ensimmäiset kolesterolitutkimukset niasiinilla ja kollegojensa kanssa vahvisti tohtori Alshulin, tohtori Stephenin ja minun vuonna 1955 esittämät väitteet, että niasiini alentaa kolesterolia. Tämä löytö olisi saattanut jäädä unohduksiin ja sitä ei olisi koskaan löydetty uudelleen, ellei maineikas Mayo Clinic olisi vahvistanut sitä. Tohtori Parsons toimi Mayo Clinic johtavana sisätautilääkärinä.

Tohtori Parsons tarjoaa todisteet, jotka perustuvat hänen omiin tutkimuksiinsa ja tarjolla olevaan laajaan kirjallisuuteen niasiinin käytöstä koholla olevan kolesterolin alentamiseen. Niasiini on ainoa käytännöllinen, tehokas, turvallinen ja kustannustehokas aine, joka palauttaa rasva-arvot normaaleiksi. Niasiini ei ainoastaan alenna LDL-kolesterolia vaan kohottaa myös HDL-kolesterolia, alentaa lipoproteiini(a):ta ja triglyseridejä (lihavointi suomentajan). Statiineihin verrattuna se on selvä voittaja. Se alentaa kuolleisuutta ja pidentää potilaiden elinaikaa ensimmäisen sydänkohtauksen jälkeenkin.

Niasiini (tai muut vitamiinit) eivät aiheuta kuolemantapauksia: Myrkytysten seurannan (Poison Control) tilastot osoittavat ravintolisien turvallisuuden.

Clinical Toxicology -lehdessä julkaistun 200-sivuisen vuosiraportin mukaan American Association of Poison Control -keskukset raportoivat, että monivitamiinit eivät vuonna 2009 aiheuttaneet ainuttakaan kuolemaa, ei myöskään A-, C-, D- tai E-vitamiini. 

Niasiinin lajit
Niasiini laajentaa verisuonia ja aiheuttaa punoituksen (flush). Niasiiniamidi ei laajenna verisuonia, ei aiheuta punoitusta eikä sillä ole vaikutusta veren rasvohin (kolesteroli). Inositoliheksanikotinaatti alentaa kolesterolia ilman kuumotusta ja punoitusta. Se ei kuitenkaan ole niasiinin veroinen kolesterolin alentajana. Molemmat, niasiini ja niasiiniamidi tehoavat nivelrikkoon, mielisairauteen ja muihin alussa mainittuihin sairauksiin.


Akuutin sepelvaltimotaudin hoitamisesta niasiinilla voi lukea tästä.

Suomentaja
Alussa pidin lokkanivelkulumat oireettomina niasiiniamidilla (3 x 500 mg). Jokin aika sitten siirryin niasiiniin, koska halusin parantaa käsieni pintaverenkiertoa ja kehon kylmäalttiutta hyödyntämällä niasiinin verisuonia laajentavaa ominaisuutta. Käytettyäni niasiinia viikon
kuumotus häipyi lähes kokonaan. Mielestäni kuumotuksen ja punoituksen epämiellyttävyyttä liioitellaan suuresti kirjallisuudessa.

Suomennos Jussi Yli-Panula


Lähde Niacin: The Real Story: Learn about the Wonderful Healing Properties of Niacin (Hoffer, Saul, Foster) 242 s.

Mistä niasiinia ja niasiiniamidia saa?

Niasiinia ja niasiiniamidia on myytävänä luontaistuotekaupoissa. Tilaan sitä itselleni netistä (Google: lifeextensioneurope tai supersmart).

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Alzheimerin taudin ehkäisy ja hoito

Ainut keino ehkäistä Alzheimerin tauti
Alzheimerin tauti on pelottava sairaus. Se näyttää tulevan varoituksetta ja mikä pahinta, se on tähän saakka ollut parantumaton. Tällä hetkellä parasta, mitä voidaan toivoa on hidastaa sen etenemistä eri lääkkeillä, ravintolisillä ja elämäntavan muutoksilla.

Alzheimerin tauti, joka sai nimensä sen löytäjän saksalaisen psykiatrin Alzheimerin mukaan, on etenevä, rappeutumissairaus, joka hyökkää aivojen hermosoluja vastaan ja johtaa muistin, ajattelun ja normaalin käyttäytymisen tuhoutumiseen. Alzheimerin taudissa vahamaisia valkuaishiukkasia, beta-amyloidi -plakkeja, muodostuu hermosolujen ympärille ja sisälle. Nämä katkaisevat elintärkeitä yhteyksiä ja johtavat hermoston tuhoutumiseen. Vaikka jotkut yksilöt elävät sairauden kanssa 20 vuotta tai pidempään, Alzheimerin tautia sairastava elää keskimäärin vain kahdeksan vuotta diagnoosin jälkeen.

Yli 5 miljoonalla amerikkalaisella on Alzheimerin tauti, ja luvun odotetaan kasvavan yli 14 miljoonaan vuonna 2030. Tällä hetkellä 10 %:lla yli 65-vuotiaista amerikkalaisista on Alzheimerin tauti ja lähes puolella 85-vuotiaista tai vanhemmista on tämä sairaus. Alzheimer-tapausten määrän maailmassa odotetaan nelinkertaistuvan 2050 mennessä nykyisestä 26,6 miljoonasta yli 100 miljoonaan. Jos nykyinen suuntaus jatkuu, yksi jokaisesta kahdeksasta suuren ikäluokan edustajasta tässä maassa saa Alzheimerin taudin. Koska kuulun suureen ikäluokkaan, tämä mahdollisuus on tosi pelottava.

Miksi Alzheimer-tapausten määrä lisääntyy niin jyrkästi? Alzheimerin tauti näyttää liittyvän ”sivistyneeseen” elämäntapaan. Maailman vähemmän kehittyneillä alueilla kuten Afrikassa tätä sairautta ei käytännöllisesti katsoen ole, mikä saa epäilemään, että altistuminen ympäristön saasteille ja epäluonnollisille ravintotuotteille, jotka ovat niin vallitsevia nykyajan ruokavaliossa, näyttelevät ratkaisevaa osaa tässä ja muissa nykyajan sairauksissa.
Alzheimerin taudin kouriin joutuminen, voi olla yksilön pahin painajainen puhumattakaan hänen perheestään. Alzheimerin taudissa potilaan mieli näyttää täysin kadonneen muuten terveestä kehosta. Yksilö joutuu täysin perheen tai muiden hoivaajien vastuulle. Se on tilanne, jonka haluamme välttää.

On surullista, että näyttää olevan vähän johdonmukaista pyrkimystä järjestää ohjelma, jolla Alzheimerin tauti tai muut aivosairaudet estettäisiin, vaikka tutkimukset osoittavat, että nämä ongelmat ovat suurelta osin ehkäistävissä. Vastoin yleistä uskomusta aivosairaudet ja rappeutuminen eivät ole väistämättömiä ikääntymisen seurauksia. Itse asiassa ei ole olemassa sellaista kuin ”vanhuuden dementia”. Tutkimusten mukaan aivan kuten muissa kehon sairauksissa ja toimintahäiriöissä myös aivojen heikkenemisellä on erityiset syyt. Kuten muissa sairauksissa tutkimukset ovat myös osoittaneet, että on olemassa luonnollisia keinoja ehkäistä ja hoitaa Alzheimerin tautia ja muita aivosairauksia.

Tästä raportista opitte, että on useita toimenpiteitä, joihin voitte ryhtyä suojautuaksenne Alzheimerin taudilta ja muistikadolta. Ensimmäisessä luvussa käsitellään asioita, joita pidän jännittävimpänä läpimurtona Alzheimerin taudin hoidossa ja mahdollisessa parantamisessa, nimittäin erästä B3-vitamiinin muotoa nimeltä niasiiniamidi. Seuraavaksi käsittelen joitakin muita ravintohoitoja Alzheimerin taudin ehkäisyssä ja hoidossa. Kerron myös testistä Alzheimerin taudin toteamiseksi ja tarkastelen joitakin ”Alzheimerin taudiksi luultuja sairauksia”, jotka voivat aiheuttaa muistikatoa. Lisäksi selitän diabetes-Alzheimer -yhteyttä ja ympäristömyrkkyjen ja lääkkeiden osuutta Alzheimerin taudin ja muiden aivosairauksien syinä. Raportin kahdessa viimeisessä luvussa esitetään keinoja vahvistaa aivoja ja muistia.

Luku 1: Niasiiniamidi ehkäisee/parantaa muistikatoa
Vuosien kuluessa olen löytänyt huomattavan määrän tutkimuksia ratkaisuista ehkäistä tai hidastaa taudin kulkua, mutta vasta äskettäin on tullut tutkimustuloksia, joiden mukaan Alzheimerin taudin aiheuttama muistinmenetys voidaan todella palauttaa. On nimenomaan havaittu, että niasiinin emäksinen muoto niasiiniamidi (nikotiiniamidi) voi parantaa tämän pelottavan sairauden aiheuttaman muistinmenetyksen. Irvinin yliopistossa Kaliforniassa tutkijat antoivat hiirille niasiiniamidia, joka ihmisille annettuna olisi vastannut 2000-3000 milligrammaa. Hoidettuaan hiiriä vain neljä kuukautta he havaitsivat asian, jonka olisi pitänyt olla etusivun uutinen kaikissa maailman kaupungeissa. ”Hiirien kognitiiviset kyvyt olivat palanneet”, sanoi eräs tutkijoista tohtori Kim Green. ”Ne suoriutuivat ikään kuin niillä ei koskaan olisi ollut sairautta.” (kognitiivinen tarkoittaa: tiedollinen, tajunnallinen, tiedon ja ymmärryksen alaan kuuluva; vastakohtana emotionaalinen tunneperäinen, tunteisiin liittyvä, tunteita koskeva). (Jneurosci 08;28:11500-11510)

On selvää, että tutkijat olivat löydöstään hämmästyneitä ja innoissaan. Harvoin kuulee tutkijoiden käyttävän sanaa ‘parantunut’, mutta niin todellisuudessa tapahtui. Tutkimuksen loputtua sairaat hiiret, joita hoidettiin niasiiniamidilla, suoriutuivat muistitesteistä aivan yhtä hyvin kuin terveet. Niasiiniamidi ei vain suojannut niiden aivoja muistikadon etenemiseltä, se palautti myös muistin toimivuuden. Tohtori Green sanoi, ”Vitamiini ehkäisi täysin sairauteen liittyvän kognitiivisen heikentymisen palauttaen sen tasolle, jolla se oli ollut ilman sairautta.” Pelkästään tämä oli jo jännittävää, mutta niasiiniamidi paransi myös sairastumattomien hiirien muistia ja käyttäytymistä.

Minä en todennäköisesti olisi ollut niin hämmästynyt, mutta lääkäriyhteisön ja valtavirtalehdistön suhtautuminen järkytti minua. Alzheimer-järjestöt eivät käytännöllisesti katsoen ole noteeranneet tätä tutkimusta ja jatkoivat linjaa, jonka mukaan suuret vitamiinimäärät voivat olla myrkyllisiä eikä niitä pitäisi ottaa muuten kuin lääkärin valvonnassa. Ja lähes jokainen tutkimusta käsittelevä artikkeli, jonka näin, tarjoaa saman varoituksen, mikä on täyttä soopaa.

Niasiiniamidin ottamisen etu nyt
Miljoonat Alzheimerin taudista kärsivät voisivat hyötyä suurten niasiiniannosten ottamisesta heti, ja miljoonat muut voisivat mahdollisesti ehkäistä sairauden ottamalla sitä. 2000-3000 mg päivässä on täysin vaaratonta. Yhtään niasiinin aiheuttamaa kuolemantapausta ei ole koskaan raportoitu. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että – kuten eläinkokeet ovat osoittaneet – ihmisille myrkyllinen annos on noin 375 000 mg päivässä. Haluan toistaa, että edellä oleva tutkimus tehtiin eläimillä, ei ihmisillä, ja on mahdollista, että vaikutukset ihmisiin eivät olisi yhtä syvällisiä. Tutkimuksen tulokset olivat kuitenkin niin vaikuttavia, että sama tutkimusryhmä ryhtyi välittömästi tekemään puolen vuoden kliinistä tutkimusta Alzheimer-potilailla. Se on kontrolloitu koe, missä puolet potilaista saa 1500 mg niasiiniamidia kahdesti päivässä ja puolet lumelääkettä. Jos minulla olisi alttius Alzheimerin taudille (eli minulla olisi perinnöllinen mutaatio sairastua Alzheimerin tautiin tai jos minulla olisi sitä sairastava perheenjäsen), ryhtyisin välittömästi ottamaan suurempia niasiiniannoksia. On muistettava, että tutkimukset viittaavat vahvasti myös siihen, että se voi parantaa myös terveiden yksilöiden muistia. Kun Alzheimerin tautiin ei ole yhtään hyväksyttyä parannusta ja paras, mitä voidaan toivoa muiden nykyisten hoitojen suhteen, on sairauden hidastaminen. En voi ymmärtää, miksi niasiiniamidihoidon aloittamisessa epäröidään. Se on ehdottoman turvallinen ja myös huokea. Edellä olevan tutkimuksen tekjät hankkivat vuoden annoksen noin 25 eurolla.

Parasta mitä voit 25 eurolla koskaan saada
Niasiiniamidi on jo vuosia kuulunut ehdottomiin suosikkeihini ravintolisien joukossa. Hieman yli kymmenen vuotta sitten kirjoitin työstä, jota tohtori William Kaufmanin teki 1930-luvun loppupuolella. Keskustelin tohtori Kaufmanin kanssa lukuisissa tilaisuuksissa ja monia vuosia pidin yhteyttä häneen ja hänen vaimoonsa Charlotteen (tutkimusassistentti) Kaufmanin kuolemaan asti vuonna 2000. Hän oli todellinen uranuurtaja niasiiniamidin puutoksiin liittyvien ongelmien hoidossa. Hän havaitsi, että monet ”normaaliin” vanhenemiseen liittyvät psyykkiset ongelmat johtuvat todellisuudessa riittämättömästä niasiinamidin määrästä ravinnossa.

Vaimonsa avustamana tohtori Kaufman dokumentoi tarkasti tutkimustulokset, jotka hän sai käyttämällä niasiiniamidia erityisesti väsymyksen, lihasvoiman, työtehon, tasapainokadon, masennuksen, nivelten liikkuvuuden ja nivelrikon alueilla (kts. ”Muut  niasiiniamidin edut” edempänä). Jos tohtori Kaufman olisi vielä keskuudessamme, hän varmasti ilahtuisi kuullessaan, että hänen ohjelmansa tehoaa myös Alzheimerin taudin hoidossa. Vaikka edellä mainituissa kliinisissä kokeissa suunnitellaan käytettäväksi 1500 mg niasiiniamidia kahdesti päivässä, toivoisin, että tiedemiehet perehtyisivät tohtori Kaufmanin työhön ja hänen havaintoihinsa annostuksesta. Tohtori Kaufmanilla oli yli tuhannen potilasvuoden kokemus niasiiniamidin käytöstä ja hän oli selvittänyt, kuinka siitä saadaan paras hyöty. Keskusteluissani tohtori Kaufmanin kanssa hän sanoi, että vesiliukoisuudestaan johtuen niasiiniamidi imeytyy nopeasti verenkiertoon ja keskushermostoon. Kehon taso alkaa kohota 15 minuutin kuluessa nauttimisesta ja on korkeimmillaan noin 90 minuutin kuluttua. Kolmen tunnin kuluttua suurin osa vitamiinista on poistunut kehosta. Tästä syystä hänen mielestään oli tärkeää antaa useita annoksia päivän aikana (ja yöllä erittäin vakavissa nivelrikkotapauksissa). Hän myös määritteli, että 250 mg oli enimmäismäärä, joka kerralla voi imeytyä kehoon. Useiden 250 mg:n annosten ottaminen on paras tapa ylläpitää vaikuttava pitoisuus kehossa. Hän sovitti päiväannokset sairauden vakavuusasteen mukaan, yleensä 1500-4000 mg päivässä.

(Tohtori Kaufmanin kertoi, että hän oli puolisonsa kanssa ottanut 250 mg joka kolmas tunti [kuusi annosta] ollessaan valveilla eli yhteensä 1500 mg päivässä yli 55 vuoden ajan. Hänen mielestään tämä on ihanteellinen ylläpitoannostus, jota on noudatettava koko elämän ajan. Uskon, että hän oli oikeassa, kun ottaa huomioon Alzheimerin taudin, nivelrikon ja erilaisten neurologisten sairauksien jatkuvan lisääntymisen.)
Hänen havaintonsa ja tutkimustensa perusteella Alzheimer-potilaat näyttävät saavuttavan parhaat tulokset, jos he ottavat 250 mg 1½ tunnin välein, yhteensä 12 annosta). Suositan lämpimästi hänen niasiiniamidiohjelmaansa Alzheimerin taudin ehkäisemiseen tai sen hoitoon.

Naisiiniamidin muita hyötyjä
Kuten edellä mainitsin, tohtori Kaufman ryhtyi tutkimaan niasiiniamidin parantavia vaikutuksia 1930-loppupuolella. Tohtori Kaufman totesi, että riittämätön niasiiniamidin saanti voi suoraan aiheuttaa paljon fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia, joita ovat masennusta aiheuttava hermoston heikentyminen, ahdistuneisuus ja persoonallisuuden muutokset, tasapainon heikentyminen, meluherkkyys, epänormaaleja ihontuntemuksia, keltainen tai ruskea ihon pigmentti ja liiallinen kovettumien muodostuminen, maksan laajentuminen ja arkuus, väsymys, nivelrikko ja nivelten liikkuvuuden heikkeneminen, heikko lihasvoima sekä alentunut työteho. Hän antoi näille ongelmille yleisnimen ”aniacinamidosis” (aniasiiniamidoosi – vapaa suomennos: niasiinin puutossairaus)

1940-luvun alussa tohtori Kaufman oli todennut, että kaikki edellä mainitut sairaudet voitiin helposti korjata, kun potilaille annettiin oikeat annokset niasiiniamidia ravintolisänä. Vaikka jotkut näistä ongelmista korjaantuivat sen jälkeen, kun valmistajat määrättiin lisäämään leipään niasiiniamidia ja muita B-vitamiineja, jäljelle jäi ongelmia, jotka eivät olleet korjaantuneet lisäysohjelman jälkeen, nimittäin 1) väsymys, lihasvoimien ja työtehon heikentyminen, 2) tasapainon heikentyminen ja 3) heikentynyt nivelten toiminta. Tohtori Kaufman totesi niasiinilla olevan parantavia vaikutuksia seuraaviin ongelmiin:
Väsymys, lihasvoiman heikkeneminen ja työteho
 

Mitatakseen nopeasti ja tarkasti niasiiniamidin vaikutuksen väsymykseen, lihasvoimaan ja työtehoon tohtori Kaufman tutki jokaisen potilaan käden voiman puristusmittarilla. Hän totesi, että käden pienillä lihaksilla saavutetut positiiviset tulokset vastasivat positiivisia muutoksia koko kehossa.

Tohtori Kaufman totesi erityisesti, että noin 70 %:lla potilaista oli parempi työteho ja vähemmän väsymystä jo 30 minuutin kuluttua otettuaan 100-300 mg niasiiniamidia. Noin 30 %:lla potilaista lihasvoima parani myös 30 minuutin jälkeen.

On huomattava, että tohtori Kaufman sai nämä alustavat tulokset havainnoimalla kutakin potilasta vastaanotollaan tunnin ajan tai pidempään sen jälkeen, kun nämä olivat ottaneet ensimmäisen niasiiniamidiannoksen. Selvempää parannusta havaittiin, kun potilaat jatkoivat hoitoa usean kuukauden ajan.

Tasapainon heikentyminen
Tohtori Kaufman käytti kolmea menetelmää selvittääkseen tasapainon heikentymisen. (Jos aiotte testata itsenne näillä menetelmillä, huolehtikaa, että joku seisoo lähellä estämässä mahdollisen kaatumisen.) Mitä useammasta testistä selviät, sitä parempi on tasapainoaistisi.


  1. Aloita seisomalla yhdellä jalalla vähintään 15 sekuntia
  2. Seiso sitten samalla jalalla silmät suljettuna vähintään 15 sekuntia.
  3. Viimeiseksi, seiso oikealla jalalla ja nosta vasen jalka ja sijoita vasen kantapää kolme senttiä oikean polvilumpion eteen. Pidä kädet sivuilla koko ajan. Jos onnistuit seisomaan tässä asennossa silmät auki vähintään 15 sekuntia, niin toista testi.
Kumpikin näistä testeistä pitäisi tehdä kahdesti, kerran seisoen oikealla jalalla ja kerran seisoen vasemmalla jalalla.

Tasapainon säilyttäminen riippuu useista seikoista. Yksi niistä liittyy selkärankaa pitkin kulkeviin säikeisiin, jotka ilmoittavat aivoille kunkin nivelen paikan ja kulman. Niasiiniamidin puutoksen on osoitettu häiritsevän näitä väyliä ja heikentävän tasapainokykyä.
Niasiiniamidin nauttimisella voi olla myönteinen vaikutus tasapainoon, ja useimmilla parantumista voidaan havaita usean kuukauden kuluttua. Jos haluatte nähdä, tapahtuuko välitöntä parantumista, toistakaa tohtori Kaufmanin tasapainotesti 30 minuuttia niasiiniamidiannoksen jälkeen. Vaikka ette havaitse eroa heti, noudattakaa ohjelmaa, koska havaittava edistyminen saattaa edellyttää kolmen kuukauden jatkuvan hoidon. Tohtori Kaufman havaitsi, että niasiiniamidin puutokseen liittyvät masennustilat esiintyvät yleisimmin yli 55-vuotiailla ihmisillä. On myönnettävä, että niasiiniamidin ottaminen ei ole kaikkivoipa hoito masennukseen tai minkään muun sairauden hoitoon, mutta monissa tapauksissa se voi johtaa merkittävään kohentumiseen.

Niasiiniamidi on hieman epätavallinen useimpiin muihin vitamiineihin verrattuna, koska se pääsee helposti ja nopeasti keskushermostoon. Sillä on samankaltaisuus samojen neurologisten reseptorikohtien kanssa, joihin bentsodiatsepiinien luokkaan kuuluvat lääkkeet on suunniteltu vaikuttavan (bentsodiatsepiinit kuten Xanax ja Valium ovat rauhoittavia lääkkeitä). Itse asiassa niasiiniamidi toimii lievästi rauhoittavana luonnollisena aineena, mutta on täysin turvallinen eikä aiheuta riippuvuutta.

Ei ole lainkaan harvinaista, että koetaan vapautumista ja energian lisääntymistä 5-10 minuuttia sen jälkeen, kun on otettu 100 mg niasiiniamidia. Heti kuin niasiiniamidin pitoisuus veressä alkaa kohota, koetaan vitamiinin rauhoittava vaikutus keskushermostoon. Jos pitkäaikaisesta syvästä masennuksesta kärsivät potilaat saavat helpotusta kahden ensimmäisen viikon aikana, niasiiniamidihoito on osoittautunut hyväksi.

Nivelten liikkuvuus ja nivelrikko
Keskusteluissani tohtori Kaufmanin kanssa ilmeni, että suurimpana panoksenaan ravintoterapian hyväksi hän piti tutkimuksiaan nivelten toiminnan parantamiseksi. Hänen työnsä on auttanut tuhansia ihmisiä saamaan helpotusta nivelkipuihin ja liikkumattomuuteen. Ottaen huomioon, että nivelrikko on sairaus, joka lopulta koskettaa meitä kaikkia (40 vuoden ikään mennessä 90 %:lla väestöstä on siitä selviä merkkejä), tämä on todella taivaan lahja.

Useiden vuosikymmenien ajan tohtori Kaufman dokumentoi satoja tapauksia potilaista, joiden liikuntakyky ja selviytyminen parani pitkäaikaisen niasiinihoidon jälkeen. Hänen kuvilla täydennetyt tapausselostuksensa esittävät ihmisiä, jotka eivät ennen hoitoa kyenneet kohottamaan käsiään hartiatason yli. Usean kuukauden niasiinihoidon jälkeen he pystyivät helposti kohottamaan kätensä pään yläpuolelle.

Nämä tapaukset ovat vieläkin merkittävämpiä siksi, että nämä potilaat kertoivat myös nivelkipujen ja tulehdusten lievittyneen. Niasiiniamidia ei pidetä tulehduksia tai kipuja parantavana yhdisteenä. Ilmeisesti niasiiniamidin kyky laukaista todellinen nivelpintojen korjaus on se tekijä, joka johtaa ratkaisevaan kivun ja tulehduksen vähenemiseen.
Haluan kuitenkin mainita, että niasiiniamidi ei ole aine, joka tehoaa aivan kaikissa tapauksissa. Joissakin tapauksissa nivelet ovat ilmeisesti vaurioituneet niin pahoin, että mikään ei auta. On joitakin muita olosuhteita, jotka voivat mielestäni häiritä niasiiniamidin tehoa nivelrikon ja muiden sairauksien hoidossa.

  • Riittävä proteiini (valkuainen) on välttämätön nivelten korjaukselle. Nivelkalvossa on runsaasti proteiineja, ja ilman riittävää proteiinien saantia korjausta ei tapahdu. Siksi ehdotan, että otatte heraproteiinijauhetta, jos kärsitte nivelrikosta.
  • Kaikki B-vitamiinit toimivat toisiaan tukien. Sen tähden voitte odottaa parempia tuloksia, jos otatte niasiiniamidia hyvän B-monivitamiinin kanssa.
  • Älkää odottako nivelen parantuvan kunnolla, jos sitä jatkuvasti pahoinpidellään. Esimerkiksi polven nivelrikko ei parane, jos jatkatte hölkkäämistä tai vastaavaa. Myös liikalihavuus vaurioittaa jatkuvasti niveliä, joiden täytyy kantaa painonne. Yksi tapa vähentää niveliin kohdistuvaa painetta on käyttää paksupohjaisia tärähdystä vaimentavia kenkiä.
Kuinka niasiiniamidia otetaan näihin ongelmiin
Väsymyksen ehkäisyyn ja hoitoon, tasapainon heikkenemiseen ja kohtalaisiin nivelten toimintahäiriöihin niasiiniamidin annossuositus on 250 mg joka kolmas tunti otettuna kuutena annoksena 18 tunnin aikana. Kuten edellä mainitsin, tämä on annostusohjelma, jota tohtori Kaufman ja hänen puolisonsa olivat noudattaneet yli 55 vuotta.
Vakavissa nivelten toimintahäiriöissä annostussuositus on 250 mg joka toinen tunti kahdeksana annoksena. Tämä on yhteensä 2000 mg päivässä 16 tunnin aikana. Jos nivelten toimintahäiriö on erittäin vaikea, annostussuositus on 250 mg 1½ tunnin välein eli yhteensä 2500 mg päivässä. (Näissä tapauksissa annostusta voidaan vielä lisätä 250 mg:aan tunneittain 16 tunnin aikana eli yhteensä 4000 mg päivässä.)

Tässä kohden on tärkeää huomata, että edellä mainittuja aikavälejä on noudatettava eikä vain päivittäisten annosten määriä. Ottamalla esimerkiksi 500 mg kolme kertaa päivässä on yhteensä 1500 mg, mutta vaikutus ei ole läheskään sama kuin otettaessa 250 mg joka kolmas tunti. Tohtori Kaufmanin ohjelman tarkoitus on pitää niasiiniamidin pitoisuus veressä tasaisena.

Muita parantavia käyttötapoja
Ympäri maailmaa tehdyt tutkimukset näyttävät tukevan tohtori Kaufmanin käsityksiä niasiiniamidin monista hyvistä vaikutuksista. Niasiiniamidi saattaa auttaa ehkäisemään diabetesta ja syöpää. Sillä on myös todettu olevan hyvä vaikutus halvausten hoidossa.
Niasiiniamidi voi ehkäistä insuliinia tuottavien haimasolujen autoimmuunituhoa. Riittävän varhain otettuna se voi auttaa myös korjaamaan vahingoittuneita haimasoluja ja ehkäistä diabeteksen puhkeamista. (Br J Clin Pract 92;46(3):177-179) Uudemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että haimavauriot aiheutuvat paljolti haimasolujen DNA-säikeiden rikkoutumisesta ja että riittävä määrä niasiiniamidia kudoksissa voi ehkäistä tätä rikkoutumista. (Diabetes 95;44:152-155)

Niasiiniamidin riittävän pitoisuuden kehossa on osoitettu olevan hyvin ratkaiseva tekijä auttamaan kehoa korjaamaan jo vahingoittuneita DNA-säikeitä, mikä vuorostaan ehkäisee syövän puhkeamista. DNA-säikeet tuottavat jatkuvasti sinikopioita uusille soluluille, joita tarvitaan vahingoittuneiden tai kuolleiden solujen korvaamiseen. Jos DNA-säikeet ovat vahingoittuneet, nämä uudet solut syntyvät epänormaaleina ja niistä voi tulla pahanlaatuisia. (J Am Coll Nutr 92;11(5): Abst 95)

Niasiiniamidi näyttää olevan hyödyllinen myös halvausten hoidon alkuvaiheessa. Eräässä tutkimuksessa niasiiniamidi, jota annettiin rotille kahden tunnin sisällä halvauksen puhkeamisesta, osoittautui vähentävän infarktia eli veren saannin puutteesta johtuvaa kudosten kuolemaa. Niasiiniamidin on osoitettu vähentävän valtimotukkeumia. Se lisää entsyymiä, joka parantaa ATP:tä (adenosiinitrifosfaatti, solun perusenergia) ja ehkäisee näin solukuolemaa. (Neurosci Lett 99;259(1):21-24)

Paras vastine rahalle
On muutamia muita seikkoja, jotka on pidettävä mielessä niasiiniamidista. Ensiksi, se ei ole kaikkivoipa. Niasiiniamidi voi tehdä ihmeitä, mutta ne eivät tapahdu hetkessä. Vaikka tohtori Kaufmanin potilaat alkoivat usein kokea vähäistä kohentumista ensimmäisinä tunteina tai päivinä, vakavampien tapausten parantuminen saattoi kestää vuoden tai pitempäänkin. Hän korosti myös oikeaa ruokavaliota ja liikunnan merkitystä. Tarvittaessa hän lisäsi myös muita lisäravinteita esimerkiksi hyvän monivitamiini/kivennäisen, jossa oli tasapainoisesti kaikkia B-vitamiineja sekä A- ja D-vitamiinia. Olen havainnut, että suuremmat niasiiniamidiannokset tehoavat paremmin, kun sen kanssa otetaan 50 mg B6-vitamiinia (pyridoksiini) päivässä.

Käytin tohtori Kaufmanin ohjelmaa useita vuosia ja havaitsin hämmästyttävää parantumista, mutta hoitovaste oli vieläkin parempi siirryttyäni lisäaineettomaan tuotteeseen. Tohtori Kaufman havaitsi, että monet niasiiniamidituotteet sisältävät säilöntäaineita, mistä en ollut tietoinen. On varmaankin muita myyjiä, mutta Freeda Vitamins toimittaa erittäin hyvää säilöntäaineetonta niasiiniamidia 250 mg:n tabletteina. Sitä voi tilata www.freedavitamins.com tai 800-777-3737. Niasiiniamidia toimittaa myös Swanson Health Products (www.swansonvitamins.com tai 800-824-4491) ja Yarrow Formulas (www.jarrow.com tai 310-204-6936). Minä, blogin pitäjä, tilaan niasiinin ja niasiiniamidin osoitteesta amazon.co.uk. Näin vältyn tullin maksamiselta ja hankan tulli-ilmoituksen tekemiseltä. Amazonilla on myös hyviksi mainitut Jarrow-tuotteet.

Niasiiniamidituotteista haluan mainita vielä yhden seikan. Se koskee aikalaukaisuniasiiniamideja, joita muutamat yritykset toimittavat. Niiden tarkoituksena on helpottaa suurten niasiiniannosten ottamista. Näiden aikalaukaisutuotteiden ongelmana on, että ne mahdollisesti aiheuttavat maksaongelmia, joten maksan toiminta on tutkittava ajoittain. En suosita näiden tuotteiden ottamista. Edellä esitetty tohtori Kaufmanin ohjelma, jossa otetaan tavallista niasiiniamidia, ei ole milloinkaan aiheuttanut maksaongelmia tai muita sivuvaikutuksia. Näyttää, että veriarvojen tasapaino auttaa maksaa ja munuaisia käsittelemään suuremmat niasiinimäärät.

Tässä vaiheessa en voi sanoa varmasti, että niasiiniamidi suurina annoksina parantaa täysin muistikadon ihmisillä samalla tavalla kuin hiirillä. Mutta sen turvallisuuteen, saatavuuteen ja hintaan nähden sitä varmasti kannattaa kokeilla, kun muita käyttökelpoisia vaihtoehtoja ei tällä hetkellä ole. Edellä mainitussa hiirikokeessa se ei vain lievittänyt ongelmaa, vaan sillä oli parantava vaikutus. Todetkaa itse, parantaako niasiiniamidi muistianne suorittamalla sivulla 100 oleva itsetesti ennen niasiiniamidin ottamista ja muutamia viikkoja sen jälkeen. Rahaa kuluu 30-40 euroa tässä tasapainoaistin, mahdollisen nivelrikon, liikuntarajoitteisuuden, väsymyksen ja lihasheikkouden parantamisessa. Summa ei ole suuri, vaikka parannusta kaikissa ei tapahtuisikaan.

Ehkäisemällä ja hoitamalla muistiongelmia niasiinilla ja niasiiniamidilla tulee samalla hoitaneeksi nivelvaivoja, korkeaa kolesterolia jne. Julistaisinko kilpailun, jossa lukijat saisivat etsiä yhtä monivaikutteisen lääkkeen kuin naisiini ja niasiiniamidi ovat - yhtä sivuvaikutuksettoman - ja yhtä halvan jne, jne?!

Edellä oleva teksti on 1. luku kirjasta Muistikato-dementia-Alzheimerin tauti 103 s. (Dr. David Willams). Kirja sisältää yhteensä seitseman lukua, joissa esitellään muut muistia kohentavat ja ylläpitävät ravintolisät. Jos lähetät sähköpostiosoitteesi, lähetän koko kirjan PDF-liitteenä ilmaiseksi.

Lähde Muistikato - dementia - Alzheimerin tauti, Miten ehkäisen, hidasta, korjaan

torstai 18. huhtikuuta 2019

Kantasolututkimukset ja edistyneet uudistavat hoidot - kuluttajaopas

Miksi tutkijat nimittävät kantasoluhoitoa 21. vuosisadan ihmeeksi? Kuinka kantasoluja voidaan hoitaa parantamaan ja uudistamaa vaurioituneita jänteitä ja niveliä?

Yhdysvalloissa on tarjolla kantasoluhoitoja ja uudistavan lääketieteen hoitoja kroonisiin nivelsairauksiin ja terveysongelmiin. Ensimmäisen kerran historiassa kantasoluhoitoja kroonisiin vaivoihin on tarjolla suurelle yleisölle.

Vuonna 1975 onkologit ryhtyivät käyttämään luuydinsiirtoja eli luuydinkantasoluja leukemiapotilaiden hoidossa. Nämä hoidot ovat pelastaneet ihmishenkiä ja parantaneet elämänlaatua jo jonkin aikaa.

Tässä oppaassa esitellään 5 erityyppistä kustannustehokkainta uudistavaa hoitoa. Kaikki nämä menetelmät ovat olleet tunnettuja noin 20 vuoden ajan, mutta niiden suosio ja saatavuus on lisääntynyt vasta viime aikoina.

Kantasoluilla on “raaka potentiaali”, mikä merkitsee, että ne voivat tulla miksi tahansa kudokseksi tai elimeksi kehossa. Kukin näistä hoidoista mahdollistaa kantasolujen uudistavan kyvyn korjata ja korvata vaurioituneet solut.

  • Luuytimen kantasolut
  • Rasvakudoksen kantasolut
  • Lapsiveden kantasolut
  • Verihiutaleplasmahoito
  • Napanuorakudoksen ja veren kantasolut
Kaikista näistä uudistavista hoidoista vain kaksi luokitellaan “kantasoluhoidoksi” ja näitä ovat luuydinkantasolut ja rasvakudoskantasolut. Muut hoidot käyttävät myös hyväkseen kantasolujen uudistavaa voimaa mutta eri tekniikoilla, jotka tekevät niistä ainutlaatuisia.

Luuydinkantasoluilla on saavutettu hämmästyttäviä tuloksia syöpähoidossa. Näiden parantumisien rohkaisemana tutkijat ryhtyivät tutkimaan kantasolujen tehoa ortopediassa. He alkoivat käyttää luuydinkantasoluja korjaamaan ja korvaamaan niveliä ja nivelrustoa erittäin onnistuneesti. Luuytimen kantasolut hyväksyttiin laajasti onnistuneena menetelmänä uudistaa nivelrustokudosta.

Luuydinkantasoluhoitojen käyttöä rajoitti hoitoon perehtyneiden lääkärien puute. Luuytimen talteenottaminen on invasiivinen toimenpide, johon tarvitaan sairaalassa suoritettava leikkaus. Toimenpide on mutkikas ja aiheuttaa potilaalle kipuja leikkauksen jälkeen. Haasteena on vielä se, että vaikka luuytimessä on runsaasti kantasoluja, ne eivät sisällä suuria määriä mesenkymaalisia kantasoluja. Mesenkymaaliset kantasolut ovat prototyyppisiä aikuisen kantasoluja. Niillä on suuri kyky itseuudistumiseen. Ne ovat erittäin sopeutuvia ja niiden kudosjakautuma on laaja. Lääkärin mieltymyksestä riippuu haluaako hän käyttää luuydintä kantasolujen lähteenä.
Hoito rasvakudoksen kantasoluilla
Jotkut lääkärit käyttävät luuytimen kantasolujen lisäksi rasvakudoksen mesenkymaalisia kantasoluja vahvistamaan hoitoa. Koska hoito tapahtuu potilaan omasta kehosta peräisin olevilla soluilla, infektion tai hylkimisen mahdollisuus on minimaalinen tai olematon. Nämä kantasolut eivät vain kykene muodostamaan nivelrustoa vaan niitä käytetään myös neurologisten sairauksien hoidossa, hengitys- ja aineenvaihduntasairauksissa ja monissa kroonisissa ja autoimmuunisairauksissa. Menetelmän hinnat ovat 15-20 tuhannen dollarin välillä niveleltä.

Rasvakudoksesta talteenotetut kantasolut tuleva potilaan omasta rasvakudoksesta. Talteenotto tapahtuu rasvaimulla ja lääkäri valmistaa solut otoksesta laboratoriossa, jolloin rasvasolut eristetään arvokkaista kantasoluista. Koko toimenpide on yksinkertainen ja kestää 2-3 tuntia. Luuytimen tapaan rasvasolut ovat kehon kantasoluvarasto. Ikääntyessä kantasolujen määrä alkaa vähetä, mikä vaikuttaa talteen otettavien kantasolujen laatuun ja tiheyteen. Jotkut lääkärit käyttävät mieluummin runsaasti verihiutaleita sisältävää plasmaa (platelet rich plasma - PRP), lapsivesi- ja napanuorakantasoluja vanhempien potilaiden hoidossa siksi, että näillä rasvakudoksen ja luuytimen kantasolujen määrä laskee.


Monet lääkärit yhdistävät rasvakudoksen kantasolut ja runsaasti verihiutaleita sisältävän plasman. Tätä yhdistelmää käytetään usein luuydinkantasoluhoidoissa, koska niissä on runsaasti kasvutekijöitä ja sytokiineja, jotka kertovat kantasoluille minne mennä ja mitä tehdä.

Rasvasolukantasolujen eristäminen on paljon yksinkertaisempaa, kuin luuydinsolujen eristäminen. Rasvasoluissa on paljon enemmän mesenkymaalisia kantasoluja.
 

Selkäytimestä saadaan keskimäärin muutamia satoja tuhansia mesenkymaalisia soluja, mutta rasvakudoksesta huikeat 7-10 miljoonaa. Jotkut lääkärit ovat eristäneet jopa 60 miljoonaa solua rasvakudoksesta. Eristämisen ja käsittelyn jälkeen lääkäri ottaa rasvakudoskantasolut ja yhdistää ne runsaasti verihiutaleita sisältävään plasmaan ruiskutettavaksi takaisin kehoon. FDA on nimennyt ainoastaan luuydinkantasoluhoidon ja rasvakudoskantasoluhoidon “kantasoluhoidoiksi”. Nämä on ainoat hoidot, joita Yhdysvalloissa voidaan laillisesti kutsua kantasoluhoidoiksi.

Kantasoluhoito verihiutaleilla

Runsaasti verihiutaleita sisältävä plasma (PRP - platelet rich plasma) on uudistava hoito. PRP sisältää runsaasti sytokiinejä (Sytokiini on proteiinirakenteinen solujen välisen viestinnän välittäjäaine) ja kasvutekijöitä. Runsaasti verihiutaleita sisältävää plasmaa käytetään yleisesti edellä kuvattujen kantasoluhoitojen kanssa.

Verihiutaleet muodostavat prosentin veren kokonaismäärästä. Saatuasi haavan nämä hiutaleet kiiruhtavat paikalle, sulkevat sen ruvella ja ryhtyvät luomaan uutta kudosta.

Runsaasti verihiutaleita sisältävässä plasmassa on myös paljon kasvutekijöitä ja sytokiineja, jotka edistävät parantumista ja tukevat immuunitoimintoja. PRP:ssä ei ole kantasoluja, joten se voi kasvattaa uudelleen mitä tahansa nivelrustoa tai jänteitä. PRP edistää parantumista ja on myös hyvä repeämiin ja tulehduksiin. Plasmalla on onnistuneesti hoidettu nivelkierukan repeämiä ja kiertäjälihasrepeämiä. PRP-hoito voidaan suorittaa noin 90-120 minuutissa. Lääkäri ottaa verta ja erottaa hiutaleet lingolla. Sitten plasma ruiskutetaan takaisin potilaaseen. Hinnaltaan tämä hienovarainen hoito on kaikista uudistavista hoidosta kohtuullisin - 700-1200 dollaria - ja on erittäin tehokas. Runsaasti verihiutaleita sisältävässä plasmassa on myös suuri määrä kasvutekijöitä ja sytokiineja, jotka edistävät parantumista ja tukevat immuniteettia.

Hoito lapsivedestä eristetyillä soluilla
Solut lapsivesikantasoluhoitoon ovat peräisin lapsivedestä keisarinleikkauksen jälkeen. Noin 32 % synnytyksistä Yhdysvalloissa tapahtuu keisarinleikkauksella. Hoitoa varten kantasolut eristetään äidin lahjoittamasta kudoksesta FDA:n valvonnassa. Raskauden aikana äidin ja lapsen välillä on este. Äidin puoli on nimeltään korionkudos, joka sisältää vasta-aineita. Vasta-aineet voivat aiheuttaa immuunivasteen, jos korionkudosta joutuu soluhoitoon. Erittäin ammattitaitoisissa laboratorioissa varmistetaan, että korionikudosta ei ole mukana solujen talteen otossa ja että käytetään vain vasta-aineetonta lapsivesikudosta.

Lapsivesisolut huolehtivat lapsen kasvusta, joten niissä on runsaasti kasvutekijöitä. Lapsivesisoluhoito on kuin superladattu PRP-ruiske suuritehoisia sytokiineja. Lapsivesi ei sisällä kantasoluja. Kudoksen eristämisen jälkeen se prosessoidaan ja jäädytetään jakelua varten. Tieto, että lapsivedessä olisi kantasoluja, on väärä. Tämän prosessin jälkeen lapsivedessä ei ole lainkaan eläviä kantasoluja. Lapsivedessä on runsaasti kasvutekijöitä ja sytokiineja ja se on suhteellisen huokea uudistava hoito. Tämä hoito, jolla on suuri onnistumisaste, sopii täydellisesti vanhemmille potilaille, joilla on pienempi mahdollisuus ottaa talteen tehokas määrä kantasoluja omasta luuytimestä tai rasvakudoksesta.

Elävä napanuorakudos/veren kantasolut
Elävä napanuorakudos ja elävä napanuorakudosveri eristetään luovutetusta napanuorakudoksesta. Lapsiveden tapaan se on lahjoitus keisarinleikkauksella synnyttäneiltä äideiltä. Elävä napanuorakudos ja napanuoran veri sisältävät eläviä kantasoluja. Tämän menetelmän valinneet potilaat saavat sekä kantasolujen uudistavat ominaisuudet että kasvutekijät yhdellä toimenpiteellä. Laboratoriot, jotka käyttävät eläviä napanuorakudoksia ja napanuoraverta, noudattavat samoja tiukkoja ohjeita kuin lapsiveden talteenotossa, ennen kuin erä voidaan hyväksyä jakeluun. Huom! teknikot varmistavat äärimmäisen huolellisesti, että näytteet eivät sisällä vasta-aineita. Tällöin toisen henkilön kehosta peräisin olevien solujen käytössä ei ole riskiä. Koska vasta-aineita ei ole, myöskään infektion tai hyljeksinnän vaaraa ei ole. 


Perinteisissä nivelhoidoissa, kuten polven tekonivelleikkauksissa, kuolleisuusriski Yhdysvalloissa on 1:400 ja tulehduskipulääkkeet aiheuttavat 15-20 tuhatta kuolemantapausta. Lapsivesikantasolu- ja napanuorakantasoluhoito on potilaille paljon turvallisempi vaihtoehto. Laki vaatii kaikkia lapsivesi- tai napanuorahoitoja antavia ilmoittamaan kaikista haittavaikutuksista. Tähän päivään mennessä yhtään haittavaikutusta ei ole raportoitu hoitohistorian aikana.

Nämä viisi uudistavaa hoitomenetelmää ovat todella mullistavia hoitoja monille ihmisille, jotka epätoivoisesti etsivät vaihtoehtoja lääkeriippuvuudelle ja kirurgialle.

Onnistuneiden tulosten ansiosta nivelsairauksien, systeemisten (koko kehoa käsittävä) aineenvaihduntasairauksien, hengityselinvaivojen ja kokonaisterveyden hoidossa näiden hoitojen suosio kasvaa varmasti.


Lähde: The Consumer’s Guide to Stem Cell Research and Advanced Regenerative Therapies (Stem Cell Magazine)