sunnuntai 9. helmikuuta 2020

C-vitamiini parantaa kemoterapian/solunsalpaajien ja sädehoidon tehoa (suppea esitys)

Tässä on mercola.com -sivustolta suomennettu lyhyt kansanomainen esitys otsikon aiheesta. Seikkaperäisempi tieteellinen esitys suonensisäisestä C-vitamiinihoidosta on luettavissa tässä. Miksi laajempi esitys? Siksi, että tarjolla olisi myös tutkimusabstrakti, joka perustuu Rhiordan klinikan 30-vuotiseen kliiniseen kokemukseen. Toiseksi blogin pitäjällä on hiljainen toive, että onkologiassa kiinnostuttaisiin suonensisäisestä C-vitamiinihoidosta perinteisen syöpähoidon rinnalla ja tukena.
- - -

Tutkimusten mukaan C-vitamiini on valikoivasti sytotoksinen syöpäsoluille annettuna suurina annoksina suonensisäisesti tai liposomimuodossa. C-vitamiinin kyky kohdistua valikoivasti syöpäsoluihin perustuu vetyperoksidin tuottamiseen, mikä lopulta tappaa syöpäsolut.1

Korkea vetyperoksidi ei vahingoita normaaleja soluja, koska terveillä soluilla on useita keinoja poistaa sitä estäen näin toksisuuden muodostumisen.2
Yksi pääasiallisista poistoväylistä on katalaasi-niminen entsyymi ja solut, joiden katalaasitoiminta on alentunut kuten syöpäsoluissa, ovat alttiimpia kuolemaan lisääntyneiden reaktiivisten happilajien ja sekundaaristen vapaiden radikaalien takia joutuessaan alttiiksi suurille C-vitamiinimäärille.3,4,5

Uusien tutkimusten mukaan C-vitamiini suurina annoksina kemoterapian ja sädehoidon yhteydessä merkittävästi parantaa näiden hoitojen tehokkuutta.
Syöpäsoluissa on epävakaita rautahiukkasi (tunnetaan myös aktiivisina redoksi rautamolekyyleinä), mikä saa ne haavoittuvammiksi happivaurioille johtuen suurista C-vitamiiniannoksista.

Kun redoksiaktiivinen rauta reagoi C-vitamiinin kanssa, syntyy vetyperoksidia ja siihen liittyviä vapaita radikaaleja, jotka vahingoittavat syöpäsolujen DNA:ta ja heikentävät näitä tehden ne alttiimmaksi kemoterapian ja sädehoidon vaikutuksille, kuten yksi tutkimuksen tekijöistä Garry Buettner, Ph.D. totesi:7 


“Tämä tutkimus paljastaa syöpäsolujen haurauden, mikä perustuu niiden omaan hapettaviin aineisiin, mikä tekee meille mahdolliseksi käyttää olemassa olevia aktiivisia redoksiyhdisteitä, kuten C-vitamiini herkistämään syöpäsoluja sädehoidolle ja kemoterapialle.”

C-vitamiini kaksinkertaistaa sädehoidolla hoidettujen aivosyöpäpotilaiden eliniän
C-vitamiinin turvallisuuden arvioimiseksi 11 gliblastoomapotilasta (erittäin pahanlaatuinen ja aggressiivinen aivosyöpätyyppi) sai suuren annoksen C-vitamiinia suonensisäisesti sädehoidon kanssa kolme kertaa viikossa kahden kuukauden ajan. Tätä seurasi kaksi viikoittaista infuusiota vielä seitsemän kuukauden ajan, kertoo Time-lehti.8

“Tähän mennessä puolet tutkimuksen henkilöistä on elossa lähes kaksi vuotta myöhemmin. Keskimääräinen elinaika tässä sairaudessa on yleensä noin kaksi vuotta.
Erillisessä tutkimuksessa, jonka tarkoitus oli saada varhainen käsitys tämän vitamiinin tehokkuudesta, tutkijat testasivat myös C-vitamiinia suurina annoksina 14 ihmisen ryhmässä, joilla oli pienisoluinen keuhkosyöpä.

Tähän mennessä 93 prosenttia C-vitamiini-infuusioita saavista ihmisistä vastaa kemoterapiaan ja sädehoitoon verrattuna tavanomaiseen 40 prosenttiin.
Rohkaisevassa löydössä yli 30 prosentilla C-vitamiinia saavista oli merkkejä kasvainten kutistumisesta. Tavallisesti vain 15-19 prosentilla kemoterapiaa ja sädehoitoa saavista havaitaan kasvainten kutistumista.”

Kokeilun toisessa vaiheessa tutkijat tulevat selvittämään C-vitamiinin vaikutuksia potilaisiin, joilla on 4.vaiheen keuhkosyöpä ja muita aggressiivisia syöpiä.

Muita tapoja, joilla C-vitamiini hyödyttää syöpäpotilaita
Mainittujen mekanismien lisäksi C-vitamiini hyödyttää syöpäpotilaita alentamalla tulehdusta.9,10,11

Krooninen tulehdus on yleisesti tunnusmerkillistä syövälle ja tutkimukset osoittavat, että suonensisäinen C-vitamiinihoito alentaa tulehdusta edistäviä sytokiineja ja CRP:tä ja että nämä parannukset korreloivat kasvaimen koon supistumisen kanssa.
Se alentaa myös metastoitumisen riskiä. Riordan klinikalla (Linus Paulingin  C-vitamiinitutkimuksen jatkaja) suoritetun tutkimuksen mukaan 75 prosenttia potilaista hyötyi C-vitamiinihoidosta.

Muiden tutkijoiden (Lewis Cantley of Weill Cornell Medicine in New York) tutkimukset 12,13 osoittivat, että suuret C-vitamiiniannokset tappavat ja eliminoivat paksusuolisyöpäsoluja, joissa oli tiettyjä geneettisiä mutaatioita. Muut tutkimukset14 ovat osoittaneet, että C-vitamiini suurina annoksina voi auttaa hidastamaan eturauhas-, haima-, maksa- ja paksusuolensyöpäsolujen kasvua.

Myös tutkimukset ihmisillä osoittavat, että suonensisäinen C-vitamiini suurina annoksina voi helpottaa syöpään ja syöpähoitoihin liittyviä oireita kuten väsymystä, pahoinvointia, oksentelua, kipua, ruokahaluttomuutta ja yleistä elämänlaatua.

Vaikka edellä mainituissa tutkimuksissa ja hoidoissa käytetään suonensisäistä C-vitamiinia, liposomimuotoisen C-vitamiinin käytöstä on vakuuttavia tutkimuksia ja kliinistä näyttöä. Liposomi C-vitamiini saattaa olla lähes yhtä tehokas tai jopa tehokkaampi kuin suonensisäinen C-vitamiini. Sen ottaminen suun kautta on selvästi paljon helpompaa ja halvempaa. Mielestäni liposomi C:tä tulisi olla jokaisen lääkekaapissa ja matkavarusteena, koska suuret annokset (esimerkiksi 2-5 g joka tunti) voivat pyyhkäistä useimmat infektiot.

Suomennos Jussi Yli-Panula
Lähde www.mercola.com


Lähdeviitteet
    1 University of Iowa January 10, 2017
    2 Express.co.uk March 23, 2017
    3 Redox Biology 2016 Dec; 10: 274–284
    4 Medicine.news February 19, 2017
    5 Science Daily January 9, 2017
    6 Cancer Cell, DOI: http://dx.doi.org/10.1016/j.ccell.2017.02.018
    7 Medical News Today March 31, 2017
    8 Time Magazine April 5, 2017
    9 Journal of Translational Medicine 2012; 10: 189
    10 Riordan Clinic Press Release October 2012
    11 Naturalhealth365.com November 22, 2016
    12 Science November 5, 2015 DOI: 10.1126/science.aaa5004
    13 International Business Times November 9, 2015
    14 National Cancer Institute High Dose Vitamin C
    15 International Journal of Cancer Research and Molecular Mechanisms January 18, 2016; 2(1) (PDF)
    16 Journal of the Pancreas September 1, 2015

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti