tiistai 1. toukokuuta 2018

Laetrile-syöpähoidon salailu

Uusi filmi Second Opinion paljastaa totuuden 40-vuotisesta Laetrile-syöpähoidon salailusta
Kirjoittaja Dr. Mercola

Jos olet tarpeeksi vanha, saatat muistaa 1970-luvun kiistan Laetrilestä, jolla ehkäistiin syövän leviämistä. New Yorkin Memorial Sloan Kettering Cancer Center oli tämän myrskyn silmässä.

1970-luvun alussa Amerikan sota syöpää vastaan oli täydessä käynnissä ja Sloan Ketteringiä pidettiin yhtenä maailman johtavana syöpätutkimuskeskuksena.

Mutta Sloan Kettingin johtokunta lakaisi Laetrilen positiiviset löydöt maton alle, kun se osoittautui kannattamattomaksi.

Yksi maailman arvostetuimmista syöpätutkijoista tohtori Kanematsu Sugiura suoritti Laetrile-tutkimuksen. Yksi henkilö - ja vain yksi - on astunut esiin ja kertonut totuuden siitä, mikä osoittautui yhdeksi moitittavimmista salailuista syöpätutkimuksen historiassa.

Vuonna 1974 nuori tiedetoimittaja Ralph Moss oli juuri saanut ensimmäisen työpaikan Sloan Ketteringin suhdetoimintaosastolla, mutta pian hän huomasi olevansa keskellä Laetrile-fiaskoa.

Heinäkuussa 1977 Moss ei enää ollut halukas valehtelemaan työnantajansa puolesta. Niinpä hän paljasti totuuden Sloan Ketteringin käyttäytymisestä laajaa julkisuutta saaneessa lehdistötilaisuudessa. Seuraavana työpäivänä hän sai potkut ja hänet talutettiin nopeasti ovelle aseistettujen vartijoiden toimesta.

Tämä tarina kerrotaan uudessa dokumentissa Second Opinion: Laetrile at Sloan Kettering 1 ja 2. Siinä Moss sisäpiiriläisenä paljastaa Laetrilen salailun kokonaisuudessaan. Hän on myös kirjoittanut siitä kirjan nimeltä Doctored Results.

Eric Merola on palkittu dokumentaristi, jonka aikaisempaan tuotantoon kuluu Burzynski: The Movie ja Burzynski—Cancer is Serious Business, Part II. Ralph Mossille kokemus oli elämää muuttava ja hän on sen jälkeen paneutunut arvioimaan riippumattomasti perinteisiä ja ei-perinteisiä syöpähoitoja.

Melko yllättävää on, että valtavirran media on antanut positiivisia arvosteluja tästä dokumentista ja on ehkä merkki aikojen muuttumisesta.

Mitä on Laetrile?
Laetrile on patentoitu lääke, joka valmistetaan luonnollisesta yhdisteestä amygdaliinista, jota esiintyy monien hedelmien kuten aprikoosin, luumun, mantelin ja persikan siemenissä.

Laetrile tunnetaan myös amygdaliinina eli B17-vitamiinina, vaikka on hyvin vähän näyttöä, että se voitaisiin luokitella vitamiiniksi.

Amygdaliini sisältää glukoosia, benzaldehydiä ja syanidia. Syanidin uskotaan olevan aktiivinen syöpää tuhoava aine Laetrilessä. Syanidi on toksinen kaikille soluille, joten Laetrilen toksisuus on huolenaihe. Jotkut Laetrilen kannattajat väittävät, että se on toksisempi syöpäsoluille. Syanidimyrkytyksen saaminen omenansiemenistä tai manteleista on erittäin epätodennäköistä.

Vuonna 1924 Laetrileä valmistettiin amygdaliinista ja mainostettiin syöpähoitona. Vuoteen 1978 mennessä arviolta 70 000 amerikkalaista oli käyttänyt sitä, vaikka se on ollut kielletty vuodesta 1960. Useimmat hankkivat Laetrileä Tijuanan klinikoista. Tämä aine on edelleen laillinen Meksikossa.

Tohtori Sugiuran tutkimukset
Tohtori Kanematsu Sugiura vietti suurimman osan urastaan Memorial Sloan Kettering Cancer Centerissä kirjoittaen yli 250 tutkimusta ja saaden lukuisia palkintoja mukaan lukien Japanin lääkäriliiton korkein kunnianosoitus merkittävistä panostuksistaan syöpätutkimuksessa.

Tutkiessaan Laetrileä, joka oli aiemmin leimattu “puoskarilääkkeeksi”, tohtori Sugiura havaitsi Laetrilellä olevan hyvin positiivisia vaikutuksia, koska se ehkäisi pahanlaatuisten kehokasvaimien leviämistä laboratoriohiirillä.
Verrokkiryhmissä, jotka saivat vain tavallista suolaliuosta, keuhkokasvaimet levisivät 80-90 prosentilla eläimistä. Laetrileä saaneilla kasvaimet levisivät vain 10-20 prosentilla.

Sitten salailu
Vuoteen 1974 mennessä löydöt olivat niin positiivisia, että Sloan Kettering siirtyi kliinisiin kokeisiin - mutta yhtäkkiä kaikki muuttui. Keskus alkoi siirtää Laetriletutkimuskokeilujaan pois tohtori Sugiuralta muille tutkijoille. Mutta aina, kun uudet kokeet hiukankin viittasivat positiiviseen tulokseen, tutkimus mitätöitiin naurettavista syistä.

Jopa Sloan Ketteringin tutkijat, jotka olivat aiemmin tukeneet Sugiuran tutkimuksia, alkoivat luonnehtimaan Laetrileä huiputukseksi, vaikka mikään tutkimuksissa ei ollut muuttunut mitätöimään Sugiuran löydöt. Vastustuksesta huolimatta tri Sugiura pysyi lujasti tutkimuksissaan.

Heti tultuaan Sloan Ketterigin palvelukseen Ralph Moss oli ystävystynyt  Sugiuran kanssa, joka innoissaan esitteli löytönsä Laetrilestä. Kun tilanne kääntyi huonoon suuntaa, Moss oli yhtäkkiä vaikean pulman edessä.

Hänen ainoa valintansa oli valehdella tukeakseen työnantajaansa tai kertoa totuus ja uhrata työpaikkansa ja mahdollisesti uransa. Hän yritti vuotaa Sugiuran tutkimusasiakirjat New York Timesin päätoimittajalle, mutta ne eivät koskaan nähneet päivänvaloa.

Viimeisenä keinona Moss yritti selviytyä heinäkuussa pidetyssä lehdistötilaisuudessa, joka osoittautui viimeiseksi työpäiväksi Sloan Ketteringillä. Häntä varoitettiin enää milloinkaan astumasta laitokseen. Mikä aiheutti tämän äkillisen jyrkän muutoksen Laetrilen suhteen?
Juuri ennen Laetrilekiistaa Sloan Kettering hoiperteli nolona ihotautilääkäri William T. Summerlinin aiheuttaman tutkimuspetoksen takia. Vuonna 1974 Summerlin tutki immuniteetin siirtoa ja väitti onnistuneensa tekemään ensimmäisen ihonsiirron mustasta hiirestä valkoiseen hiireen - melkoinen tieteellinen urotyö, koska eläimet eivät olleet geneettisesti yhtäläisiä.

Pian teknikot havaitsivat, että musta “väri” valkoisessa hiiressä voitiin pyyhkiä pois pumpulitupolla, mikä paljasti Summerlinin vain värjänneen ihon mustalla tussilla. Lisätutkimukset osoittivat, että monet Summerlinin aiemmista tutkimuksista olivat myös väärennöksiä. 


Sloan Kettering ei halunnut joutua valokeilaan mistään muusta, mikä vähänkään muistuttaisi puoskarointia, ja Laetrileä pidettiin kiistanalaisena. Ongelmaa mutkisti se, että Laetrilemyönteistä liikettä oli johtanut äärioikeistolainen John Birch Society, johon keskus ei halunnut samastua. Huomioitava oli myös Sloan Ketteringin johtokunnan muodostavat jäsenet.

Sloan Ketteringin johtokuntaan kuului lääke- ja petrokemianteollisuuden silmäntekeviä.
Ralph Mossin mukaan Laetrilepeittely tulee ymmärrettäväksi vain, kun sitä tarkastellaan “syöpäpolitiikan” suurennuslasin läpi. Mossin mukaan Sloan Ketteringin johtokunnan jäsenet olivat ‘Kuka on kukin’ -sijoittajia petrokemianteollisuudessa ja muussa saastuttavassa teollisuudessa. Toisin sanoen sairaalaa johtivat ihmiset, jotka olivat vaurastuneet investoimalla eniten syöpää aiheuttaviin asioihin maailmassa.

Johtokunnan enemmistön muodostivat suurimpien, syöpälääkkeitä tuottavien yhtiöiden toimitusjohtajat, joiden etujen mukaista oli edistää sytostaattihoitoja ja horjuttaa luontaishoitoja. Esimerkiksi sekä Bristol-Myers Squibbin (maailman johtava sytostaattilääkkeiden valmistaja) toimitusjohtajalla ja varatoimitusjohtajalla oli korkea asema johtokunnassa. Seitsemällä yhdeksästä sairaalan vaikutusvaltaisesta jäsenestä  oli kytköksiä lääketeollisuuteen. Sairaalakin sijoitti näiden lääkeyhtiöiden osakkeisiin. Johtokuntaan kuului myös suurimpien tupakkayhtiöiden Phillip Morrisin ja RJR Nabiscon johtajia. Moss kirjoittaa:

“Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että Sugiuran  löydöt eivät miellyttäneet hänen työnantajaansa. Se, mitä laboratorioissa tapahtuu, ei juurikaan kiinnosta johtokunnan jäseniä. Sen oletetaan aina johtavan uuteen patentoituun lääkkeeseen, joka pitää kassavirran liikkeessä heidän suuntaansa. He eivät juurikaan ymmärtäneet Sugiuran tutkimuksen merkitystä, mutta oivallettuaan sen suuri hämminki valtasi heidät. Jos syövän parantaminen löytyisi vaatimattoman aprikoosinsiemenen uutteesta, se olisi hirveä taloudellinen isku syöpäteollisuudelle.”

“Kukaan ei maksa 70 tuhatta dollaria uudesta syöpälääkkeestä, jos Laetrileä voi ostaa 75 sentillä.” Sanat ovat William W. Vodran (Associate Chief Counsel for Drugs at the USFDA). Sloan Ketteringin johtokunta todennäköisesti oivalsi, että Laetrile ei tarjonnut toivoa kannattavana syöpähoitona, joten se oli pantava matalaksi.

Liiketoiminnan ahneus ei tunne rajoja
Laetrilen tarina ei poikkea Stanislaw Burzynskin ja Nicholas Gonzalezin tarinoista. Niissä tehokas syöpähoito vaiennettiin niiden toimesta, joiden varsinaisena tehtävänä on suojella yritysten pankkitilejä. Syövän paradigma perustuu myrkyllisiin lääkkeisiin, vaarallisiin leikkauksiin ja kalliisiin koneisiin. Tämä järjestelmä voi tuottaa valtavan suuria rahamääriä, ja sitä uhkaavat tahot maksavat kovan hinnan.

Valtavirran lääketiede haluaa, että sitä pidetään tieteeseen perustuvana lääketieteenä, silti se vastustaa ja kieltää tieteeseen perustuvan näytön yhä uudestaan. Mikään ei ole muuttunut paljoakaan sen jälkeen, kun Laetrile vaiennettiin vuonna 1974. “Tiede” ei ehkä olekaan niin luotettava kuin haluaisimme uskoa. Kerta toisensa jälkeen näemme järkyttävän lääketiedepetoksen, erityisesti äärimmäisen tuottavassa syöpäteollisuudessa.

Lääkeyhtiöt ovat mestarillisesti orkestroineet nykyisen lääketieteellisen järjestelmän luomalla järjestelmän, joka antaa vaikutelman tieteeseen perustuvasta lääketieteestä, kun se todellisuudessa on menetelmä, jonka tarkoituksena on lisätä heidän voittojaan.

Toinen Laetrilen tutkija tohtori Harold Manner oli Loyolayliopiston biologiaosaston johtaja 70-luvun lopulla. Kaksi hänen oppilaistaan tohtori Tom Michalson ja tohtori Steve Disanti oli minun luokallani lääketieteen oppilaitoksessa ja heidän kokemuksensa Laetrilestä vastaavat tämän kirjoituksen yksityiskohtia.

Nykyiset Laetriletutkimukset vahvistavat Sugiuran tutkimuksia, mutta anteeksipyyntöä Sloan Ketteringiltä ei ole kuulunut.

Laetriletutkimus ei lakannut siksi, että Sloan Kettering hautasi sen 40 vuotta sitten. Monet uudemmat tutkimukset vahvistavat tohtori Sugiuran työn. Ne tukevat hänen johtopäätöstään, että Laetrile näyttää vähentävän syövän leviämistä, vaikka se ei ole parannus. Laetrilellä ja amygdalinilla saattaa olla hyödyllisiä vaikutuksia myös muihin sairauksiin, kuten munuaistautiin.

Elokuu 2014: Uudessa saksalaisessa tutkimuksessa amygdalin vähensi rakkosyövän kasvua ja leviämistä.

Toukokuu 2013: Amygdalin ehkäisee munuaisfibroosia kroonisessa munuaistaudissa. Tutkijat päättelivät, että se “on tehokas fibrooseja estävä aine, jolla saattaa olla merkitystä munuaistaudissa.”

Helmikuu 2013: Amygdalin tuottaa apoptoosin (solukuolema) kohdunkaulasoluissa. Tutkijoiden mukaan se saattaa tarjota uuden hoitovaihtoehdon kohdunkaulansyöpää sairastaville potilaille.

Elokuu 2006: Amygdalin tuottaa apoptoosin myös eturahassyöpäsoluissa.

Helmikuu 2003: Persikansiemenistä peräisin olevalla amygdaliinilla on syöpäkasvaimia torjuvia vaikutuksia, jotka ovat verrattavissa vihreän teen epigallokatekiinigallaatin vaikutuksiin.

Nykyisistä tutkimustuloksista huolimatta mitään takaisinvetoa (tai anteeksipyyntöä) Sloan Ketteringin taholta ei löydy. On surullista, että valtaosa syöpää koskevasta informaatiosta väittää, että Laetrile on hyödytön syöpähoitona. Laetrile oli mahdollisuus, joka menetettiin. Tällainen harhaanjohtava tieto rehottaa teollisuudessa ja todellisina kärsijöinä ovat syövän kourissa olevat ihmiset, joilta evätään hoito, joka mahdollisesti voisi pelastaa heidät tai pidentää heidän elinaikaansa. Tosiasia on, että tohtori Sugiura oli sekä pätevä että rehellinen, mutta kiitosten sijasta hän ei saanut muuta kuin murhetta, koska hän sattui astumaan poliittiseen herhiläispesään.


Lähde www.mercola.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti